Gretel Salmi oli oppilailleen Keetu

Merikapteeni Carl August Swanljungilla (1837-1896) ja Sofia Katariinalla (1847-1939 o.s. Montin) oli yhdeksän poikaa: Ossian, John, Walter, Paul, Werner, Einar, Stanley, Gordon ja Sidney. Toiseksi nuorin pojista Georg Gordon (s. 1884) avioitui pyhäjokisen Alina Lilly Haglundin (s. 1887) kanssa. Heille syntyi kaksi tytärtä: Gretel Ingegerd (s. 5.9.1908) ja Erna Ethel (s.1909). Ennen Gretelin kouluikää pariskunnan erovaiheessa Lilly-äiti vei Gretelin mukanaan Yhdysvaltoihin, jossa hän kävi alakoulua ja oppi engelskaa. Vuonna 1914 puhjennut maailmansota ajoi heidät takaisin kotimaahan. Gretel jäi isänsä huollettavaksi ja asettui asumaan Kirkkokadulle isänäidin, Sofia-fammun, taloon. Nuorempi tytöistä jäi äidille.

Fammun tyttö

Sitten kun yhdeksän poikaa oli häipynyt maailmalle, asui Fammun talossa Gretelin kouluvuosina lisäksi uskollinen kotiapulainen Lovisa sekä Gretelin isä Gordon ajoittain, sillä hänellä oli toimi toisella paikkakunnalla. Fammun kasvatusmenetelmät olivat vähän sotilaalliset, sillä hän oli kasvattanut 9 poikaa. Gretel oli vallaton pikku tyttö. Kerrotaan, että kun Fammu lähti kyläreissulle Lovisan kanssa, hän käänsi talon peilit seinään päin, ettei Gretel olisi peilannut itseään heidän poissa olonsa aikana. Gretelin leikeille toimenpide ei ollut este. Kun Fammu ja Loviisa olivat riittävän kaukana kotoa, tyttö käänsi peilit oikein päin ja esitti hassuja ilmeitä niiden edessä. Swanljungin poikien perheet pitivät tiiviisti yhteyttä Raaheen ja Sofia-äitiinsä. Täällä asuvat pojat kävivät päivittäin äitiä tervehtimässä. Loma-aikoina, jouluna, pääsiäisenä ja äidin syntymäpäivänä tuli poikia perheineen Raaheen. Gretel itse vietti lomat äitinsä vanhempien luona Pyhäjoella ja sinnekin kokoontui kesällä sukua läheltä ja kaukaa. Gretel varttui laajan suvun ympäröimänä Raahessa ja Pyhäjoella.

Koulusta työmarkkinoille

Kun Gretel täytti seitsemän vuotta, hän aloitti koulutaipaleen Raahessa toimineessa ruotsinkielisessä alakoulussa, Svenska Småbarnsskolan i Brahestad, Palokunnankadulla (ent. Aitakatu). Koulun kaikki kolme luokkaa opiskelivat samassa huoneessa. Koulussa puhuttiin ruotsia myös välitunneilla. Gretel pyrki ja pääsi keskikouluun. Hän sai valkolakin vuonna 1927. Miltei valkolakin saatuaan vuonna 1928 hän solmi avioliiton koulunsa voimistelunopettajan Hjalmar Salmen (s. 1897) kanssa. Seuraavana kesänä (v. 1929) syntyi esikoinen Matti Pyhäjoella ja vuonna 1933 toinen poika Veli Merijärvellä. Gretel suoritti Raahen Porvari- ja Kauppakoulussa yo-merkonomin tutkinnon vuonna 1935 ja työskenteli sen jälkeen Oulussa Velj. Åström Oy:n kirjeenvaihtajana vuosina 1935–1942 ja sodan aikana vt. konttoripäällikkönä. Perhe palasi Raaheen vuonna 1942, missä syntyi vielä kolmas poika Pekka vuonna 1943. Gretel sai johtajan sihteerin paikan Ruona Oy:ltä. Työsuhde jatkui vuoteen 1952.

Heinämaa pyysi opettajaksi

Kun sotien jälkeen oli pula opettajista, rehtori Eino Heinämaa pyysi Greteliä ruotsin kielen opettajaksi Raahen yhteislyseoon, vaikka hänellä ei tuossa vaiheessa ollut tehtävän vaatimaa pätevyyttä. Heinämaa uskoi, että Gretel onnistuu tehtävässään, koska hänen kotikielensä oli ruotsi. Työn ohessa ja kesäisin hän opiskeli yliopisto-opintoja ja pätevöityi lehtorin virkaan (Huk 1957). Hän hoiti Raahen yhteislyseon ruotsin kielen vanhemman lehtorin virkaa vt:nä vuodet 1952–1959 ja vakituisena vuodet 1959–1974. Tämän jälkeen hän siirtyi työskentelemään Raahen lukioon vuosiksi 1974–1975. Eläkepäiville hän siirtyi 67-vuotiaana.

Pankin talossa ensiasunto

Salmen perheen ensiasunto oli Suomen Yhdyspankin talon 2. kerroksessa puolen korttelin päässä Gretelin lapsuuden kodista. Oulussa perhe asui ensin radan takana Syrjäkadulla ja sitten Åströmin konttorin talossa (nykyinen Oulun Taidemuseo). Sodan sytyttyä asuntoon osui pommi, minkä jälkeen he asuivat omakotitalossa sähkölaitoksen vieressä. Åströmin aikana perheessä asui myös Gretelin Lilly-äiti, joka samalla piti konttorin ruokalaa. Jatkosodan (1941–1944) aikana perhe halusi palata rauhalliseen Raaheen, jossa syntyi vielä 3. poika Pekka (v. 1943). Lyhyen Asemakadulla asumisen jälkeen perhe muutti Kaivokatu 37:ään (nyk. Reiponkatu) ja vuonna 1952 Brahenkatu 2:een (Heikun talo, jossa nykyisin kaupungin edustustila). Kaksin jäätyään Gretel ja Hjalmar asuivat Tauno Kiesvaaran vuokralaisina Pekkatorin laidalla. Ensimmäisen oman asunnon Salmet uskalsivat ostaa KOP:n talosta Kirkkokadulta. Kun talo valmistui vuonna 1971, Hjalmar kuoli tammikuussa, ja Gretel muutti sinne yksin.

Gretel harrasti ja osallistui

Oulun-vuosinaan Gretel aloitti voimisteluharrastuksen, jota jatkoi Raahessa. Hän toimi Raahen Naisvoimistelijoiden puheenjohtajana vuosina 1946–1968 ennen Kati Mäkistä. Gretelillä oli mielenkiintoa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Hän toimi kaupunginvaltuustossa ja useissa lautakunnissa sekä kirkkovaltuustossa. Hän oli Raahen museon johtokunnan jäsen. Gretelillä oli laaja ystävä- ja tuttavapiiri. Hän oli luonteeltaan sosiaalinen. Hän auttoi monia muualta Raaheen muuttaneita opettajatovereitaan Raahe-tuntemuksellaan. Gretel oli aktiivisesti alusta saakka mukana Vanhusten Huolto ry:n toiminnassa ja hommaamassa yksityistä vanhainkoti Hopeatauria Raaheen. Hän kirjoitti Hopeataurin historiikin vuonna 1988. Eläkkeellä ollessaan hän kirjoitteli pieniä lehtijuttuja kotikaupunkinsa ”entisistä ajoista” ja vuonna 1988 hän julkaisi kirjan ”Muistojen nauhalta”, jossa hän kuvaa elävästi pienen merikaupungin elämää 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä 1920-luvulle.

Mökkielämää Hakotaurissa

Gretel ja Hjalmar Salmen perheen kesäparatiisi oli kesämökki Hakotaurissa vuodesta 1957. Gretel tykkäsi kukista ja upeat kukkapenkit kukoistivat mökin ympäristössä. Hyötykasveja mökillä ei viljelty. Gretel harrasti mökillä sanaristikoiden täyttämistä. Opettajana toimiessaan hän usein kutsui oman luokkansa mökille toukokuun viimeisinä koulupäivinä.

Keetu oli oppilasystävällinen opettaja

Keetu oli minun ruotsin kielen opettajani lukiossa. Ystävällisempää opettajaa en voisi kuvitella. Huonoistakaan numeroista hän ei oppilaita moittinut, vaan löysi aina jotakin hyvää jokaisesta oppilaasta. Jälkipolvet muistavat lämmöllä Keetun ”armoviitoset” ruotsin kielessä. Monen – sittemmin kunnon kansalaisen – lukioura olisi katkennut tai ainakin hankaloitunut ilman Gretelin avarakatseisuutta. Raahe-seura valitsi Gretel Salmen Raahen Fiiaksi vuonna 1982. Kotiseuturakas Gretel kuoli 1992.