Helmi Savallampi - Kaijan monitaitoinen mummu

On kaunis lokakuinen iltapäivä, kun istumme Kaija ja Risto Tuomivaaran omistaman talon, Cortenkatu 3, keittiössä. Talo on Kaijan mummun talo, jonka Tuomivaarat saivat ostaa lokakuussa 2019. – Raaheen oli ihana palata, paluumuuttaja Kaija huokaa.

Ylivieskasta Pattijoelle

Kaijan mummu, suutarin tytär Helmi Eliina Savallampi (1914-1995, o.s. Harju) on syntyjään Ylivieskan tyttöjä. Kansakoulun oppimäärän hän suoritti Kantokylän kansakoulussa. Helmillä oli paksu punainen tukka, joka oli ajan tavan mukaan letitetty tiukasti kahdelle letille.

Aikuisikään vartuttuaan hän ahersi piikana isossa Mattilan talossa Ylivieskassa. Jälkipolvien tiedossa ei ole miten ja missä hän tapasi tulevan miehensä Lauri Savallammen (1910-1991). Se tiedetään, että Helmi ja Lauri solmivat avioliiton vuonna 1936 ja muuttivat Pattijoelle helmikuussa vuonna 1936. Lauri rakensi Hammarinmäelle pienen talon, joka seisoo paikoillaan vieläkin asuttuna. Tontilla oli lähdelampi ja hyvävetinen kaivo, josta myös lähiseudun asukkaat hakivat vettä.

Lauri oli ammatiltaan peltiseppä ja kulki telakkatöissä ollen poissa kotoa työkomennusten ajan. Pariskunnan ainoa tytär Seija syntyi vuonna 1938. Pariskunta omisti moottoripyörän ja Helmillä oli ajokortti. Perheen naiset, Helmi ja Seija, tarvitsivat kulkupelin ja moottoripyörä oli edullisempi kuin auto. Seija on aikuisena muistellut, että he ajoivat – ehkä helmat hulmuten – sukulaisten luo Ylivieskaan. Helmi ei koskaan ajanut autolla eikä hänellä ollut autonajokorttia.

Raaheen ja Cortenkadulle

Helmi ja Lauri Savallampi muuttivat Raaheen ja ostivat vuonna 1958 Cortenkatu 3:ssä sijaitsevan talon Reino ja Tatjana Hirviseltä. Talossa on asuinpinta-alaa 70 neliötä. Ostohetkellä 1800-luvulla rakennettu talo oli huonossa kunnossa, pimeä ja kylmä, mutta se ei ollut ongelma, koska Lauri oli käsistään kätevä. Keittiöön tuolloin laitettu puuhella on tänäänkin käyttökunnossa. Höyrykuupan Lauri valmisti itse. Talo laitettiin kuntoon.

Helmi työskenteli Raahen Seudun Osuuskaupan leipomossa taikinantekijänä ainakin vuodesta 1959, ehkä jo ennen sitä. Hän teki leipomossa pitkän työuran. Hän oli monitaitoinen ja idearikas. Hän omisti ompelukoneen. Pulavuosina hän valmisti miesten mantteleista naisille ja lapsille talvitakkeja. Miesten hatuista hän muokkasi naisille kauniita hattuja. Hän pukeutui aina kauniisti ja muodikkaasti. Hänellä oli jokaiseen asuunsa sävy-sävyyn sopivat asusteet kuten hatut, kengät ja laukku. Hän rakasti koruja. Kauniisiin vaatteisiin hänellä oli köyhinäkin aikoina varaa, koska hän osasi ommella omat vaatteensa. Pientä lisätienestiä hän sai ottamalla vastaan ompelutöitä. Hän virkkasi pitsikäsineitä, merkkasi pöytäliinoja ja lakanoita kaunistivat itse virkatut pitsit.

Helmi omisti laatikkokameran, jolla hän kuvasi myös naapureita. Hän valmisti itse kuvat ja ansaitsi näinkin muutaman lantin.

Pihamaa oli hyvin hoidettu ja tuotti lähiruokaa. Perunamaasta saatiin talven perunat, jotka säilyivät pihamaan holvikellarissa. Korkeiden viinimarjapensaiden sato antoi vitamiinipitoisen lisän ruokavalioon.

Ainoalla tyttärellä, Seijalla, oli kaikkea mitä pikku tyttö ikinä saattoi leikkeihinsä toivoa. Helmi-äidin valmistamat nuket oli puettu kauniisti. Yhdelle nukelle Helmi teki hiukset omista hiuksistaan. Lauri-isä valmisti kotileikkeihin sopivan hellan. Läkkipellistä hän teki paatipunkan nukkien kylvettämistä varten. Helmin ja Laurin ainoan tyttären nuket periytyivät Kaijalle, joka on serkuista ainoa tytär. Poikavaltaisuus muuttui seuraavassa sukupolvessa, sillä Kaijalla on neljä tytärtä. – Nuket ovat tallessa vieläkin, hän kertoo.

Tiedetään, että Helmi kirjoitti pakinoita paikallislehteen. Hän kirjoitteli myös runoja ja kronikoita.

Cortenkadun kioski

Helmi Savallammelta eivät ideat loppuneet. Siitä toimii todistusaineistona kioski, jonka hän osti vuonna 1964 kioskikauppias Tauno Tuularilta ja tuotatti sen tonttinsa kulmalle Varvista. Hän piti kioskia auki jonkin aikaa. Ehkä kauppa ei kannattanut tällä paikalla. Joka tapauksessa kioskitoiminta jäi lyhytaikaiseksi. Rakennus sen sijaan jäi seisomaan paikalleen.

Kaija ja Risto Tuomivaaralle kioski on muistojen paikka: nuorenparin ensi asunto. Kaija palaa muistoissaan 1980-luvun alkuun ja kertoo, että kioski oli hänen ja Riston ensimmäinen asunto.

Kaija sai mummoltaan luvan ottaa kioski asuntokäyttöön yhdeksi kesäksi. Rakennus kuurattiin putipuhtaaksi. Lautalattiat kaivettiin esille. Lämpöä tuotettiin sähköpatterilla.

Kaija kalusti kioskin vanhoilla huonekaluilla: oli kommuuti ja heteka ja riepumatot lattialla.

Kaija työskenteli tuolloin Kuva-Lenitassa ja tuleva aviopuoliso Risto Reivosen huonekaluhallissa. Seurusteleva pari asui vissillä puheella koko kesän syksyyn saakka mummon tarjoamassa ensi asunnossa – kioski-yksiössä. – Se oli ihanan romanttinen asunto, Kaija huokaa.

Cortenkadun alkupäässä suuren tuomen varjossa unohdettuna ja ilman käyttötarkoitusta uinunut kioski herätti matkailijoissa kummastusta. Toimittaja Markus Kajo esitteli kioskin matkailuohjelmassaan raahelaisena erikoisuutena – kioskina, jonka edessä asiakkaan paikalla seisoo tuomi. Tuomi jouduttiin muutama vuosi sitten kaatamaan, koska se oli laho ja vaaraksi ohi kulkijoille. – Ehkä joskus istutamme kioskin eteen uuden tuomen, Kaija suunnittelee.

Mummu ei myynyt taloa

Helmi asui talossaan elämänsä loppuun asti. – Olen iloinen, ettei mummuni myynyt taloa, vaikka joku rakennusliike oli tarjonnut siitä hänelle hyvän hinnan, Kaija iloitsee. Helmi puhui aina Wanhan Raahen säilyttämisen puolesta.

Helmi oli nuoruudessaan ollut mukana nuorisoseuran toiminnassa ja harrastanut näyttelemistä. Eläkevuosinaankin hän oli kiinnostunut teatterista. Kerran hän esiintyi Kuva-Lenitassa Röllipeikkona jonakin teemapäivänä. Tämä on mainio esimerkki Helmin heittäytymistaidosta ja innostuksesta puvustamiseen ja siitä miten hän halusi ilostuttaa lapsia. Tyttärentytär Kaija pääsi Helmin touhuihin mukaan ja muistaa mummua lämmöllä.

Lokakuussa 2019 Kaija ja Risto Tuomivaara asuvat Helmi-mummun talossa. Myös Helmin valmistamat nuket ovat päässeet takaisin Cortenkadulle.