Edith Bergholmin elämäntyönä Porvoon Naisopisto

1867 Edith Bergholmin isä oli Borgå Lyceumin rehtori, professori Karl Axel Bergholm ja äiti Ida Augusta os. Roschier. Edith Bergholm innostui nuoruudessaan naisasialiikkeestä ja oli huolissaan nuorten naisten koulutus- ja työmahdollisuuksista varsinaisen koulunkäynnin jälkeen.

Ollessaan oppikoulun opettajana Edith Bergholmia alkoi askarruttaa koulun yksipuolisuus. Hänelle selvisi, että oli perustettava koulu, joka ei perustu pelkästään älyn kehittämiseen, vaan ottaa huomioon myös käytännön taipumukset, jotta oppilaat nykyistä paremmin pystyisivät valitsemaan itselleen sopivan elämänuran. Bergholm oli perehtynyt ulkomaan matkoillaan Saksan ja Ranskan kouluoloihin ja sisäoppilaitoksiin ja pannut merkille ylioppilastutkinnon rinnalla siellä olevat vaihtoehdot.

Ajatuksiaan Edith Bergholm toi julki vuonna 1905. Mutta kirjoitus Uudessa Suomettaressa marraskuun 1. päivänä 1911 oli liikkeellepaneva voima. Artikkeli ”Uusi korkeampi naisopisto” sai aikaan keskustelun, joka johti jo seuraavana vuonna Porvoon Naisopiston perustamiseen.

Pääsyvaatimuksena oli keskikoulun suorittaminen tyttökoulussa tai viisiluokkaisessa yhteiskoulussa. Opetussuunnitelmassa oli sivistysaineita ja käytännön aineita: käsitöitä, taloudenhoitoa, kuten ruuanlaittoa, kirjanpitoa, jossain määrin puutarhanhoitoa ja pikkulastenhoitoa kuten myös terveydenhoitoa. Naisopisto oli sisäoppilaitos, jossa oli sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen linja. Oppilaitosta varten Edith Bergholm hankki Porvoosta tarkoitukseen sopivan koulutalon.

Syksyllä 1912 Edith Bergholmin unelma toteutui, kun 37 suomenkielistä ja 15 ruotsinkielistä tyttöä aloittivat opiskelunsa Porvoossa. Vuosimaksua perittiin 810 markkaa lukuvuodelta. Inflaation vuoksi maksut nousivat, niin että vuonna 1919 maksu oli 3000 markkaa. Valtionapua oppilaitos sai vuodesta 1913.

Taistelu tyttöjen ja naisten aseman parantamiseksi kuitenkin jatkui. Vuonna 1920 aloitettiin seminaarilinja, jonka suorittaminen oikeutti pyrkimään opettajaseminaariin ns. hospitantti-linjalle. Seminaarilinjalla oli silloin kolme oppilasta.

Valtioneuvoston kanssa käymänsä kirjeenvaihdon jälkeen Edith Bergholm saattoi toukokuussa 1922 ilmoittaa koulussa, että ”Naisopiston 2.luokan oppilaat Sirkka Tommila, Hertta Koskinen ja Hilja Ylänen ovat kirkollis- ja opetusministeriön päätöksen mukaan oikeutettuja pääsemään hospitantiksi kansakoulunopettajatar-seminaareihin”.

Edith Bergholmin merkittäviin saavutuksiin kuuluu myös se, että naisopiston suorittaneet rinnastettiin ylioppilastutkinnon suorittaneisiin täytettäessä erinäisiä valtion virkoja mm. posti- ja lennätinlaitoksessa sekä rautateillä. ”Tant Edith” oli kauaskatseinen ja inhimillinen persoona. Häneltä riitti aikaa ja innostusta aktiiviseen toimintaan Porvoon kaupunkilähetyksessä ja Porvoon NNKY:ssä, jonka perustaja hän myös oli.

Porvoon Naisopiston perustaminen ja sen toiminnan ylläpitäminen oli Edith Bergholmin kulttuuriteko, se oli hänen tapansa rakentaa Suomelle tulevaisuutta, vaikeuksia voittamalla.

Vuonna 1906 oli saatu eduskuntauudistus, myös naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden valtiollisissa vaaleissa. Ensimmäinen sortokausi oli sivuutettu. Mutta venäläiset ryhtyivät uusiin toimiin ja alkoi toinen sortokausi, jonka iskulause ”Finis Finlandiae” tarkoitti Venäjän yleisvaltakunnallisen lainsäädännön ulottamista myös Suomeen.

Edith Bergholmin suunnatonta henkilökohtaista rohkeutta osoittaa se, että hän uskalsi käynnistää uuden oppilaitoksen samaan aikaan, kun venäläiset miehittivät avainasemat Suomen hallinnossa: yliprokuraattoriksi, ministerivaltiosihteeriksi, pääministeriksi ja yliopiston kansleriksi tuli venäläinen.

Venäjän kieli, historia ja maantiede määrättiin pakollisiksi myös tyttökouluihin. Samoin kouluihin piti hankkia myös Venäjän kartta ja keisarin kuva. Annettiin määräykset keisarillisten juhlapäivien vietosta ja kiellettiin opettajia ja oppilaita osallistumasta valtiollisiin mielenosoituksiin. Romanov-suvun 300-vuotisen hallintokauden juhlimisesta niin ikään annettiin tarkat määräykset. Viipurin hovioikeuden jäsenet vangittiin ja vietiin Pietariin. Venäläistäminen oli totaalista.

Vuonna 1914 syttyi 1. maailmansota, Suomi julistettiin sotatilaan, mutta Edith Bergholm valoi tulevaisuuden uskoa jakaessaan päästötodistuksia ensimmäisille Naisopistosta valmistuneille oppilaille.

Tänään meidän on paljosta kiittäminen myös Edith Bergholmia siitä, että on etuoikeus olla suomalainen nainen.