Elsa Henrika Montell syntyi 28.12.1926 Rovaniemellä. Hänen vanhempansa olivat kapteeni Isak Gustaf Montell ja Else Helena Nyman. Äiti oli ruotsalaista sukua Kalixista. Suvun jäsenet ovat toimineet raudan sulattajina ja värjäreinä noin 250 vuotta. Alkuaan he olivat Belgian valloneja.
Elsa Montell on uniikeissa taideteoksissaaan uudistaja, jonka työt pohjautuvat traditioon ja myytteihin. Tämä näkyy sekä aiheissa että tekniikoissa. Hän ”maalasi” langoilla ja perinteisellä ryijytekniikalla kuin taidemaalari öljyväreillä poikkeuksellisen kantaaottavia aiheita. Montellin lapinraanujen aihepiiri kumpuaa arktisen alueen luonnosta, kulttuurista ja ihmisistä. Ryijyjen ja muiden taidetekstiilien aiheet ovat universaalimpia. Hän edusti naisyrittäjyyttä sodanjälkeisellä maaseudulla ja tarjosi työpaikkoja syrjäkylän asukkaille.
Lapsuus ja opinnot
Lapsuutensa Elsa Montell vietti kasarmialueella. Siellä oli monta jännittävää paikkaa kuten sotilaskoti, talli, komppania ja urheilukenttä. Näin muistelee tuleva tekstiilitaiteilija kirjassa Arktinen horisontti. Lapsuuden lempiväri oli maaginen violetti.
Isä kuoli, kun Elsa oli yhdeksänvuotias. Äiti lapsineen muutti Oikaraisiin, kylään joka sijaitsi silloisessa Rovaniemen maalaiskunnassa. Elanto saatiin maanviljelyksestä. Perunaa ja mansikoita myytiin. Sota-aikana kaikesta oli pulaa. Kaikki vanhat ja käytöstä poistetut villavaatteet purettiin ja kudottiin uudestaan. Viidentoista ikäisenä värjääminen alkoi kiinnostaa Elsaa olosuhteiden pakosta, koska värjäämöt olivat kaukana. Äidin suvussa oli värjätty, joten voisi kuvitella, että rohkeus uuden oppimiseen tuli verenperintönä.
Kansakoulun ja viisivuotisen oppikoulun jälkeen Elsa Montell aloitti opinnot taideteollisuuskeskuskoulussa Helsingissä mallipiirustuslinjalla vuonna 1947. Vuonna 1948 hän meni naimisiin Matti Saanion kanssa. Samana vuonna Elsa Montell sai palkinnon Suomen Käsityöt ystävien ryijykilpailussa luonnoksella Hiillos.
Taidekutomo Lapin Raanu
Kesällä 1949 Elsa perheineen muutti lapsuudenkotiinsa Oikaraisiin. Vuonna 1951 rakennettiin ateljee Kemijoen rantaan lähelle kotipihaa. Elsa Montell osallistui Lapin taiteen vuosinäyttelyyn Rovaniemellä muutamalla akvarellillaan vuonna 1952. Lahteen nuori perhe muutti vuonna 1953, jossa Elsa työskenteli Orimattilan Villatehtaan free lance -suunnittelijana. Mutta Lahdessa oleskelu jäi vain vuoden mittaiseksi ja paluu takaisin Kemijoen rannalle, jossa raanujen suunnittelu ja kutominen alkoi.
Taidekutomo Lapin Raanu perustettiin vuonna 1955. Tekstiilitaiteilijasta Elsa Montellista tuli yritykseen toimitusjohtaja ja tekstiilisuunnittelija. Puolisonsa Matti Saanio, sittemmin taiteilijaprofossori, kuvasi Elsa Montellin toimintaympäristöä, toimintaa ja tuotantoa.
Lapin Raanu tuli 1950 – ja 60 -luvuilla tunnetuksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Montell nousi uudenlaisella raanutaiteella Finnish designin pohjoiseksi edustajaksi. Raanut saivat näkyvyyttä ja taidekutomosta tuli alueen matkailukohde. Vuonna 1964 taidekutomon pihapiiriin siirrettiin vanha peräpohjalainen talo myyntinäyttelyä varten, Raanupirtiksi kutsuttu. Vuosittainen kävijämäärä oli 25000-30000. Raanupirtillä kävi myös tunnettuja henkilöitä: mm. Jugoslavian presidentin puoliso Jovanka Broz Tito, Iranin shaahitar Farah Diba Pahlavi, Israelin pääministeri Golda Meir, Espanjan prinsessa Sophia ja Tanskan kuningatar Margrethe.
Modernin kodin taide – raanu
Pohjoisessa raanuksi nimitetään lampaanvillaista ripsisidoksena kudottua peittoa. Jo ensimmäisestä raanukokoelmasta lähtien Elsa Montellin raanumallit noudattivat perinneraanujen tasaraitaista kudontamallia. Esikuvana oli erityisesti kolttasaamelainen kudontaperinne. 1960-luvulla alkoi etääntyminen alkuperäisestä perinnetekstiilistä ja alkoi epäsymmetrisen ja voimakasväristen raanumallien vaihe. Raanujen nimet liittyvät Lapin luontoon.
Montellin raanuissa on aina alku ja loppu. Taiteilija painotti, että jokainen raanu on yksi kokonaisuus, ei metritavara. Kudonnaisen ylhäällä on sivuilla letit ja tupsu, takaosassa on yrityksen logo ja raanun nimi. Elsa Montellin raanut kudottiin kokovillaisiksi ja erikokoisiksi. Värikartassa oli yli 130 sävyä ja kehräämöltä tilatut kierteiset langat värjättiin itse.
Kirkolliset tekstiilit
Raanujen lisäksi Montell suunnitteli myös uniikkitaidetekstiilejä: ryijyjä, täkäniä ja kuvakudoksia. Auttin kappeliin vuonna 1967 valmistui Elsa Montellin suunnittelema alttaritekstiiliteos, jota voidaan pitää uraauurtavana, sillä tällaiset työt kirkoissa ja seurakuntasaleissa alkoivat lisääntyä vasta 1970-luvuilla. Kuvakudoksessa hengellinen yhdistyy paikkakuntaan. Se esittää Kemijokea ja kylän elämää peltoineen ja poroineen. Jokeen kuvastuu aurinko, jossa Kristus-monogrammi edustaa kristillisiä aineksia ja veteen kuvastuu risti ja kirkko. Rovaniemen seurakunta oli erittäin tyytyväinen taiteilijan suunnittelemaan alttaritauluun. Samassa kappelissa on myös Montellin suunnittelema vihkiryijy, jonka Auttin martat lahjoittivat.
Ylinamman kylässä sijaitsevassa Jouttikeron kappelissa on Montellin suunnittelema applikaatiotyönä tehty seinätekstiili Vaellus vuodelta 1985. Ounasrinteen kappeli Rovaniemellä sai Rovaniemen Kalevalaisten Naisten lahjoittaman Montellin suunnitteleman vihkiryijyn Elämänpuu vuonna 1985.
Palkittu tekstiilitaiteilija
Tässä luettelossa on vain osa tekstiitaiteilijan saamista huomionosoituksista ja palkinnoista. Elsa Montell sai hopeamitalin Milanon XI triennaalissa raanulla Kaamos vuonna 1957. Kultamitali raanulla Yö tunturissa Sacramenton kansainvälisessä tekstiilinäyttelyssä 1966. Pohjoiskalotin kulttuuripalkinto 1966, Valtion kolmivuotinen taiteilija-apuraha 1970, kunniamerkkejä mm. Iranissa ja Nigeriassa sekä apurahoja ja taitomerkkejä eri tahoilta.
Lisäksi taiteilija osallistui lukuisiin kansainvälisiin näyttelyihin, esim. vuonna 1967 yhteisnäyttelyssä Matti Saanion ja Reidar Särestöniemen kanssa Norjan Vesisaaressa, 1969 Lousianan taidemuseon näyttelyyn Finland i Lousiana Tanskassa, Länsi-Saksassa Hagenin linnassa vuonna 1971, vuonna 1973 näyttelyt Unkarissa, Tsekkoslovakiassa, Kööpenhaminassa ja Hampurissa.
Tekstiilitaiteilija Elsa Montell kuoli Rovaniemellä 17.8.2019 92-vuotiaana.
Lapin yliopiston tutkija Heli Tuovinen on tekemässä väitöskirjaa tekstiilitaiteilija Elsa Montellista.
Kirjoittaja
Raili Ilola
Lähteet
Pirkko Tenkama ja Sisko Ylimartimo: Arktinen horisontti. Akatiimi Oy Helsinki. 1988.
https://www.ulapland.fi/FI/Kotisivut/Feeniks---Taide-ja-kulttuuri-Lapin-jalleenrakennuksessa/Tutkimusryhma-ja--aiheet#HeliTuovinen
https://www.tekstiilikulttuuriseura.fi/72
https://d2mpxrrcad19ou.cloudfront.net/item_images/865531/10324372_fullsize.jpg
https://ylakemijoenhistoria.files.wordpress.com/2013/11/auttin-kappelin-alttaritaulu.jpg
Lapin Kansa/20.8.2019
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.