Fanny Churberg – Vaasasta lähtöisin oleva taiteen pioneeri ja Suomen Käsityön Ystävät -yhdistyksen perustaja

Fanny Churberg syntyi 12. joulukuuta 1845 silloisessa Nikolainkaupungissa, eli nykyisessä Vaasassa. Hän oli lasarettilääkäri Matias Christian Churbergin ja hänen vaimonsa Maria Ulrika Peranderin seitsenlapsisen perheen kolmas lapsi. Neljä lapsista kuoli nuorena, ja Fanny menetti äitinsä vain 12-vuotiaana. Hän varttui kahden nuoremman veljensä, Waldemarin ja Torstenin, kanssa, ja osallistui heidän hoitamiseensa. Fannyn isän kerrotaan olleen hieman erikoinen luonteeltaan ja pitkään sairastellut ennen kuolemaansa vuonna 1865, kun Fanny oli 20-vuotias.

Teini-ikäisenä Fanny lähetettiin opiskelemaan vuosiksi 1857–1859 Porvooseen Emma Christina Peranderin tyttöpensionaattiin, ja sen jälkeen Viipurin tyttökouluun vuosina 1860–1861. Isänsä kuoleman jälkeen sisarukset muuttivat Helsinkiin tätinsä luokse.

Fanny saattoi olla kihloissa tunnetun taiteilijan Berndt Lindholmin kanssa, mutta he eivät koskaan avioituneet.

Fanny Churberg aloitti maalausopintonsa Helsingissä ottamalla yksityistunteja. Hänen opettajinaan toimivat Selma Schaeffer ja Alexandra Frosterus-Såltin (1865–1866), Emma Gyldén ja Berndt Lindholm (1866–1867). Fanny jatkoi opintojaan Carl Ludwig Engelin johdolla vuosina 1867–1868 ja 1871–1874 Saksassa, Düsseldorfissa, jossa sijaitsi arvostettu Düsseldorfin taideakatemia. Hän palasi kuitenkin aina kesäisin Suomeen maalaamaan. Fanny oli myös yksi ensimmäisistä suomalaisista taiteilijoista, jotka opiskelivat Pariisissa. Vuonna 1876 hän opiskeli Pariisissa Vilhelm von Gegerfeltin johdolla ja teki vuonna 1878 matkan Pariisin maailmannäyttelyyn. Seuraavana vuonna hän lopetti taiteilijan uransa. Fanny kärsi pitkään vaivasta, mitä tuolloin kutsuttiin ”hermolihastulehdukseksi” ja hän ei enää jaksanut maalata. Sen sijaan hän keskittyi käsitöihin ja perusti yhdessä arkkitehti Jac Ahrenbergin kanssa yhdistyksen nimeltä ”Suomen Käsityön Ystävät”.  Fanny toimi yhdistyksen kantavana voima 10 vuotta.

Suomen Käsityön Ystävät yhdistyksen johtokunnassa on ollut nimekkäitä maamme kulttuurihenkilöitä kuten Chunbergin ja Ahrenbergin lisäksi Theodor Schwindt, Severin Falkman, Ernst Nordström, Eliel ja Ida Aspelin sekä Louis Sparre.  Myös Taideteollisuuskeskuskoulun opettajat Armas Lindgren, Rafael Blomstedt, Väinö Blomstedt ja Arttu Brummer ovat toimineet Käsityön Ystävät yhdistyksen johtokunnassa ja ohjasivat opiskelijoita sekä suunnittelivat itsekin malleja

Yhdistys on edelleen toiminnassa, ja sen tavoitteena on edelleen kerätä kansanomaisia tekstiilejä, soveltaa niiden malleja uusiin käyttökohteisiin sekä herättää henkiin unohdettuja tekstiiliperinteitä. Taustalla oli myös pyrkimys lisätä kansallista tietoisuutta ja luoda itsenäinen suomalainen tyyli. Nykyään yhdistyksen päätuotteena on ryijy.

Fanny Churberg on yksi Suomen taidehistorian merkittävimmistä henkilöistä. Hänen lyhyt mutta intensiivinen uransa jätti pysyvän jäljen kansalliseen taidemaailmaan. Fannyn tuotanto on voimakasta ja persoonallista, ja hänen maalauksensa kiehtovat ja innostavat edelleen. Fanny oli aikansa rohkea nainen, joka rikkoi perinteisiä sukupuolirooleja. Hän opiskelu Düsseldorfissa, joka oli naisille harvinaista. Se vahvisti hänen kiinnostustaan maisemamaalaukseen, joka tuli hänen päätyylisuunnakseen.

Fanny Churbergin maalauksissa luonto on enemmän kuin vain tausta; se on päähenkilö. Hän vangitsi suomalaisen luonnon syvimmän olemuksen – valon, värit ja tunnelmat. Hänen teoksissaan on voimaa ja raakuutta, mutta myös syvää rakkautta ja ymmärrystä. Fannyn tunnetuimpia maalauksia ovat muun muassa ”Ukkosen jälkeen”, ”Syksy Porvoossa” ja ”Mäntymetsä”. Nämä teokset ovat kuin ikkunoita toiseen maailmaan, jossa luonto on sekä kaunis että pelottava, rauhallinen ja myrskyisä. Fanny onnistui välittämään katsojalle kokonaisvaltaisen elämyksen, joka jää pitkään mieleen.

Valitettavasti Fannyn taiteellinen ura jäi lyhyeksi, osin veljensä ja osin hänen oman sairastumisensa vuoksi. Ura katkesi vuonna 1879, mutta ennen sitä hän ehti maalata noin 300 teosta. Hän kuoli vuonna 1892, ja hänen kuolemansa oli suuri menetys taidemaailmalle, vaikka hänen merkityksensä Suomen taiteelle selvisi vasta 1900-luvun alkupuolella.

Signe Tandefelt kirjoittaa vuonna 1919 Hufvudstadsbladetissa  laajan muistonäyttelyn tiimoilta: ”Fanny Churbergin muistonäyttely on suuri tapahtuma taide-elämässämme. Niin suuri, että kokonainen luku maamme taidehistoriassa saatetaan kirjoittaa uudelleen tämän jälkeen. Etsitään vastausta kysymykseen, miksi hän ei saanut elämänsä aikana tunnustusta, jonka hän olisi ansainnut?  Ehkä todellinen syy oli se, että hän oli nainen. Sillä se oli siihen aikaan vielä suurempi este kuin nyt. Paheksuneena ajatellaan sitä kritiikkiä ja hyviä neuvoja, joita hänen nykyaikaiset miestoverinsa antoivat ja joilla he tukahduttivat hänen itseluottamuksensa ja luovan ilonsa. Hän oli kuitenkin päätään pidempi kuin he kaikki. Keskiverto on aina pitänyt neroutta ylimielisenä. Yksi Fanny Churbergin nykytovereista valittaa elämäkerrassaan halveksuvansa hyviä neuvoja. Jos se olisi ollut vieläkin vahvempaa, tämä halveksuminen, ehkä hänen työpäivänsä olisi ollut silloin pidempi.  Kun itseluottamus ja voima horjuivat, hän laski pensselinsä alas.  Hänen työkykynsä kesti hieman yli kymmenen vuotta.  Silti hän ei ole vain vahvin taiteellinen persoona vaan teknisesti ja maalauksellisesti vahvempi kuin kukaan muu. Hänen syvä, eloisa värinsä ja persoonallinen muotoilunsa ovat vertaansa vailla. Häntä ei ole koskaan tunnustettu, hänen teoksiaan on piilotettu ja unohdettu kolmekymmentä vuotta. Ujostelemme suuria sanoja, mutta nyt vihdoin sanotaan, nyt lopultakin hän saa ansaitsemansa kunnian. Se ei ole sanaakaan liioiteltu, jos nyt myönnetään, ettei hänen rinnallaan voi mainita ketään muuta kuin Verner Holmberg.
Tässä näemme taiteilijan, joka kohoaa mittaamattomasti useimpien naispuolisten ammattikollegoidensa heikkouksien yläpuolelle.  Hän jopa ylittää konventionaaliset ja lyyriset miehet henkilökohtaisessa ilmaisussaan. Hän kohoaa taiteen suureksi hahmoksi maalaamalla poikkeuksellisen voimakkaan orgaanisen rakenteensa, vahvan ”maatunnelmansa”, syvän ja kauniin värinsä kautta. Ensimmäistä kertaa tässä näyttelyssä pääsemme tutustumaan täysin tähän nerokkaaseen taiteilijaan, joka nostaa suomalaista taidetta ja antaa merkittävän positiivisen panoksen aikansa historiaan. Nykyinen sukupolvi vastaanottaa nyt Fanny Churbergin todellisen ”minän” eräänlaisena upeana lahjana, suurena paljastuksena, josta se on kiitollinen.”

Arena-lehdessä vuonna 1920 Signe Tandefelt kirjoitti pitkän artikkelin Fanny Churbergista, jossa hän totesi: ”Intensiteetti, jonka hän pani kaikkeen työhönsä läpi elämänsä, ulkoisissa ja sisäisissä kokemuksissa, ei voinut olla syömättä hänen elinvoimaansa ja jo vuonna 1892 se oli ikuisesti lopussa. Hänen jatkuvan, väsymättömän elämänsä täynnä työtä Fanny Churberg omistautui vain muutaman vuoden taiteelliseen luomiseen, mutta se, mitä hän tuotti näiden vuosien aikana, on parasta ja persoonallisinta suomalaista taidetta.”

Fanny Churberg ei elinaikanaan saanut laajaa arvostusta. Signe Tandefelt kertoi kirjoituksessaan, että vain muutama ystävä ymmärsi ja arvosti hänen taidettaan. He eivät ymmärtäneet, että Churbergin maalaukset olivat parasta, mitä Suomessa siihen aikaan luotiin. Tandefelt kirjoittaa: ”Voimaa ja persoonallisuutta ei arvostettu niinä vuosina, jolloin lyriikka ja idylli olivat hallitsevia. Fanny Churbergin taidetta pidettiin raakana ja brutaalina, hänen teoksensa olivat enemmän ylistettyjä karkeita tutkimuksia kuin kypsiä taidokkaita töitä. Nyt, kun voimme katsoa menneisyyteen eri silmin, näemme Fanny Churbergin taiteen eri tavalla kuin hänen aikalaisensa. Hänen taiteensa puhuu meille nyt kieltä, jota me kaikki ymmärrämme.”

Ja Tandefelt jatkaa: ” ”Monien vuosien unohduksen jälkeen Fanny Churbergin taide on palannut Stenmanin taidesalongin vedettyä sitä valoon. Teokset, jotka neljänkymmenen vuoden ajan ovat olleet käärittyinä ja piilossa kaikkien silmiltä, ​​ovat jälleen kerran saaneet puhua meille, herättää ilomme, avartaa katsettamme taiteilijan silmän vangitsemaan luonnon kauneuteen, joka on muotoiltu hänen mielikuvituksensa käsi.

Ja todellakin, vasta nyt näiden teosten annetaan puhua mykkää ja silti niin rikasta kieltään, puhua niin, että ne ymmärretään.”

Fanny Churbergin teokset inspiroivat ja ilahduttavat yhä uusia sukupolvia, ja hänen merkityksensä Suomen taiteen kirkkaimpana tähtenä säilyy elävänä.

Tukholman Sven-Harryn taidemuseossa on parhaillaan Fanny Churbergin taidenäyttely, ” Mot ett nytt landskap”. Näyttely on avoinna 15.09.2024 saakka.