Helvi Hyrynkangas - pikkulotasta vaikuttajaksi

Helvi Pääkkönen, myöhemmin Hyrynkangas, syntyi Oulun synnytyslaitoksella kiiminkiläisen opettajaperheen tyttäreksi vuonna 1928. Hänen isänsä on Erkki Pääkkönen ja äitinsä Anni Pääkkönen s. Markkanen. Pariskunta sai kaikkiaan neljä lasta. Kotina perheellä oli Kiimingin kirkkoa vastapäätä oleva idyllinen punainen rakennus, virka-asunto, joka tänä päivänä hyvin entisöitynä toimii Kiimingin seurakuntasalina. Talo rakennettiin 1880-luvulla rovasti R. W. Montinin käynnistämän keräyksen varoilla Kiimingin ensimmäiseksi kansakouluksi.

Koko perhe sotatehtävissä

Luutnantti Erkki Pääkkösen kiiminkiläiset miehet lähtivät liikekannallepanoon 14.10.1939 iltahämärissä kirkonkylän kansakoulun pihalta veisaten ensin Jumala ompi linnamme -virren ja sen jälkeen marssille Eteenpäin, mars – komennolla. Ensimmäinen levähdyspaikka oli Jäälissä. Pihapiirissä oleva 1925–1926 valmistunut koulurakennus otettiin talvisodan alkaessa ensin kuusamolaisten evakoiden sijoituspaikaksi, sitten suomalaisten sotilaiden sotasairaalaksi, jatkosodassa saksalaisten toimitilaksi ja Lapin sodan aikana taas sotilassairaalaksi. Anni Pääkkönen oli Kiimingin Lotta Svärdin paikallisosaston ja huoltolautakunnan puheenjohtaja. Luutnantti Erkki Pääkkönen toimi sodassa komppanianpäällikkönä, 15.4.1942 alkaen Oulun Suojeluskuntapiirin toimistopäällikkönä ja sodan jälkeen Kiimingin Suojeluskunnan paikallisosaston päällikkönä. Ilmavalvonta kuului Kiimingin lottien tehtäviin. Äidin komennossa olevat lotat tekivät kaikenlaisia huoltotehtäviä: leipomista, ompelutöinä mm. lumipukuja, sukkien, lapasten ja kypäräin alla pidettävien myssyjen kutomisia sekä muutakin rintaman tarvitsemaa askaretta. Pääkkösen perheen omistamassa tyhjillään olevassa talossa Vanhaharjun tilalla lämmitettiin iso leivinuuni viikoittain etenkin talvisodan aikaan. Siellä lotat paistoivat ruisleipiä, jotka kuivatettiin kuivaleiväksi, vanikaksi. Armeijan auto nouti säännöllisesti leipälastin rintamalle toimitettavaksi.

Lotta Svärd -järjestöön pikkulottana 1938

Helvi liittyi äitiä esimerkkinä pitäen Lotta Svärd -järjestöön pikkulottana 1938 ja kuului järjestöön sen lakkauttamiseen saakka eli vuoteen 1944. Koulun lomien aikaan Helvi mm. myi koulun aitassa lihaa, jota saatiin Kuusamon evakoiden kotoaan kuljettamista lehmistä. Näin tasattiin ruoka-antia, kun kaikille ei muuten olisi ollut pataan pantavaa. Helvi otti kasteltavakseen kirkon luona olevan Vapaussodan muistokiven eteen istutetut kukat, sillä kukaan muu ei huolehtinut niistä. Helvi puursi talkoolaisena 12 vuoden työvelvollisuusiästä alkaen kaikenlaisissa maatilan töissä kodin Vanhaharju-tilalla.

Oppikoulussa sodan aikana Oulussa

Oppikoulun pääsykokeeseen Oulun Suomalaiseen Yhteiskouluun Helvi pyöräili Kiimingistä äidin kanssa 1940 ja palasi kotiin onnellisena oppikouluun valittuna. Syksyksi hankittiin koululaiselle ensimmäinen asunto ja täysihoito Rautatienkatu 5:stä. Toisen asunnon hän sai Koulukatu 23:ssa olevan pankkineiti Arolan omistaman talon ullakkohuoneesta, jossa asuikin seuraavat viisi vuotta erään tyttölyseolaisen kanssa. Koulukadun huoneeseen mentiin kylmän ullakkotilan kautta. Opintiellä olevien tyttösten huonetta ei lämmitetty, mutta lämpöä sinne saatiin jonkin verran ullakkotilan läpi katolle vievän savupiipun säteilystä. Pankkineidin taloutta hoiti kotiapulainen, joka harjanvarrella kopisti kattoon, kun aamiaista ja päivällistä tarjottiin alakerrassa. Jotta katto ei olisi naarmuuntunut, oli harjanvarren päähän sidottu kangasta, jonka alla oli pumpulia pehmusteena. Asunnon omistaja vaati vuokran ja ruokamaksun lisäksi Helviä tuomaan viikoittain milloin maitoa, lihaa, leipää, jauhoja tai muita maalaistuotteita. Kaikki saatavissa olevat elintarvikkeet kelpasivat. Sunnuntainen koulukyyti löytyi Kuusamo-Oulu -reitin postiautosta. Lauantaisen kotiinpaluukyydin Helvi ja muutkin kiiminkiläiset hankkivat Pokkitörmällä olevalta huoltoasemalta Kiiminkiin ajavien kuorma-autojen lavoilta, koska joukkoliikenneyhteyksiä ei ollut. Pankkineiti Aini Arolan vuokralaisena oleva Helvi pääsi yhdessä huonekaverinsa kanssa ilmahälytysten aikaan uuden As. Oy. Valkealinnan pommisuojaan, sillä Aini Arolalla oli ystävänä Valkealinnassa asuva Ida Korhonen. Hälytykset tulivat useimmiten yöllä. Jatkosodan kovien pommitusten aikana ei koulua käyty moneen kuukauteen. Oulujoen pohjoispuolella, Laanilan virkatalon luona, oli tarkastuspiste, jossa kaikki autot pysäytettiin ja autossa olijat kävelytettiin puomille. Säännöllinen Kiiminkiin matkaaja tuli tutuksi. Niinpä Helvi kuuli usein tarkastajina toimivien toteavan, että tuo on luutnantti Pääkkösen pikkutyttö ja että otetaan hänet mukaan. Tämä ei 12-vuotiaasta tuntunut ollenkaan mukavalta.

Voimistelu ja pallopelit olivat mieluisia harrastuksia

Helvi pelasi mieluusti pesäpalloa ja muitakin pallopelejä sekä oli innostunut voimistelija. Hän otti osaa voimisteluryhmänsä kanssa SVUL:n Suurkisoihin vuonna 1947.  Junamatka taitettiin härkävaunussa. Tytöt asuivat Korkeavuorenkadulla oppikoululla ja esiintyivät olympiastadionilla. Kauniissa sinisissä voimistelupuvuissa sekä valkoisissa sukissa ja tennareissa Helvi Pääkkönen ystävineen kulki esiintymisten lomassa raitiovaunuilla katselemassa pääkaupunkia.

Hätääntyneelle perheelle ei kerrottu, mihin isää vietiin

Kaikissa Suomen kunnissa valmistauduttiin itänaapurin kovien rauhanehtojen jälkeen mahdolliseen miehitykseen. Sitä varten kätkettiin Valtiolliselta poliisilta, VALPO:lta, salaa aseita maakuoppiin pitkin maata. Kiimingissä asekätkennästä vastasi Oulun Suojeluskuntapiirin toimistopäällikkönä toiminut Erkki Pääkkönen. Kesken hänen johtamansa opettajayhdistyksen kokouksen VALPO:n miehet tulivat 27.5.1945 Erkki Pääkköstä noutamaan ja kiirehtivät lähtemistä kiväärinperillä tökkien.

• Ällös pelkää yötä maan, lausahti kokouksessa mukana ollut kansakoulunopettaja Armas Leinonen, joka myöhemmin, 1952-1969, toimi kansanedustajana.

Hätääntyneelle perheelle ei kerrottu, mihin isää vietiin. Myöhemmin he saivat kuulla Erkki Pääkkösen olevan Oulun lääninvankilassa. Helvi kävi koulun juoksutunneilla häntä tapaamassa. Sitten Pääkkösen perheelle ilmoitettiin päivä, jona Erkki Pääkkönen siirretään muualle. Vangit oli pantu Oulun asemalla junan perässä olevaan ikkunattomaan vankivaunuun, kun Helvi tuli ystävien kanssa isää saattamaan. Nuoret lauloivat junan lähtiessä Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa… Erkki Pääkkönen sijoitettiin Helsinkiin Katajanokan vankilaan. Elämä tuntui epäoikeudenmukaiselta, varsinkin kun Helviä ja erästä toista tyttöä, jonka isä myös oli vangittuna, osoiteltiin koulun pihassa sormella. ”Noiden tyttöjen isät ovat vankilassa.” Erkki Pääkkönen tuomittiin olemaan vangittuna kaksi kuukautta, mutta häntä pidettiin kiven sisällä 13 kuukautta. Tuona aikana opettaja-äidin palkalla elävä nelilapsinen perhe oli aika tiukilla. Helpotuksena oli se, että siihen aikaan ei virka-asunnosta peritty vuokraa.

Sodan jälkeistä selviytymistä

Helvi Pääkkönen keräsi työvelvollisena talkoolaisena muiden ikäistensä kanssa monet vuodet sodan jälkeen muun muassa pajujen kuorta kerpuiksi, joita Kiimingin Osuuskauppa otti vastaan ja maksoi niistä pientä korvausta.  Pajukerput hyödynnettiin nahkatehtaalla. Suomessa ei sodan aikana eikä sen jälkeisinä vuosina kaupoissa ollut paljonkaan ostettavaa ja mitä oli, sitä sai ostaa vain korteilla korttiannoksien määrän. Korteilla säännösteltiin kaupankäyntiä aina 1950-luvulle saakka. Lotta-johtajana toimineen äidin villakankaisesta lottapuvusta tehtiin Helville lämmin koulupuku. Isän manttelista ommeltiin takki ja suutari valmisti Helville kengät isän nahkaisesta karttalaukusta. Kaunis jakkupuku ylioppilasjuhliin ommeltiin sinisestä Amerikan armeijan sotilaspuvusta ja puseron valkoinen silkki onnistuttiin ostamaan kaupasta.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen ammattiopintoihin

Helvi haki kirjoitusten jälkeen Pudasjärven apteekkiin Lääkintähallituksen hyväksymäksi viralliseksi apteekkioppilaaksi. Farmaseuttiopintojen aloittaminen vaati kahden vuoden oppilasaikaa apteekissa. Helvi Pääkkönen avioitui Seppo Hyrynkankaan kanssa 1950 ja muutti Ouluun. Hän suoritti Vanhassa Apteekissa toisen apteekkioppilasvuoden. Farmaseutiksi hän opiskeli Helsingin yliopistossa. Vuoden pituisen opiskelun aikana Helvi kävi kotona kahdeksan kertaa, vain suurimpina juhlapyhinä. Anoppi hoiti nuorenparin esikoistytärtä Helsingissä opiskelun ajan. Helvi ja Seppo Hyrynkankaalla on kaksi tytärtä, Tuula Hyrynkangas-Kallio ja Pirkko Hyrynkangas-Järvenpää, ja kaksi lapsenlasta. Helvi Hyrynkankaan työura alkoi Oulun Vanhassa Apteekissa (11 vuotta) ja jatkui Pohjolan Lääketehdas Medipolarissa Oulujoella (3,5 vuotta) sekä sitten Kansaneläkelaitoksella Oulussa sairaanvakuutusfarmaseuttina 1964–1979.

Eduskuntaan hänet valittiin 50-vuotiaana

Helvi Hyrynkangas toimi kansanedustajana 1979–1983. Mieluinen valtiovallan edustajanaolo katkesi Liberaalisen puolueen lakkauttamiseen. Sitten työ jatkui KELA:ssa Pohjois-Suomen aluetarkastajana 1983–1987. Vakavan porokolarin seurauksena Helvi Hyrynkangas joutui jäämään sairauseläkkeelle 58-vuotiaana.

Kaupungin ja kirkon luottamustehtäviä on riittänyt

Aktiiviselle naiselle riitti tehtävää. Helvi Hyrynkangas toimi Oulun kaupunginvaltuustossa 28 vuotta 1969–1996 ja Oulun evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän kirkkovaltuustossa kahdeksan vuotta 1983–1990. Hän on ollut Rintamaveteraanien neuvottelukunnan eläketurvajaoston jäsen 1979–1985, Rintamaveteraanien vähimmäiseläketoimikunnan jäsen 1992–1993, Suomen Rintamanaisten Liiton varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen 1991-2012, Oulun Rintamanaisten hallituksen jäsen 1995–2003, Oulun Ruskayhdistyksen puheenjohtaja 1991–2003, Suomen Ruskaliiton varapuheenjohtaja 1991–1998, Suomen Ruskaliiton nimeämä ”Vuoden eläkeläinen” 2005.  Veteraanikansanedustajien jäsen Helvi Hyrynkangas on ollut vuodesta 1983. Vuodesta 1992 lähtien hän on ollut puheenjohtajana sekä Oulun Veteraanijärjestöjen yhteistyötoimikunnassa että Oulun Rintamanaisissa. Hän on ollut yli 20 vuotta Oulun Rintamanaisten Säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Oulun Palvelusäätiön hallituksen jäsen. Sosiaalineuvokseksi Helvi Hyrynkangas nimitettiin 28.11.1998. Tammenlehvä-rintamatunnuksen hän sai 6.9.1984. Helvi Hyrynkankaalla on Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki ja 1. luokan merkki kultaristein sekä Suomen Leijonan Ritarikunnan kunniaristi ja 1. luokan merkki, Rintamanaisten liiton, Rintamaveteraanien ja Sotaveteraanien kunniamerkit, Sodan 1939–1944 merkki, Lotta Svärdin kunniamerkki, Vapaussoturien Huoltosäätiön Sininen risti.