Greta Kivilahti – kotien valistaja Karjalassa

Marttaliiton ensimmäinen päätoiminen kotitalouskonsulentti oli Greta Kivilahti (1887-1957). Alkujaan marttatoiminnan lähtökohta oli sivistyneistön pyrkimys kohottaa Suomen kansan elin- ja sivistystasoa koulutuksen, ahkeruuden, yritteliäisyyden ja terveiden elämäntapojen avulla. Erityisesti marttatyön tarkoitus oli sivistää perheitä ja vahvistaa kodin merkitystä äidin välityksellä. Perhe oli keskeinen instituutio, jonka tehtävä oli kasvattaa kunnollisia kansalaisia.

Konsulentit kansanvalistuksen palvelukseen

Vuonna 1899 perustettu Marttajärjestö alkoi vuodesta 1909 työllistää myös kansan riveistä lähteneitä naisia neuvojiksi ja konsulenteiksi. Marttojen ensimmäinen päätoiminen neuvoja oli kananhoidon neuvoja Olga Autere.

Marttatoiminta laajeni erityisesti Karjalan kannaksella koko 1920-luvun ajan. Sen Marttapiiriliiton palkkalistoilla oli vuonna 1928 kaksitoista kotitalous- ja puutarhaneuvojaa, kuusi käsityönopettajaa sekä siipikarjanhoidon neuvoja. Pienviljelysvaltainen Tanska oli esimerkki suomalaiselle marttatoiminnalle. Siellä pientilat oli saatu kannattavaksi puutarhanhoidon, kanankasvatuksen, karjan- ja mehiläistenhoidon ja käsitöiden avulla. Tanska näytti sopivan erityisen hyvin malliksi Karjalaan, joka oli Suomen pientilavaltaisinta aluetta. Marttatoiminta pyrki innostamaan kansalaisia ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen.

Greta Kivilahti on saanut Marttajärjestön historiikeissa ja tutkimuksessa tunnustusta 1920-luvun kodinhoidonneuvonnan uranuurtajana Suomessa. Konsulentin työ oli tavalla tai toisella jatkuvaa esiintymistä, opettamista, ohjausta ja matkustamista.

Kivilahti tunnettiin selväsanaisena esiintyjänä. Emäntälehdessä ja päivälehti Karjalassa oli usein hänen kirjoituksiaan martta- ja maatalouskerhotoiminnasta. Vuosi 1927 näytti olleen Kivilahden aktiivisinta aikaa, jolloin häntä muistettiin Helsingissä Martan kultaisella jäsenmerkillä tunnustuksena ”innokkaasta ja ahkerasta työstä Marttajärjestön palveluksessa”.

Käytännön ohjaustyötä

Kotitalouskonsulentti järjesti kotitalousopetusta, kokki- ja puutarhanhoitokursseja, luentoja, opintoretkiä ja koulutusta aikuisille ja harrastustoimintaa lapsille. Kivilahti ohjasi marttayhdistyksien toimintaa Kannaksella ja oli samalla Karjalan Kannaksen Marttapiiriliiton sihteeri. Hänen marttailtansa olivat usein monipuolisia kulttuuri-iltoja.

Työ oli hänelle myös elämäntapa – ja koska hänellä ei ollut perhettä, liikkuva työ sopi hänelle hyvin. Hän ei ollut naimisissa, mutta hän asui aina naisyhteisöissä. Tunnustusta Greta Kivilahti sai erityisesti lasten kerhotoiminnan eli maatalouskerhotoiminnan edistäjänä. Karjalan kannaksesta tuli 1920-luvulla lasten maatalouskerhotoiminnan vahvin alue. Greta Kivilahti oli jo piikoessaan Hämeessä havainnut, että martat opettivat koululaisille kasvitarhan hoitoa. Lasten kerhotoiminta lähti Karjalassa liikkeelle pikku-marttatoiminnasta ja Raja-Karjalan aktiivisten kansakoulunopettajien järjestämistä perunakerhoista. Kivilahti järjesti vuonna 1922 marttojen kodinhoitokilpailujen yhteydessä myös pikku-martoille omaa ohjelmaa ja kerhoja. Perunakerhojen lisäksi perustettiin kasvitarha- ja turnipsikerhoja sekä myöhemmin myös kana- ja possukerhoja. Lasten kerhotyö otettiin 1924 osaksi marttatoimintaa, koska se kohotti maahenkeä, säästäväisyyttä, työnhalua ja levitti maanviljelystyön onnistumisen iloa lasten keskuuteen. Greta Kivilahti laati kasvitarha- ja kanakerhoille kaksi kerho-opasta. Lasten kerhopalstojen tuli olla esimerkkinä isännille, joilla usein oli Kivilahden mielestä sangen vanhakantaisia ja yksipuolisia viljelytapoja. ”Kerhot vetävät nuorisoa takaisin maaseudulle päin; opettavat nuorisoa rakastamaan isiensä ammattia. Vieläpä ovat kerholaiset pystyneet vaikuttamaan seutukuntansa maanviljelijän ammattitaidon kohottamiseenkin”, hän kirjoitti vuonna 1930. Marttaliiton historiaa tutkineen Anne Ollilan mukaan marttojen toiminta oli suomalaista kansanvalistusaatetta puhtaimmillaan. Laaja työmaa, monipuolinen työ

Karjalan marttaneuvojat tekivät vuonna 1924 kannaksella kaikkiaan 2500 kotikäyntiä, joista Kivilahti suoritti itse 280. Kotineuvontatyö onnistui parhaiten, kun konsulentilla oli tarpeeksi aikaa viipyä kodeissa. Hän siivosi taloa naisväen kanssa, hävitti syöpäläisiä, ohjasi liinavaatteiden, vaatteiden ja yleisesti koko kodin hoidossa. Kivilahti oli määrätietoinen ja komensi miehiä ottamaan kuraiset saappaansa pois, kun tulivat sisälle.

Konsulentti tuki naisia saamaan miesten arvostuksen äitien koti- ja siivoustyöhön. Innostuksen lisäämiseksi siivoustyöhön marttapiiri järjesti alueittain marttojen välisiä yksi- ja kaksivuotisia kotitalouskilpailuja. Konsulentti kävi näissä kodeissa tarkastusmatkoilla ja kirjasi ylös miten kodin ”järkiperäinen puhdistus” edistyi. Kilpailun voittajan koti julistettiin mallikodiksi, jonka emäntä sai arvostusta marttojen keskuudessa. Seuraava, korkeammin koulutettu konsulenttisukupolvi ei ollut enää innostunut kodeissa kiertämisestä ja henkilökohtaisesta neuvontatyöstä vaan pyrki siitä 1930-luvulla selvästi eroon.

Esitelmiä ja esiintymistä

Greta Kivilahti antautui täysin työlleen eikä laskenut tehtyjä työtunteja. Hän piti 96 esitelmää vuonna 1928. Sen lisäksi hänen arkipäivänsä jakaantuivat vuoden 1928 toimintakertomuksen mukaan seuraavasti: Juhlat ja kokoukset 78 Kurssipäivät 54 Maatalouskerhotyö 42 Neuvojien valvonta 39 Kirjalliset tehtävät 34 Näyttelyt, kilpailut 24 Retkipäivät 16 Matkapäivät 14 Suunnittelu 12 Neuvonta yksityisille 7 Harjoittelijoiden valvonta 4 Yhteensä 324

Liiketoimintaa ja retkiä

Karjalan martat perustivat vuonna 1925 liikeyrityksen (Karjalan Martat Oy), jolla oli myymälä Viipurin kauppahallissa. Se välitti marttojen leivonnaisia, säilykkeitä, hunajaa, kasviksia ja kymmeniä tuhansia kananmunia vuodessa. Vuonna 1927 kauppa tuotti piiriliitolle hyvän voiton, jolla marttapiiri pystyi ostamaan konsulentin käyttöön Ford-merkkisen henkilöauton ja osakehuoneiston. Greta Kivilahti nähtiin jo samana vuonna auton ratissa. Auto helpotti hänen liikkumistaan maakunnassa, mutta hän ajoi autolla myös Keski-Pohjanmaalle kotiseudulleen Pyhäjärvelle. Siellä hän oli ensimmäinen autoileva nainen.

Matkustaminen ja retkeily olivat Greta Kivilahdelle työ ja harrastus. Martat mielsivät retkeilyn osaksi kodinhoidon neuvontatyötä. Retket olivat tutustumiskäyntejä palkituissa mallikodeissa, kasvitarhoissa sekä emäntä- ja talouskouluissa. Kesäretket suuntautuivat maakunnan ulkopuolelle, Helsinkiin ja eri puolelle Suomea pidettyihin käsityö- ja maatalousnäyttelyihin.

Kovaääninen ja esiintymään tottunut Greta Kivilahti oli itseoikeutettu retkiemäntä. Hän kuljetti autollaan myös piirin johtavia marttoja tutustumaan Karjalan marttatoimintaan ja mallikoteihin. Kivilahti kävi marttojen kanssa matkoilla myös Ruotsissa ja Virossa ja tutustui maamme johtaviin naisiin.

Kansannaisen karrieeri

Greta Kivilahti kuului marttakonsulenttien ensimmäiseen sukupolveen, joka kohosi köyhistä oloista ja kansa- ja ammattikoulupohjalta konsulentiksi. Kivilahti oli joutunut lapsuudessaan Pyhäjärvellä kulkemaan äitinsä kanssa jopa kerjuulla, kun isä oli mennyt töihin Amerikkaan.

Greta Kivilahden onnistui pääsemään valtion ilmaisiin puutarha- ja maatalousalan ammattikouluihin, joista hän sai pätevyyden puutarha-alan neuvojaksi. Marttajärjestö tarjosi hänelle vakinaisen ja arvostetun työpaikan sekä sosiaalisen kohoamisen väylän. Seuraavat Marttajärjestön palkkaamat konsulentit 1930-luvulla olivat jo agrologeja sekä puutarha- ja kotitalousopettajia.

Työ kotien hyväksi oli Greta Kivilahdelle mielekästä työtä – mutta samalla myös haastavaa järjestötyötä. Hänestä tuli paitsi ammattipuhuja myös kymmenien toimintakertomusten, artikkelien ja jopa kirjan kirjoittaja. Hän teki huomattavan karrieerin ja sosiaalisen nousun marttajärjestön avulla.

Vielä eläkkeellä ollessaankin Pyhäjärvellä hän ohjasi yksinhuoltajaäidin maataloustöitä, istutti marjapensaita ja neuvoi kasvimaan laitossa. Hänellä oli piippu suussa, kun hän ajeli hevosella viljasäkkejä myllyyn. Hän kuoli kalareissullaan kesällä 1957.

Miksi Greta Kivilahden elämä on minulle tärkeä?

Hän oli äitini täti, josta lapsuudessani kuulin paljon tarinoita. En koskaan ehtinyt tavata häntä, koska synnyin samana vuonna, kun hän kuoli. Mutta jo pienenä opin tuntemaan Greta-tädin hyvät reseptit ja sain kuulla, mitkä kulhot ja lautaset olivat häneltä perittyjä. Mutta tärkein perintö häneltä jäi kirjahyllyymme: kaikki Emäntälehden ja Naisten Ääni -lehtien vuosikerrat, joita lukemalla löysin hänen artikkelinsa ja sain Greta-tädistä kirjallisen ystävän.