Naiselämää maaseudulla :: Naisten Ääni

Helena Mathilda Alakorva – uudisraivaajan tytär

Mummoni perhe muutti Kittilän Kaukosen kylästä aluksi Sodankylän Kierinkiin, sieltä Sodankylän Unarin Uimaniemeen. Unarissa syntyi perheeseen tyttölapsi, jolle annettiin nimeksi Helena Matilda. Isä Michael Ranta osti sieltä talon Marttiini (nykyään Martin), sitten hän muutti Sodankylän Seitajärvelle, joka siihen aikaan kulki virallisesti nimellä Sodankylän Sompion kylä. Hän osti siellä Arajärvi-nimisen maatilan. Helena Matildan isä perheineen oli…

kirjoittanut Siiri Alakorva-Balagović, julkaistu 19. 3. 2018

Liisa Saarela – Maalaistyttö, kosmetologi, kartanpiirtäjä, hortonomi

Elämä kuljetti Liisa Saarelan Roppolanperältä Kemijärven ja Rovaniemen kautta Raaheen, jossa hän nyt (v. 2024) viettää lokoisia eläkeläisen päiviä. Liisa Saarela (o.s. Heilala) syntyi vuonna 1952. Syntymäpaikka on Paavola, tarkkaan ottaen Roppolanperä, vanhan puolen pikkukamari. ”Kotona meillä on kaikki synnytetty samasa kamarisa.” Postiosoite oli Lappi Ol. (Oulun lääni), kunnes se muuttui Tuomiojaksi. Heilalan perheen lapsiluku…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 19. 11. 2024

Anna-Liisa Niskala – syrjäkylän asutustilallinen ja ”rouva”

Vanttausjärvellä Niskalan perheen äitiä, Anna-Liisa Niskalaa, kutsuttiin kylällä yleisesti rouva Niskalaksi. Mikä teki hänestä ”rouvan” sodan jälkeisessä syrjäkylässä kaukana melkein kaikesta? Kielitaitoinen virkamiehen tytär Kemistä avioitui Auttissa syntyneen upseerin kanssa ja muutti asutustilalle Vanttausjärvelle. Hän oli selviytynyt Venäjän vallankumouksen jaloista Pietarissa ja selviytyi myös asutustilallisen lesken osasta. Anna-Liisan isä oli Oulussa syntynyt nimismies ja järjestysmies…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 3. 11. 2024

Eeva Heilala – Palkittu runoilija, maaseudun ääni

”Runoja ei voi pakottaa. Niissä pitää olla sanoma ja se pitää pystyä kertomaan tuoreella tavalla. Ei voi vain päättää, että alkaa kirjoittaa runoja”, Eeva Heilala sanoi vuonna 2021 Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa. Eeva Heilala (o.s. Taavetti) syntyi 13. joulukuuta 1934. Hän eli koko elämänsä Pohjois-Pohjanmaalla Tuomiojan kylässä, joka kuului Paavolan kuntaan – joka oli kuntana myöhemmin…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 7. 5. 2024

Lyyli Perunka – Kemijärveläinen Lyyli möi muotia

Muotiliikkeen perustaja Lyyli Perunka siunattiin Kemijärven kirkossa syyskuussa 1969 laajan ystäväpiirin saattamana. Hautajaiset olivat eräät suurimmista Kemijärvellä viime vuosikymmeninä pidetyistä. Hän perusti kotiseudulleen muotiliikkeen, loi kauneutta ympärilleen ”Lapin Pariisissa” ja jätti jälkeensä monta mielenkiintoista tarinaa. Hän on osa kemijärveläistä historiaa. Tuleva muotiliikkeen omistaja Lyyli Onnia Perunka (1895-1969) syntyi Kemijärvellä rovaniemeläisen työmies ja muurasi Juho Edvard…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 31. 3. 2024

Maria Garvolia – Utsjoen kirkkoherran ihailtu puoliso

Siikajoen varakkaan rovastin tyttärestä Maria Garvoliasta tiedämme aika paljon, vaikka hän eli 1700-luvulla. Sattumalla on ollut sormensa pelissä. Nimittäin Turun akatemiassa opiskellut ja Oulussa syntynyt Frans Mikael Franzén (1772-1847) matkusti yhdessä oppi-isänsä, professori Henrik Gabriel Porthanin (1739-1804) kanssa Perämeren rannikolla vuonna 1794. Marian tarina ja elämä Utsjoella innoitti Franzénia kirjailijana. Fransén ja Porthan pysähtyivät matkallaan…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 17. 2. 2024

Sofia Swanljung – Merikapteenin rouva ja yhdeksän pojan äiti

Maria Catharina Sofia (o.s. Montin) Swanljung oli raahelaisen merikapteenin rouva. Hän oli mennyt naimisiin merikapteeni Carl August Swanljungin (1837-1896) kanssa 9.7.1868. Sofia-rouva sai käydä miehensä laivalla Lontoossa ja jakaa mieltymyksensä englantilaiseen. Heidän yhdeksällä pojallaan oli kaikilla englantilaisia nimiä, ainakin yksi nimi. Samuli Paulaharjun Wanha Raahe -kirjassa kerrotaan, että kapteeni, raatimies ja kauppamies Johan Montin (1807-1893)…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 15. 2. 2024

Eevi Rantamaula: Sukka näkee kun saapas lentää -muistokirjoitus

Mitä voisikaan muistokirjoitukseen sisällyttää ainutkertaisesta naisesta, Eevistä, joka sai elää poikkeukselliset sata vuotta. Se on elämän pituus, joka vain harvoille suodaan ja johon väistämättä sisältyy tapahtumia, tunnelmia ja sattumuksia. Erityisen merkityksellistä on kirjoittaa Eevistä, koska naisten roolia yleensä tiettyjen sanomattomasti hyväksyttyjen normien läpi. Eevin kaltaisten naisten merkitys on ollut paljon laajempi ja merkittävämpi kuin on…

kirjoittanut Varpu Wiens, julkaistu 29. 1. 2024

Vivi Marttila: Kunnanjohtajana Lapissa – aina omana itsenä

Olen Vivi Marttila ja toimin Simon kunnanjohtajana. Olen Sodankylässä syntynyt ja varuskunta-alueella varhaislapsuuden vapaana viettänyt äidin puolelta karjalainen ja isän puolelta puoleksi karjalainen. Perheen keskimmäisenä lapsena olen jo nuorena kuulemma ollut kovatahtoinen ja omasta mielestä oikeudenmukainen. Peruskoulun oppeja olen ammentanut Kemissä Paattion kartanossa 1-3 luokkien ajan ja sitten muutettuamme vuonna 1975 Simoon Simoniemen turvallisessa kyläkoulussa…

kirjoittanut Vivi Marttila, julkaistu 29. 1. 2024

Ida Juhontytär Moilanen – Lapsuusmuistot Iita-mummosta

Leikkikaverini sanoivat Iitaa ” Pieksämäen todelliseksi mummoksi”, kun mummolla oli aina huivi päässä. Todellisuudessa talvisin niitä oli aina jopa kaksi: alushuivi ja talvella tumma, villamusliininen huivi ja kesäisin vaalea, siniraitainen puuvillahuivi ja juhlaan tumma silkkihuivi hapsuilla. Muistan ne hyvin, koska letitin mummon hiukset muutaman kerran saunan jälkeen ja ihmettelin hiuspinnejä, jotka olivat läpikuultavan ruskeita, joissa oli pieni…

kirjoittanut Pirjo H. Heikkilä, julkaistu 4. 11. 2023

Maire Junnila – Junnilan talon miniä

Nykyisen Junnilantien varrella seisoo Junnilan talo. Se on seisonut siinä 1700-luvulta alkaen. Rakennus ei ole ulkoapäin suuria muutoksia kokenut, mutta sisätilat on remontoitu nykyajan vaatimuksia vastaamaan. Karjanhoito lopetettiin vuonna 2000. Maire Junnila (s. 1928 o.s. Mattila) asuu nyt (vuonna 2014) talossa yksinään. Junnilan talossa asui aikoinaan kolme poikamiestä. Kun perillisiä ei ollut, talo siirtyi kaupan…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 15. 10. 2023

Eeva Kerola – Maatalon emäntä, vahva poliitikko ja maaseudun ihmisten puolestapuhuja

Maatalon emäntä Eeva Kerola oli vuosikymmenien ajan monien luottamustoimien nainen. Luottamustoimissaan hän puolusti maaseudun ihmisiä. Hän ei nöyristellyt ketään edes istuessaan nokakkain kristallikruunujen alla herrojen ja duunareiden kanssa. – Oletko syönyt tänä päivänä, hän kysyi, kun maatalouteen suhtauduttiin nihkeästi. Hän korosti, ettei rahaa voi syödä, se on vain välikappale. Maanviljelijän ammattia hän piti ykkösammattina. –…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 29. 7. 2023

Kautta korven, kiven ja kannon: Iida Meriläisen tarina

Lapsuudessani mummini Margit (1927 – 2016) kertoi tarinoita elämästään meille lapsenlapsille. Eräs mieleeni jäänyt tarina sijoittui Lapinlahden Pajujärvelle. Ajoimme toisinaan Kuopion ja Iisalmen välillä ja erään punamaalatun maalaistalon kohdalla hän kertoi aina saman lyhyen tarinan. Hän oli ollut talvisodan aikana evakossa mummonsa Iidan kanssa ja hänen kanssaan ja siellä taloudessa heillä oli hyvä olla. Sota-aika…

kirjoittanut Tiina Mähönen, julkaistu 17. 5. 2023

Berit Paatsi – Suomen toinen naismaanmittari

Suomen toinen naismaanmittari, maanmittausinsinööri Berit Linnea Paatsi (1909-2000, ent. Björkell) pääsi ylioppilaaksi yksityisluokalta Helsingissä vuonna 1919. Hän valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta maanmittausosastolta maanmittariksi vuonna 1936, toisena naisena Suomessa. Ensimmäinen naismaanmittausinsinööri oli Sirkka Liakka, joka valmistui vuonna 1931. Berit vaihtoi sukunimensä Björkell vuonna 1936 Paatsiksi. Ensin Berit opiskeli matematiikkaa ja pyrki toisen kerran maanmittausosastolle ennen kuin…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 15. 4. 2023

Sirkka Liakka – Ensimmäinen naismaanmittausinsinööri

Sirkka Liakka (1908-1999) oli ensimmäinen Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolta valmistunut nainen ja samalla Pohjoismaiden ensimmäinen kenttätöissä toiminut naismaanmittari. Aulis Ilta Sirkka Liakka syntyi sivistyneeseen perheeseen Alatorniolla vuonna 1908. Hänen isänsä oli Alatorniolla syntynyt Niilo Liakka (1864-1945), suomalainen kanslianeuvoksen arvonimen saanut kansanvalistuksen edistäjä, maalaisliittolainen kansanedustaja (1919-1922) ja ministeri eri hallituksissa (1921-22, 1922-24,1924). Perä-Pohjolan kansanopiston syntysanat lausui maisteri…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 6. 4. 2023

Milly Tojkander – Suomen ensimmäinen Valtionrautateiden naisasemapäällikkö

Vuonna 2022 tuli kuluneeksi 160 vuotta ensimmäisen rautatielinjan avaamisesta Helsingistä Hämeenlinnaan ja 110 vuotta siitä, kun ensimmäinen naisasemapäällikkö, Milly Tojkander, sai pikkuruisella Muurolan asemalla oikeuden vastaanottaa ja lähettää junia. Asemapäälliköt olivat olleet miehiä aina vuoteen 1912 asti. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1933 Milly Tojkander oli palvellut Valtionrautateillä kaiken kaikkiaan 48 vuotta. Naisten Ääni (1.9.1933) tapasi viimeisiä…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 31. 1. 2023

Anna Mäntyniemi – Suomen romanien uskonnollinen herättäjä

Hengellinen julistaja Anna Mäntyniemi o.s. Lahtinen oli voimakas vaikuttaja ja esikuva ja hänen muistonsa elää suomalaisen romaniväestön parissa yhä edelleenkin. Yli 500 vuotta ovat romanit olleet osa suomalaista yhteiskuntaa, mutta sukupolvesta toiseen he ovat saaneet viettää kiertelevää elämää, koska heidän oli erittäin vaikea saada laillista kotipaikkaoikeutta. Anna Mäntyniemen työtä romanien parissa arvostettiin. Mustalaislähetys kutsui hänet…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 15. 1. 2023

Elli Ylitalo kirjoitti Tuulikki Otsolan nimellä satu- ja nuortenkirjoja

Räätäli Vilho Henrik Marjomaa ja Kaisa-vaimonsa asuivat perheineen Saloisissa keltaisessa Otsola-nimisessä talossa, joka sijaitsi Raahesta pohjoiseen menevän tien varrella. Marjomaan neljästä lapsesta löytyy tietoja Raahen oppikoulun matrikkelista. Elli Tuulikki syntyi 20.11.1924. Hänet merkittiin oppikoulun oppilaaksi vuonna 1937, päättötodistuksen hän sai vuonna 1942. Elli valmistui kansakoulun opettajaksi Raahen seminaarista vuonna 1946. Pellon kunta oli laittanut lehteen…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 24. 11. 2022

Äitini pieni, kaunosielu sini-Vuokko Höyhtyä

Kaunosielu. Esteetikko. Katsottava, puettava, luettava, kaikki äitiini liittyvä on kaunista. Kun vanhempien vanhetessa on ollut tarve muuttaa pienempään ja pienempään asumismuotoon, on tullut todella voimakkaasti esille se, mitä kaikkea kaunista ja hyvää äiti on aina halunnut ympärilleen, itselleen ja läheisilleen. Vuokko-äiti syntyi kesän kynnyksellä 1943 Pudasjärven Pärjänsuolla Linnukka-ahossa. Isovanhempien äidille antama nimi kertoo kesän alusta…

kirjoittanut Satu Aklikokou, julkaistu 6. 11. 2022

Alma Moisala muistetaan runoistaan ja tarinoistaan

– En ole sen arvoinen, enkä pituinen, mutta otan nöyryydellä vastaan sen, mitä minulle annetaan, sanoi Alma Moisala Pyhäjoen Kuulumiset -lehden haastattelussa saatuaan Pauha-Maija-tittelin vuonna 2007. Almalle meri oli tärkeä. Hänen mielestään meressä kaikkein kauneinta oli se, että näkee kauas ulapalle. Pauha-sanasta tulee mieleen meren läheisyys. Pauha on vanha pyhäjokinen sana ja se tarkoittaa silakkamatalikkoa.…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 30. 10. 2022

Martta Honka – Pitkä elämä maaseudun rauhassa

Martta Honka syntyi 24.2.1923 Saloisissa. Kotipaikka oli Saloisten Kertunkankaalla, jonne Johan Honka (1886-1955) oli rakentanut talon vuonna 1923. Martta nimitti paikkaa Kurjen mökiksi. Maata oli pottumaan verran ja rapiat päälle. Maito oli omasta takaa, kun navetassa ammui kaksi lehmää. Lisäksi Hongalla oli vasikka ja pari lammasta. Johan Honka tienasi elannon perheelleen käymällä töissä Lapaluodon satamassa…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 27. 3. 2022

Linda Tanner – maanviljelijä ja Väinö Tannerin puoliso

Linda Tanner o.s. Anttila tunnetaan lähinnä poliitikko ja Elannon toimitusjohtajan Väinö Tannerin puolisona. Linda Anttila oli ensimmäisiä naisylioppilaita Hämeenlinnassa. Nuoruudessaan hän oli naisasianainen ja opiskeli yliopistossa naisille harvinaisia aineita kuten matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Hän oli kahdeksanlapsisen perheen äiti, jonka päätehtäväksi tuli Sorkin maatilan hoito ja kehittäminen. Linda Anttila syntyi Tyrvännössä 24.6.1882, silloin oli juhannuspäivä.…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 27. 2. 2022

Saima Heikkinen – Leipomon vanha rouva

Kajaanilaisen Pekka Heikkisen leipomon kahvilassa piipahteli vielä 2000-luvun alussa vanha rouva, joka seurusteli tuttujen asiakkaiden kanssa ja varmisti, että vitriinit olivat kauniisti laitetut ja palvelu hyvää. Paikka oli hänelle rakas ja läpikotaisin tuttu. Hän oli tullut taloon vuonna 1950 solmittuaan avioliiton yrityksen perustajan pojan kanssa. Saima Heikkinen, o.s. Leinonen, oli syntynyt 10. maaliskuuta 1916 Manamansalossa…

kirjoittanut Pirkko Keskinen, julkaistu 7. 2. 2022

Ida Aalle-Teljo – ensimmäisiä naiskansanedustajia ja ensimmäinen Työläisnaisten Liiton puheenjohtaja

Ida Sofia Aalle-Teljo (alk. Ahlstedt , vuosina 1906-1912 Aalle) syntyi 6.5.1875 Kaitarannassa Nurmijärvellä ja kuoli Helsingissä 17.6.1955. Hän oli yksi Suomen ensimmäisistä naiskansanedustajista, Työläisnaisten Liiton (nyk. Sosialidemokraattinen Naisliitto) perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja, ensimmäinen puoluehallintoon osallistunut naisedustaja, työväenliikkeen merkittävimpiä naisvaikuttajia, äänioikeustaistelija, vanhainkotitoiminnan kehittäjä. Koulutukseltaan Ida Ahlstedt oli sokerileipuri. Ida Aalle-Teljon puoliso vuodesta 1912 oli kapellimestari Kyösti…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 20. 1. 2022

Mirja Korhonen, Äitini, Karjalan punatukkaisen evakkotytön, muistolle hänen 100-vuotissyntymäpäivänään 11.1.2022

Synnyin toisena kaksosista rajantakaisen Muolaan, joka pitäjä muutama vuosi myöhemmin liitettiin Äyräpäähän, Kaukilan kylässä keskellä tammikuun pakkasia vuonna 1922. Siskostani Mairesta tuli vaalea kiharapää ja kasvultaan pidempi. Minä taas sain aivan punaiset hiukset ja olin pienempi ja heiveröisempi. Isämme oli räätäli Jooseppi Vanhanen (1894–1964) ja äitimme Maria o.s. Rämö (1894–1926). Aiemmin perheeseemme olivat syntyneet veljeni…

kirjoittanut Marja Irjala, julkaistu 10. 1. 2022

Elisa Jalkanen – maaseudun kätilö

Torstaina, elokuun 6. päivän aamuna 1942 iso kuorma-auto ajoi kätilö Elisa Jalkasen kotipihaan Ähtärin Myllymäentien varrella. Jalkanen oli ihmeissään. Häntä oli haettu synnytykseen hevosreellä ja kärryillä, veneellä, henkilöautolla, pyörällä, juosten. Mutta harvemmin kuorma-autolla. Monet kerrat hän oli kiirehtinyt lapsenpäästöön pyörällä. Talvisin myös sukset olivat olleet tarpeen. Kolmekymppinen mies juoksi autosta ja sai tuskin sanottua: ”Nopeasti…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 28. 11. 2021

Tyyne Luoma – Suomen ensimmäinen terveydenhuoltoneuvos

Yksilöön kohdistuva terveydenhuoltotyön kehittäminen alkoi Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Uranuurtaja Tyyne Luoma oli avainasemassa, kun Suomeen suunniteltiin terveyssisarten koulutusta, terveyssisar- ja neuvolalain aikaansaamista ja terveyssisartyön jatkuvaa kehittämistä. Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, järjestötyöntekijä, opistonjohtaja ja lääkintöhallituksen asiantuntija Tyyne Luoma sai ensimmäisenä Suomessa terveydenhuoltoneuvoksen arvonimen vuonna 1961. Tyyne Luoma osallistui moniin komiteoihin ja muihin valtion, kuntien ja järjestöjen työryhmiin sekä…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 14. 11. 2021

Laila Pietilä – Sota-ajan lapsuuskokemukset ja luottamus pienten ihmisten pieniin tekoihin

Äitini Laila Pietilä, o.s. Tyvelä on elänyt pitkän ja vaiherikkaan elämän. Hän syntyi Haukiputaalla 1928, kasvoi sotavuosina pikkutytöstä nuoreksi ja avioitui sodan jälkeen sotaveteraani-isäni kanssa. Muistan omasta 1960-luvun lapsuudestani irrallisia tarinoita tai tarinan pätkiä, joita minulla on nyt tilaisuus täydentää ja liittää yhteen yhdessä äitini kanssa muistellen. Keskustelumme rönsyilee, mutta sen punaisena lankana tuntuu kulkevan…

kirjoittanut Sirkku Kinos, julkaistu 6. 10. 2021

Helmi Pallari – Syytettynä sodan vastustamisesta

Edesmennyt äitini palasi viimeisinä vuosinaan useasti kertomukseen eräästä oikeudenkäynnistä. Äiti joutui todistajaksi oikeudenkäyntiin Koivun koulun opettajaa Helmi Pallaria vastaan. Opettajaa syytettiin armeijan vastaisista puheista ja esivallan solvaamisesta. Opettaja Pallari oli Jehovan todistaja. Äitini muistelut todistaa oikeaksi hänen sittemmin, isäni kuoleman jälkeen, esille ottamat sota-aikaiset kirjeensä isälle, kuinka hän oli todistanut opettajan puolesta ja kuinka opettaja…

kirjoittanut Tapio Salo, julkaistu 25. 8. 2021

Laina Riihonen – Valonviejä kansalle

Keväällä 1923 valittiin uusi opettajatar Kuhmoniemen kirkonkylän 2-opettajaiseen kansakouluun. Hän oli Laina Lyydia Korpela, joka pian kesän koittaessa muutti uuteen kotipitäjäänsä. Mikä sai Hämeen viljavilla vainioilla varttuneen 31-vuotiaan terhakkaan neidon muuttamaan ”ihmisten ilmoilta” kauas periferiaan Kainuun korpeen? Vastaukseksi riittää yksi sana: rakkaus. Laina oli kihlautunut tammikuussa 1922 naapurikylänpojan Akseli Riihosen kanssa. Tuolloin hän oli opettajana…

kirjoittanut Tuula Hyyrö, julkaistu 9. 8. 2021

Esteri Heikinheimo – Suomen ensimmäinen naispankinjohtaja oli Kemijärveltä

Esteri Maria Heikinheimo syntyi Hailuodossa 8.2.1874 Heikelin perheen kahdeksanneksi lapseksi ja hän kuoli 13.12.1957 Kemijärvellä. Muutti sukunimensä Heikel vuonna 1908 nimeksi Heikinheimo. Hänet valittiin Suomen ensimmäiseksi naispankinjohtajaksi vuonna 1905, hän oli ensimmäinen nainen Kemijärven kunnallisvaaleissa vuonna 1920 ja ensimmäinen naisehdokas Kemijärveltä vuoden 1927 eduskuntavaaleissa. Esteri Heikinheimo oli merkittävä sivistys- ja kulttuurielämän kehittäjä. Esteri Heikinheimon isä,…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 18. 7. 2021

Eeva Raekallio – Elämänvaiheista ja elämäntyöstä

EEVA RAEKALLIO (Eva Sarlin — Eva Hagelberg — Eeva Raekallio) 3.10.1876 — 9.11.1951 Muistitiedon, kirjallisen aineiston ja painettujen lähteiden pohjalta koonnut Vuokko Raekallio-Teppo Syksyllä 1973 äitimme, Vuokko Raekallio-Teppo, päätti vihdoin toteuttaa jo kauan mielessään olleen ajatuksen: kirjoittaa sukulaisia ja lähiystäviä varten oman äitinsä Eeva Raekallion elämäkerran. Käsikirjoitus oli kolmea viimeistä jaksoa lukuun ottamatta valmis kevättalvella…

kirjoittanut Vuokko Raekallio-Teppo, julkaistu 7. 7. 2021

Elsa Maria Korhonen

elivät vanhuusikään. Vuonna 1903 Jussi osti Kilkasen torpan pyhäkoulunopettaja Oittiselta 150 markalla perheelleen kodiksi. Elsan koulukäynnistä on muistona rihvelitaulu luultavasti kiertokouluajalta ja muutamia vesiväripiirustuksia kansakoulusta. Koulunkäynti oli mahdollista tytöllekin, kun Saikarin koululle ei ollut koulumatkaa kuin vajaat kolme kilometriä. Elsa piti oppimisesta. Hän olisi halunnut käydä koulua enemmänkin, mutta se ei vielä tuolloin ollut mahdollista…

kirjoittanut Hannu Korhonen, julkaistu 11. 4. 2021

Terttu Kukkonen – MAAILMA EI LAISKOJA ELÄTÄ

Työtä kuudella vuosikymmenellä 1963 – 2012 Eläkeläisenä 2012 alkaen Anneli Halme: Ympäristö, perimä ja läheiset ihmiset vaikuttavat siihen, millaisia meistä tulee. Mitä valintoja teemme. Mistä löydämme tavan ilmentää omaa kasvuamme. Terttu Kukkosen, kaupunkilaistytön minäkuvan takaa löytyy isän ammatin myötä kasarmialueen järjestelmällinen omaleimaisuus. Sekä kauneudentajuisen äidin antama ahkeran ja yritteliään naisen malli. Sosiaalisten…

kirjoittanut Terttu Kukkonen, julkaistu 28. 3. 2021

Kaija Vähäsöyrinki: Maataloustoimittajana maakuntalehdessä

”Mitä katoavan elinkeinon edustaja”, tapasi tunnettu nivalalainen vaikuttaja Jaakko Vuolteenaho avata keskustelun aina, kun hän soitti minulle. Vuosikymmenien ajan. Katoavuus ei viitannut lehtityöhön vaan maatalouteen, jonka vaikeuksista usein uutisoin. Maakunnan talonpojat perustivat Keskipohjanmaan 1917 puolustamaan alueen etuja. Maaseudun ihmisten henkisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edistäminen oli vahva arvo alusta alkaen. Keskipohjanmaa on luultavasti ainoa maakuntalehti, jossa…

kirjoittanut Kaija Vähäsöyrinki, julkaistu 7. 3. 2021

Tytön tie Viipurista Savoon – opettaja Ida Nissisen elämäntaival

Sukuni vahvat äidit ja naiset Mummoni Walpuri Ylä-Outinen syntyi Säkkijärvellä noin v. 1842 ison talon tyttärenä. Äitinsä kuoltua hän lähti etsimään työtä ja omaa elämää Viipurista. Siellä hän tapasi myös Säkkijärveltä kotoisin olevan pojan, Aatami Pönkän, jonka kanssa avioitui Viipurissa. Aatami oli lihakauppias. He saivat viisi tytärtä ja kaksi poikaa. Vappu-mummo oli hyvin tarmokas ja…

kirjoittanut Kerttu Tapaninen, julkaistu 28. 2. 2021

Hilda Kuokkanen – Lappeen kätilö

Rippikirjasta saa sellaisen käsityksen, että isojaossa muodostettu Pekkala (Kerkonjoensuu 19) oli 1800-luvun puolivälissä jaettuna neljään osaan (1). Nujulan kaupungin historian (2) mukaan talon alkuperäisen nimen säilyttäneen puoliskon osatalot sijaitsivat Pänttärintaipaleella Saikarinniemellä. Toista asui kylänvanhin (byaman) Pekka Lassinpoika Korhonen s. 1825 ja toista Aatami Matinpoika Raatikainen s. 1820 puolisonaan Pekan sisko Loviisa s. 1819. Pekka Korhonen…

kirjoittanut Hannu Korhonen, julkaistu 20. 2. 2021

Lyydi Maria Yliraasakka – sairaanhoitajana rintamalla, kunnankätilönä äitiysneuvolatoimintaa kehittämässä

Maijan elämä poikkesi muiden sukumme voimanaisten elämästä. Hänestä ei tullut talon emäntää eikä hän jäänyt kotitilalleen niin kuin naimattomien naisten ennen oli tapana. Maija oli täti, joka kävi meillä lomillaan ja sukujuhlissa. Hän pukeutui hyvin, käyttäytyi hillitysti, joskus jopa hieman hienostelevastikin ja hurautti autollaan pihaan jo silloin, kun miehet näkivät vasta unta traktorista. Hän oli…

kirjoittanut Marja-Leena Pernu, julkaistu 31. 1. 2021

Meeri Tolkki — Aina meidän parastamme ajatteleva äiti

Minun äitini, Meeri Helena Tolkki o.s. Konttinen, syntyi Jaakkimassa Kukkalammin kylässä juuri itsenäistyneeseen Suomeen 17.12.1917 nelilapsiseen pienviljelijäperheeseen. Hänen Maria-äitinsä kuoli hänen synnyttämisensä jälkeisiin komplikaatioihin, joten hän jäi äidittömäksi kaksiviikkoisena. Äidilläni oli kolme veljeä sekä sisar, joka joutui hoitamaan vauvan, ollessaan vasta 13-vuotias. Siihen aikaan miehet eivät juurikaan osanneet hoitaa lapsia eikä kotia, joten heidän isänsä…

kirjoittanut Sirkka Nikko, julkaistu 11. 5. 2020

Irma Annikki Naumanen, kapinallinen luonnostaan

”En koskaan mene naimisiin! Elän yksin ja elätän itseni leipomalla ihmisille, sen osaan”, totesi nuori ja hehkeä mummoni Ida Maria. Samalla hän laski päivänkakkarakimpun sulhasensa haudalle. Kauko Johannes oli juuri kuollut 1900-luvun alkuvuosikymmenien vitsaukseen, lentävään keuhkotautiin.Tummahiuksinen ja ruskeasilmäinen Ida Maria pysyikin päätöksessään melkein 15 vuotta. Sitten hänen elämäänsä astui lupaa kysymättä, nuoren miehen joustavin askelin,…

kirjoittanut Ritva Huida, julkaistu 2. 4. 2020

Aili Lehto – TAITEILIJAÄITI

Äitini Aili Irene Lahti syntyi Luopioisissa 5.4.1924. Perheen esikoinen, enoni Viljo Iivari, oli 6-vuotias saadessaan pikkusiskon. Tyttöä perheeseen oli odotettu vuosikausia, minkä vuoksi hän oli etenkin isälleen hyvin rakas. Vanhemmat ja isoveli pitivät äitiä kuin kukkaa kämmenellä. Valokuvista havaitsee, että hänet on puettu aina kauniisti. Hiukset on leikkautettu kampaajalla. Nelihenkisestä perheestä on otettu paljon valokuvia…

kirjoittanut Arja Hannele Lehto, julkaistu 1. 4. 2020

Sirkka Koivisto

Työnnän kädet syvälle taikinaan. Vaikka tiedän, etten oikein osaa tätä. En osaa vaivata taikinaa tarpeeksi riuskasti ja samalla sulavasti. Kuten kätesi. Vahvat käsivarret, jotka väsymättä leipoivat. Imelä on leipomon vastaleivotun leivän tuoksu, joka leijuu edelleenkin ympärilläni kun muistelen leipomon sokkeloisia käytäviä, jäätelöannoksia, vanhoja taikinapainoja, vastapaistetun munkin makua ja leivinuunien ikuista hohkaa. Miten kuljin käytävillä jännityksestä…

kirjoittanut Terhi-Anneli Koivisto, julkaistu 1. 4. 2020

Aila Kervinen – ikuisen opiskelijan turha tutkimus

Aila Marjatta Kervinen syntyi Sonkajärvellä 14.4.1954. Syntymäpaikka oli hieman erikoinen, jos ottaa huomioon vuosiluvun 1954. Aila Kervinen syntyi nimittäin vanhempiensa omakotitalon isoimmassa kamarissa, kaikessa rauhassa. Häntä ei kiidätetty ennen syntymää taksilla tai ambulanssilla sairaalaan ikään kuin hän olisi ollut äitinsä vakava tauti. Ei ollut kätilökään hätäilemässä synnyttäjän vierellä. Koulunsa käynyt mutta todistukseton kyläkätilö viimein saatiin…

kirjoittanut Kervinen, Aila, julkaistu 1. 4. 2020

Elsa Rouhiainen o.s. Torikka – karjalainen äitini

Äitini Elsa Maria syntyi Kurkijoella Laatokan rannalla sijainneessa kodissaan maaliskuun alkupäivinä 1917. Samoihin aikoihin alkoivat Pietarissa vallankumouksen melskeet, mutta elämä Kurkijoen Riekkalassa jatkui vielä entisessä uomassaan keisarivallan alla. Elsalla oli tuolloin 6-vuotias isoveli Jaakko. Vanhemmilla, isä- Jaakolla ja äiti-Beatalla o.s. Tenhonen, oli ollut myös kaksi muuta poikaa, vuonna 1913 syntynyt Viljo ja 1915 syntynyt Antti,…

kirjoittanut Mirja Rouhiainen, julkaistu 1. 4. 2020

Aili Raitio – Mummini elämäkerta

Mummini syntyi 22.9.1912. Mummin syntymävuonna Kiinassa tapahtui vallankumous eli keisari syrjäytettiin vallasta ja tilalle tuli tasavalta ja tuolloin Suomi kuului Venäjän alaisuuteen. Mummini oli siis venäläinen 5-vuotiaaksi asti, jolloin Suomi itsenäistyi. Hän syntyi Kellossa 10-lapsiseen perheeseen. Hänen jälkeensä perheeseen syntyi vielä 12. lapsi, hänen pikkusiskonsa sekä tyttö ja poika, joista tyttö syntyi kuolleena ja poika…

kirjoittanut Auri Raitio, julkaistu 1. 4. 2020

Kirjastoäiti Saara Katainen

Äitini Saara Maria Katainen kuoli aurinkoisena syysaamuna v. 2016. Päivä 10.10. eli Aleksis Kiven päivä sopi hänen lähtöönsä hyvin, sillä Saara oli sydämestään kirjaihminen ja kirjastoihminen. Kun muutin muualta äitini kanssa asumaan hänen sairastuttuaan Alzheimerin tautiin, melkein kaikki tapaamani ihmiset kysyivät, että oletko Saaran tyttö.Eikä ihme, että Saara tunnettiin. Hänen elämäntyönsä Hankasalmen kirjastossa kesti vuodesta…

kirjoittanut Sirpa Katainen, julkaistu 1. 4. 2020

Kouluneuvos Edla Maria Kojonen – kulttuurin ystävä, kasvattaja, naisten aseman edistäjä ja suuren perheen äiti

Edla Maria Kojonen o.s. Tiitinen syntyi 23.6.1879 Rautalammilla vanhimmaksi tyttäreksi perheeseen, jonka vanhemmat Otto ja Anna Liisa Tiitinen toimivat luonnonparantajina. Taito oli periytynyt sukupolvelta toiselle: Edla Marian äidinisä oli Juho Hytönen, kuuluisa lääkitsijä, ihmeparantajaksi ja poppamieheksikin nimitetty ”Vesijärven ukko” Vesannolta. Lääkäreitä oli hänen aikaansa Suomessa vähän, Edla Marian äidin kertoman mukaan tuskin parikymmentä koko maassa.…

kirjoittanut Kirsi Sjöblom, julkaistu 1. 4. 2020

Edit Salo – täti, pankkineiti

Isoäitini Amanda ja tyttärensä Edit elivät tavallisen, sitkeän naisen elämän pienellä paikkakunnalla, mutta suurien mullistusten keskellä. Edit-täti syntyi Kotkassa vuoden 1912 kesäkuussa. Vanhemmat Amanda ja Matti Salo olivat menneet naimisiin edellisen vuoden keväällä ja muuttaneet Kylmäkoskelta Kotkaan. Nuoremman konstaapelin viran saanut Matti oli esikoisen syntyessä 23-vuotias ja Amanda häntä neljä vuotta vanhempi. Perheeseen syntyi poika…

kirjoittanut Pirjo Salo, julkaistu 1. 4. 2020

Helvi Hara – Kuusikkolan Helvi

Helvi Hara o.s. Myyry syntyi Kontiolahden Pusossa pientilallisten Hilja ja Antti Myyryn esikoiseksi huhtikuussa 1922. Helvi oli jo pienestä pitäen vahvarakenteinen ihminen. Luonteeltaan hän oli sopuisa ja vaatimaton. Sisarensa Anni sanookin, että Helvi oli liiankin hyvänahkainen, eikä osannut aina pitää puoliaan. Etenkin nuorena ollessaan kävi usein niin, että Helvi teki työt ja toiset keräsivät kiitokset.…

kirjoittanut Lahja Tavi, julkaistu 1. 4. 2020

Mummoni Anna Elina Mikkonen (o.s. Hyvärinen)

Halusin tallentaa mummostani edes jotain tietoa jälkeenjääville, sillä nykyajan lapsilla ei ole käsitystä siitä, millaista ihmisten elämä on ennen ollut. Havahduin siihen, kun TV:stä lastenohjelmaa katseltuamme kerroin 4-vuotiaalle lapsenlapselleni, että minun lapsuudessani ei vielä ollut televisioita. Hän kysyi: -kännykästäkö sitten katsoitte? Nyt maaliskuussa 2020, kun Suomi on asetettu koronaviruksen vuoksi poikkeustilaan, on hyvä miettiä, miten…

kirjoittanut Paula Karvonen, julkaistu 1. 4. 2020

Maija Piitulainen – Oman elämänsä airut

Maija Piitulainen (o.s. Kuusenmäki) syntyi sodan jälkeen isättömäksi lapseksi. Kohtalotovereita on paljon. – Minä en tiedä isästäni mitään. Äiti ei koskaan kertonut hänestä, eikä myöhemmin tehty salapoliistyö tuottanut tulosta. Äiti oli Rauma-Repolan Suolahden vaneritehtaalle töihin ja myöhemmin toimi karjakkona eri taloissa ja Maija varttui kylmissä karjatuvissa. Myöhemmin. Pian äiti joutui vaikeuksiin, sellaisiin, että Maija otettiin huostaan…

kirjoittanut Marjo Steffansson, julkaistu 1. 4. 2020

Helmi Peuronpuro – ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” Tyttäreni Lea toi minulle ”Naisten ääni” -kirjoituskilpailuesitteen ja kehotti minua kirjoittamaan. Sanoin heti, että se on sitten Äiti. Aloittelin kirjoitusta, mutta se ei sujunutkaan toivomallani tavalla. Päätinkin kirjoittaa oman elämäni vaiheista. Ainesta on kyllä, sillä 95 vuoteen mahtuu yhtä ja toista. ”Oi mistä alkaisin”, huokailee lauluntekijä. Sama kysymys tuli…

kirjoittanut Helmi Peuronpuro, julkaistu 31. 3. 2020

Sirkka Kainulainen– ”Kaikki on luojan luomia, virheet ja viat pittää hyväksyy”

Koulun juhlasalin täyttää heleä lapsen ääni: ”–Kärpäset surisee, /pom pom–poksahtaa/ruutuun ja kattoon/–/Mustipa murisee, /Leuat jo loksahtaa-/ onni on huono, / jälleenpä mattoon/painuvi kuono. / Pysy, kärpänen pöydältä poissa! / Älä kiertele kermassa, voissa! Ei kyntesi puhtaus kehua kestä, / et viitsi varpaitas pestä!” Salin edessä seisoo alakoululainen tyttö lausuen runon koulun päätösjuhlassa. Runo on Eric…

kirjoittanut Elina Ryynänen, julkaistu 31. 3. 2020

Talosta mökiin, mökistä tehtaaseen. Iida Maria Rämän elämä

Tarinan henkilöitä: Tilan isäntä , k. 1888 1. puoliso Maria Kola, s.1818, k. 1858. 2. puoliso Anna Sofia s. 1830, k. 1904 Jeremiaan ja Maria Kolan lapset: Anna Jeremiaantytär s. 1844, Iidan isä, Kaisa Jeremiaantytär s. 1850, Daniel (Taneli) Jeremiaanpoika s. 1854 Isak Jeremiaanpoika s. 1856 Jeremiaan ja Anna Sofian lapset: Anna Leena Jeremiaantytär s.1862,…

kirjoittanut Pirkko Mäntynen, julkaistu 31. 3. 2020

TUULIKKI KIILO – MAAILMAN PARAS KUMMITÄTI

Jokaisella ihmisellä tulisi olla paikka – turvasatama tai keidas – jonne voi palata aina elämän myrskyistä – edes unelmissaan. Minulle tuo paikka on kummitätini Tuulikin koti – Kiilon tila Paluksen kylän kupeessa, Satakunnassa. Sen sielu ja sydän oli Tuulikki, lämminsydäminen nainen, hieno ihminen, jonka seurassa tunsin oloni aina erityiseksi – myönteisellä tavalla erikoiseksi. Lapsen silmin…

kirjoittanut MARIKA SAMPIO-UTRIAINEN, julkaistu 31. 3. 2020

Jenni Mikkonen – Takarintaman naisia

Äitini Jenni Marjatta syntyi 19.2.1923 Kustaa ja Elli (o.s. Kolehmainen) Koskelan kuudentena lapsena. Perheessä oli jo kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Lapsia syntyi tiuhaan tahtiin, kuten tuohon aikaan oli tapana. Ehkäisystä ei ollut tietoakaan. Perhe asui tuon mittapuun mukaan kohtalaisen isossa talossa, joten tilaa oli riittävästi, mutta tiukkaa oli. Talossa oli muutama lehmä ja hevonen,…

kirjoittanut Sirkka-Liisa Mikkonen, julkaistu 31. 3. 2020

Maija-Liisa Rissanen, Äidilleni

Vanhempani leikkaavat hääkakkua, on vuosi 1957. Muistojeni mustavalkoisessa rosoreunaisessa valokuvassa seisoo pieni äitini valkeassa mekossaan. Mekko on pienennetty vanhemman siskon häämekosta. Pitkä ja suoranenäinen isäni pitelee kakkulusikasta kiinni mairea hymy huulillaan. Äidin käsi hukkuu isän nyrkin sisään. Tilaisuus oli vaatimaton ja pidettiin morsiamen kotona, vuokra-asunnon olohuoneessa. Äidin isä ei ollut mielissään. Hän istui pyörätuolissa. Halvauksen…

kirjoittanut Annikki Laitinen, julkaistu 31. 3. 2020

Helmi Hujanen – Helmin maailmat

Kertomus äitini elämästä Höyryveturi puuskutti asemalaiturilla ja odotti kärsivällisesti junaan nousevia matkustajia. Elokuun aamu oli varhainen, aurinko oli juuri noussut ja valaisi vinosti lehmusten takaa heittäen pitkät varjot asemalaiturille. Vaunussa Helmi nosti vanhan pienen kapsäkkinsä penkin yläpuoliselle verkkohyllylle ja istahti penkille, oikaisi punaisen hameensa helmaa polvien yli ja nosti käsilaukun syliinsä. Vielä viimeinen vilkaisu Kuopioon,…

kirjoittanut Marja Värri, julkaistu 30. 3. 2020

Alina Juntunen – Juntus-Alina, mummuni mun

JOHDATE Kun ”Naisten ääni” -kirjoituskilpailun tiedote ilmestyi tietokoneeni ruudulle, se pysähdytti. Useimmiten puhutaan ja kirjoitetaan miesten toimista, sotimisista ja miesten yhteiskunnallisista riennoista naisten jäädessä varjoon, mutta nytpä tarjottiin tehtävää kirjoittaa naisista! Varsinkin syrjäseuduilla pulassa ja puutteessa uurastaneet naiset ovat jääneet marginaaliseen asemaan niin teksteissä kuin (juhla)puheissa. Todellisuudessa juuri nuo naiset ovat rakentaneet kädet täynnä työtä…

kirjoittanut Tuula Hyyrö, julkaistu 30. 3. 2020

Elämää Tornionjoen rannalla – Mirja Pelttari

Kenenkäs tyär sie olet? Kokkahreen Viljamin. Mikäs sinun nimi on? Mirja, Vappu Mirjami. Jaa, Viljami näköhjään usko minua, myhäili tyytyväisenä Mirjalle täysin outo naisihminen. Syntymäpäiväjuhlilla teini-ikäisen Mirjan kanssa juttusille hakeutunut nainen kertoi olevansa Viljami-isän serkku ja keksineensä tytön nimen. Hän oli sattunut kylästelemään Alakokkareella kuopuksen syntymän aikoihin ja tuuminut, että vappuaattona syntyneelle lapselle etunimeksi sopii…

kirjoittanut Jaana Angeria, Hannu Pelttari, julkaistu 30. 3. 2020

Ulla Hassinen – Äitini oli kirjastotäti

Tii, tii tikanpoika. Äiti metsässä hiihtää. Sukat, kengät kainalossa. Äiti tanssii jäällä. Piruetin tekee. Pyörähtää. Pyörii kela, Singer takoo. Äiti taikoo silkkipuvut, punaiset ja täplikkäät. Kis, kis kippurahäntä. Huomenna mennään veneellä saareen. Ison kiven juureen. Äiti nauraa, iloitsee. Oravalla puussa, käpy oli suussa. Äiti kertoo iltasadun ja käärii peittoon pehmeään. Hiljaa, hiljaa hiivin salaa. Tahdon…

kirjoittanut Johanna Hassinen, julkaistu 29. 3. 2020

Kaksi valokuvaa ja kuppaussarvi ja/tai Äidinäitini Anna Pauliina Porrassalmi

Äidinäitini syntyi Venäjän vallan aikana Suomen Suuriruhtinaskunnassa, pienessä sisämaan pitäjässä, Karstulassa, 14. huhtikuuta vuonna 1882. Hän sai nimekseen Anna Pauliina Eliaksentytär Hokkanen. Tuon nimitiedon mukaan hän on syntynyt avioliitossa, tai ainakin hänen isänsä Elias, on tunnustanut hänet lapsekseen. Hänen äidistään en tiedä edes nimeä. Äidinäitini ensimmäinen lapsi, Rauha Selina, syntyi avioliiton ulkopuolella 20. huhtikuuta 1904.…

kirjoittanut Paula Salonen, julkaistu 29. 3. 2020

Inka Juuson elämä – arkea ja juhlaa Käsivarren suurtuntureilla

Vesitaso kaartaa ylängön yli, laskeutuu järvelle ja liukuu rantaan. Ovi avautuu ja hento, kauniisti harmaantunut saamelaisnainen näyttäytyy ovella nojaten saattajansa käsipuoleen. Hitaasti mutta varmasti hän astuu laiturille. Kirkkaan sinisen, kauniisti kirjotun Enontekiön saamelaisasun helma heilahtaa keveästi ja huivin hapsut hulmahtavat tuulessa. Hän pysähtyy hetkeksi katselemaan järven yli, tuntureiden suuntaan, kääntyy sitten ja lähtee kohti kylää.…

kirjoittanut Anja Kallio-Koski, julkaistu 29. 3. 2020

Laina Saarinen – urhea äitimme

-”Jos tietääsi ettei siinä sen enemmän käysi niin lähtisi uurestaanki” sanoi äiti ja nuoruuden voima kuulsi äänestä. Pöydällä oli sodanaikaisia lottakuvia paperille kopioiminani. Papereilla oli paljon tilaa äidin kertomille muistoille. Yritin säilyttää kirjoittamissani lauseissa äidin tavan ilmaista asiat – hänen äänensä. Toivoin yhtäkkiä että kuvia olisi äärettömän paljon. Myös kaikesta muusta. Keittiön ikkunan läpi paistava…

kirjoittanut Helena Halawa, julkaistu 28. 3. 2020

Hilkka Rantio – Nainen, jota ajattelen öisin

Parvekkeella istuu sirkeäsilmäinen nainen, äitini . Hän nauttii maisemasta ja aistii heräävän luonnon edessään. Tunnen suurta kiitollisuutta kun hän yhä on täällä, maailmanmenoa seuraamassa. Maaliskuun 31. päivänä 2020 vuosimittariin tulee 97. Se on huikean paljon se. Äidin arki sujuu ja ajatus on vielä lähes kirkas. Jos muisti pätkii, isäni Väinö muistaa. Jos isäni ei kuule,…

kirjoittanut Seija Sihvola, julkaistu 28. 3. 2020

Iida Keinonen o.s. Keyriläinen – ”Pittäähä sitä immeistä auttaa”

Mie oon Iida. Mie oon syntynnä Ruskealassa heinäkuussa 1893. Miun lapsuuen koissa ol viis lasta ja myö olttii vähävarasii. Koului ei ollu sillon pakko käyä, niin miekkii kävin vaan viikkokoulun ja rippikoulun. Mie ossoon lukkee, mut kirjottaa tosi huonostii. Kirjottammaanki miun piti opetella vasta, kun lapset olliit aikuisia ja lähtivät mualimmalle. Töit ol pakko tehdä…

kirjoittanut Elina Miettinen, julkaistu 28. 3. 2020

Kristiina Elisabet Kuusisto

Ihmisestä jää usein jäljelle kovin vähän. Jokunen haalistunut valokuva, pari kirjettä ehkä, sekä muutama hapan, sukulaisten antama kommentti luonteesta. Vuonna 1869 syntyneestä Betty-tädistäni on säilynyt lisäksi sopimus Porin Diakonissalaitoksen vanhainkotiin siirtymisestä, eläkekortti, medaljonki, jossa on tilaa kahdelle valokuvalle, sekä kirjoituspöytä, jonka toisessa laatikossa on kauniilla käsialalla nyt jo kellastuneelle paperille kirjoitettu ruotsinkielinen rakkausruno. Betty-täti…

kirjoittanut Arja Heiman, julkaistu 28. 3. 2020

Mummua etsimässä – Fanni Sofia Ojamäki s. Iso-Pahkala

Istut tuolilla ryhdikkäästi, niin kuin aina, kädet sylissäsi. Kuva on pikkuruinen enkä erota silmiäsi, saati katseesi suuntaa pyöreiden silmälasien takaa. (Kuva 1) Suupielesi kaareutuvat hillittyyn hymyyn. Pitkät, harmaantuneet hiuksesi olet ensin letittänyt ja kiertänyt sitten letistä sipulinutturan, kiinnittänyt sen niskahiuksiin muutamalla ruskehtavalla, pyöreäpäisellä neulalla. Olen nähnyt sinun tekevän niin. Olen kuullut, että nuorempana hiuksesi ovat…

kirjoittanut Anne Syrjälä, julkaistu 28. 3. 2020

SEPÄN VAIMO, ELSA ITÄNIEMI, MUMMONI

Katson vanhaa valokuvaa, makaat arkussa ja sukulaiset ympäröivät Sinua. Sinulla on musta huivi päässä, ihmiset mustissaan, mutta muuten kaikki on valkoista, arkku ja puhdas lumi. Oli tammikuu kun elämäsi päättyi. Kuvassa ihmisten ilmeet ovat vakavia, lapset perheineen ja aviopuoliso, – jo vanha mies. Minä olen äitini sylissä. Minulla on valkoinen lampaankarvainen lakki ja samaa karvaa…

kirjoittanut Terttu Väntänen, julkaistu 28. 3. 2020

Matilda Sillanpää – mammalla oli aina ikävä Kärjenkoskelle

Vaikka punainen talo olikin aivan Paskakosken rannalla, ei vesi noussut koskaan edes kivijalkaan asti. Joki ei ollut mikään Niagara, mutta se oli kylän valtimo. Joessa leikittiin, pestiin pyykit, juotettiin eläimet, uitiin ja ravustettiin. Kun Isojoen Kärjenkoskella rakastuttiin, lähdettiin joelle soutelemaan, eikä auringonlasku näyttänyt missään yhtä kauniilta kuin joen kiviltä katsottuna. Ei kylässä paljon tapahtunut, mutta…

kirjoittanut Saila Karpiola, julkaistu 25. 3. 2020

AINO SIBELIUS – RAKKAUDESTA MIEHEEN

Aino (ent. Aina) syntyy Järnefeltien perheen seitsemäntenä lapsena 10. elokuuta 1871 Suomen kansallisen heräämisen aikaan. Hänellä on neljä vanhempaa veljeä: Kasper, Arvid, Erik ja Armas, jotka kaikki tekevät uransa kulttuurin parissa sekä neljä sisarta: Ellida, Ellen, Hilja ja Siiri, joista kaksi viimeisintä syntyvät Ainon jälkeen ja kuolevat jo lapsina. Ainon vanhemmat – kenraali Alexander Järnefelt…

kirjoittanut MARIKA SAMPIO-UTRIAINEN, julkaistu 25. 3. 2020

Tuovi Marjatta Saarela – Punaorvon tarina

Kuusikymmentävuotiaana aloin kirjoittaa näitä muistelmiani. Siirryn kauas menneisyyteen. Lähden vaeltamaan pienen tytön kanssa kapinan jälkeisen ajan taivalta. Yritän kertoa sen mahdollisimman totuudenmukaisesti, vaikka silmät kostuvat ja ikävä painaa rintaa ja sydänalaa. Muistojen helminauha lähtee hiljalleen kehittymään pitkäksi, punaisten ja kaikenlaisten, pienten ja lapsen mielestä suurten helmien ja rihmojen surullisen kauniiksi vyyhdeksi. Punaorvon tarinaksi. Tähän kauniiseen…

kirjoittanut Raija Saarela, julkaistu 24. 3. 2020

Isoäitini Edla Petäjän pienoiselämänkerta

Edla Petäjä (o.s. Laurila) syntyi 13.11.1877 Lammilla, Kuurikan Laurilassa. Edlan vaari oli ostanut Laurilan tilan kruunulta itsenäiseksi vuonna 1742. Edlan isän oli Jonas Kustaanpoika Laurila ja äiti Karoliina (o.s. Kuurikoukku) Laurila. Edlalla oli ollut kuusi siskoa (osa sisarpuolia) ja kolme veljeä. Nälkävuodet 1866–1868 ja taudit olivat kuitenkin vieneet sisaruksista kuusi. Sisaruksista vain 16-vuotias Sabina ja…

kirjoittanut Marjatta Flinkman, julkaistu 24. 3. 2020

Äitini, sotaleski Maire Alitalo

Maire Alitalo (myöhemmin Maire/äiti) syntyi vuonna 1908 Hausjärvellä. Isä Villehard, ”Vilhartti”Aalto oli maanviljelijä ja taitava käsistään monella tapaa. Äiti Hilma Aalto oli hämäläiseksi vilkas, sosiaalinen ja osaava sekä ahkera emäntä. Vilhartin perhe muutti usein ja koulut ja opettajat vaihtuivat. Isä oli käynyt kolmivuotisen sotapalveluksen ja marssinut Euroopan halki, muistan hänen juttujaan ja lauleluaan retkiltään. Hilmamamma…

kirjoittanut Maili Mustonen, julkaistu 23. 3. 2020

Maria Niemistö, kun on pitänyt kotiseutunsa jättää

Haapavedellä syntyi 1898 kolmas lapsi Iisakki Vahen torppareille Juho Aappo Kaisanpoika Erkkilälle ja Eeva Kaisa Aapelintytär Pekkalalle Kaapinkankaan torpassa Mustikkamäellä. Äitini Maria eli lapsuuden ankaran vanhoillislestadiolaisäidin kurimuksessa. Perheen isä Juho Aappo oli mennyt Amerikkaan Eeva Kaisan sukulaisten pilettirahan turvin, mutta palasi pian takaisin sukulaisten avustuksella yhtä köyhänä kuin oli lähtiessään. Isä oli viinaan menevä, mutta…

kirjoittanut Kaisu Kasi , julkaistu 23. 3. 2020

Hanna Särkiojan vaikea päivä

Hanna syntyi armonvuonna 1901 Viitasaarelaisen tilallisen perheen toiseksi vanhimmaksi lapseksi. Hanna sai jo nuoren oppia tekemään raskasta työtä ja hänen piti katsoa nuorempien sisarusten perään, vanhempien ollessa navetalla töissään. Hanna oli kova tekemään työtä ja ei jättänyt asioita puolitiehen vaan vei ne loppuun asti. Koulua Hanna ei ehtinyt käydä kuin muutamia aikoja kiertokoulua, joka oli…

kirjoittanut TUOMINIEMI ARJA, julkaistu 23. 3. 2020

Mirelle Kallioinen, palasia elämästä

Seison korkealla kalliolla, katselen pitkien pilvien siltaa, kovaa kivien täyttämää rantaa, tuolla jossain kai piti olla satumaa…? Kun ihminen on nuori, silloin uskoo kaikkeen, on sinisilmäinen ja näkee ruusuja kasvavan vaikka katajapensaissa. Meren laineet tuovat rantaan pitkäkiharaisia merenneitoja ja talven lumisateilla on suloisia enkeleitä jokaisella polulla ja portaalla. ”Hän katseli pitkien pilvien siltaa kovaa, kivien…

kirjoittanut Seija Väre, julkaistu 22. 3. 2020

Minä olen Hilja Honkanen – liki vuosisadan matka

Olen nyt, kun aikaa on, muistellut paljon lapsuuttani ja elämääni. Muistan Joloksen kylällä Koivujärven rannan ison pirtin. Koristelimme talon lapsien kanssa joulukuusta jouluaattona. Äitini oli hyvin sairas, keuhkokuumeessa. Naapurimme tuli huolestuneena katsomaan äitiäni. Hän kumartui sängyn viereen. Oli hetken hiljaa. Näin kyyneleen vierivän silmäkulmasta. Hän nosti katseensa ikkunaa kohden ja totesi hiljaa, että tuolla taivaalla…

kirjoittanut Virpi Honkanen, julkaistu 21. 3. 2020

Kaksoset Sylvi ja Raili Seppälä

Me synnyimme elokuun kahdeksantena päivänä, 1931. Sylvi syntyi ensimmäisenä, minä noin kaksi tuntia myöhemmin. Sisareni syntyi keskosena, hän ei aluksi osannut edes syödä itse, hän oli hyvin heiveröinen ja heikko. Lääkäri oli arvellut, että ei hänestä kovin pitkäikäistä tule. Minä olin normaalipainoinen pullukka vauva. Tänä päivänä on hyvin vaikeaa kuvitella sitä, että miten äitimme pärjäsi…

kirjoittanut Raili Viherlehto, julkaistu 19. 3. 2020

Lahja Leinonen – opettaja, puoliso, äiti ja piispatar

Äitini Lahja Poropudas syntyi Pudasjärven Nyynäjässä 29.8.1913 Kalle ja Liisa Poroputaan toiseksi vanhimpana lapsena. Hänen vanhemmillaan oli iso maatalo ja kauppa sillankorvassa Iijoen rannalla. Lahjalla oli lopulta seitsemän sisarusta, joista vanhin, Annikki, oli läheisin ehkä yhteisten harrastusten ja yhteisen arvomaailman vuoksi. Vaikka Annikki oli vanhempi, voimakastahtoinen Lahja sai aina päättää, mitä tehdään ja johtaa, mihin…

kirjoittanut Kullervo Leinonen, julkaistu 15. 3. 2020

Vieno Laitinen – Yrittäjäpuolison pitkä pesti

Äitini Vieno Maria (s. 1923) Laitinen o.s. Sonninen vietti lapsuuden ensimmäiset vuodet Iisalmen Ulmalan Niemisellä. Vanhemmat olivat Sonnilan talon poika Joonas Sonninen ja Maria (o.s.) Halonen. Oli myös nuorempi veli Pentti. Perhepiiriin kuuluivat vielä Sonnilassa asuneet isän sisaret ja samalla peltoaukealla omassa talossaan ukin veli, kaikki aikuista väkeä. Pikkutytöllä olikin tapana esitellä, että oli ”kahden…

kirjoittanut Eila Ollikainen, julkaistu 15. 3. 2020

Äitini Rauha Elsa Kaasalainen

Heräsin tönäisyyn olkapäähäni ”Herää, herää nyt, ne ovat tuolla.” Nousin ylös ja menin äitini perässä olohuoneen ikkunan eteen. ”Etkö kuule, ne ovat ihan tuossa lähellä.” En kuullut mitään näin vain lumisen metsän ja huoltorakennuksen päädyn. Kuullakseni paremmin avasin tuuletusikkunan. Kasvoihini tulvahti raikas talvi- ilma, mutta en kuulut mitään. Sanoin: ”En kuule vieläkään mitään.” ”Kyllä kuuluu,…

kirjoittanut Antero Kaasalainen, julkaistu 14. 3. 2020

Hilma Sofia Paasosta, mummustani, omakohtainen muistelu

Hilma, rakas mummuni, isäni äiti syntyi 1800-luvun lopulla maalaistaloon. Perhe hankki elantonsa pientilaltaan. Hilma avioitui miehensä Hugon kanssa 1900- luvun alkupuolella. He rakensivat talon Hugon maille muutaman kilometrin päähän, jokitörmälle. He elelivät pientilan töitä tehden. Hilma hoiti muutamaa lehmää ja Hugo viljeli maata ja teki metsätöitä. Perheeseen syntyi lapsia yhteensä seitsemän, joista kaksi kuoli hyvin…

kirjoittanut Pirjo Paaso, julkaistu 10. 3. 2020

Äitini mun, Aila Pikkarainen

Äitini syntyi 4.2.1922 Nurmeksen Markkulaan pikkusiskoksi marraskuussa 1919 syntyneelle Martti Johannekselle. Kasteessa hän sai nimekseen Aila Helena. Hänen vanhempansa Aino Helena Nevalainen (o.s. Kuittinen) oli sairaanhoitaja ja isänsä Olli Emil Nevalainen oli maanviljelijä, Markkulan tilan isäntä. Samalla kylällä oli Emil-ukin lähisukulaisia, ja niinpä äidilläni oli serkkuja lähellä. Myöhemmin hän sai siskoksi Anna Inkerin ja pikkuveljeksi…

kirjoittanut Marjatta Haapaniemi, julkaistu 10. 3. 2020

Marjatta Puranen, kalastajan vaimo

Ida Marjatta syntyi kesäkuussa 1944 sodan melskeeseen Keitele-järven Pängätsalon saaressa Hiekkakaarre-nimisen talon seitsemänneksi lapseksi. Kymmenen vuoden sisällä perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista vain yksi oli poika. Kaikki olivat kotisynnytyksiä, mutta kätilö oli aina paikalla. Perheen isä oli viisi vuotta sodassa ja palasi kuin ihmeen kaupalla fyysisesti haavoittumatta. Pängätsalo kuuluu Vesannon pitäjään. Siellä oli Marjatan nuoruudessa…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 10. 3. 2020

Yks Savon nainen, Martta Airaksinen

Monia asioita on omasta äidistäni selvinnyt vasta sen jälkeen, kun hän on poistunut tästä ajasta. Tämä, selviytyjä nainen, on Martta Airaksinen, o.s. Vepsäläinen, s. 7.8.1907. Hänen oma äitinsä kuoli 5.11.1913. Hänen isänsä jäi 7 orpolapsen kanssa. Puute oli jokapäiväinen vieras. Kuusivuotiaana myös Martan, isä vei 5:n km. päähän lapsenlikaksi. Martta ei tietänyt edes ilmansuuntaa, missä…

kirjoittanut Veli Airaksinen, julkaistu 8. 3. 2020

Marjatta Satokangas – Ruotsin kautta työelämään

Marjatta Satokangas (o.s. Hummasti) on avojalakanen raahelainen. Hän syntyi vuonna 1932. Koulutaipaleensa hän aloitti Seminaarin harjoituskoulussa mutta sota sotki koululaisen elämän. Oppilaita siirreltiin paikasta toiseen aina sen mukaan, mitä tiloja yhteiskunta milloinkin tarvitsi käyttöönsä poikkeuksellisissa oloissa. Sotavuosina Marjatta osallistui pikkulottien toimintaan. Tauvolassa kotiapulaisena toiminut nainen opetti tytöt kutomaan ja niinpä he kutoivat sukkia ja sormikkaita…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 6. 3. 2020

Unimäen Gunilla

Taimi Gunilla Tuovinen syntyi Rautavaaran Pullikan kylään (nyk. Kellomäki) Pohjoismäkeen 15.11.1922. Tuovisen perheessä oli ennestään kolme tytärtä ja yksi poika. Poika kuoli jo alle kahden vuoden ikäisenä palovammoihin, jotka hän sai, kun kahvipannu kaatui hellalta hänen päälleen. Gunilla oli vain viidentoista kuukauden ikäinen, kun hänen äitinsä kuoli munuaistulehdukseen. Perheessä liikkunut tarina kertoo, että Gunilla oli…

kirjoittanut HANNELE LAUKKANEN, julkaistu 6. 3. 2020

Hilma Wilkmanin karjakkokoulun aikoja

Ihminen on luotu maailmaan tekemään työtä ja ansaitsemaan sillä toimeentulonsa, sen vuoksi on jokaisella vähänkin ajattelevalla ihmisellä pyrkimys päästä jollakin tavalla eteenpäin. Toiset pyrkivät vaan ilman kouluja, itsekseen etsien sitä tienpäätä, jota myöden heidän tulisi alkaa elämän uransa maanpäällä. Toiset taas pyrkivät kaikenlaisiin ammattikouluihin, saadakseen niissä opastusta elämän monimutkaisella taipaleella. Melkein poikkeuksetta ovat ihmiset siksi…

kirjoittanut Vanamo Seppä, julkaistu 5. 3. 2020

Mikä minä olen ja mistä minä tulen? Anni Nahkala, äitimme oma elämäkerta.

Anni-äitimme elämäkerta hänen itsensä vapaasti kertomana 21. päivä joulukuuta 2000. Äitimme Anni Varpu Nahkala o.s. Haikonen. Teksti on alkuperäinen kerronta ääninauhalta kaikkineen kirjoitettuna. Lapsuus ja nuoruus ”No niin! Nyt he taas tahtovat minua, että minun pitäisi jotakin sanoa. Että mikä minä olen ja mistä minä olen! Eivät he nyt näytä tietävän kuka mina olen! No…

kirjoittanut Maija-Riitta Ottemo (syntyisin Nahkala), julkaistu 4. 3. 2020

Eila Vainikainen – Muurarin tyttö

Eila Vainikainen (s. 1938 o.s. Karjaluoto) on Raahen tyttöjä. Hän asunut vuosikymmenet Vaasassa, mutta siteet Raaheen eivät ole katkenneet. Aili ja Aarne Karjaluoto asuivat Merimiehenkatu 4:ssä, kun heille syntyi Eila-tyttö. Talon toisessa päässä asuivat Aarnen vanhemmat Antti ja Helmi Karjaluoto. Sota-ajasta Eilalla ovat jääneet mieleen ilmahälytykset. Pommeja lähdettiin pakoon Mettalanmäelle. Mutta aina ei ehditty edes…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 4. 3. 2020

Muistikuvia ja ajatuksia äidistäni Eeva Aaltosesta

Tänä vuonna 19.9. tulee kuluneeksi 100 vuotta äitini syntymästä. Muutama sana ajasta ja ajankohdasta ennen äitini syntymää. Yläneelläkin tapahtui 1918 alkuvuodesta, mutta ilmeisen maltillisesti, sillä suurin torppien omistaja Vanhakartano vapautti torpat jo kymmenisen vuotta aikaisemmin. Äitini isä Jalmari Pyhäranta oli silloin kolmekymppinen Mäki-Heikkilän Pyhärannan torpan poika ja äitini äiti Elma Kajala oli parikymppinen Vähä-Heikkilän talon…

kirjoittanut Jorma Aaltonen, julkaistu 26. 2. 2020

Mammani Elma Pyhärannan elämästä

Kerron äitini äidin elämästä. Me lastenlapset muistamme hänet Peltomaan mammana. Ensin muutama sana taustaa. Hänen isovanhempansa muuttivat 1878 Säkylästä Yläneelle Keihäskosken Kajalaan. Uuden maatilan myötä he ottivat sukunimekseen Kajala. Muuton aikaan perheessä oli kolme lasta ja lisää syntyi toiset kolme. Isäntä kuoli 1887 ja silloin nuorin lapsi oli vasta neljä ja talon ainoa mies kuusivuotias…

kirjoittanut Jorma Aaltonen, julkaistu 26. 2. 2020

Satamon Suoma, hallikauppias

”Äiti Hilma ja isä Jaakko yrittivät patistaa oppikouluun, mutta veljen peloteltua koulun vaikeudella en itsepäisenä mennyt pääsykokeisiin. Silloin Hilma-äiti antoi selvän komennon:” Sitten tyttö tiskin taa!”, eikä siinä ollut mitään vastaan pullikoimista. (Salmetar, 28.9.1984.) Satamon Suoma oli anoppini. Hän teki pitkän päivätyönsä Iisalmen kauppahallissa myyden paikallisia tuotteita, kuten maalaisvoita, erilaisia jauhoja, emäntien leipomia karjalanpiirakoita, pullapitkoja…

kirjoittanut HANNELE LAUKKANEN, julkaistu 24. 2. 2020

Amanda Sofia Antintytär- vahva ja sitkeä esiäiti

Amanda Sofia oli suuren Patokosken talon tyttäriä Satakunnan Honkajoelta. Hän oli kaunis, tummatukkainen ja korkeapovinen nainen, jolla oli heleä iho ja suora ryhti. Kosijoita Amandalla riitti, mutta ketään heistä hän ei ollut toistaiseksi kelpuuttanut. Niinpä aika oli kulunut huomaamatta ja hänestä oli tullut jo 34-vuotias ikäneito. Vanhemmat olivat molemmat kuolleet viisi vuotta sitten ja Antti-veli…

kirjoittanut Marketta Isotalo, julkaistu 24. 2. 2020

Anna Heleena Olkoniemen tarina

Silitin varovasti äidin silkinhienoa hopeanharmaata tukkaa. Kosketin hellästi hänen olkapäätään ja toivoin, että saisin hänet hereille. Äiti lepäsi rauhallisen näköisenä Kajaanin terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän oli joutunut sinne syksyllä vuonna 2001 voimakkaiden kipujen saattelemana. Hänen jalkansa eivät enää edes rollaattoriin tukeutuen pitäneet häntä pystyssä. Olimme Juhanin kanssa sopimassa äidin saattohoidosta ja hoitavalta lääkäriltä pyysimme, että äiti…

kirjoittanut Marja-Liisa Olkoniemi, julkaistu 23. 2. 2020

Eelin Kääriäinen – savolaista sitkeyttä ja sisukkuutta

Mummuni Eelin Kääriäinen (o.s. Kauppinen) syntyi Vieremällä vuonna 1924 jo iäkkäille, Ameriikan käyneille ja siellä tavanneille vanhemmille. Hän oli nuorempi kahdesta tyttärestä ja jäi pienelle kotitilalleen avioiduttuaankin. Hän piti huolta niin isästään, äidistään, tilalla asuneesta sedästään kuin tämän vaimostakin. Eelin Kääriäinen huolehti myös monista muista. Tätini arkistoissa on mummustani valokuva. Tätini kertoi, että kuvassa mummuni, tuolloin 18-vuotias nuori nainen, oikeastaan vielä pelkkä…

kirjoittanut Sirpa Kääriäinen, julkaistu 23. 2. 2020

Suomalainen Maria, Maria Koivisto

Tarkasteltaessa ihmiskohtaloita, toisinaan voi joutua ajattelemaan, että elämä on kohdellut jotakuta kohtuuttoman rankasti. Ulkopuolisen on vaikea samaistua toisen ihmisen osaan, vaikka olisikin empatiakykyä. Yritän nyt kuitenkin kertoa aivan tavallisen suomalaisen Marian tarinan sellaisena kuin se minulle piirtyy mieleeni lapsenlapsen lapsena. Tarina alkaa Kiukaisista, jossa Kustaa Sakariaanpoika solmi avioliiton Josefiinan kanssa 1800-luvulla. Onnellista odotusta seurasi suuri…

kirjoittanut Ulla Hohtari-Kivimäki, julkaistu 23. 2. 2020

Kaikki järjestyy – Saima Niemeläinen

Tuikkaan kuistilta kumisaappaat jalkaani ja saattelen poikani autolle kevätsohjoselle pihamaalle. Halaan vielä viimeksi pitkään ja katson Aria anovasti suoraan silmiin, jospa hän kuitenkin muuttaisi lähtöpäätöstään. Kyyneleet valuvat valtoimenaan pitkin poskiani. Uskallanko sanoa pojalle mitä ajattelen, on varmaan päätöksensä tehnyt? – Kuule, minä kysyn nyt sinulta, onko pakko lähteä, tappavat sinut kuin Esan silloin joskus? Sinulla…

kirjoittanut Ari Niemeläinen, julkaistu 23. 2. 2020

Usko, toivo ja rakkaus, Janiika Vilkuna

Janiika syntyi Efraim ja Fredrika Maliniemen maanviljelijä perheeseen 12.9.1869. Nivalassa. Hän oli kuudesta sisaruksesta toiseksi vanhin. Viidentenä syntynyt sisar Maria kuoli vain vuoden ikäisenä ja lapsista yksi oli poika, Matti nimeltään. Janiika oppi jo varhain maalaistalon tyttärenä työnteon. Hän lypsi lehmiä, teki äidin apuna sisätöitä, kutoi kankaita, kantoi puita liiteristä ja vettä kaivolta. Yhdellä tämmöisellä…

kirjoittanut Kirsti Mäenpää s. Vilkuna, julkaistu 16. 2. 2020

Helmi Kulppi ja mielen maisema

Rovaniemen ja Kemijärven radan puolivälissä oli kylä, Misi ja on yhä. Kylään kuuluu monta järveä ja jokea ja asuinpaikkoja järvien rannoilla. Pirttijärven rannalla on tila nimeltään Taipale, jota 30-luvun lopulla emännöi Helmi Kulppi o.s. Kallaanvaara elämänsä loppuun saakka. Kemijärven läheisessä Isonkylän Kallaanvaarassa etsi pieni äiditön Helmi-tyttö hyväksyntää ja rakkautta, niinpä hänestä tuli terhakkaan teini-ikäisen Anna-tätinsä…

kirjoittanut Kaisa Kervinen, julkaistu 1. 2. 2020

ISOÄITINI AUNE LAITINEN INKERINMAALTA

Isoäitini Aune Laitinen, omaa sukua Tatti, oli syntynyt Pohjois-Inkerissä Lempaalan seurakunnan Perämäen kylässä. Hänen syntymävuodekseen on virheellisesti merkitty vuosi 1874. Aunen ja hänen samannimisen serkkunsa tiedot olivat vaihtuneet Inkerinmaalla heidän hakiessaan itselleen uutta passia. Tämän vuoksi hänet merkittiin virallisiin asiakirjoihin useita vuosia vanhemmaksi kuin hän oikeastaan olikaan. Tietoja ei koskaan korjattu ja myös hänen hautakivessään…

kirjoittanut Kaarina Pietilä, julkaistu 1. 2. 2020

Aune Laitinen – kirjastoapulainen

Oikopolun kautta juoksemalla olisin voinut ehtiä, mutta kiirehdin vanhasta tottumuksesta koulun taakse parkkipaikalle. Auto temppuilee taas niin kuin aina, kun on kosteaa. Kierrän kirkonkylän läpi ja sekoan kädet täristen risteyksessä vaihteiden kanssa. Auto sammuu, mutta lähtee pian nykien liikkeelle. Tyhjäkäyntimoottori vaihtoon menossa, aina jotain. Kotipihalla lippu on jo laskettu puolitankoon. Enää ei ole kiire minnekään.…

kirjoittanut Kimmo Laitinen, julkaistu 25. 1. 2020

Sirkka Liisa Korhonen – täti, joka halusi muistaa

”Joka ei tunne historiaa, ei tiedä mitään. Hän on lehti, joka ei tajua kuuluvansa puuhun.”(Michael Crichton, Valitut Palat 2000. Sirkan lainaus.) Näin pohti myös Sirkka-Liisa Korhonen, – tätimme, toimelias ja elämäniloinen huolenpitäjä, suvun kokoava voima. Täti, joka piti yhteyttä ja halusi ymmärtää sekä muistaa. Sirkka Korhonen toimi Joensuussa Nepenmäen vanhainkodin johtajana sen toiminnan aloittamisesta lähtien. Hän…

kirjoittanut Marketta Kokko, julkaistu 19. 1. 2020

Helmi Mäkinen – Rautatie vie

Helmi Annikki Mäkinen, o.s. Virtanen oli isäni äiti, mummoni, jota en koskaan tavannut. Hän ehti kuolla kaksi ja puoli vuotta aikaisemmin ennen syntymääni. Kaikki kertomani on isältäni saatuja tietoja. Niitä selvitellessäni tajusin, kuinka ajan saatossa ihmisestä muistetaan varsin vähän. Muistikuvien puute heijastaa myös perhesuhteita, jotka 1930- ja 40-luvuilla syntyneillä olivat varsin toisenlaiset verrattuna oman sukupolveni…

kirjoittanut Jaana Mäkinen, julkaistu 6. 1. 2020

Salli Ylitalo – Sukunsa viimeinen tilallinen

On kaunis lokakuinen päivä (v. 2019), kun istumme Salli Ylitalon (s. 1941 o.s. Kari) tuvassa Siniluodossa. Ikkunasta avautuu upea maisema Siniluodonlahdelle. Joutsenet ovat laskeutuneet levähtämään muuttomatkallaan. Talo on paljon vuosia nähnyt. Pihapiirissä seisoo monta vanhaa rakennusta. – Kun minusta aika jättää, tämä paikka tulee myyntiin, Salli uumoilee. Ylitalon ainoa lapsi ja lapsenlapset asuvat eri puolilla…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 10. 12. 2019

Tellervo Sippalan työntäyteinen elämä

Saimi (1913-2000) ja Yrjö (1907-1999) Sippala viljelivät maata tilalla, joka on ollut Sippalan suvun omistuksessa vuodesta 1725. Sippalan tila sijaitsee Haapajoella entisen Saloisten kunnan alueella, joka liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Pariskunta sai 5 lasta: 2 tyttöä ja 3 poikaa. Tellervo-tytär syntyi vuonna 1942. Tellervo muistelee, että kotitilalla oli 6 tai 7 lehmää, lampaita, kanoja…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 29. 7. 2019

Naimi Jokela jakoi Ylipään postit kävellen

Naima, Naimi, Sofia Jokela (o.s. Hihnala) oli syntynyt 1.2.1895 Haapajoella Saloisissa. Hän solmi avioliiton Heikki Jokelan (s. 18.1.1886 k. 30.5.1960) kanssa. Pariskunta asettui asumaan pieneen taloon, joka sijaitsee Piehingin Ylipäässä entisen Saloisten kunnan alueella. Saloinen liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Talo, jossa oli alkujaan vain yksi huone, seisoo kauniilla paikalla. Pihapiiristä johtaa haapakuja jokivarteen. Naimin…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 14. 5. 2019

Hildur Kianto – Iki-Kiannon 1. vaimo oli Torniosta

Hildur (Hilkka) Maria Kianto (o.s. Molnberg) syntyi 7.3.1882 Torniossa. Hänen isänsä oli kultaseppä Johan Olof Molnberg ja äiti Brita Maria Majava. Hildurilla oli kymmenen sisarta: Väinö Olavi (1881-1882), Ada Katariina (1883-1969) Bertha Helena (1884-1947), Johan Olof (1885-1886), Georg Olof (1886-1887), Frida Elisabet (1888-1962), Wera Regina (1890-1978), Wilma Sofia (1891-1894), Lotta Matilda (1899-1923) sekö siskopuoli Eedit…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 14. 5. 2019

Kerttu Sovio – Kartanon tyttärestä seminaarin kanslistiksi

Murtolan tilan omistajille Selim Rydmanille (1872-1945) ja Helmi Lindénille (1876-1906) syntyi kolme tytärtä, joista vanhin Gertrud (Kerttu) Elisabeth syntyi 2.4.1898 Kiikassa, keskimmäinen kuoli yksivuotiaana. Selim Rydman solmi uuden avioliiton Tyyne Tillin kanssa vuonna 1908. Selimillä ja Tyynellä oli viisi tytärtä, joista yksi kuoli neljävuotiaana. Poikia oli kaksi, joista vanhempi kuoli kaksiviikkoisena. Murtolan tilan viljelyä jatkoi…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 3. 5. 2019

Maija Vuontisjärvi – Hetan Majatalon emäntä

Maria Sofia (Maija) Vuontisjärvi o.s. Stoor syntyi 6.2.1924 Enontekiöllä ja kuoli 19.3.2018 Rovaniemellä Taivaan isään turvaten.Maija Vuontisjärvi, Kallen Maija, oli enontekiöläinen Hetan Majatalon emäntä toisessa polvessa. Hänen toimeliaisuus, lämminhenkisyys sekä kestitseminen oli maankuulua ja yrittäjävuosien aikana ystäviä kertyi ympäri Suomea.Hetan Majatalo on Lapin vanhin alenevassa polvessa oleva matkailuyritys. Maria Vuontisjärvi, kutsumanimeltään Maija, syntyi neljäntenä lapsena…

kirjoittanut Tiina Vuontisjärvi, julkaistu 22. 2. 2019

Edith Hanhela – pientilan tomera emäntä

Edith syntyi vuonna 1915 Oulun läänissä, Kiimingin kunnan Tirinkylässä talollinen Matti Lehtolan perheeseen. Matti ja Maria Liisa o.s. Laurilalle syntyi kuusi lasta, neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Työistä kolme kuoli lapsena, mutta pojat ja Edith selvisivät aikuisikään. Edith Sofian ollessa kolmevuotias, hänen äitinsä Maria Liisa kuoli. Matti-isä avioitui uudelleen. Toisen puolisonsa Hilma Maria o.s. Mikkosen…

kirjoittanut Eila Hanhela, julkaistu 18. 2. 2019

Eeva Järvelä – Perheenemäntä ja ompelija

Tapaan perjantaina 4. tammikuuta 95 vuotta täyttävän Eeva Järvelän (s. 1924 o.s. Lukkaroinen) kotonaan Piehingissä, joka sijaitsee entisen Saloisten kunnan alueella. Saloinen liitettiin Raaheen vuonna 1973. – Sinähän olet Mannisen Kirsti, kyllä minä sinut tunnen, hän sanoo, kun kättelemme. Ihmeellistä, että hän näkee lukea ilman silmälaseja. Kuulo on aikain saatossa mennyt heikoksi. Vanhat asiat ovat…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 16. 1. 2019

Olga-mummon elämä tsaarinajoista tasavaltaan, Venäjän vallasta vaiheitten kautta itsenäisyyden aikaan

Suomi ei ollut vielä edes Suomi, kun Olga-mummoni syntyi. Alunperin Olga-mummo oli sukunimeltään Sukara ja sittemmin Manninen, ja hän eli ajat, jolloin Suomi muuttui itäisestä valtiojärjestelmästä joltisenkin läntiseksi kulttuuriksi. Mummoni syntymän aikaan Suomi oli Suomen suuriruhtinaskunta, vuodet 1809–1917 olivat suuriruhtinaitten aikaa, mikä kuulostaa äkkiä ajatellen ajasta vailla kokemuksia omaavalle turhankin loisteliaalta. Oli 5. helmikuuta, lauantai,…

kirjoittanut Pentti Jokinen, julkaistu 16. 1. 2019

Tarja Vanhamaan matka pikkukylästä suurteollisuuden vaikuttajaksi

Olen Tarja Vanhamaa. Olen äiti ja diplomi-insinööri, tuotannon kehittämisen päällikkö sekä vuoden 2019 eduskuntavaaliehdokas Lapista. Asun lastemme ja mieheni kanssa Keminmaassa. Synnyin Lapissa eräänä kylmänä talvipäivänä kaamoksen keskelle. Ensimmäinen kotini oli Savukosken Lunkkauksen kylässä, jossa isäni toimi opettajana. Matka vei minut sieltä Ylikiiminkiin isäni kotiseudulle suvun lähelle. Veljeni ja minut kasvatettiin siis samalla tavalla. Meillä…

kirjoittanut Tarja Vanhamaa, julkaistu 31. 12. 2018

Sanna Palo – Peräpohjolan käsityönopetuksen uranuurtaja

Käsityönopettaja Sanna (Susanna) Palo (myöhemmin Alamäki) Alatornion Kukkolan kylästä, tunnettu myös Mylly-Sannuna tai Mäki-Sannuna, oli koulutettu käsityöihminen. Hän opetti vuosikymmenien ajan tekstiili-ilmausta, oli kansansivistyksen avarakatseinen kehittäjä ja oli perustamassa Peräpohjolan kotiteollisuusyhdistystä. Susanna Henriika Palo syntyi 27.9.1876 Kukkolankosken törmällä Myllypirtissä taloustirehtööri Petter Palon (13.9.1845) ja Maria Kaisa Salomonsdotter Heikkilän perheeseen. Petter ja Maria Kaisa avioituivat 12.11.1871.…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 18. 12. 2018

Kerttu Kastelli – Maatalon emäntä ja kirjailija

Kerttu Mirjami Kastelli (o. s. Urpela) syntyi 15. elokuuta 1923 Nivalan Karvoskylällä isovanhempiensa omistamassa Weelannin talossa. ”Kastellin tiedon mukaan hänen syntymävuotensa oli katovuosi. Kertun isä joutui lähtemään ’taaloja tienaamaan’ Amerikkaan. Äiti yritti pitää kaksilapsista perhettä leivässä tekemällä muun muassa ompelutöitä. Taalakirjeitä tuli harvoin ja elämä oli tiukkaa, mutta Kerttu muisteli olleensa iloinen ja hauskuttaneensa isovanhempiaan…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 26. 11. 2018

Lempi Lantto – Piiasta emännäksi

Lempi Maria syntyi 29.1.1896 Juoksengissa Ruotsissa. Käytti aluksi äitinsä omaa sukunimeä Kiviniemi, mutta muutti myöhemmin nimensä Juusoksi. Lempi tuli vuonna 1914 Ratasjärvelle piiaksi Maansaaren taloon, jota isännöivät tuolloin Juho (1850-1926) ja Eeva Maria Kohkola. Talon ainoan tyttären Hulda Marian elämä jäi varsin lyhyeksi hänen sairastuttuaan ja kuoltuaan nuorena. Emäntä Eeva Maria kuoli vuonna 1917.Elämä jatkui…

kirjoittanut Maija Huhta, julkaistu 25. 11. 2018

Ritva Heikkilä – Lukiossa heräsi kiinnostus biologiaan

Ritva Heikkilä (o.s. Miilukangas) merkittiin kirkonkirjoihin Pyhäjoella vuonna 1949. Hän vietti lapsuutensa Saloisten Kertunkankaalla, joka vuoden 1973 kuntaliitoksen jälkeen on kuulunut Raahen kaupunkiin. Ritva kertoo, että hänen lapsuuskotinsa oli vaatimaton. – Isäni kuoli ennen syntymääni ja perheemme elämän pelasti alkuvaiheessa isän kuoleman jälkeen isoveljeni Erkki, joka ilmoitti – ollessaan silloin 13-vuotias – että hoida sinä…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 27. 10. 2018

Aino Turpeinen – näyttelevä Pikkumidinetti

Aino Turpeinen (o.s. Nuutinen) hakeutui Kuopion Naiskotiteollisuuskoulun ompelulinjalle 1945. Se lienee ollut hänelle toiveammatti. Ainakin se antoi hänelle pientilan emäntänä lisäansioita lähes 20 vuoden ajan. Huolellisena tyttönä Aino on säilyttänyt ohjekirjojansa vielä jälkipolville. Nehän kirjoitettiin ja piirrettiin itse, valmiit kirjat lienevät olleet liian kalliita tai niitä ei ollut. Niistä näkee, että hänellä oli kauneuden kaipuuta…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 27. 10. 2018

Suoma Tausta koki sodan Hailuodossa

Suoma Tausta o.s. Sipola syntyi 1920 Hailuodossa. Hän kasvoi 13-lapsisessa perheessä. Heti rippikoulusta päästyään Suoma liittyi lottajärjestöön. Hänen kotinsa lähellä sijaitsevassa Hailuodon Ojakylän Osuuskaupan toimistossa sijaitsi radiopuhelinkeskus. Kun Suoma oli Osuuskaupassa työssä, hänelle opetettiin puhelinkeskuksen käyttöä. Talvisodan puhjettua Suoma ja kaksi muuta nuorta naista, Siiri ja Laina, osallistuivat ilmavalvontaan: he hoitivat puhelinkeskusta öisin neljän tunnin…

kirjoittanut Kirsti Ojala, julkaistu 4. 10. 2018

Riitta Huttunen – Tornion kerhoravintolan yrittäjä

Torniolainen yrittäjä Riitta Sisko Huttunen o.s. Konttaniemi syntyi 31.5.1946 Ylitornion Raanujärvellä pienviljelijäperheeseen. Perheessä oli 11 lasta. Isä Heikki ja äiti Meimi o.s. Granat saivat tuntea nahoissaan Lapin sodan kauhut. Saksalaiset polttivat kaikki rakennukset, mitä lappilaisilta tienvarsilta löytyi. Niin myös Heikki ja Meimi Konttaniemen kodin Raanujärvellä. Heikki Konttaniemi todisti läheiseltä vaaralta oman kotinsa tuhopolton. Riitan yrittäjyyden…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 12. 9. 2018

Marina Takalo – vienankarjalainen runonlaulaja

Vienan Karjalasta kotoisin oleva Marina Takalo tunnetaan runonlaulajana, vanhan kalevalamittaisen kansanrunouden taitajana, jolta on tallennettu sadan tunnin äänitekokoelma ja joka lienee suurin yhden ihmisen suullisesta muistista koottu perimätieto maassamme. Marina Takalo kuolee Kemin kaupunginsairaalassa 22.7.1970. Hänet on haudattu Peurasaaren hautausmaalle Kemiin. Marina Ivanovna Nikitin syntyy 3.8.1890 Vienan Karjalassa Oulangan Taavonkylässä monen sukupolven vanhauskoisten suurperheeseen. Kalastus…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 7. 8. 2018

Elsa Montell – lappilainen raanutaiteilija

Elsa Henrika Montell syntyi 28.12.1926 Rovaniemellä. Hänen vanhempansa olivat kapteeni Isak Gustaf Montell ja Else Helena Nyman. Äiti oli ruotsalaista sukua Kalixista. Suvun jäsenet ovat toimineet raudan sulattajina ja värjäreinä noin 250 vuotta. Alkuaan he olivat Belgian valloneja.Elsa Montell on uniikeissa taideteoksissaaan uudistaja, jonka työt pohjautuvat traditioon ja myytteihin. Tämä näkyy sekä aiheissa että tekniikoissa.…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 22. 7. 2018

Tyyne Martikainen – naissotakirjailija ja tietokirjailija

Tyyne Martikainen (o.s. Kuosku) syntyi vuonna 1931 Savukosken Kuoskun kylässä Itä-Lapissa Anna-Liisa (o.s. Niemelä) ja Aale Kuoskun perheeseen.Tyyne Martikainen on terveydenhuoltoneuvos, valtiotieteen maisteri ja terveystieteiden lisensiaatti sekä kirjailija. Martikainen on tullut tunnetuksi teoksistaan, jotka käsittelevät partisaanisodan siviiliuhreja ja inkerinsuomalaisten vainoja 1930-luvun Neuvostoliitossa. Tyyne Martikainen opiskeli keskikoulun jälkeen Porissa ja valmistui sairaanhoitaja-terveyssisareksi vuonna 1954. Kotikunnassaan Savukoskella…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 1. 7. 2018

Hildur Larsson – Lapin valokuvauksen uranuurtaja

Hildur Augusta Larsson (vuodesta 1916 Sammallahti) syntyi Pohjois-Ruotsissa Nederkalixissa (Alakainuussa) vuonna 1882 herrasperheeseen. Hänen isänsä Nils Petter Larsson (1849 – 1918) oli ammatiltaan metsäntarkastaja ja työskenteli Kemi Oy:ssä. Äidin nimi oli Johanna Margreta Larsson (o.s. Pettersson). Nils Petter Larssonin perheellä oli yhdeksän lasta. Yhdestä heistä, Hildurista, tuli Lapin valokuvauksen uranuurtaja. Valokuvaaja Hildur Larssonista (1882 –…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 9. 6. 2018

Rauha Kourilehto – Kodinhoitaja teki kaikki kodin työt

Rauha Kourilehto (o.s. Karvonen) on syntyjään Piehingin tyttöjä. Piehinki sijaitsee entisen Saloisten kunnan alueella, joka liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Rauhan vanhemmilla, Aili Sofia (o.s. Röning) ja Frans Emil Karvosella, oli pieni maatila: 3-4 lehmää, mulleja, lampaita ja hevonen. Rauha syntyi Karvosen perheeseen 23.2.1935 kuudentena lapsena. Hänen jälkeensä syntyi vielä seitsemäs lapsi. 1930-luvulla elettiin niukkuudessa:…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 5. 6. 2018

Hilda Maria Kull – Ett mångskiftande livsöde

Min mormor Hilda Maria Kull var född i Rimal by i Solf som andra barn till Anders Johan Johansson Remahl (f. 17.4.1841) och Vendla Sophia Carlsdotter Påfs (f. 2.6.1840). Paret var kusiner! Kusingifte har länge ansetts som icke-rekommenderbart. Hur det var då det begav sig finns inga belägg för. Faktum är att kusingiften varit vanligare…

kirjoittanut Birgitta Granholm, julkaistu 8. 5. 2018

Edit Ström – min mor

Ett kvinnoliv 1904-1982. Kvinnan jag vill berätta om är min mor Edit född Häggblom 1904-1982, gift första gången med Magnus Hägg 1903-1940. Han stupade 6.3 1940 vid Viborgska viken, omgift 1945 med Oskar Ström. Edits föräldrar var Brita och Johan Häggblom båda födda under det så kallade ”storfattigåret” 1867. De var bönder och bodde i…

kirjoittanut Inga Skott, julkaistu 8. 5. 2018

Hanna Pietilä – käsityöihminen ja pitokokki Kellosta

Heli Meriläinen kertoo isotätinsä Hanna Pietilän (os. Meriläinen) tarinan Hanna syntyi 1907 Juho ja Emma Gustaava (os. Lopakka) Meriläisen perheeseen Haukiputaan Kellon kylässä. Sisarusparveen kuului lisäksi 4 tyttöä ja kaksi poikaa, joista Heikki niminen on kertojan isoisä. Hanna asui pitkään oman äitinsä, vanhaäidin Emma Gustaavan kanssa ”pikkupuolella” Inkilän tilalla Kellossa, joka kuuluu nykyisin Ouluun. Hannaa…

kirjoittanut Heli Meriläinen, julkaistu 15. 4. 2018

Riitta Ahtiainen – Elämäni tarinaa

Riitta Ahtiainen kertoo elämästään perheenäitinä, maatalousyrittäjänä, tilastohaastattelijana ja mummina. Riitta Ahtiainen, 64 v, on ollut naimisissa Ilkka Ahtiaisen kanssa 41 vuotta. Heidän perheessään on 5 lasta, 4 tytärtä ja 1 poika sekä 7 lastenlasta. Hän on innokas järjestö- ja yhdistysaktiivi, maa- ja kotitalousnainen ja luottamushenkilö. Synnyin Kuopiossa ja asuin 10 ensimmäistä vuottani Jäppilässä, kunnassa, joka…

kirjoittanut Riitta Ahtiainen, julkaistu 15. 3. 2018

Aini Kuukasjärvi – ahkera puurtaja, maatalon emäntä

”Mitä sitä höpöä”, oli anopillani, Ainilla, tapana sanoa, kun jokin asia ei hänen mielestään ollut tärkeä. Niin hän olisi varmaan sanonut, jos hänelle olisi kerrottu, että hänen elämästään kirjoitettaisiin pienoiselämäkertaa. Ei siksi, että hän olisi ollut tyytymätön elettyyn elämäänsä tai aikaansaannoksiinsa, vaan siksi, että hän ei halunnut koskaan vaatimattomana ihmisenä tehdä itsestään tai tekemisistään mitään…

kirjoittanut Annikki Kuukasjärvi, julkaistu 24. 2. 2018

Aina Vähäkallio – sata siunattua vuotta

”Jouruin vangiks leipäni erestä ja olin vuaroon molempien puolella. Kun en ikänä ole mistään politiikasta pitäny. En ymmärrä kui ihmine sekkoo ku kana rohtimiin.” Isomummoni Aina Vähäkallio eli pitkän elämän. Neljävuotiaana luulin Aina nimen tulevan siitä, että Aina oli aina ollut olemassa. Ja niinhän hän tavallaan olikin. Aina syntyi Humppilassa vuonna 1894 ja kuoli Loimaalla…

kirjoittanut Ilari Mäkitalo, julkaistu 24. 2. 2018

Greta Väänänen – Reeta-mummo

Synnyit Savossa, Vänninmäellä, Anders Böökin ja Elsa Brita Revon kahdeksanlapsisen perheen kuudentena lapsena. Sisaruksistasi usea kuoli jo aivan pikkuisena. Aikuiseksi vartuttuasi avioiduit jo hyvin nuorena saman kylän pojan, Paavo Väänäsen kanssa. Jäitte asumaan kotikyläänne. Valkorunkoiset koivut reunustivat järveä, jonka rantatörmällä kökötti savupirttinne. Perustitte perheen. Saitte lyhyen ajan sisällä kahdeksan lasta. Ilo asui kanssanne pienessä, vaatimattomassa…

kirjoittanut Annikki Vuoti, julkaistu 9. 2. 2018

Maire Juujärvi – oman polun raivaaja

Maire Irene Luusua syntyi Sallan Vuorikylässä 1936 esikoisena metsätyönjohtaja Uuno Luusuan ja talollisen tytär Helvi Hoikkalan perheeseen. Vuorikylä sijaitsi Vuorijärven ja Nannakkajärven välissä Neuvostoliiton rajan kupeessa. Vakinainen asutus oli syntynyt 1800-luvulla, kun hyvät luonnonolosuhteet kalaisine järvineen houkuttelivat sinne suomalaisia etelästä päin. Samaan aikaan lappalaiset muuttivat pohjoisemmaksi alueelta. Vuorijärven suojaisilla rinteillä viljeltiin ohraa. Ympäröivistä metsistä pyydystettiin…

kirjoittanut Soile Juujärvi, julkaistu 22. 1. 2018

Maria Elisa Hakko – torpantyttö, käsityöopettaja ja kunnallisaktiivin puoliso

Laihialainen torppari Jaakko Kauppi oli lapseton kahdesti leskeksi jäänyt mies, kun hän vuonna 1881 meni naimisiin kymmenisen vuotta nuoremman Maria Koskelan kanssa. Heille syntyi neljä tytärtä – Elisa, Hilda, Sanna ja Aini sekä yksi vain hetken elänyt poikavauva. Aluksi perhe asui Kylänpäässä, myöhemmin Jokikylässä, ylempänä Laihiajokivarressa. Jokikylään kunnallinen kansakoulu saatiin joskus vuoden 1870 jälkeen. Elisa-tyttö…

kirjoittanut Aino Kukkonen, julkaistu 20. 1. 2018

Kaisa Janhunen – esiäiti parinsadan vuoden takaa

Löysin sukututkimuksessani kymmenen esiäidin ketjun äitini kotipitäjästä Pieksämäeltä. Sitten äitien nimet loppuivat. Kirkonkirjoihin merkittiin vain syntyneen lapsen isän nimi. Naisella ei ollut merkitystä eikä juuri ääntäkään aikaisempina vuosisatoina. Toisaalta naisen nimi pysyi koko hänen elämänsä ajan samana, se ei muuttunut solmittujen avioliittojen myötä. Aikaisempina vuosisatoina ei avioiduttu kovin kauaksi syntymäkodista. Kaikki äitiketjuni naiset olivat syntyneet…

kirjoittanut Anja Laurila, julkaistu 29. 12. 2017

Amanda Wilhelmiina Lehtonen – Tättä

Kuvassa, joka on otettu joskus 1930-luvun puolessavälissä, on kaksi naista ja tyttö. Vanhemmalla naisella on huivi päässään, nuorempi on paljain päin ja hänellä on hameensa suojana ruudullinen esiliina. Naisten edessä seisoo pieni vaaleatukkainen tyttö ujosti hymyillen. Vaikka kuva on mustavalkoinen, voin melkein nähdä taustalla kasvavien sireenien violetit kukinnot. Nähdäkö? Niin – mutta vain mielessäni, sillä olen nähnyt…

kirjoittanut Hilve Leino-Pouttu, julkaistu 28. 12. 2017

Tyyne Kanervo – kirjoittava tätini Karjalasta

Tyyne Kanervo (1926–2017) on kollektiivinen muisti ja autenttinen ääni kirjoituksissaan kotikylän tuoksuista ja perinteistä. ”Tuoksuja täynnä on maa…” -sarja on mahtava aistien takaisinpaluujuhla. Omaelämänkerran ja juttujen vastaanotto kahdessa Facebookin karjalaisryhmässä oli loistava. Rikasta palautetta ja kiitoksia vastaanottaessani ja valtavaan kommenttirihmastoon vastaillessani tätini puolesta tulin tietoiseksi kirjoitusten ainutlaatuisuudesta ja arvosta. Tyyne Kanervon sukulaisille kirjoittama omaelämäkerta 85…

kirjoittanut Armi Janhunen, julkaistu 21. 12. 2017

Hilja Visuri – elämä kouli mökin tytön

Hilja Visuri (s. 1923 o.s. Mämmelä) on kotoisin Raahen Palonkylästä. Leskeksi jäätyään hän asettui asumaan Laivurinkadulle Runolaan, ja mikäpä siinä on asuessa, kun kunto on hyvä ja muisti on terävä kuin partaveitsi. Hiljan vanhemmat, Aapeli (1881–1962) ja Kaisa (1886–1965) Mämmelä, asuivat Palonkylässä. Heillä oli 10 lasta. Lasten ikäerosta johtuen kolme vanhinta poikaa kävi töissä Ruona…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 19. 12. 2017

Hilja Alina Heinonen – äitini

Hilja Alina Kilpiö, syntyi marraskuussa Jaakkiman pitäjän Kuhkaan kylässä Savisalon saaressa Laatokan rannalla Maria ja Matti Kilpiön neljäntenä lapsena. Perheeseen syntyi 14 lasta, joista kuusi kuoli pienenä. Hiljan tehtävä oli pienestä pitäen hoitaa pienempiä siskojaan ja veljiään. Maalaistalossa oli paljon muutakin sopivaa työtä jokaiselle sisätöiden lisäksi navetalla, pellolla ja apuna verkkokalastuksessa. Kun Hilja lastenhoidolta ehti,…

kirjoittanut Kirsti Pelkonen, julkaistu 18. 12. 2017

Vieno Kalliola – taiteen tytär, yhteiskunta-aktiivi ja rakastava voimanainen

Vieno Gunnel Tuulikki Kalliola (os. Jääskeläinen) oli monipuolinen taiteilija, yhteiskuntavaikuttaja ja maatalonemäntä. Kalliola maalasi, kirjoitti, esiintyi, käsikirjoitti ja onpa hänen runoistaan tehty sävellyksiäkin. Maatalon toimien lomassa hän kasvatti poikaansa yhdessä miehensä kanssa, sekä myöhemmin auttoi myös lastenlastensa hoitamisessa. Eläkkeelle jäätyään Kalliola ehti omistautua entistä enemmän taiteelle ja perheelleen. Varauksettomasta rakkaudesta sai nauttia vielä kolmaskin sukupolvi,…

kirjoittanut Marja-Liisa Kalliola, Karoliina Randelin, julkaistu 17. 12. 2017

Ida ”Vanna” Rapinoja – kotiseuturakas ite-taiteilija, äiti ja maatilan emäntä

Isoäitini Ida, meille lapsenlapsille kotoisammin Vanna, asui lähes koko ikänsä Hailuodossa. Saaren laajat hiekkarannat vanhoine kalastajakylineen ja pellot sekä maalaistalot suurpihoineen muodostivat Vannan elämänympäristön ja sielunmaiseman. Vanna on jäänyt mieleeni voimakkaana ja luonnollisena ihmisenä. Koko Hailuoto henkilöityi pitkään mielessäni juuri häneen ja hänen saaren keskellä sijaitsevaan kotitaloonsa sekä meren rannalla sijaitsevaan pieneen hirsimökkiinsä. Hän oli…

kirjoittanut Susanna Rapinoja, julkaistu 7. 12. 2017

Anja Torkko – postineiti, kauppias ja perheenäiti

Istun Anja Torkon keittiössä, hän minua vastapäätä rullatuolissa. ”Jalat eivät enää kanna”, hän sanoo. ”Mitään en enää kuule, mutta pää on kunnossa.” Silmät ovat eloisat ja nauravaiset, kuten hänellä aina. Hiukset ovat aavistuksen verran harmaantuneet, eivät enää vahvan punaiset kuin nuorempana. Pöydän reunalla on kasa kirjoja, dekkareita, elämäkertoja ja romaaneja. ”Kaiken luen, mitä Kari minulle…

kirjoittanut Liisa Liukku, julkaistu 7. 12. 2017

Meeri Larsson – Raahe-opiston äiti

Pirteä eläkeläinen Meeri Larsson (s. 1930 o.s. Tuokko) asuu vuonna 2006 näköalapaikalla Raahessa Pekkatorin kulmalla rakennuksessa, jonka me raahelaiset tunnemme Kiesvaaran talona. Jotkut kutsuvat sitä ”Fiiojen taloksi”, koska siellä asuu kolme Raahen Fiian hatulla palkittua naista: Meeri Larsson (Fiia v. 1998), Maj Fekete (Fiia v. 2000) ja Kerttu Husu (Fiia v. 1992). Meeri on kolmen…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 5. 12. 2017

Paula Laurila – pienviljelijän tytär ja Beatlesfani

Synnyin vuonna 1951 Ilmajoen Palonkylässä Etelä-Pohjanmaalla. Kätilö oli auttamassa kotisynnytyksessä, joka sujui normaalisti. Sisareni Eeva kertoi, että oli heti juossut kamariin katsomaan, millaiselta pikkusisko näytti. Elokuussa minut kastettiin. Kasteen toimitti rovasti R.W. Essen ja kummeina olivat isäni veli Pentti ja hänen vaimonsa Eeva. Kummisetäni oli ehdottanut, että nimekseni laitettaisiin Asta, mutta isäni ei sitä nimeä…

kirjoittanut Paula Laurila, julkaistu 1. 12. 2017

Martta Edith Ylipahkala – sisulla siiville

Äitini Martta. Katselen elämäsi sateenkaarta lähes sadan vuoden aikaperspektiivillä ja mieleni täyttää syvä kunnioitus elonpolkusi edessä. Kuljit uljaasti elämäsi vuosisataisen matkan. Sinusta kasvoi luja ja tinkimätön taistelija vaikeuksien kautta herkkyytesi säilyttäen. Lapsesi kasvatit tottelevaisuuteen, vastuun ja velvollisuuksien ymmärtämiseen. Kärsimyksistäsi et valittanut. Uskoit aina parempaan huomiseen. Omille lapsillesi olit vaativa. Opettajana kohtelit lempeydellä oppilaitasi. Ensimmäisen maailmansodan…

kirjoittanut Liisa Räisänen, julkaistu 1. 12. 2017

Marjatta Rapakko – sisukas, peräänantamaton evakkolapsi

Kaksivuotias Marjatta istui kotinsa portailla leikkimässä uudella nukellaan. Koti oli vähän keskeneräinen, kuistia ei vielä ollut, pelkät portaat ulko-ovelta pihalle. Neljä vuotta vanhempi veli oli jossakin omissa leikeissään, äiti ja isä sisällä tuvassa. Piha-aidan takaa kuului ääniä ja samassa portista ilmestyi oudon näköinen kulkue. Kaksi vierasta miestä kantoi korennoilla, eräänlaisilla seipäillä jotain isoa esinettä, joka…

kirjoittanut Aili Pollari, julkaistu 30. 11. 2017

Elli Kallioranta – elämäntyönä pienviljelystilojen emäntien valistaminen

Elli Kallioranta syntyi vuonna 1903 jämsäläiseen torppaan, jossa ei ollut sähköä, radiota, puhelinta, vesijohtoa eikä sinne vienyt edes tietä. Torpassa elämä sujui silti leppoisasti, kunnes pientä perhettä kohtasi suuri suru. Sekä äiti että pikkuveli menehtyivät keuhkotautiin Ellin ollessa kahdeksan vanha. Uusi emäntä torppaan saatiin tutusta kotiompelijasta. Elli Kalliorannan nuoruus kului tilan töissä karjaa ja pieniä…

kirjoittanut Anne Nisula, julkaistu 28. 11. 2017

Reeta Kanniainen – Siikalan vanha emäntä ja hänen kirjansa

Keväällä 2016 kirjahyllyyni ilmestyi iso, hyvin vanha, surkeassa kunnossa oleva arvokkaan oloinen kirja. En oikein uskaltanut selailla sen hauraita lehtiä. Se oli selvästi tyytymätön paikkaansa tietosanakirjasarjan vieressä. Tarjosin sitä suvun nuorille, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut siitä. Suljin sen sitten kaappiin asiakirjamappien joukkoon. Sieltäkin se viestitti minulle halun päästä lepoon kotiseudulleen. Kesällä 2017 otin sen…

kirjoittanut Terttu Räisänen, julkaistu 28. 11. 2017

Taimi Josefina Tuominen – laululinnun nuoruus

Neiti Taimi Josefina Tuominen syntyi vuonna 1922 Ilmajoella. Hänen lapsuutensa polut kulkivat Ilmajoen kodissa sisarusten kanssa leikkien. Taimi oli jo lapsena innokas laulaja ja hyvin musikaalinen. Koulun joulujuhlissa Taimi lauloi Jouluyö, juhlayö -laulun. Opettajakin liikuttui hänen laulustaan. Voimistelussa ja urheilussa hänet huomattiin hyväksi kärrynpyörien tekijäksi. Hän oli notkea kuin pajunvitsa. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsuuttaan…

kirjoittanut Salme Viljamaa, julkaistu 28. 11. 2017

Elsa Tervo – muusikko, kirjailija, maailmanmatkaaja

Elsa Tervo syntyi Nokialla vuonna 1892. Hän oli Kankaantaan koulun kuuluisan opettajan, J.P. Tervon tytär. Opettajaisä oli Suomessa ensimmäisten joukossa, joka alkoi jakamaan koulussa ruokaa lapsille. Sama auttaja-asenne säilyi vahvana Elsan Tervokin toiminnassa läpi elämän. Äiti oli harras uskovainen, mutta usko ei näytellyt Elsan elämässä suurtakaan osaa. Sen sijaan hänen intohimonsa ja kiinnostuksen kohteensa suuntautuivat…

kirjoittanut Riitta Räty, julkaistu 28. 11. 2017

Laura Maria Kari – emäntä Laihialta

Kirkkoherra Eino Rauha puhui äitini Laura Karin siunaustilaisuudessa, elokuussa 2004. Hän vertasi elämää kankaaseen, joka otettiin kangaspuista pois, kun se oli valmis. Äitini elämän vahvuuksia olivat isänmaallisuus, käytännönläheisyys, luovuus ja sisu. Nuori aviopari Feliks ja Elisabet Kasari muuttivat vuonna 1904 hallaiselle kylmälle tilalle Haapajärvelle Jalasjärveltä. Ensin tontille tehtiin vinttikaivo, asuintalon lähelle luonnonkivinavetta, talli, aitta ja…

kirjoittanut Päivi Kari, julkaistu 27. 11. 2017

Kaija Ranta – miniän muistoja anopistaan

Muistelujen alkuvaiheet lähtivät tapahtumasta kesällä 2017. Kävimme poikani Pekka Juhani Rannan kanssa yhdessä oman nykyisen asuntoni Vaasan Kauppapuistikko 35:n vinttikomerossa. Sieltä löytyivät laatikolliset minulle osoitettuja kirjeitä ja kortteja. Kortit ja kirjeet olivat vuodelta 1965 tähän vuoteen saakka. Luin anoppini lähettämiä kortteja ja kirjeitä. Lajittelin myös muita kirjeitä, mutta anoppini kirjeet koskettivat minua todella syvästi. Kirjeissä…

kirjoittanut Reetta Leena Ranta (os. Heiskanen), julkaistu 23. 11. 2017

Katri Hällström – Lapaluodon posteljooni

Kun Katri (Kaisa) Sofia Hällström (1877-1960 o.s. Junnila) lähti Amerikkaan, Alaskaan, kolmen piehinkiläisen tytön kanssa 1800-1900-lukujen vaihteessa, oli kiireinen sadonkorjuuaika Junnilan tilalla Junnilanmäellä Saloisissa. Nanni-sisko ei tykännyt sisarensa lähdöstä, mutta ei voinut sitä estääkään. Alaskassa Kaisa työskenteli silityslaitoksessa. Hänen tuleva miehensä Johan (Juho, s. 1876) uurasti kultakaivoksessa, jossa kivenmurikka iski häntä rintaan vammauttaen hänet niin,…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 23. 11. 2017

Eeva Ollila – äidin tarina

Eeva syntyi Torniossa, Perämeren pohjukassa Mustansaaressa. Hän oli 11-lapsisen perheensä toiseksi nuorin lapsi. Sisarukset syntyivät vuosien 1899 ja 1927 välillä. Isä Jaakko oli ammattikalastaja ja äiti Fiinulla (Adolfiina) riitti työtä pirtissä ja pihapiirissä. Navetassa oli pari lehmää, ehkä sika ja muutama lammas ja kanoja. Mahdollisimman omavaraisia haluttiin olla ruuan suhteen – lähin kauppa oli mantereella. …

kirjoittanut Irja Törmä, julkaistu 11. 11. 2017

Ritva Heikkonen – elämää 1900-luvun maaseudulla

Ritva Heikkonen (o.s. Suppanen) syntyi Ahokkalan kylässä, Taipalsaarella vuonna 1937 perheen kolmantena lapsena. Ritvan ollessa kaksivuotias alkoi sota Venäjää vastaan, ja isä haettiin mukaan joukkoihin. Talvisodassa menehtyi lasten setä, mutta isä selvisi takaisin kotiin. Hetken hän ehti pysyä kotona, kunnes tuli taas aika lähteä rintamalle. Jatkosota ei ollut helppoa aikaa. Ritva muistaa elävästi erään talvisen…

kirjoittanut Sanna Heikkonen, julkaistu 10. 11. 2017

Fanny Pirttiaho – tarmokas sotaleski

Fanny Katariina Pirttiaho (o.s. Pyhtilä) syntyi Pattijoella Pyhtilänperällä, jossa hänen vanhemmillaan Maria Loviisa (o.s. Pahn) ja Matti August Pyhtilällä oli maatila. Fanny oli perheen seitsemästä lapsesta nuorin. Purjehdittuaan avioliiton satamaan Lauri Pirttiahon kanssa 1.4.1935 hän asettui asumaan Raaheen Reiponkadulle 1800-luvulla rakennettuun puutaloon. Lauri oli ammatiltaan hevosmies, joka kuljetti hevosella tavaraa ympäri Raahea. Pariskunnalle syntyi Maija-tytär…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 10. 11. 2017

Vieno Pölläniemi – Keskuskoulun monitoiminainen

Vieno Pölläniemi (o.s. Joensuu) on syntyjään Piehingin tyttöjä. Hän teki pitkän työuran Keskuskoulun talonmies-vahtimestarina. Vienon lapsuudenkoti sijaitsi Piehingissä Anttilanmäellä. Koulutaipaleensa hän aloitti Ylipään koulussa, jossa opettajana toimi Taimi Karjalainen. Opettajan kilipukki juoksenteli koulun pihalla oppilaiden joukossa. Koulunkäynti jatkui Nurkkalan koulussa. Taisto-veljen kanssa hän narrasi haukia Piehinkijoen koskesta, joka antoi voimaa Sippalan myllylle. Vienolla oli Amerikan-kummi,…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 9. 11. 2017

Maija Käiväräinen – Katinhäntään kotiutunut

Maija Matilda Käiväräinen asuu tyttärensä Merjan kanssa Reiponkadun ja Saaristokadun kulmassa. Hän on kotoisin Maaningalta, josta perhe muutti Raaheen työn perässä vuonna 1955, kun Olavi sai työpaikan Yrjö Sipolan yrityksestä. Lapsia on kolme: Riitta (s. 1953 Lapinlahdella), Raija (s. 1956) ja Merja (s. 1959). Maija kertoo, että ensin asuttiin vuokralaisina Elomaalla Kirkkokadulla, siitä muutettiin Kauppakadulle…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 9. 11. 2017

Hilja Rantanen – agronomi, Kittilän emäntäkoulun perustaja

Hilja Serafia Rantanen (o.s. Uola) syntyi 31.8.1892 Huittisissa. Hänen isänsä Sakari Uola (1836–1908) ja äitinsä Kustaava Matilda Uola (1858–1898) olivat Uolan talon isäntä ja emäntä. Hilja oli 5-lapsisen perheen toiseksi nuorin ja vain 6-vuotias äidin kuollessa. Sisarussarjaan kuului neljä tytärtä ja yksi poika. Äidin kuoltua sisarussarjan vanhin, tytär Miina Uola (myöh. Reikko), otti talon emännyyden…

kirjoittanut Kristiina Aine, julkaistu 9. 11. 2017

Elma Luokkala – tasa-arvoaktivisti Torniosta

Torniolainen Elma Luokkala oli neitokaisiästä lähtien naisasia-aktivisti, tinkimättömästi kuolemaansa saakka. Toinen aktiiviharrastus oli kirkkokuoro. Eläkevuosina mukaan tulivat rintamamiesveteraanien naistoiminta ja vieläpä pitsinnypläys. Kaikista näistä hän sai ansaitusti tunnustusta. Elma Julia Luokkala (os. Kenttämaa) syntyi 20. kesäkuuta 1912 Ylitornion Lohijärvellä. Viisilapsisen perheen esikoisena hän joutui jo lapsena huolehtimaan myös sisaruksistaan, mutta mieli paloi koulutielle. Haaveena oli…

kirjoittanut Paavo Luokkala, julkaistu 9. 11. 2017

Eila Mattila – tarkkailukarjakko päivänsäteenä

On talvinen sunnuntai helmikuussa 2017 Joutsan Laitjärvellä. Olen tullut vierailulle Eila Mattilan kotiin. Minulle on tarjottu alkajaisiksi runsas monen ruokalajin maalaislounas. Eila-emäntä siirtelee ruokailuastioita koneeseen ja valmistaudumme muistelemaan niitä neljää vuotta, jolloin olin tavannut Eilan ammatissa, jota tänään ei enää ole. Ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Teemme aikamatkaa yli 60 vuoden taakse. On kesä 1956.…

kirjoittanut Ritva Laitinen, julkaistu 7. 11. 2017

Kerttu Haulos – postissa laskettiin helmitauluilla

Kerttu Haulos työskenteli postissa 45 vuotta. Hänen uransa aikana Raahen posti toimi Brahenkadulla, Laivurinkadulla ja Fellmanin puistokadulla. Kerttu Haulos (o.s. Puska) on kotoisin Paavolasta. Kun hänellä oli keskikoulu käytynä, vanhemmat neuvoivat hakemaan töitä postista. Valtion virkoja pidettiin suuressa arvossa, olihan tiedossa pitkä, vaikkakin kapea leipä. Haulos aloitti postilaisen uransa harjoittelijana Ruukin postissa, joka kuului Vaasan…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 7. 11. 2017

Seija Kuikka – Kuhmon mäntymetsistä Saimaan aalloille

Seija Kuikka, o.s. Piirainen, syntyi Kirsti ja Oiva Piiraisen perheeseen neljänneksi vanhimpana lapsena Kuhmossa. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluivat maatilan työt Kämärän kylällä. Arki oli raskasta. Lähtökohdat olivat vaatimattomat, mutta ne eivät musertaneet nuorta naista. Kesäisin 1974–1976 Seija oli kesätoimittajana Kuhmolaisessa, jossa työsuhde-etuna oli mopo. Seija kulki sillä Kämärän kodistaan Kuhmon kirkonkylälle ja teki juttuja kuhmolaisia…

kirjoittanut Jaana Vasankari, julkaistu 7. 11. 2017

Elna Axelsson – puotipuksusta kauppiaaksi

Nuoren Elna Olivia Laineen suuri haave toteutui, kun hän pääsi 15-vuotiaana ”puotin pääl” eli på boden. Erik Nordlinin siirtomaatavaraliike toimi Salossa Turuntiellä ja se oli Elnan ensimmäinen työpaikka. Hän oli muuttanut 13-vuotiaana perheensä kanssa Hangosta Saloon, jonne hänen vanhempansa Juho ja Selma Laine perustivat yleisen saunalaitoksen. ”Tuoksujen maailma oli hurmaava”, Elna Axelsson kertoi työstään kaupassa lastenlapsilleen.…

kirjoittanut Kristina Virta, julkaistu 6. 11. 2017

Hilkka Kauppila – opettaja Torniosta

Hilkka Kauppila on syntynyt Torniossa kotona Tornion kirkon lähellä vuonna 1930 illalla klo 22.00. Hän asuu tänäkin päivänä syntymäkodissaan. Hilkalla on yksi siskopuoli, joka oli isän tyttö. Äiti oli myös ollut naimisissa, ja hänellä oli edellisestä avioliitostaan kolme lasta. He kaikki kuolivat isältään saamaan lentävään keuhkotautiin. Isä oli saanut tartunnan vapaussodassa, jossa hän myös itse menehtyi.…

kirjoittanut Marja-Riitta Tervahauta, julkaistu 6. 11. 2017

Maire Pelttari – juuret ja siivet elämän eväinä

Aina uudelleen meidän on kysyttävä itseltämme: Kuka sinä olet tässä, tällä kalliolla. Muut kertovat meille, miltä näytämme. Keitä olemme, se meidän on tiedettävä itse. (Lassi Nummi) Olen sota-ajan lapsi, syntynyt syyskuussa 1941 Ylitornion kunnan Vähä-Lohijärvellä äitini lapsuudenkodissa, jossa asuimme sodan päättymiseen asti. Isä ja äiti olivat menneet naimisiin jouluna 1940 ja isä oli tuolloin rajavartiostossa töissä. Kun sota…

kirjoittanut Maire Pelttari, julkaistu 30. 10. 2017

Marja-Liisa Kettula – leskiäiti ja hänen koulutetut tyttärensä 1900-luvun alun Suomessa

Marja-Liisa (Maria) Kettula o.s. Riihelä syntyi 28. toukokuuta vuonna 1876 Jalasjärvellä, kun Suomessa oli toivuttu 1860-luvun suurista nälkävuosista. Marja-Liisa Kettula oli kotoisin Riihelän talosta; maatila sijaitsi Jalasjärvellä lähellä Jokipiin kylää. Riihelä oli sen ajan vauraita maalaistaloja, josta lainattiin rahaa sitä tarvitseville. Riihelän talon lapsia olivat Marja-Liisan lisäksi Juho ja Laimi. Talon isännyyden peri Juho Riihelä.…

kirjoittanut Marja-Liisa Vuorela, julkaistu 24. 10. 2017

Hilda Evesti – Mitä ihmettä, nainenko autoa käy ajamaan?

Kuolemajärveläiset muistavat Hilda Evestin (Vihersaari, ent. Päretie) pirteänä taksina ja Kuolemajärven aseman majatalon neitinä. Liikemies ja poliisi Kristian Evestin ainoan lapsen elämästä ei vauhtia puuttunut. Hän tunsi Kuolemajärven varmasti paremmin kuin muut. Ennen Kuolemajärvelle muuttoa Kristian Evesti oli poliisina Kivennavan Kuokkalassa ja Ollilassa. Hilda syntyi kesällä 1910 Ollilan vartiokonttorissa ja siellä hänet myös kastettiin. Pappi…

kirjoittanut Tytti Sokura, julkaistu 21. 10. 2017

Eveliina Pulliainen – perinteentallennusta pyörätuolissa

Eveliina Pyykkö syntyi Kivennavalla Ylentelän kylässä. Kivennapa sijaitsi vain 60 kilometrin päässä Pietarista. Se oli suurin Kannaksen rajapitäjistä, sillä oli pisin yhtenäinen Venäjän vastainen raja, 54 kilometriä. Ylentelän kylä sijaitsi Kivennavan pitäjän koillisnurkassa. Eveliina syntyi suureen talonpoikaisperheeseen, tila oli ollut Pyykön suvun hallussa kolmattasataa vuotta. Suvun varhaisimpia vaiheita ei tiedetä, kirkonkirjat tuhoutuivat Isossa vihassa. Perheessä…

kirjoittanut Kyösti Pulliainen, julkaistu 19. 10. 2017

Aino Ohvo – järjestötoiminnan nainen

”Olen lähtenyt monien tehtävien keskeltä ehtimättä usein ajatella aihetta, josta puhua, mutta aina olen saanut innostusta ja voimaa työhöni.” Näin kirjoittaa Aino Ohvo, maatalon emäntä ahkerasta järjestötyöstään. Aino Ohvo syntyi 27.8.1907 Pyhäjärven Alakylässä. Ainon veli Ville sai ainoana poika perheessä koulutuksen kansakoulun opettajaksi Kajaanin seminaarissa. Kotona käydessään Ville järjesti koti-iltamia ja innosti sisariaan nuorisoseuratoimintaan, missä…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 16. 10. 2017

Lea Sairanen – mukaan marttoihin pitopalvelukiinnostuksen kautta

Marttaliiton hallituksen puheenjohtajan Lea Sairasen oma marttaura lähti pitopalvelutoiminnasta. Hän kyseli, miten päästä mukaan pitopalvelutoimintaan, ja kuuli, että martoilla on ainakin jossain pitopalveluja. Hän kyseli asiaa Etelä-Karjalan marttapiirin toiminnanjohtajalta Tuija Valjakalta, joka neuvoi Lea Sairasen Vuoksenniskan marttoihin. Vuoksenniskan martat oli tuolloin Imatralla asuneen Sairasen lähin marttayhdistys ja se pyöritti pitopalvelua. Muuten toiminta lähti Sairasen mukaan…

kirjoittanut Anne Uppman, julkaistu 2. 10. 2017

Hilma Ritvanen – salometsien tytär

”Sieltähän se mummun kultavieras tulloo. Voe, voe kun mummun kaala on niin kippee. Annapas teposet niin siitä se paranoo.” Minä tietysti otin heti mummua kaulasta ja niin kipu aina lakkasi välittömästi. Tämän rituaalin minä muistan. Uskoin halaukseni vaikutukseen kuin joulupukkiin. Olin Hilma-mummuni ensimmäinen lapsenlapsi. Mummu oli syntyessäni vasta 41-vuotias ja asui perheensä kanssa viiden kilometrin…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 28. 9. 2017

Seija Valtonen – aktiivista elämää kylässä

Seija Valtosen vaiherikkaaseen elämään on mahtunut hengästyttävän paljon, eikä kaikki aina ole ollut pelkkää päivänpaistetta. Synkkiä aikoja ja surua on ollut hänelläkin. Mutta vanhoja ei ”märehditä”. Ne kuuluvat menneeseen. Positiivisella asenteella ja tarmokkuudella hän jaksaa kulkea eteenpäin, kohti uusia haasteita ja kiinnostuksen kohteita. Seija Valtonen os. Koivisto syntyi 1938 esikoisena Vahdolla asustelevaan Jaakko ja Siviä…

kirjoittanut Vaula Valtonen, julkaistu 27. 9. 2017

Aino Valonen muistelee

”Lapsuus oli hyvä. Oli leipää ja lämmintä ja vaatteet päällä”, aloitti Aino Valonen menneitten muistelun kesäkuussa 2012 vieraillessani hänen luonaan Hollolassa. Aino oli Hilma (s. Miettinen 1892–1990) ja Eljas Hämäläisen (1891–1969) perheen neljäs lapsi. Hän näki päivänvalon kesäkuun viimeisenä sunnuntaina 1924. Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Arvo (1920–1951), Martti (1921) ja Mauno (1922–2009). Ainon jälkeen…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 12. 9. 2017

Elisabet Jeskanen – monitoiminainen

Elisabet Jeskanen (o.s. Malinen) syntyi syyskuun viimeisenä päivänä 1888 Iljalassa. Elisabetin vanhemmat olivat Heikki ja Maria (o.s. Wuojolainen) Malinen. Elisabetin nimi on kirkonkirjoissa milloin Eliisa, milloin Eliise tai Liisa. Tämä tarina perustuu Juho A. Leskisen pälkjärveläisestä suutariperinteestä kertovaan aineistoon ja siinä on käytetty nimeä Elisabet. Elisabet Jeskanen oli tarmokas ja aikaansaava nainen. Häneltä sujuivat niin…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 10. 9. 2017

Iida Heinonen – Karjalan evakko, maatilan emäntä ja karjalanpiirakkamummo

Äitini Iida Heinonen syntyi vuonna 1925 Hilja Maria (o.s. Soikkeli) ja Simo Ijäksen perheeseen Laatokan Karjalassa Kurkijoen Lapinlahdella. Hänen isänsä oli pikkutilallinen-kalastaja, joka toimi myös puuseppänä. Äiti hoiti lapset, lehmän ja kaiken kotiin liittyvän hyvin alkeellisissa oloissa huoneen ja keittiön mökissä. Olen aistinut, että sisällissodan varjo vaikutti Ijäksen perheessä myös lapsien kohdalla. Isoisäni tiedän olleen…

kirjoittanut Laura Laakso, julkaistu 9. 9. 2017

Eeva Kippola – Piehingin kaupan tuotevalikoimassa napit ja Zetorit

Osuusliike Raahenseudun Piehingin myymälä pääsi parhaina aikoinaan tämän alueen Seutun kaupoista suurimpiin myyntilukuihin. Tiskin takana hääräsivät Eeva ja Pauli Kippola. Eeva Kippola (o.s. Viirret) on Pyhäjoen tyttöjä, syntynyt sanomalehti Raahen Seudun kanssa samana päivänä. Ammatinvalinta ei tuottanut hänelle ongelmia, pikku tytöstä asti hän oli pyrkinyt kauppa-alalle. 16 vuotta täytettyään hän pääsi toiveammattiinsa, kun Rautiossa myymälänhoitajana…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 7. 9. 2017

Toini Jaatinen – evakkotytön tarina

Toini Jaatinen syntyi Harlun pitäjässä, Paussun kylässä maalaistalon tyttäreksi joulun alla vuonna 1919. Kotitalo sijaitsi pienen mäen päällä, mäenrinteestä alaspäin viettivät pellot, edempänä metsät. Tila ei ollut Laatokan rannalla, mutta sen läpi virtasi Paussujoki, jossa käytiin juottamassa lehmät ja huuhtelemassa pyykit. Maa oli viljavaa, sillä multakerros oli paksu. Tila oli tarpeeksi suuri antaakseen hyvin elannon…

kirjoittanut Tuula Hakola, julkaistu 6. 9. 2017

Aili Turunen – äitini

Äitini Aili syntyi maanviljelijäperheeseen Pyhännän Tavastkengällä v. 1926. Perheessä oli yhdeksän lasta, joista aikuiseksi asti selvisi seitsemän, yksi poika ja kuusi tyttöä. Siihen aikaan lapset ja nuoret liikkuivat paljon, sekä kotiaskareissa että urheilukentillä. Äitini osallistui siskojensa tapaan pesäpallo-otteluihin, aina piirinmestaruustasolle asti. Kesät talvet kuljettiin pelimatkoilla kuorma-auton lavalla. Lapsuudestaan äitini muistaa, kuinka oikeudenmukainen ja lempeä isä…

kirjoittanut Ulla Tuuri (o.s. Turunen), julkaistu 31. 8. 2017

Annikki Mokkila kirjoitti elämänsä runoiksi

Vedessä yhdeksän kuuta asuin siellä täytin äitini masun huusin heti kun maailmaan pääsin siitä lähtien äitini elämän sääsin kasvoin kapalossa monta aikaa kauan vuosia pesi äiti mun paitaa siitä ponkaisin hevosen rekeen ja kohta elämä valkeni eteen monta polkua avautui mulle kunnes sinä tulit, annoin kaikkeni sulle. Annikki Mokkila syntyi isoon maalaistaloon Toivioon Vesannon Kuuslahden…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 29. 8. 2017

Martta Rusila – Pikkulotasta evakkokodin äiti

Martta Rusila (o.s. Kantola) eli koko ikänsä Honganmäelle; Saloisissa, joka liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Maatalon tyttären elämä on ollut raskasta mutta antoisaa. Vielä lähes 90 vuoden iässä hän on kohtalaisen hyväkuntoinen eikä muistissa ole mitään vikaa. Hänen puoleensa käännytään, kun pitää muistaa Saloisten menneitä tapahtumia. Ennen sotia suojeluskunta- ja lottatoiminta oli Saloisissa aktiivista. Vuonna…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 10. 8. 2017

Hilda Siniluoto – pussikauppaa Palonkylässä

Hilda Siniluoto on asunut koko ikänsä Raahen Palonkylässä. Hän on nähnyt kylän kehityksen ja palveluiden kuihtumisen. Ensimmäinen maininta Palonkylästä on vuoden 1540 vaiheilta. Ensimmäiset talot: Isoiperet, Ojala ja Aunola. Vuonna 1567 kylässä oli 30 lehmää. Vuonna 1622 taloluku oli 6. Vuonna 1712 talojen määrä oli 7. Suurin talo 1700-luvun lopulla oli Iso-Aunola. 1800-luvulla kylällä asui…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 3. 8. 2017

Kyllikki Antila – avarakatseinen perheenäiti

Kyllikki Antilan (o.s. Vesala) syntyessä vuonna 1920 oli hänelle jo nimi valmiina. Kyllikin äidin isä oli nähnyt unen, että hänellä oli sylissään pieni tyttö, jonka nimi on Kyllikki. Tyttö syntyi ja hänet ristittiin Kyllikiksi. Kyllikki kasvoi Kauhajoen Aronkylässä 8-lapsisen perheen vanhimpana tyttärenä. Lapsuudestaan Kyllikki ei paljon kertonut. Sen hän kertoi, että äidin apuna hän joutui…

kirjoittanut Hellevi Kaminen, julkaistu 28. 7. 2017

Hilja Maria Ijäs – sitkeä selviytyjä köyhyydestä kohtuulliseen elämään

Äitini äiti Hilja Maria Ijäs syntyi Kiihtelysvaarassa 1895 renki, työmies Juho Soikkelin ja piika Iida Soikkelin, o.s. Venäläinen, perheen viidentenä lapsena. Perheen lapsista kaksi vanhinta, vuonna 1885 syntynyt poika ja 1888 syntynyt tyttö, olivat elossa. Ennen Hilja Mariaa vuosina 1892 ja 1894 syntyneet pojat olivat kuolleet vauvoina. Ehkä nämä surulliset pikkulasten menehtymiset kuitenkin antoivat Hilja…

kirjoittanut Laura Laakso, julkaistu 25. 7. 2017

Edit Sarlin – en häpnadsväckande historia

Edit Sarlin föddes år 1888 i Villmanstrand. Hennes mor var Anna Karolina Tikkinen som hade bott som inhysingshjon i Libelitzalo i norra Karelen, som vid den tiden var Finlands fattigaste kommun. Inhysingarna var de fattigaste av de fattiga. Med bara några års folkskola bakom sig men med stora mått av nyfikenhet, målmedvetenhet och driftighet…

kirjoittanut Mona Martin, julkaistu 12. 7. 2017

Hellin Silanto – isoäitini

Kun lukee tai kuulee suomalaisten naisten elämänvaiheista, voi vain ihmetellä, miten sitkeästi naiset ovat elämässä sinnitelleet ja usein vielä kannatelleet itsensä lisäksi lapsikatrasta. Jotkut näistä naisista on palkittu äitienpäivinä mitalein, moni muu olisi myös kunniamerkin arvoinen. Eräs näistä sitkeistä uurastajista on ollut isoäitini Hellin (tai Helli) Silanto. Hellin Aurora Helander syntyi vuonna 1908 Karjalohjalla. Hänen…

kirjoittanut Merja Leppälahti, julkaistu 4. 7. 2017

Eveliina Ala-kulju – nälkävuosista pitkä matka eduskuntaan

Eveliina Ala-Kulju oli yksi niistä 19 uraauurtavasta naisesta, jotka valittiin vuonna 1907 ensimmäiseen eduskuntaan. Hän oli syntynyt syksyllä 1867 köyhän lehtimäkeläisen kiertokoulunopettajan Isak Ojalan perheeseen, jossa jouduttiin nälkätalvena syömään pettua. Perhe kuului heränneisiin ja lapset saivat vahvasti uskonnollisen kasvatuksen. Teräväpäinen tyttö kävi pari vuotta kansakoulua ja suoritti kuusiviikkoisen kiertokoulunopettajan kurssin. Vuonna hän sai 1887 työpaikan Karstulasta. Kolme vuotta…

kirjoittanut Kirsti Manninen, julkaistu 2. 7. 2017

Kerttu Kultala – Kinkereillä ja väkivelekasilla

Kultalanperän vanahin asukas Kerttu Kultala (o.s. Honka) oli topakka tokaluokkalainen, ku se muutti Salosista Kultalanperälle. Sittepä sitä ei oo tarvinnu mihinkään muuttaakaan. – Salosiin voisin muuttaa, mutta en muuvalle, maaseuvun rauhasta nauttiva emäntä raataa. Yks Kertun täti oli ammatiltaan turkkuri ja se opetti tytön ompeleen vaatteita: ensin läninkejä ihtelle ja sitte kamppeita koko perheelle. –…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 2. 7. 2017

Elvi Paldanius – erään elämän siivuja

Motto: Herrasmies ei hukkaa tyyliään tungoksessakaan! Äitini, Elvi Granlund syntyi vuonna 1920 Pudasjärvellä Sakarin ja Katrin (o.s. Leinonen) kolmantena lapsena. Sisaruksia oli lopulta viisi, kolme siskoa ja yksi nuorempi veli. Kotitalo on Livojoen Hautaniemessä. Lähimmät kylät ovat ylävirran puolella Sarajärvi, lähin pikkukylä alavirran puoleinen Kose. Elvi kävi kansakoulun ja jatkokoulun sekä rippikoulun Sarajärvellä. Rippikoulua piti…

kirjoittanut Kari Paldanius, julkaistu 2. 7. 2017

Salme Väkiparta – kaksoiskansalaisuus syntymälahjana

Heinäkuussa 1931 syntyi Prince Rupertin pikkukaupungissa Brittiläisessä Kolumbiassa lähellä Alaskan rajaa Anna ja Erkki Havelan esikoistytär, joka sai nimen Salme Viola. Suurliikemies Charles Hays oli johtanut rautatieyhtiöitä Pohjois-Amerikassa. Hänen ansiostaan oli Kanadan itärannikon suurista satamista vedetty hyvät yhteydet mantereen toiselle reunalle. Samainen Hays kuoli Titanicin onnettomuudessa. Siirtolaisvirtoja eri puolilta maailmaa suuntautui Kanadaan, missä tarvittiin paljon…

kirjoittanut Mirja Helenius, julkaistu 15. 6. 2017

Maija Sinkkonen – äidin kädet

Ensimmäiset muistot äidin käsistä ovat hyvin arkisia. Meillä tytöillä oli takkuinen, luonnonkihara tukka jo pienenä. Tukkaa piti kammata varovasti, ettei sattunut. Muistan, että äiti kampasi hellävaraisesti. Äiti puki myös lapaset ja solmi kengännauhat näppärin sormin, kun itse emme vielä osanneet. Äidin kädet olivat jatkuvasti työssä jo lapsesta lähtien. Kymmenlapsisen perheen vanhimpien lasten oli autettava kotitöissä…

kirjoittanut Riitta Valkeapää, julkaistu 13. 6. 2017

Iida Minkkinen – hyvä ihminen

Muistan hämärästi Harjun harmaan hirsitalon valtavan tuvan, 9 x 9 metriä. Nurkassa oli iso uuni ja hella, seinänvieriä kiersivät penkit ja tuvassa oli tietysti pitkä pöytä, varmaan sänkyjäkin, mutta niitä en muista. Tuvan päässä oli vielä monta kamaria. Mummuni Iida syntyi neljänneksi 11-päiseen lapsiparveen tähän Harjun taloon Vesannon Horonkylässä vuonna 1900. Oli Johannes, Maria, Edla,…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 8. 6. 2017

Lyydia Pohjonen – kadonneen jäljillä

Meidän perheen lapsilla oli kaksi tätiä. Äidin sisaret Enni ja Siiri asuivat lähellä ja heitä nähtiin päivittäin. Mutta sitten vilahti aikuisten puheissa Lyydia-täti, jota Lyytiksi kutsuttiin. Hän oli papan ainoa sisar, joka asui Tampereella. Hän ei koskaan käynyt meillä, tuskin koko pitäjässä. Syytä siihen lapsena emme tienneet. Ehkä häntä ei kutsuttu, ehkä hän ei kutsustakaan…

kirjoittanut Mirja Helenius, julkaistu 28. 5. 2017

Elsa Hirvonen – kummitätini oli lapsirakas ja vieraanvarainen emäntä

Elsa Maria Immonen syntyi Pälkjärven Iljalassa maaliskuussa 1911 Anna o.s. Kuosmanen (1881–1955) ja Mikko Immosen (1868–1940) perheen neljäntenä lapsena. Esteri (1906–1997) ja Selma (1908–1990) saivat pikkusiskon. Perheen poika, puolivuotias Onne Johannes oli kuollut yhdeksän kuukautta ennen Elsan syntymää. Kaksi päivää Elsan syntymän jälkeen kuoli isoisä Antti Immonen (1927–1911). Kuolema oli läsnä Immosten torpassa sekä Elsan…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 24. 5. 2017

Kerttu Saalasti – ministeri ja emäntä

”Ajatuksen, toiminnan ja yhteistyön vapaus sisältää suuren vastuun. Sen vastuun tulee ulottua laajemmalle kuin vain omaan elämään ja omiin asioihin. On etsittävä, mikä yhdistää. Vastuun tästä maasta ja kansasta on oltava yhteistä, siihen on kasvettava ja siihen on kasvatettava.” Tämä on katkelma 70-vuotiaan, moninkertaisen kansanedustajan, ministerin ja maatalon emännän Kerttu Saalastin puheesta, johon kiteytyy hänen…

kirjoittanut Maija Kupsala, julkaistu 20. 5. 2017

Elsa Inkeri Lonkila – raskasta työtä ja lasten parasta

Äitini, Elsa Inkeri Lonkila, omaa sukua Juntunen, syntyi 1925 Vieremällä, kuoli 2012 Kiuruvedellä. Hän muutti muutaman vuoden ikäisenä perheensä kanssa Kiuruvedelle. Perhe oli maanviljelijäperhe, ja äiti oli perheen vanhin lapsi. Lapsia perheessä oli viisi joista kaksi kuoli pienenä. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan hyvin yleistä. Äitini koti oli iso talo, jossa oli iso navetta, useita lehmiä, sikoja, kanoja, lampaita,…

kirjoittanut Maija Törmälehto, julkaistu 18. 5. 2017

Martta Immonen – muistoja pitkän elämän varrelta

Martta Immonen syntyi Unikeonpäivänä 1920 perheensä pahnanpohjimmaiseksi Pälkjärvellä Iljalan kylässä. Martta on ehtinyt olla monessa mukana pitkän elämänsä aikana. Haasteita on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi, kuten muillakin evakoilla. Unikekona Martta ei ole joutanut olemaan. Liisa-äiti oli valinnut kuopukselleen kummeiksi kaksi Marttaa. Toinen heistä oli Martta Heinonen Pälksaaresta. Toisen sukunimi on päässyt unohtumaan, sillä tämä kummi…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 16. 5. 2017

Vieno Ruotsalainen – kouluun kolmen järven läpi

Vieno Ruotsalainen on lähes yhtä iäkäs kuin Suomi. Rinta rinnan molemmat neidot ovat kulkeneet läpi korkeat veisut riemuineen ja murheiden alhaiset laaksot. Jaettu ilo on kaksinkertainen, jaettu suru on puolet. Vieno Ruotsalainen on 91-vuotias. Hän on syntyisin Siilinjärveltä. Perheeseen kuuluivat isä, äiti ja pikkusisko. Vieno aloitti koulun kahdeksanvuotiaana Pöljän kansakoulussa. Vieno oli oppinut lukemaan jo…

kirjoittanut Sara-Sofia Korhonen, julkaistu 10. 5. 2017

Helmi Nikkilä – hääpuvussa heinätöihin

Vain pari kuukautta nuoripari ehti aloitella yhteistä tulevaisuutta, kun mies lähti sotaan. Kihlajaisistakaan ei ollut ehtinyt kulua kuin puolisen vuotta. Sauna ja navetta olivat valmiina mutta päärakennus keskeneräinen. Peltojen raivaus oli osittain vielä kesken ja nuorikko jäi lähes vieraaseen ympäristöön yksin. Peltojen sijainti, metsien rajat, kylvöt, kynnöt ja apuvoimien saanti jouduttiin selvittelemään kirjeenvaihdossa. Näin Helmi kertoi…

kirjoittanut Lea-Elina Nikkilä, julkaistu 4. 5. 2017

Katri Kaarlonen – presidentin tyttärestä järjestövaikuttajaksi

Kun Maatalousnaisten Keskuksen johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin suuren järjestöuudistuksen kynnyksellä kansanedustaja, puutarhaopettaja ja kartanonemäntä Katri Kaarlonen Perniöstä, oli tavoitteena saada uudelle Maa- ja kotitalousnaisten organisaatiolle mahdollisimman arvovaltainen mutta samalla kokoava johtohahmo. Katri Kaarlonen oli presidentti Kyösti Kallion ja hänen vaimonsa Kaisan kuopustytär. Hän oli syntynyt vuonna 1915 Nivalassa, suorittanut keskikoulun Helsingin yksityisluokilla ja valmistunut puutarhaopettajaksi Järvenpään…

kirjoittanut Kirsti Manninen, julkaistu 29. 4. 2017

Pirkko Kallio – taitava maatilan emäntä ja aktiivinen järjestötoimija

Emäntä ja kotitalousopettaja Pirkko Kallio oli ehtinyt toimia parikymmentä vuotta emäntänä Nivalan Heikkilässä, kun hänet vuonna 1987 valittiin Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen puheenjohtajaksi. Vuonna 1941 syntynyt Pirkko Komu oli tutustunut maatalousseurajärjestöön jo pikkutyttönä kotonaan Oulun läänin Pyhäjärvellä, jossa maamiesseura vaikutti koko kylän elämään. Perheen ja kotitilan hoidon lisäksi Pirkkoa työllistivät seurakunnan ja kaupungin luottamustehtävät. Nivalan…

kirjoittanut Kirsti Manninen, julkaistu 29. 4. 2017

Eila Joutsela – idearikas Pirkanmaan emäntien valistaja

”Herranjestas, mikä likkalätkä me saatiin!” huudahti muuan emäntä saliinsa kokoontuneille Oriveden maatalousnaisille, kun Hämeen-Satakunnan maanviljelysseuran konsulentti, 23-vuotias Eila Joutsela oli vielä eteisessä itseään kohentamassa ja esityksensä neuvontamateriaalia järjestelemässä. Eilalla oli kuitenkin jo tuolloin paljon kokemusta sekä kotitaloudesta että maatalousnaisten järjestötyöstä. Hän oli syntynyt Kangasalla karjatilan esikoistyttärenä. Ensimmäinen neuvoja, johon Eila jo pikkutyttönä tutustui, oli assistentti…

kirjoittanut Kirsti Manninen, julkaistu 29. 4. 2017

Tuuli Rouhunkoski – avarakatseinen kehittäjä

Vuonna 1980 Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen toiminnanjohtajaksi valittiin MMK Tuuli Rouhunkoski. Hän oli valmistunut vuonna 1962 Helsingin yliopistosta pääaineenaan kodin taloustiede ja kuului siis myös Elli Saurion oppilaisiin. Pro gradu -tutkielmansa Tuuli Rouhunkoski oli tehnyt vuonna 1960 lapsen taloudellisen asenteen kehittymisestä. Tuuli Lehto oli syntynyt Oulussa vuonna 1935 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Oulun yhteislyseosta kaksikymmentä vuotta…

kirjoittanut Kirsti Manninen, julkaistu 28. 4. 2017

Leena Kapiainen – sisukas kyläkoulun puolustaja

Mummini Leena Kapiainen on kotoisin Hartolan Yölinnusta. Kesiään hän vietti oman mumminsa luona Urrion saaressa, jossa hän opetteli uimaan pitämällä lehmän hännästä kiinni. Hänen oma mumminsa oli pieni ja hymisi ääneen, jos joku alkoi puhua toisista pahaa. Tätä pientä mummia oma mummini muistelee edelleen lämmöllä. Kasvettuaan mummini matkusti emäntäkouluun Karkkuun. Hänellä oli jo silloin kehno…

kirjoittanut Heta Heiskanen, julkaistu 27. 4. 2017

Reetta Ritvanen – tarmokas ja monitaitoinen talon emäntä

Äitini syntyi Vesannon Närhilässä perheen toiseksi tyttäreksi. Mummoni Iida oli nainut järven vastarannalta maanviljelijä Paavon ja muuttanut miniäksi taloon, jossa nuorena äitinsä menettänyt Paavo asui isänsä uuden suurperheen kanssa. Nuorella parilla oli suunnitelma. Rannalle rakennettaisiin uusi iso talo, lasiveranta järvelle päin. Väliaikaiseksi asumukseksi rakennettiin kahden huoneen mökki. Pihassa oli jo lähes 1000 hirttä …

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 24. 4. 2017

Ulla Mannonen – kansanperinteen suurkerääjä

Ulla Mannonen (1895−1958) on ollut eräs Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanperinnearkiston uutterimmista perinteenkerääjistä. Hänen keräämänsä valtavat aineistot kuuluvat suurimpiin yksittäisen henkilön keräämiin. Mutta mikä sai tavallisen kansannaisen keräämään tuollaisen valtavan määrän kansanperinneaineistoa? Ulla Mannosen syntyessä Suomi oli Nikolai II:n hallitsema suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan lisäksi Mannosen lapsuuden ja nuoruuden vuosiin ajoittuu modernisaatio monissa muodoissaan, mikä…

kirjoittanut Merja Leppälahti, julkaistu 17. 4. 2017

Mirja Veitonmäki – Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen pitkäaikainen toiminnanjohtaja

Toiminnanjohtajan vaihdos tapahtui Maatalousnaisten Keskuksessa keväällä 1957, jolloin Martta Kuusela siirtyi eläkkeelle. Hänen seuraajakseen oli valittu 40-vuotias agronomi Mirja Veitonmäki, joka oli puheenjohtaja Siiri Niemisen tavoin toiminut aikaisemmin sekä konsulenttina että maatalousaineiden opettajana. Mirja Veitonmäki o.s. Lahtinen oli syntynyt Nastolassa kauppiasperheeseen vuonna 1917. Hän oli tullut ylioppilaaksi Lahden Yhteiskoulusta vuonna 1937 ja valmistunut agronomiksi vuonna…