Helmi Pallari - Syytettynä sodan vastustamisesta

Syytettynä sodan vastustamisesta

Edesmennyt äitini palasi viimeisinä vuosinaan useasti kertomukseen eräästä oikeudenkäynnistä. Äiti joutui todistajaksi oikeudenkäyntiin Koivun koulun opettajaa Helmi Pallaria vastaan. Opettajaa syytettiin armeijan vastaisista puheista ja esivallan solvaamisesta. Opettaja Pallari oli Jehovan todistaja. Äitini muistelut todistaa oikeaksi hänen sittemmin, isäni kuoleman jälkeen, esille ottamat sota-aikaiset kirjeensä isälle, kuinka hän oli todistanut opettajan puolesta ja kuinka opettaja oli sanonut, että Jumala häntä siunaa, koska hän on niin rohkea. Mutta äiti muisteli vain kolmatta oikeudenkäyntiä, ei aikaisempia käsittelyjä, joissa hän oli todistanut opettajaa vastaan. Ratkaisevassa oikeudenkäynnissä joulukuun yhdeksäntenä 1942 hän perui osittain aikaisempia sanojaan.

Opettaja Helmi Pallari

Helmi Pallari oli Tervolan Koivun kylän yläkoulun opettaja vuodesta 1925 lähtien. Hän opetti ylempiä luokkia kaikissa aineissa paitsi uskonnossa. Uskonnontunneista koulun johtokunta oli hänet vapauttanut, koska hän tunnusti vuodesta 1929 lähtien Jehovan todistajien uskoa. Pallari oli pidetty, vapaamielinen opettaja ja hän jatkoi opettajan työssä Koivussa, lukuun ottamatta tätä pientä vuoden 1942-43 katkosta, eläkeikään saakka.

Tämä tarina alkaa opettaja Pallarin pidätyksestä huhtikuussa 1942. Äiti kirjoittaa kirjeessään isälle rintamalla 14.4.42: ”Oletko sattunut kuulemaan mitään Antinkaapon Viljosta. Pallari on täältä viety. Ihmeellinen juttu, en usko, että hän on kommunisti, kyllä ne ymmärtää väärin oikein tuntuu ikävälle muitakin on kuulemma otettu kiinni. Ehkäpä se siitä selviää. Nikula pitää yksin koulua sanoi olevan kovasti työtä.” Nikula, sittemmin Linda Nivanen, oli koulun toinen opettaja. Viljo Antinkaapo oli pidätettynä, koska oli kieltäytynyt lähtemästä takaisin rintamalle koska raamattu hänen mielestään kieltää tappamisen.

Helmi Pallari pidätetään

Kaksi vuotta aikaisemmin, huhtikuussa 40, oli jo pidetty kuulusteluja, koska Päämajan valvontaosaston IR toimistolle oli ilmoitettu että ”hartevalainen Helmi Pallari, on uskontonsa pohjalla harjoittanut kommunistista ja maamme puolustusvoimia halventavaa propagandaa…” Mutta uusi kampanja Jehovan todistajia vastaan Tervolassa alkoi siis keväällä 42. Pallari pidätettiin 6.4.42.

Valtiollinen poliisi teki runsaasti kuulusteluja koska ”…kansakoulunopettajatar Helmi Pallari oli sekä ns. talvisodan että jatkuvasti nykyisen sodan aikana harjoittanut kotipaikkakunnallaan uskonnon varjolla maanpuolustustahdon vastaista propagandaa…”. Todistajilla oli monenlaisia muistikuvia Helmin sanomisista: Lotta Svärd ja suojeluskunnat ”kuuluvat perkeleen järjestöön”, ”nykyinen sota on turhaa” ”maamme papisto, kirkko sekä raamattu ovat Jumalanvastaisia”, ”herrat ovat syyllisiä sotaan” joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu ”tarkoittaen että rintamamiehillämme ei ole mahdollisuutta päästä siihen maanpäälliseen paratiisiin, joka tulee Harmagedonin jälkeen”, ”puhuu ivaten yhteiskuntajärjestelmästämme ja odottaa sen tuhoutumista.”, ”Suomen sotaherroilla on rinta koristettuna kuin joulukuusi. Nämä koristukset olisi revittävä pois”, ”oli historian oppitunnilla selittänyt uskonpuhdistusta koskevan asian yhteydessä kreikkalaiskatolisen ja luterilaisen kirkkokunnan olevan raamatun vastaisia ja siksi ne eivät ole ’oikeauskoisia’ jne.”

Pallari itse kertoi kuulustelussa mm. kuuluneensa, ennen Jumalan valtakunnan julistajaksi alettuaan, partiotyttöjärjestöön ja myös Lotta-Svärd yhdistykseen ja nuorisoseuraan, joidenka puheenjohtajana toimi. Hän kertoi, että on 13 vuoden ajan levittänyt Vartiotorni kustannusosakeyhtiön kirjallisuutta. Sanoi että ei kuulu mihinkään järjestöön tai uskonnolliseen yhdyskuntaan vaan on Jumalan valtakunnan julistaja. Ihmiset nimittävät heitä hartevalaisiksi, mutta Harteva on vain tunnettu tehtävästä mihin Herra on hänet asettanut.

Levitti Jehovan todistajien sanaa myös Norjassa ja Ruotsissa

Pallari oli ahkera sananjulistaja, joka käytti vapaa-aikaansa taloja kiertäen ja teki matkoja myös Norjaan ja Ruotsiin. Hän oli ostanut gramofonin ja 5 kappaletta Kaarlo Hartevan puhumia äänilevyjä. Sekä levysoitin että muu materiaali oli takavarikoitu, Pallarin mielestä oli laittomasti kajottu yksityisomistukseen. Kuulusteluissa tivattiin hänen yhteyksiään muihin uskonveljiin ja -sisariin sekä mahdollisiin johtohenkilöihin ja ”matkajulistajiin”. Yhteyksistä Pallari kertoili vältellen ja vähätellen. Kielsi sanoneensa suomalaisia sotilaita murhamiehiksi, mutta huomauttaa että ”raamatussa nimitetään niitä, jotka ottavat toiselta hengen, sillä nimellä”. Moniin kuulustelijan kysymyksiin hän vastaa raamatun sanoin. Muiden häntä vastaan todistavien lausunnot hän suureksi osaksi kiistää.

Kirjelmässään oikeudelle hän korostaa tulleensa väärinymmärretyksi, hän ei ole herjannut Suomen hallitusta vaan päinvastoin tuntee suurta kunnioitusta omantunnon vapauden takaavaa Suomen sivistysvaltiota kohtaan. Eräs syytös häntä kohtaan on, että hän olisi herjannut sotamarsalkka Mannerheimia. Pallari kirjoittaa, että hän ei ole keskustellut kenenkään kanssa Mannerheimin johtamasta sotalaitoksesta tai sota-asioista, koska asia on hänelle outo. Sen sijaan hän on ilolla todennut Sotamarsalkka Mannerheimin johtaman lastensuojeluliiton hyödyllisen toiminnan Suomen lasten puolesta, koska hänen johtamansa kansakoulu on saanut huomattavan rahasumman koulukeittolan ylläpitoon. Yleensäkin Pallari johdattelee puolustustaan aika taitavasti.

Isän ja äidin keskustelut sota-ajan kirjeissä

Isä vastasi heti äidin kysymykseen:

– Mitäs Sinä siitä Antinkaapon Viljosta kysyit? En ole kuullut mitään. Vai ovat Pallarin pidättäneet, ja ole Sinä vain hiljaa ettei ne sinua vie. Olishan se mukavampi kun tulen lomalle että Sinäkin olisit kotona.

Äitiä kuulusteltiin toukokuun lopulla 42. Kuulusteluissa hän ”Ilmoittaa tuntevansa opettaja Helmi Pallarin n.s. hartevalaisena ja henkilönä, joka ei hyväksy maamme puolustamista”. Kuulustelija kirjoittaa, että äitini ei muista ketä Osuuskaupassa oli silloin talvisodan aikana ollut, kun Pallari oli sanonut, ettei kenenkään pitäisi mennä rintamalle tappamaan, ja edelleen että papit ja kirkkomme kuuluvat saatanan järjestöön ja että herrat ovat syyllisiä sotaan. Tuntuu vähän siltä, kuten Pallari myöhemmin väitti, että kuulustelija oli pyrkinyt näillä todistuksilla todistelemaan omaa ennakkokäsitystään.

Äiti raportoi isälle:

-Kuule nyt kun minutkin sotkivat siihen Pallarin juttuun, etsivä kävi kuulustelemassa ja syksyllä tulee lähtö käräjiin. On vain kauhian ikävä lähtiä todistamaan vanhaa opettajaa, tuommosista asioista hän on nyt linnassa. Saas nähä mikä siitä tulee.”

Kuulustelujen jälkeen Pallari kirjoitti äidille kirjeen, jossa hän kyseli mitä äiti oli sanonut. Isä kielsi äitiä olemassa missään yhteyksissä häneen: ”Sinä kans joudut sinne käräjille, vaikka eihän siinä Sinulla mitään mutta jos ne painaa sitä Pallaria niin kuin Kemijärven Laitista niin hän joutuu kyllä linnaan. On joutava olla tuommoisissa asioissa.” (Kemijärven kirkkoherra, ”punapappi” Lauri Laitinen tuomittiin 1942 kesäkuussa kuudeksi kuukaudeksi vankilaan isänmaan vastaisista puheista ja huhujen levittämisestä. T.S).

Muitakin pidätettiin

Yksi välipäätös oli tehty jo toukokuussa, mutta käsittely siirrettiin syyskuun syyskäräjille. Äiti matkusti Kemiin ja myöhästyi asian käsittelystä, koska luuli ehtivänsä käväisemään Kemin asemalla tapaamassa isäni veljeä junien välillä. Kirjeissä äiti pelkäsi joutuvansa maksamaan sakkoa myöhästymisestään, mutta pöytäkirjoista käy selville, että todettiin vain hänet poissaolevaksi. Useat muut todistajat olivat paikalla. Junamatkoilla äidille tapahtui useasti jotakin erikoista. Niin myös tällä matkalla, josta voi lukea tulevassa kirjassa äidin ja isän kirjeenvaihdosta.

Tervolassa oli pidätetty muitakin Jehovan todistajia. Elma Ahoa syytettiin lähinnä yllyttämisestä, että hän olisi yllyttänyt Viljo Antinkaapoa palaamasta takaisin rintamalle. Elma itse ja monet todistajat todistivat, että kyllä Antinkaapo itse tiesi mitä halusi. Toisaalta Elma, myöhemmin tuleva Viljo Antinkaapon puoliso, vetosi että koska Viljo oli suljettu mielisairaalaan, ei hänen puheisiinsa voi luottaa. Aikamoinen ihme oli myös, että talvisodan sotinut, jatkosodassa puoli vuotta taistellut ja korpraaliksi ylennetty sotilas oli Pitkäniemen psykiatrin lausunnon mukaan 11- vuotiaan tasolla. Ehkä lääkäri näin armahti uskovaista omantunnonvankia joutumasta ammutuksi tai vankilaan.

Aika aikaisessa vaiheessa monet reagoivat Pallarin pidätykseen lähettämällä oikeudelle kirjelmiä Pallarin puolesta. Elokuussa kirjoittivat opettajat Yrjö Keränen ja Aino Keränen mm., etteivät hyväksy Pallarin uskonnollisia käsityksiä mutta: ”Olemme tietysti joutuneet usein monenkaltaisiin keskusteluihin hänen kanssaan, mutta emme ole koskaan kuulleet syyttävän Suomen hallitusta tai solvanneet sitä, samoin ei hän ole lausunut arvostelujaan Suojeluskunnasta tai yleensä puolustusvoimista. Hän on kyllä odottanut aikaa, joka muuttaa kaikki olot, mutta on sanonut sen tulevan kun Jumalan aika joutuu.” Vastaavanlaisia opettajien lausuntoja oli useampia, osa ehkä Pallarin pyynnöstä lähetettyjä.

Sisäinen karkotus

Helmi Pallari vapautettiin turvasäilöstä ja hänet määrättiin oleskelemaan Ylivieskan Kankaankylän maanviljelijä Joonas Pylvään taloon. Pylvään pariskunta kirjoittaa lokakuun 13. päivä että Pallari on käyttäytynyt hyvin ja noudattanut määräyksiä ja toteavat lopuksi: ”Olemme muuten suuresti ihmetelleet, miten opettaja Pallari on joutunut näin surullisen kohtalon alaiseksi. Emme ole hänestä huomanneet millään tavoin ilmenevän sellaista henkeä, että häntä voitaisiin pitää valtiolle vaarallisena henkilönä.”

Lokakuussa Pallari kirjoitti kahdeksansivuisen siististi koneella kirjoitetun kirjelmän oikeudelle, jossa hän edelleen ihmettelee, että häntä, kunniallista kansalaista, edelleen syytetään hänen kristillisen vakaumuksensa vuoksi ja käsitellään kuin rikollista. Erittäin taitavasti hän yhdistelee raamatun sanoja ja omaa tilannettaan ja suhdetta esivaltaan. Palaa siihen, että ei hän voi tuomita ketään, Herra tuomitsee. Hän murentaa todistajien lausuntoja sanomalla niistä esimerkiksi että ”tuntuu jo liian paksulta”. Kieltää että olisi kieltänyt Suomea puolustautumaan vihollista vastaan. Sen osoittaa hänen mielestään sekin, että hänen oma kasvattinpoikansakin puolustaa isänmaata ase kädessä. Hänen entisistä oppilaistaan ei myöskään kukaan ole kieltäytynyt lähtemästä rintamalle.

Kirjelmässään Pallari mainitsee myös kyläläisten lähettämän nimilistan, jossa he kirjoittavat mm. että: ”Emme ole huomanneet hänen toimineen koulussa eikä sen ulkopuolella siten, että häntä voitaisiin pitää valtiolle vaarallisena henkilönä, vaan kunnioitamme häntä tosi kristittynä. Sen tähden me allekirjoittaneet anomme kouluhallitukselta, että ei häntä virasta erotettaisi.” Mielenkiintoinen seikka on se, että koulun toinen opettaja Nivanen oli todistanut allekirjoittaneiden nimikirjoitukset. Aikaisemmin Nivanen oli antanut aika sekavan todistuksen Pallaria vastaan. Äitini nimeä ei tällä listalla ollut.

Käräjät ja päätös

Koitti sitten käräjäpäivä 9. joulukuuta 1942. Näitä käräjiä äiti useasti muisteli ja palasi siihen, kuinka hän sai odottaa pitkään asian käsittelyä ja kuinka kiukku kasvoi, kun tällaisen hänen mielestään tyhjänpäiväisen asian vatvomiseen joutuu, vaikka olisi paljon muutakin tekemistä. Äitini, joka oli saanut tittelin ”työmiehen vaimo” tuli huudettaessa paikalle ja alkoi todistaa. Oikeuden pöytäkirjassa todetaan että ”Helvi Mirjam Salo vakuutti viime istunnon pöytäkirjassa olevan kertomuksensa oikeaksi muuten paitsi että t:ja (todistaja, T.S) ei ollut kuullut syytetyn osuuskaupassa puhuvan rintamalle lähtöä vastaan, mutta kylläkin historian tunnilla, jolloin hän oli sanonut, ettei sotia olisi, jos kukaan ei lähtisi rintamalle, myöskin oli t:ja kuullut syytetyn jossain yhteydessä puhuvan, että papit ja kirkot eivät ole jumalasta, mutta saatanan järjestöstä t:ja ei ollut kuulut syytetyn puhuvan mitään.”

Lopulta oikeus Kemissä päätti, etteivät Elma Aho eikä Helmi Pallari olleet käyttäneet halventavia sanoja hallituksesta tai viranomaisista ja syytteet hyljättiin. Näin yksinkertaisesti se lopulta kävi, pitkälti yli sata sivua asiakirjoja syntyi arkistoon säilytettäväksi. Äiti totesi kirjeessään isälle vuonna 1943, että opettaja on tullut kotiin ja alkaa kai taas opettaa, niin kuin sitten aloittikin, mutta vain muita aineita kuin uskontoa.

Tappoaseet ja uskonto

Paljon melua tyhjästä vai tärkeitä tutkimuksia Suomen puolustuskyvyn parantamiseksi vai uskonnonvapauden pilkkaamista? Jehovan todistaja sanoo vain yksinkertaisen totuuden, että jos kukaan ei tartu aseeseen, sotia ei tule. Onko puolustajalla oikeus tappaa? Jos hyökkääjä on oikeassa, onko hänelläkin oikeus tappaa? Sotapapit rukoilevat vain omiensa puolesta tai tietysti jos sattuu oleman samauskoinen sotavanki, ehkä sitten. Tällaisia kysymyksiä ja väitteitä voi ladella, lopullista vastausta saamatta. Hengelliset kysymykset ratkaistaan kuitenkin, tarpeen mukaan, lopullisesti maallisissa instansseissa, koska ihmiset ne on kaiken sen keksineet. Syyttäjät yhteiskunnalliselta puolelta koettavat vedota maallisiin rikoksiin, joita vastaan hengellisten syiden takia syytettyinä olevat joutuvat puolustautumaan hyvinkin maallisin perustein.

Voisipa melkein Tuntematonta mukaillen sanoa että ”aika tyttöjä”. Eräässä yhteydessä Pallari toteaa, että he ovat ensimmäiset naiset, tarkoittaen varmaankin Jehovan todistajia, joita täällä tavalla maailmassa syytetään. Silmäkulmassa naisasialiikkeen pilke. Voipa myös todeta, että ihmiset olivat aika viisaita ja Suomen oikeuslaitos aika leppoisa. Ja niinpä voin muistella kuinka alle kouluiäisenä näen hänet komeana naisena tyylikäs karvahattu päässä kävelevän pitkin maantietä, tulossa joko kylään tai esittelemään Jehovan todistajien oppeja naapuriin.