Elisabeth Gripenberg syntyi Kurkijoella 18 p. jouluk. 1847. Hänen vanhempansa olivat vapaaherra sittemmin senaattori Johan Ulrik Sebastian Gripenberg ja Maria Öhrnberg.

Viitaten Hilda Käkikosken tässä teoksessa olevaan Aleksandra Gripenbergin elämänkuvaukseen sivuutan Elisabeth Gripenbergin lapsuudenajan ja koetan perustumalla erään hänen nuoruudenystävänsä antamiin mielenkiintoisiin tietoihin kuvata hänen suuripiirteistä, joskin vähemmän tunnettua elämäntyötään.

Elisabeth sai kasvatuksensa Katharinan instituutissa Pietarissa ja suoritti senjälkeen useita kielitutkintoja. Vilkkaan luonteensa, rakastettavuutensa ja älynsä perusteella hän jo kodissaan herätti huomiota. Aikaisin hän ryhtyi yhteiskunnallisia probleemeja miettimään ja ennen pitkää niistä kirjoittamaan. Hänessä oli jo nuorena nähtävänä kasvatuksellinen kyky. Niinpä hänellä oli suuri vaikutusvalta samanikäisiin ja vähän nuorempiin tyttöihin, joissa hänen jalo, ihanteellinen elämänkatsomuksensa pysyvästi herätti eloon pyrkimyksiä henkien elämän syventämiseen. Muutamat kirjeet 1870–80-luvuilta, jotka minulla on ollut etu saada lukea, osoittavat että hän katseli elämää syvästi vakavalta, uskonnolliselta ja isänmaallisesta kannalta, vaikka toiselta puolen hänen vilkas, eloisa ja kaikelle kauniille avoin mielensä usein purkautui iloisiin yrityksiin, pienten huvien järjestämiseen y.m.

Vuodet Kuopiossa

Hänen vaikutuksensa kymmenen vuotta nuorempaan Aleksandra sisareen on epäilemättä ollut suuri. Niinpä yllämainittu nuoruudenystävä mainitseekin että Elisabeth tavallaan oli Aleksandran henkinen kasvattaja, joka jo aikaisin kylvi sieluunsa jaloja aatteita. Aleksandra puolestaan rakasti häntä suuresti ja oleskeli Elisabeth sisaren luona niin usein ja kauan kuin mahdollista. Onkin tunnettua että tämä on jättänyt mieleensä syvät jäljet.

V. 1873 Elisabeth Gripenberg meni naimisiin Suomen Pankin komissaarin J. R. Steniuksen kanssa ja muutti Kuopioon. Siellä hän antautui suomenkielen opintoihin sillä tarmolla, että ennen pitkää täydellisesti hallitsi tätä kieltä sekä suullisesti että kirjallisesti. Tähän intoon oli pohjimpana syynä hänen hehkuva isänmaanrakkautensa ja vakaumuksensa, että maan tulevaisuus ja säilymisen mahdollisuus riippuivat siitä, että kansan kieli, suomi, asetettaisiin oikeuksiinsa. Ja hän oivalsi oikeaksi ajatuksen, että tehokkain keino jouduttaa tätä kehitystä oli luoda suomenkielinen sivistynyt luokka, aluksi siten, että ruotsinkieltä äidinkielenään puhuvat isänmaalliset henkilöt omaksuivat suomenkielen kotikielekseen.

Kuopion naiset vaativat yhteiskoulua Helsinkiin

Oli itsestään selvä, että niin älykäs ja monipuolinen henkilö kuin Elisabeth Stenius ei rajoittaisi toimintaansa yksinomaan kodin piiriin. Kuopiossa hän vuosikymmeniä oli uusien kielten opettajana m. m. kauppa- sekä yhteiskoulussa. Näiden toimien ohella hän tahtoi palvella maatansa ja kansaansa tekemällä työtä aikansa suurten aatteiden hyväksi. Hänen ensimmäiset sanomalehtikirjoituksensa, samoinkuin hänen sisarensa Marian, koskivat naisten asemaa ja julkaistiin alussa Helsingfors Dagbladissa. Voipi sanoa että kansallisuus- ja naisasia-aatteet punaisina lankoina kulkivat kautta hänen elämänsä. Hän näkikin nämä molemmat aatteet yhdistettyinä, toisiaan täydentäen, sillä, ajatteli hän, ainoastaan valveutunut, isänmaallisia ja yhteiskunnallisia asioita harrastava ja ymmärtävä nainen saattaa omassa piirissään, kodissaan, olla näiden aatteiden kylväjänä, täyteen kasvuun saattajana.

Elisabeth Stenius oli niitä naisia, jotka aikaisemmin huomasivat parannetun naiskasvatuksen välttämättömyyden ja sen yhteiskunnalle suuriarvoiset seuraukset. Niinpä v. 1882 hämmästytettiin maailma sanomalehtijulistuksella, jota on totuttu nimittämään Kuopion naisten kehoitukseksi. Siinä ehdotettiin Helsingissä pidettäväksi kokous, jossa keskusteltaisiin yhteiskoulun aikaansaamisesta maan pääkaupunkiin, sekä että sieltäpäin ryhdyttäisiin julkiseen rahankeräykseen asian hyväksi. Tästä aiheutui ensiksikin sanomalehtikiista Kuopiossa ja ehkä muuallakin, mutta ennen pitkää myös päätös ryhtyä tositoimeen. Vuonna 1886 avattiin näitten toimien johdosta Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu.

Kuopin Naisyhdistyksen puheenjohtaja

Samana vuonna perustettiin Kuopion Naisyhdistys, jonka ensimmäisenä haaraosastona Suomen Naisyhdistykseen ja joka 1888 valitsi Elisabeth Steniuksen puheenjohtajakseen. Tässä toimessaan hän oli, kahta vuotta lukuunottamatta, vuoteen 1917, jolloin hän muutti pois Kuopiosta. Kolmen vuosikymmenen aikana hän uhrasi yhdistykselle kykynsä, voimansa ja aikansa. Niinpä perustettiin v. 1892 Kuopion Naisyhdistyksen toimesta talouskoulu, joka sitten on toiminut paikkakunnan naisten hyväksi levittäen järkiperäisen kodinhoidon taitoa, – muita usein laajakantoisiakin toimenpiteitä ja aloitteita mainitsematta.

Rouva Steniusta käytettiin paljon esitelmöitsijänä, välistä pääyhdistyksen, välistä oman yhdistyksensä puolesta, ja Kuopiossa turvauduttiin usein tässä suhteessa hänen kykyynsä. Myöskin musikaaliset harrastukset ovat hänessä nuorempana löytäneet etevän edustajan, hän kun johti Kuopiossa Kansalliskuoro-nimistä lauluseuraa, joka m. m. esiintyi Kansanvalistusseuran laulujuhlilla. Hän oli lisäksi Aleksandra Gripenbergin julkaiseman Koti- ja Yhteiskuntalehden vakinaisia avustajia, koko sen olemassaolonsa kirjoittaen m. m. siveellisyysasiasta ja kasvatuksesta sekä arvostellen kirjallisuutta.

Kunniajäsen

Elisabeth Stenius-Aarneenkallion täyttäessä 70 vuotta Suomen Naisyhdistys, lausuen hänelle hartaimmat kiitoksensa vuosikymmenien vartiopalveluksesta, kutsui hänet kunniajäsenekseen seuraavin sanoin:

”Kevättuulahdukset puhaltelivat yli Suomenniemen kutsuen sen asujamet tauontekoon. Suomen nainen luodessaan silmänsä yli aurinkoisen maan, jonka yltä talven usvat häipyivät, valmistui hänkin lämpimin mielin tekemään työtä maansa tulevaisuuden hyväksi. Mutta tällöin hän huomasi olevansa vanhoilta ajoilta periytyneiden ahtaiden aituuksien saartama. Häneltä puuttui oikeus tehokkaan sivistyksen saavuttamiseen, vapaasta, hyödyllisestä toiminnasta sulkivat hänet ennakkoluulojen ja vanhojen kangistuneiden tapojen rautaportit. Sulut auki, aituukset alas! Siinä uuden ajan tunnuslause. Silloin astui muiden eturivin naisten joukkoon kolme sisarusta, Maria Furuhjelm, Elisabeth Stenius ja Aleksandra Gripenberg tehden kukin sarallaan toukotyötä, jota maamme naisten on syytä säilyttää kiitollisessa mielessä.

    Rouva Elisabeth Stenius-Aarneenkallio! Jo nuorena tartuitte rohkeasti kynään puoltaaksenne naisten sivistyspyrkimyksiä. Samalle tarkoitukselle omistetun elämänne illan joutuessa Te voitte iloita tämän pyrkimyksen onnistumisesta. Ja edelleen Teidän myötävaikutuksellanne istutettiin naisasian hento taimi kauas Suomen sydämeen, Savon kansan keskuuteen Suomen Naisyhdistyksen ensimmäisen haaraosaston turviin, jonka synty rohkaisi naisia maamme eri kulmakunnilla yhtymään aatteen palvelukseen. Kuopion Naisyhdistyksen aikakirjat todistavat Teidän elävästä harrastuksestanne, työtarmostanne ja uskollisuudesta, jota murtamaan eivät vuodet ole pystyneet.”

Elisabeth Stenius-Aarneenkallio lopetti maisen vaelluksensa 22 p. tammik. 1924.