Kemiläinen Elsa Dagmar Karppinen o.s. Korhonen oli ensimmäinen Lapin läänin alueelta valittu naiskansanedustaja. Hän toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) kansanedustajana Lapin läänin ja Lapin vaalipiiristä 3.7.1945–21.7.1948. Tosin ennen vuoden 1938 vaalipiirijaon muutosta valtiopäiville valittiin naiskansanedustajaksi kemiläinen Hilda Herrala jo vuonna 1908.

Elsa Karppinen syntyi Kemissä vuonna 1901. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Juho Korhonen ja Betty Miettunen. Kansakoulun jälkeen Elsa työskenteli Kemin osuuskaupan myymälänhoitajana ja Suomi–Neuvostoliitto -seuran toimiston hoitajana sekä puoluetoimitsijana. Myöhemmin hän toimi toimittajana muun muassa Kansan Tahdossa Kemissä vuoteen 1953 ja Kansan Sanassa Kuopiossa 1953–1957.

Elsa Korhonen avioitui vuonna 1938 Heikki Karppisen kanssa, joka oli tuohon aikaan Suomen Kommunistisen Puolueen Kemin alueen organisaattori. Elsa Karppinen kuoli vain 56-vuotiaana vuonna 1957 Kuopiossa.

Kansanedustaja

SKDL sai vuoden 1945 eduskuntavaaleissa 49 paikkaa. Ehdokkaana ollut Elsa Karppinen jäi varasijalle, mutta SKDL:n kittiläläisen kansanedustaja Reino Uusisalmen kuoltua 14.6.1945 Karppinen valittiin hänen tilalleen edustajaksi 3.7.1945. Karppinen kuului kulkulaitosvaliokuntaan ja talousvaliokuntaan. Hänen toimikautensa päättyi 21.7.1948.

Kemin kaupunginvaltuuston jäsen

Elsa Karppinen toimi Kemin kaupungin SKDL:n valtuustoryhmän valtuutettuna 1.1.1951–27.3.1953. Hänelle myönnettiin ero valtuustoryhmästä 27.3.1953 paikkakunnalta muuton johdosta. Karppinen oli vuonna 1951 valtuuston 1. varapuheenjohtaja ja vuonna 1952 kaupunginhallituksen jäsen. Karppinen työskenteli huoneenvuokralautakunnan tilapäisenä toimistoapulaisena 15.3.1951 alkaen. Vuoden 1950 vaaleissa Karppinen valittiin presidentin valitsijamieheksi.

Vankilavuodet

Eduskunnan kotisivuilla kohdassa ”entiset kansanedustajat” on maininta, että Elsa Karppinen oli istunut vankilassa poliittisista syistä kolmeen otteeseen yhteensä noin 12 vuotta. Kauko Kemppinen kertoo teoksessaan Niin perkeleen punainen – 100 vuotta työväenliikettä Kemissä, että Elsa Karppinen oli Vaasan hovioikeudessa vuosina 1928–1929 vasemmistolaisesta toiminnasta tuomittujen kemiläisten joukossa. Vuonna 1939 hänet tuomittiin istumaan 2 vuotta ja 6 kuukautta kuritushuonetta ja menettämään kansalaisluottamuksensa kuudeksi vuodeksi.

Kolmas tuomio tuli ns. Kemin veritorstain seurauksena. Veritorstai oli elokuussa 1949 tapahtunut poliisien ja työläisten välinen kahakka, jossa sai surmansa kaksi ihmistä. Paikkakunnalla oli meneillään paikallisesta palkkariidasta alkunsa saanut Kemiyhtiön työntekijöiden lakko. Kemin veritorstai muistetaan Suomen historian toistaiseksi viimeisenä kuolonuhreja vaatineena poliittisena väkivaltaisuutena.

Näiden tapahtumien syytettyjen ja tuomittujen listalta löytyy Elsa Karppinen. Viiden kuukauden vankeustuomio oli ehdollinen.