Hely Kokko – rautarouva Rautaruukin korkeimmalla paikalla

Hely Kokko (o.s. Salmela) on kotoisin Merijärveltä. Hän syntyi 8.4.1952 ja on perheen 9 lapsesta keskimmäinen. Hänen vanhemmillaan oli pieni maatila. Lehmiä oli 5 tai 6 ja maitotili oli perheen pääasiallinen tulonlähde. Kun Salmela rakensi 1950-luvun puolivälissä uuden tiilinavetan, johon tuli parret kuudelle lehmälle, oli isoisä pitänyt tätä suuruudenhulluutena.

Hely kertoo, että kaikki maatilan työt tulivat lapsuudessa tutuiksi. Vielä aikuisenakin kesälomat kuluivat usein kotitilalla heinätöissä.

Oppikouluun teki mieli

Hely sanoo, että olisi halunnut pyrkiä oppikouluun kansakoulun 4. luokalta mutta isä oli sitä mieltä, ettei tyttöä kannata laittaa maksulliseen kouluun. – Tytöt menevät kuitenkin naimisiin ja koulutukseen käytetyt rahat menevät hukkaan, isä perusteli päätöstään.

Kun Hely oli kansakoulun kuudennella luokalla, Merijärven kunta meni mukaan Pyhäjoella toimineeseen kunnalliseen keskikouluun. Tämä avasi tien keskikouluun Merijärveltä kotoisin oleville lapsille. Kouluun pyrittiin kansakoulun kuudennelta luokalta. Hely kuului ensimmäiseen ikäluokkaan, joka näin pääsi 4-vuotiseen koulutukseen. Hän sai keskikoulusta päästötodistuksen vuonna 1969.

Välittömästi koulun päätyttyä hän aloitti työt Oulaisten osuuskaupan konttorissa. Toimenkuvaan kuului kuormakirjojen laskutus sivumyymälöille, posti- ja pankkiasioiden hoito ja puhelinkeskuksen päivystys. Rahasalkku kainalossa hän vei isojakin summia konttorilta pankkiin. – Ei minulla koskaan tullut mieleen, että joku voisi ryöstää rahat, hän muistelee. Työsuhde kesti joulukuuhun 1975 saakka.

Hely muutti avioliiton solmittuaan Pattijoelle, jonne pariskunta rakennutti omakotitalon. Pariskunnan esikoinen, poika, oli syntynyt vuonna 1972. Määräaikainen työpaikka löytyi Raahen kurssikeskuksesta, jonka toimisto sijaitsi Pekkatorilla.

Rautaruukin nosturikurssille

Kun määräaikainen työ kurssikeskuksen palveluksessa päättyi, ehdotti aviopuolison sisko Helylle työpaikan hakemista Rautaruukilta. Tehdasta rakennettiin ja se palkkasi jatkuvasti uutta henkilökuntaa.

Hely meni työhönottokonttoriin haastatteluun ja niin hyvin kävi, että nosturikurssilla oli vapaa paikka, jossa koulutus alkoi 21.2.1977. Hän pääsi kurssille, kun ei tarvinnut silmälaseja ja syvyysnäkö oli hyvä. Kurssin jälkeen oli kolmen kuukauden koeaika. Kun sen oli läpäissyt, seurasi ”elinkautinen Rautaruukin korkeimmalla paikalla”.

Hän valmistui nosturinkuljettajaksi terässulatolle, johon oli tullut puoli vuotta sitten ensimmäiset naiset, kun heitä oli aikaisemmin ollut vain valssaamolla. Muutamat miehet olivat ensi alkuun näreissään siitä, että naiset vievät heidän työnsä. Naiset saivat samaa palkkaa kuin miehet.

Mikserihallin nosturinkuljettajana toimiessaan häntä ja työtoveriaan kutsuttiin leikillisesti rautarouviksi, kun he ajoivat enimmäkseen raakarautaa.

Työ oli jatkuvaa ja keskeytymätöntä kolmivuorotyötä. Ensi vuosina vuorojärjestelmä toimi niin, että oli 4 aamuvuoroa kello 5.50-13.30, 1 vapaapäivä, 4 yövuoroa klo 21.50-5.50, nukkumispäivä ja 1 vapaapäivä, 4 iltavuoroa klo 13.50-21.50, 1 vapaapäivä ja taas aamuvuorot. Kolme kertaa vuodessa oli 4 päivän vuoro vapaata. Kesäloma oli 4 viikkoa.

Poika sai hoitopaikan perheessä, jossa hän viihtyi hyvin ja sai olla perheen mukana kaikissa perheen touhuissa.

Muutto Raaheen

Hely muutti avioliiton kariuduttua Raaheen. Hän otti velkaa ja hankki Isoholmista oman rivitalonpätkän. – Vuokralla ei kannata asua eikä taksilla kannata ajaa, oli isä opettanut. Hän sanoo, ettei velan otto pelottanut, koska hänellä oli hyvä vakituinen työ. Poika aloitti koulun, joten päivähoito-ongelmaa ei ollut.

Kuuselan konkareissa vuonna 1978 Hely tapasi Paavo Kokon, jonka kanssa meni kihloihin saman vuoden kesällä. – Paavo muutti hammasharjoineen Isoholmiin, Hely paljastaa. Elettiin aikoja, jolloin avoliitto ei ollut yhtä tavallista kuin nykyään, mutta hääkelloja soitettiin vasta 28.08.1982.

Paavon ja Helyn yhteinen koti rakennettiin Olkijoelle, jossa Paavo oli asunut jo aikaisemmin muutettuaan sinne vanhempiensa kanssa Ruukista. Vuonna 1984 syntyivät kaksoset ja kun he olivat 1 vuoden ja 7 kuukauden ikäisiä, syntyi perheen kuopus. Hely oli hoitovapaalla niin kauan, että nuorin lapsista täytti 3 vuotta.

Paluu Rautaruukille tapahtui syyskuussa 1988. Vuorosysteemissä oli 2 aamua, 2 iltaa, 2 yötä, 4 vapaata ja sitten taas aamusta alkaen.

Kokot anoivat päivähoitopaikkaa Pattijoen kunnalta. Vastaus tuli postissa ja oli kielteinen. Lisäksi paperissa luki, että päätöksestä ei voi valittaa. Hely soitti toimistoon ja kertoi, että tulee paikan päälle keskustelemaan asiasta.

– Tehkää miehen kanssa eri vuoroja, neuvoi päivähoitotoimiston virkailija. Paavo nimittäin työskenteli myös vuorotyössä Rautaruukilla. Hely kertoo, ettei suostunut siihen, että lapset siirretään tehtaan portilla autosta toiseen eikä perheellä ole koskaan yhteistä aikaa.

Tilanne ratkesi Kokkojen eduksi, kun Pattijoen perhepäivähoidon ohjaaja oli jäämässä kotiin lasta hoitamaan ja hän otti kotiinsa Kokkojen 3 lasta. Lapset saivat olla hoidossa vanhempien vuorojärjestelmän mukaan ja viihtyivät hoitopaikassa mainiosti. Kun tämä hoitosuhde päättyi, Kokot saivat kotiin lastenhoitajan, joka toi mukanaan 2 omaa lastaan. Näin jatkettiin siihen asti, että lapset aloittivat koulunkäynnin.

Yksin nosturissa

Hely on työuransa aikana ajanut nosturia 3 eri paikassa Rautaruukilla: terässulaton konvertterilla, mikserillä ja jatkuvavalulaitoksella. Työ sitoo tekijänsä nosturikoppiin lähes koko työvuoron ajaksi. Vaikka välillä ei tarvitse ajaa nosturia, on koko ajan oltava valmiudessa. – Kyllä minulla oli yleensä eväät repussa mukana. Toisinaan menin taukotupaan alakertaan syömään eväitä mutta sieltä oli lähdettävä salamana liikkeelle, kun kuulutus tuli, hän kertoo.

Rautaruukki oli miehinen työpaikka, 10 työntekijän porukassa saattoi olla vain 2 naista. Hely sanoo, että pääosin miehet olivat reiluja työkavereita ja kunnioittivat naisia. Ei tarvinnut tehdä Me too –ilmoituksia. Työvuosien kuluessa työtahti kiristyi koko ajan. Vuorotyö on jättänyt jälkensä. Elimistön ei ole ollut helppoa tottua ruoka- ja nukkumisaikojen vaihteluihin.

Vuonna 2008 Hely jäi osa-aikaeläkkeelle tehden töitä joka toinen viikko. Hänelle järjestyi paikka keskusvarastolla. Uusi työ oli opittava ja tietokonekin tuli työkaluksi. Eläkepäivät koittivat vuonna 2012. 

Vieraat kielet ja kulttuurit kiinnostavat

Säännöllisiin harrastuksiin oli lähes mahdoton osallistua työvuosina. Englantia Hely opiskeli Markkinointi-instituutin kautta niin paljon, että pärjää tarpeen tullen ilman tulkkia. Ja myös hiukan venäjää tuli opiskeltua työnantajan järjestämillä kursseilla.

Hely oli päättänyt viedä koko porukkansa Espanjaan eläkkeelle päästyään. Niinpä matkaan lähti lähes 20 hengen seurue. Espanjan kieli ja kulttuuri kiinnostavat häntä. Kieltä hän on opiskellut eläkevuosinaan Raahe-opistossa. Manner-Espanjassa Kokot ovat käyneet useita kertoja. Hely sanoo, että on mukava, kun pystyy jonkin verran kaupoissa ja busseissa asioimaan paikallisten omalla kielellä.

Paavon sukujuuret ovat Karjalassa ja Hely osallistuu miehensä mukana Raahen karjalaisten toimintaan.

Pattijoen harrastajateatteri on kummallekin mieluinen harrastus. Hely sanoo tekevänsä vapaaehtoistyötä kaapin takana, mutta kyllä heidät molemmat on nähty näyttämölläkin.

Eläkepäivät Pikkulahdella

Olkijoen-omakotitalo on myyty. – Ajateltiin hankkia asunto palveluiden läheltä nyt, kun on vielä voimia elämänmuutoksen tekemiseen, Hely kertoo. Uusi asuinpaikka sijaitsee Raahen kauneimman maiseman äärellä. Aamulla, kun katsoo ikkunasta peilityyntä Pikkulahtea, täytyy ihan nipistää itseään ja varmistaa, että tämä on totta!