Taidekäsityöläinen

Helena Vaari on taidekäsityöläinen, sillä hän sekä suunnittelee että toteuttaa itse teoksensa. Hänen töittensä edessä syntyy kunnioitus ja ihailu, jota on vaikea sanoin kuvata. Viimeksi näin niitä hänen Neula siveltimenä 30 vuotta -näyttelyssään Lahdessa Galleria Nuovossa syksyllä 2017. Se oli niin voimaannuttava taidekokemus, että sieltä oli haikeaa lähteä pois. Piti mennä uudestaan!

Omintakeinen tekniikka

Helena Vaarin taide on omaperäistä ja uniikkia. Hän toteuttaa työnsä käyttäen kollaasiomaista applikaation ja vapaan konekirjonnan yhdistelmätekniikkaa. Hän ompelee kankaita toisiinsa päällekkäin ja lomittain maalauksellisesti. Hän maalaa ompelukoneella. Tekstiilitaiteilija käsittelee värejä samoin kuin öljyvärimaalari; maali on vain kangasta ja lankaa ja siveltimenä on neula. Pieni lanka on jo itse kolmiulotteinen ja kun lankoja on satoja rinnakkain, kolmiulotteisuus ikään kuin kertaantuu. Kankaina hän käyttää puuvillaa, viskoosia, silkkiä ja polyesteriä. Langat ovat samoista materiaaleista. Kiiltäviä silkki- ja viskoosilankoja laitetaan kohtiin, joihin halutaan valoa ja mattapintaista puuvillalankaa varjoihin. 

”Työ tekijäänsä neuvoo”, tuumaa Helena Vaari, kun kysyn häneltä, miten hän onnistuu tekemään niin upeita taideteoksia. ”Luonnoksen ja idean on ensin oltava hyvä. Suunnittelen sen pohjalta työohjeet, värit, kankaat ja langat. En noudata kovinkaan paljon kirjontatekniikoiden sääntöjä. En koskaan käytä kehyksiä vaan etenen työn luonteen ja materiaalin mukaan, venytän, kutistan, ompelen päälle. Ompelen kangasta kankaalle. Tulos on vahvempi kuin kudottu kangas. Työni ovat kuin parsittuja ja niissä on tuhansia solmuja, jotka tekevät ne lujiksi. Joskus harvoin jouduin hylkäämään työn ja aloittamaan alusta. Materiaalituntemus on kaiken A ja O. On tiedettävä kankaiden ja lankojen värin-, valon- ja hankauksenkesto.”

Teosten aiheet, mallit ja ideat 

Taiteilija kertoo, että ideat kulkevat alitajunnassa. Vanha ja uusi kuva kohtaavat jossain aivolohkossa. Tilan ja tapahtuman välille syntyy tarina. Kollaasimainen työskentely alkaa jo ideavaiheessa ja jatkuu kankaiden ja lankojen yhdistyessä toisiinsa. Töillään hän haluaa välittää ihmisille hyvää mieltä, mielleyhtymiä johonkin muistoon, rakkaisiin ihmisiin ja toiveisiin. Hän haluaa antaa ihmisille iloa ja estetiikan elämyksiä ja sitä hän todella tekee.

Aiheina ovat ihmiset, luonto, maisemat ja vaatteet. Taiteilija tutkii taitavasti valon ja varjon värejä kankaalla. Ne antavat perspektiivin teokselle. Hänen mielestään vaate on ihmisen päällä veistoksellinen. Hänellä on ainutlaatuinen kyky kuvata kangasta kankaalla.

Kirkkotekstiilien suunnittelija 

Helena Vaari on suunnitellut kirkkotekstiilejä 30 vuotta kymmeneen kirkkoon ja työ jatkuu. Vaari sanoo, että jokainen kirkko ja seurakunta on erilainen ja siksi hän valmistaa tekstiilit perusteellisen ja syvällisen suunnitteluprosessin avulla.

Suunnittelutyö alkaa työryhmäkokouksilla.  Helena Vaari kuuntelee seurakunnan edustajia, heidän ajatuksiaan ja toiveitaan. Hän ottaa huomioon kirkon arkkitehtuurin, interiöörin värityksen, muotokielen sekä tutkii kirkon ja seurakunnan historiaa ja löytää sieltä tarvittavia symboleita. Jopa kirkon ympäristön kasvit ja kukat saattavat tulla mukaan taidetekstiileihin. Esimerkkinä tästä hän mainitsee harvinaisen ojakurjenpolven, joka tuli yhdeksi Hämeenkosken kirkon tekstiileiden symboliksi.

Kirkkotekstiilit valmistetaan aina parhaista materiaaleista, jotta ne kestävät vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Helena Vaari tuntee ja tutkii tarkkaan kankaiden ja lankojen ominaisuudet ja tietää niiden toimittajat. Kirkkotekstiilit ovat uniikkeja taideteoksia, joiden on myös kestettävä käyttöä.

Kirkkotekstiilit eli parametrit kertovat vertauskuvin kristinuskon sanomasta. Ne ovat osa jumalanpalvelusta, aivan kuin puhe, musiikki, kukat ja koko kirkkotila. Niihin kuuluvat alttaria, ehtoollismaljaa ja saarnastuolia kaunistavat tekstiilit sekä papiston käyttämät vaatteet, alba, stola ja messukasukka. Kirkkotekstiilien väritys vaihtuu kirkkovuoden mukaan. Suunnittelun tärkeitä lähtökohtia ovat kirkkovuoden aikaan ja teksteihin liittyvät vertauskuvat.

Helena Vaari kokee, että hänen ilmaisunsa on vuosien mittaan kehittynyt geometrisistä symboleista yhä enemmän suuntaan, missä hän etsii suomalaisuuteen, luontoon ja paikkaan liittyviä vertauskuvia. Tässä perinteisten kudottujen kirkkotekstiilien maassa, hän joutuu usein pitkin puhein vakuuttamaan, että hänen tekstiilinsä ovat yhtä kestäviä kuin kudotut tekstiilit. Tiiviin rakenteensa vuoksi ne ovat usein myös kestävämpiä kuin käsinkudotut tekstiilit. 

Kirkot ovat olleet kautta aikojen taiteilijoiden työllistäjiä ja Helena Vaari kokee, että on suuri kunnia olla mukana tässä taiteilijoiden ketjussa.

Piispa Teemu Laajasalo vihittiin Helena Vaarin suunnittelemassa ja taidekirjomassa liturgisessa asussa. Joulukuussa 2017 otettiin käyttöön Hämeenkosken kirkon uudet Vaarin suunnittelemat, violetit kirkkotekstiilit. Tällä hetkellä työn alla on mm. piispankaapu Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkoselle.

Taidetekstiilit 

Taidenäyttelyssä voi törmätä tauluun, joka onkin ompelemalla maalattu. Sen huomaa vasta lähemmin tarkastellessa. Helena Vaari osaa maalata neulalla ihmisen kasvot, kadut, maisemat. Erikoisesti hän on innostunut vaatteiden veistoksellisuudesta ihmisten päällä. Esim. Vestan neitsyen patsasta kuvaava teos Roomatar (2017) herättää kangaslaskokset uudella tavalla eloon. Patsaan marmori pehmenee kolmiulotteiseksi kankaaksi. 

Väri, muoto, kangas, lanka, valo, varjo ja kontrasti ovat Helena Vaarin taiteen avainsanoja. Tekstiilitaiteelle on ominaista materiaalin vahva olemus. Vaari kuvaa taidetekstiileissä usein kangasta kankaalla. Kankaan laskosten kuvaaminen lähes samalla materiaalilla tasossa, kuvana, on aina kiehtonut Helena Vaaria. Tumman sininen kangas varjon kohdassa alkaa elää, kun sen päälle kirjoo oranssia lankaa. Valkoinen silkkilanka saa kankaan valoisan kohdan loistamaan. 

Koulutus ja työhistoria 

Koulussa Helena Vaarin mieliaineet olivat käsityö, kuvaamataito, uskonto ja historia. Lempiaineiden arvosanat olivat kymmenen. Hän suunnitteli aluksi psykologian opiskelua, mutta lähti kehittämään kädentaitoja silloiseen Hollolan kotiteollisuuskouluun. Ala kiinnosti ja hän päätti jatkaa. Pääsykokeiden jälkeen Vaari pääsi kymmenen oppilaan joukkoon Kuopion Käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen, kudottujen tekstiilien suunnittelulinjalle. Vapaa applikaatiotekniikka kiinnosti jo opiskeluaikana. Lopputyönään hän suunnitteli ja valmisti Hollolan kirkon kirkkotekstiilit, jossa oli käsinkirjontaa ja applikaatiota. Ne ovat edelleen käytössä Hollolan kirkossa.

Psykologia sai siis jäädä ja Helena Vaarista tuli taidekäsityöläinen. Hän suunnitteli ensin Sellgren Tekstiili Oy:lle huonekalu- ja verhokankaita ja oli sitten Marja Kurki Oy:n designerina. Perheen perustamisen ja kolmen lapsen syntymisen jälkeen hän teki töitä free-lancerina kunnes vuonna 2003 perusti oman yrityksen.

Lahden Seudun Yrittäjänaisten yhdistys valitsi Helena Vaarin vuoden 2018 yrittäjänaiseksi. Perusteena oli Vaarin upea ura taiteilija-yrittäjänä ja osallistuminen yrittäjänaisten toimintaan – siis naisten yrittäjyyden edistäminen.

Työ on elämäntapa

”Nautin tästä työstä; tämä on elämäntapani. Suunnittelutuntien osuutta on vaikea laskea, deadlinet rasittavat usein, mutta toisaalta flow-tilan vallitessa on vaikea edes nukkua yöllä, kun koko ajan haluaisi vain tehdä. Jos pitää tehdä, niin tehdään”, sanoo Helena Vaari. Ompelutyössä kipeytyneet hartiat hän pitää kunnossa pilateksella. Luonnossa liikkuminen, puutarhan hoito, ystävien tapaaminen, läheiset ja kulttuuririennot antavat elämänvoimaa.

Uutta oppimaan 

Helena Vaari suree sitä, että Suomessa on enää vähän oppilaitoksia, joissa opetetaan kädentaitoja. Uuden oppiminen koulun penkillä 30 vuoden jälkeen alkoi kiinnostaa vuosi sitten. Vaari löysi Raisiosta koulun, missä hän on aloittanut käsityömestarin erikoisammattitutkinnon suorittamisen syksyllä 2017.  Raision seudun koulutuskuntayhtymän Rasekon, aikuisopistossa saa oppeja esim. yrityksen kehittämiseen, tuotteistamiseen ja projektijohtamiseen. Tutkintoon sisältyy mm. mestarityön valmistaminen omalla erikoisosaamisalalla.

Helena Vaari sanoo nauttivansa eri-ikäisten opiskelijoiden kanssa työskentelystä. Samalla saa uusia näkemyksiä asioihin eri alojen ihmisiltä. Keskustelut ovat opiskelun parasta antia. Hän uskoo vakaasti, että hän saa koulutuksesta vahvistusta entiseen tekemiseen ja kiinnostavia suuntia tekstiilitaiteilijan työhön sekä uusia tapoja kehittää taidettaan ja yritystään.

”Ihmisillä on lähiyhteys tekstiiliin. Tekstiili on lämmin, kotoinen ja ihoa vasten oleva tuttu materiaali. Tekstiilit ilmentävät tunteita, tilanteita, mielipiteitä ja arvoja. Pehmeää materiaalia on helppo lähestyä, tulee halu koskettaa kangasta. Tekstiilitaide koskettaa,” toteaa Helena Vaari.