Hellin Mustala - kirjoittava sosiaalialan tuntija

Opettaja Anna Hellin Mustala (o.s. Louhivuori, vuoteen 1905 Lohtander) syntyi 1889 Varkaudessa sahanhoitaja Mikael Louhivuoren ja Anna Karolinan (o.s. Savolainen) perheeseen. Hellin Mustala pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta tyttökoulusta 1909 ja suoritti opettajan tutkinnon Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa 1911. Hellin Mustala avioitui 1915. Puoliso, pastori Paavo Mustala, sai sittemmin sosiaalineuvoksen arvon. Hellin toimi työuransa aikana monenlaisissa vaativissa tehtävissä.

Hän toimi lyhyen aikaa Huittisten kansanopiston johtajattarena ja siirtyi vuosiksi 1915-17 maamme vanhimman kristillisen kansanopiston, Sörnäisten kristillisen kansanopiston, johtajattareksi. Sörnäisiin hän tuli Karkkilan yhteiskoulun johtajattaren virasta toimittuaan jo sitä ennen opettajana myös Raumalla. Sörnäisten kansanopistosta Hellin Mustalan tie vei Kotimaa-lehden toimittajaksi, jossa työkautta kertyi vuodesta 1922 vuoteen 1945.

Kotimaa-lehdessä työura alkoi lupautumalla alkuun silloisen päätoimittajan Martti Ruuthin pyynnöstä parin viikon pestiin, josta tulikin sitten pitkä lehtiura. Tehtävät olivat moninaiset päätyen päätoimittajan sijaisuuteen. Hellin Mustalaa on luonnehdittu naisena, joka onnistui yhdistämään persoonassaan Martan ja Marian. Hellin Mustalalle esikuvana monipuolisesta naisen roolista lienee ollut oma äiti: savolainen sahanhoitajan rouva, joka toimi työväestönsä apteekkarina, sairaanhoitajana sekä sielunhoitajana. Hellin Mustalaa on kuvattu naisena, joka ei puheissaan uuvuttanut kuulijoitaan siirappimaisella sananhelinällä vaan sanoissa oli vahva itse koetun tunne.

Valkonauhatyö tuli Hellin Mustalalle perintönä äidiltä. Perheen asuessa Mikkelissä hänen äitinsä toimi Mikkelin paikallisyhdistyksessä ja näin työ tuli tyttärellekin läheiseksi. Aikanaan Hellin Mustalaa tarvittiin johtamaan valtakunnallista valkonauhatyötä ja taustat huomioon ottaen tehtävä lienee ollut luontevaa jatkoa aikaisemmalle osallistumiselle.

Suomen Valkonauhaliiton puheenjohtajakauteen sijoittuivat monet liiton työtä laajentaneet kehityslinjat. Erityisesti huoltotyö tyttöjen ja naisten parissa laajeni. Uudentyyppisenä työmuotona aloitettiin Liisankadun tiloissa eräänlainen lukusalitoiminta. Myös vankilavierailut otettiin ohjelmaan. Voisi ajatella, että Hellin ja Paavo Mustalan kontaktit huoltotyön laajaan kenttään olivat osaltaan vaikuttamassa siihen, että työmuodot liittyivät entistä laaja-alaisemmin osaksi valkonauhatyötä. Tekihän Paavo Mustala mittavan uran huoltotyön johtopaikoilla.

Hellin Mustalan kirjallisesta toiminnasta voi mainita myös 1941 (uusintapainos 1943) julkaistun teoksen Koti rakentaa kotiaan sekä vuodelta 1943 teoksen Kirjeitä kummityttärelleni. Hellin Mustala myös avusti lehtiä, esimerkiksi Kotiliettä.

Hellin Mustalan elämän viimeisiä vuosia varjosti vakava sairaus. Hän kuoli 1973 Helsingissä. Hänet siunasi ikuiseen lepoon veljensä Verneri Louhivuori, joka kosketteli siunauspuheessaan Mustalan viimeisiä vuosia seuraavasti: ”Mutta sitten tuli tuo `paula´, sairaus, joka vähitellen riisti ei vain liikuntakyvyn vaan sammutti yhä syvemmin myös sielun elämää. Hellinin kohtaloa ajatellen mieleeni nousee Vanhan Testamentin suuri kärsijä Job.”

Hellin Mustalan 70-vuotissyntymäpäivänä julkaistussa Kotimaa-lehden artikkelissa kerrotaan, että Paavo Mustala antoi puolisolleen syntymäpäivälahjaksi arvonimen. Tuo arvonimi oli tukineuvos. Hellinin ja Paavon yhteistä elämää leimasi loppuun asti syvä rakkaus ja toinen toisestaan huolehtiminen. Siinäkin Hellin Mustala antoi esikuvan meille tämän päivän naisille.