Hedvig von Haartman - Suomen Pelastusarmeijan perustaja ja brigadööri

Huoleton lapsuus ja nuoruus

Hedvig Eleonora von Haartman syntyi joulukuussa 1862 Piikkiön pitäjässä Raadelman kartanossa Varsinais-Suomessa.

Hänen isänsä oli valtioneuvos Carl Daniel von Haartman (1792-1877) ja äitinsä Emilia Teodora (Emmy) von Haartman o.s. Westzynthius (1835-1906), jonka kanssa Carl Daniel von Haartman oli solminut kolmannen avioliittonsa. Aviovaimo oli 43 vuotta miestään nuorempi. Hedvig oli avioparin toinen lapsi. Hedvigin isä oli suorittanut lääketieteen lisensiaattitutkinnon Turun Akatemiassa. Von Haartmanilla oli kaiken kaikkiaan 24 lasta kolmen eri aviovaimon kanssa.

Hedvigin isän kuoltua vuonna 1877 suurperhe joutui muuttamaan kartanosta Turkuun. Kesät kuitenkin vietettiin maaseudulla Nauvon Prostvikissa Emmy Haartmanin lapsuudenkodissa.

Hedvig oli luonteeltaan luja ja tarmokas, luotettava. Sanotaan, että hänellä ei ollut taipumusta oppia vieraita kieliä. Kuitenkin hän hallitsi viittä eri kieltä myöhemmin elämässään.

Koska perhe von Haartman oli varakas ja arvosti tietoa, nuorimmille lapsille palkattiin kieltenopettajatar Ruotsista. Hän opetti ranskaa. Hedvig oleskeli myös Ranskassa ja Sveitsissä täydentämässä kieliopintoja vuosina 1882-1883.

Ranskasta palattuaan Hedvig aloitti ranskanopettajana Turun ruotsalaisessa tyttökoulussa. Mutta kaikesta hyvästä huolimatta, sydän oli levoton. Jotain puuttui.

Vapahtaja saapui sydämeen

Turussa 25. maaliskuuta 1884 tehtaanpatruuna Edvard Björkenheim (1856-1934) piti herätyskokouksen, jonka jälkeen Hedvigin ”sydämeen kävi Vapahtaja asumaan”. Edvard Björkenheim oli asunut Ruotsissa, jossa hän oli tutustunut englantilaiseen herätysliikkeeseen. Hänestä tuli aatteen arvostettu tukija Suomessa, tämän ajan tunnetuin herätys- ja raittiuspuhuja. Samassa kokouksessa Hedvig rukoili yhdessä Björkenheimin kanssa. ”Olin muuttunut. Suuri rauha valtasi sydämeni.” kerrotaan Hedvigin sanoneen.

Tanssi ja maalliset huvit jäivät. Sen sijaan Hedvig perusti, opettaja kun oli, pyhäkoulun oppilailleen. Opettajatoimensa ohella Hedvig osallistui raamatuntutkistelupiiriin, joka kokoontui itsensä everstinna Aurora Karamzinin kodissa. Ajan hengen mukaista oli myös, että yläluokkaiset naiset kävivät puhumassa Jumalan rakkaudesta huonomaineisissa kortteleissa esim. Antipoffin talossa Helsingissä. Osa heistä myös auttoi vähävaraisia taloudellisesti.

Yhteiskunnallinen vastuu huonompiosaisista oli yksityishenkilöiden varassa. Auttamistyössä tuli esille kaksi ongelmaa ratkaistavaksi. Miten autettaisiin huono-osaisia, jotta he itse saisivat elämänsä järjestykseen ja miten ratkaistaan naisten julkinen esiintyminen kokouksissa? Jopa kirkolliset ja maalliset piirit paheksuivat naisten julkista esillä oloa. Huhut uudesta liikkeestä, jota kutsuttiin Pelastusarmeijaksi, saavuttivat Suomen ja Hedvigin.

Suomen Pelastusarmeija perustetaan

Hedvig oli ystäviensä kanssa auttanut Helsingin köyhiä ja he olivat tietämättään käyttäneet samoja työmuotoja kuin Pelastusarmeijalla oli käytössä. Kansainvälinen Pelastusarmeija oli alkuperältään englantilainen järjestö, jonka tehtävänä oli auttaa hädänalaisia ihmisiä ja he olivat perustaneet järjestön käyttäen armeijan mallin mukaista hierarkista johtajamallia. Liikkeen johtajana, kenraalina, toimi metodistisaarnaaja William Booth (1829-1912). Kenraali Boothille Hedvig ystävineen kirjoitti kirjeen, jossa he ehdottivat Pelastusarmeijan ottavan vastuun hyvin alkaneesta hyväntekeväisyystyöstä Helsingissä. Ja kirjeeseen vastattiin. Hedvig kutsuttiin Lontooseen ja hän aloitti opiskelunsa Sotakoulussa tullakseen Pelastusarmeijan palvelukseen.

Vuonna 1865 Englannissa perustettu Pelastusarmeijan (The Salvation Army) johtaja oli edellä mainittu William Booth. Pelastusarmeijan toiminta keskittyi ja keskittyy yhä edelleen käytännölliseen kristilliseen toimintaan ja yhteiskunnallisen vastuuntunnon kantamiseen. Suurin osa Pelastusarmeijan jäsenistä tekee vapaaehtoistyötä ja heitä kutsutaan sotilaiksi. Heillä on oikeus kantaa Pelastusarmeijan virkapukua. Pelastusarmeijalla on myös tehtäväänsä vihittyjä ja koulutettuja pastoreita. Heitä taas kutsutaan upseereiksi.

Hedvig, Alva Forsius ja Constantin Boije af Gennäs matkustivat Lontooseen opiskellakseen Englannin Pelastusarmeijan sotakoulussa. Naiset menivät Upper Norwoodin joukko-osastoon ja Boije vastaavaan miesosastoon. Lontoossa Hedvig tutustui myös Catherine Boothiin ja hänen lapsiinsa. Catherine, jonka aviomies oli William Booth, oli 60-vuotias Jumalalle kokonaan antautunut nainen, joka miehensä tavoin antoi koko elämänsä Pelastusarmeijalle. Myös heidän lapsensa palvelivat Pelastusarmeijaa.

Lontoon opiskelut olivat takana vuonna 1889 ja nyt luutnantti Hedvig von Haartman, ystävänsä Louise af Forselles (1850-1934) ja kapteeni Constantin Boije af Gennäs (1854-1934) olivat valmiita perustamaan Suomen Pelastusarmeijan. Boijen oli kenraali Booth nimittänyt liikkeen johtajaksi Suomeen.

Marraskuun 8. päivänä 1889 perustettiin Suomen Pelastusarmeija Siltasaaren ratsastusmaneesissa.

Sotahuudon ensimmäisessä numerossa huhtikuun 26. päivänä 1890 selostettiin tapahtumaa seuraavasti: ”Siltasaaren ratsastusmaneesi oli tungokseen saakka täynnä kuuntelevaa kansaa. Siellä oli eri ikäisiä ja eri säätyisiä ihmisiä, kunnianarvoisesta kenraalista [Booth], joka saapui hopein koristetussa virkapuvussaan, aina vaatimattomaan työmieheen, hienoasuisista ylhäisönaisista köyhiin työläisvaimoihin saakka. Luonnollisesti upseeriemme sotilaspuvut kiinnittivät paljon huomiota.”

Suomen Pelastusarmeijan johtaja

Alku ei ollut suinkaan ruusuilla tanssimista. Kokouksia häirittiin, huhut velloivat, poliisit kielsivät virkapuvun käytön ja jumalanpalvelukset. Kirkolliset ja vapaakirkolliset lehdet pyysivät viranomaisia puuttumaan Pelastusarmeijan toimintaan. Ja kaiken lisäksi Constantin Boijella oli eri näkemys Pelastusarmeijan suhteesta kansainväliseen Pelastusarmeijaan. Toukokuussa 1890 Hedvig von Haartman sai kapteenin arvon ja astui Suomen Pelastusarmeijan johtoon 27-vuotiaana.

Suomen Pelastusarmeijan ensimmäinen päämaja sijaitsi vaatimattomassa vuokrahuoneistossa Kalliossa. Siellä avattiin toukokuun 1. päivänä 1890 sotakoulu, joka sitten siirtyi Mikonkatu 27:ään. Hedvig itsekin asui kolmen sotakoulun kadetin (opiskelija) kanssa samassa osoitteessa. Hän oli myös koulun johtaja ja toimitti Pelastusarmeijan ensimmäistä äänenkannattajaa ruotsinkielistä Krigsropet nimistä lehteä. Kuri oli kova sotakoulussa. Tämän hän oli oppinut Englannissa. Kadetit olivat sotureita Jumalan joukossa, heitä oli karaistava ja totutettava vastoinkäymisiin ja haasteisiin.

Työmäärä ja vastuu oli raskas kannettava 30-vuotiaan hennoilla hartioilla. Maaliskuussa 1891 Hedvig ylennetään majuriksi. Hän oli johtaja, jonka tehtäviin kuului vierailla eri osastoissa (seurakunta), kasvattaa upseereita, tukea horjuvia, lähettää tiedotteita kansainväliseen päämajaan Lontooseen jne. Piti perustaa uusia laitoksia, yömajoja, lastenkoteja ja slummiasemia sekä uusia osastoja ympäri Suomea.

Oli myös suunnaton tarve saada suuri, oma kokoushuone. Oma tontti hankittiin 1894 ja vuonna 1895 Temppelin peruskivi laskettiin Uudenmaankatu 40:een. Rakennus oli muuten seudun ensimmäisiä tiilirakennuksia. Samana vuonna Hedvig ylennettiin brigadööriksi, joka oli majurista seuraava arvoasteikossa. Hedvigin tehtävä oli johtaa rakennustöitä. Suomen Pelastusarmeijan ensimmäinen liikeyritys vihittiin käyttöönsä.

Kenraali Booth vieraili Suomen Pelastusarmeijan vuosikongressissa heinäkuussa 1897 ja se oli suurtapaus Hedvigin johtajakaudella. Tästä oli seurauksena Hedvigin uupuminen ja hän lähti Sveitsiin lepäämään.

Kymmenen vuotta oli Pelastusarmeija ollut Suomessa ja Hedvig sen johdossa. Tänä aikana oli perustettu 35 osastoa, 115 upseeria koulutettu. Armeijalla oli kolme slummiasemaa, lastenseimi ja turvakoti naisille. Sotahuutoa painettiin 10 000 kappaletta viikossa.

Hedvig asui vaatimattomasti Pelastusarmeijan tiloissa ilman omaa rauhaa. Asunnon ja rauhan Hedvig sai vasta, kun Raadelman kartanon tyttärestä Alma Forsblomista (1859-1930) tuli hänen sihteerinsä ja he muuttivat asumaan Annankatu 1:een Mary Ljungin ja Mathilda Wreden (1864-1928) kanssa. Sekä Hedvig että Alma olivat muuten Maryn kasvattiäitejä. Kasvattitytär Mary Ljungista tuli myöhemmin Suomen Pelastusarmeijan naisyhteiskunnallisen työn johtaja.

Kansainvälisen Pelastusarmeijan ylijohtajalla oli valtaa. Hedvig oli yhä Sveitsissä lepäämässä vuoden 1898 alussa. Hän palasi Suomeen valmistelemaan heinäkuun vuosikongressia. Lontoosta tuli kuitenkin lähtökäsky. Jäähyväiskokous pidettiin uuden brigadöörin johdolla Temppelissä heinäkuussa. Uusi kotimaa tulisi olemaan Sveitsi. Oli jätettävä koti, Mary, ystävät ja kaikki. Mutta uusi alku toi myös onnen.

Uusi elämä Sveitsissä ja aviopuoliso

Hedvig joutui siirtymään Sveitsiin kuten yllä on kerrottu. Hänen tehtävä oli johtaa sikäläisen Pelastusarmeijan työtä saksalaisessa Sveitsissä esimiehinään komendööri Hellberg, joka oli naimisissa kenraali Boothin tyttären Lucyn kanssa. Lucy Booth-Hellberg johti Pelastusarmeijan työtä Ranskassa ja Sveitsissä.

Brigadööri Hedvigin kirjeet kulkivat uuden kotimaan ja Suomen välillä, mikä helpotti koti-ikävää. Saksan kielen taitokin kehittyi ja työ tuntui mielekkäältä. Erityisesti äidin, valtioneuvoksetar Emmy von Haartmanin kanssa kirjeenvaihto oli vilkasta erityisesti vuoden 1899 aikana, jolloin Suomessa oli levotonta. Myös äiti, tuttavat ja Mary poikkesivat vierailulle. Mary jopa asuikin vuoden Hedvigin luona Sveitsissä.

Hedvigin elämä muuttui, kun hän tapasi Pelastusarmeijan esikuntakapteenin Franz Rudolf von Tavelin. He rakastuivat ja heidät vihittiin huhtikuussa 1900 suomalaista ja sveitsiläistä lakia noudattaen sekä siviiliavioliittoon Zürichissä että kirkolliseen avioliittoon Baselissa ja lopuksi vielä armeijahäät kotona Baselissa. Suomesta oli saapunut äiti, esikuntakapteeni Alma Forsblom ja tietysti kasvattitytär Mary.

Hedvigin terveys romahti samana vuonna. Hän sai verensyöksyn ja joutui  sairaalahoitoon. Yhdessä miehensä kanssa heinäkuusta 1900 aina jouluun 1901 he viettivät Davosissa parantolassa. Vähitellen terveys parani. Tammikuussa vuonna 1902 he muuttivat uuteen kotiinsa Berniin, minne myös päämaja siirrettiin. Kahden vuoden sairastelun jälkeen Hedvig alkoi toimittaa saksan- ja ranskankielistä Sotahuudon naisten palstaa ja oli onnellinen saadessaan jälleen olla hyödyksi rakastamalleen Pelastusarmeijalle.

Myöhästynyt häämatka Suomeen

Oli kulunut kaksi vuotta ensimmäisen verensyöksyn jälkeen. Hedvig oli toipunut jo niin hyvin, että kauan kaivattu ja myöhäinen häämatka Suomeen toteutuisi. Hän oli viettänyt miehensä kanssa rauhallista kotielämää Bernissä lähellä von Tavelin äitiä ja sisaruksia.

Temppelissä järjestettiin heidän kunniaksi tervetuliaiskokous. Yhdessä miehensä rinnalla hän seisoi tutulla lavalla, tervehti ystäviään ja Pelastusarmeijan väkeä. Tämä oli Hedvigin viimeinen kokous.

Muutaman päivän päästä hän sai jälleen verensyöksyn. Hänet siirrettiin pelastuskoti Väinölään, minkä perustamista hän oli suunnitellut ennen lähtöään Suomesta. Hän oli hyvin heikko.

Jälleen kerran saapui kirje. Tällä kertaa lähettäjä oli komendööri Booth-Hellberg, joka määräsi von Tavelin tulemaan kotiin Sveitsiin suorittamaan tärkeää tehtävää. Hedvig vaati matkustamista, vaikka hän ei pystynyt edes kunnolla puhumaan, ei edes kävelemään. Hänet kannettiin laivaan ja kotimatka alkoi. Hampuriin Hotel Kronprinziin saakka hän jaksoi, mutta siellä voimat loppuivat lokakuussa 1902.

Hedvig von Tavel-Haartman kuoli vieraalla maalla Vapahtajaansa uskoen. Hänet haudattiin Hampuriin.

Myöhemmin pystytettiin muistokivi jossa lukee:

”Brigadööri Hedvig Eleonora von Tavel-Haartman. Suomen Pelastusarmeijan uranuurtaja. Syntynyt 29. p. Jouluk. 1862. Kuoli 15. p. Lokak. 1902.

Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele.”

Lisälukemista:

https://www.pelastusarmeija.fi/loyda-meidat/helsinki/pelastusarmeijan-museo/PA-museokirjanen-2022.pdf