Lasimaalaus ”Antakaa lasten tulla minun työni” Diakonissalaitoksen kirkossa Helsingin Kalliossa muistuttaa vuonna 1923 kuolleesta hyväntekijästä, rouva Constance Montgomerystä. Varat lasimaalauksen hankintaan Diakonissalaitos sai tämän pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa testamenttilahjoituksesta.

Rouva Constance Montgomery eli ja toimi oman säätynsä ja aikakautensa mukaisesti. Hänen nimensä on jo unohtunut, mutta toiminta heikommassa asemassa olevien helsinkiläisten hyväksi ansaitsee tulla muistutetuksi. Lukuisissa muistokirjoituksissa keväällä 1923 hänen todettiin jättäneen nimensä perustavalla tavalla maamme hyväntekeväisyyden historiaan. 

Lapsuudenperhe

Constance Wilhelmina syntyi Anders ja Charlotta Lundströmin esikoiseksi vuonna 1842. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai pikkuveljen, Carlin. Vuonna 1856 perhe muutti Kokkolasta Turkuun, taloon joka sijaitsi Uudenmaankadun ja Vähä Hämeenkadun kulmassa.  Kesät perhe vietti Anders Lundströmin ostamalla Jollaksen tilalla Kuusistossa. Jollaksesta ja Kuusiston kirkosta muodostuikin Constancelle tärkeä paikka myös myöhemmin elämässä. Hän kustansi muun muassa kirkkoon urut vuonna 1900.

Constance sai veljensä kanssa kotiopetusta, ja kummankin tiedetään olleen jonkin aikaa oppilaana Turun piirustuskoulussa. Muuten hänen lapsuus- ja nuoruusvuosistaan on vain hajanaisia tietoja. Constancen sanottiin olleen erityisen kaunis ja hänen ulkonäköään luonnehdittiinkin tuolloin käytetyillä ilmaisuilla ”le petite million” tai ”lilla miljon”. Constancen ihailijan, runoilija J. J. Wecksellin (1838–1907) vuonna 1860 julkaistun runon Helmille (Till Helmi) esikuva oli Constance. Vastakaikua runoilija ei saanut.

Constance oli saanut vaikutteita lapsuudessaan pietistisestä herätysliikkeestä. Hänen valoisan ja positiivisen luonteen on mainittu kehittyneen vastavoimaksi Lundströmin lasten kokkolalaisen lastenhoitaja Britan ankaralle ja synkälle pietistiselle maailmankuvalle. 

Puoliso ja perhe

Constance kihlautui vuonna 1860 ja solmi kolme vuotta myöhemmin avioliiton lainopin kokelas, maisteri Robert A. Montgomeryn kanssa. He asettuivat asumaan Helsinkiin Kruununhakaan. Pariskunnalle syntyi seuraavana vuonna tytär Elna, mutta tämä kuoli nelivuotiaana kulkutautiin. Omia lapsia he eivät enää saaneet. Montgomeryt ottivat vuonna 1882 kasvatikseen edesmenneen ystäväperheensä kymmenvuotiaan pojan Bengt Björkenheimin. Bengtin isä Robert oli kuollut neljä vuotta aikaisemmin ja kun myös Augusta-äiti kuoli, Bengt sisaruksineen jäi orvoiksi. Lapset hajasijoitettiin sukulaisten ja läheisten ystävien luokse. 

Oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneen Robert Montgomeryn (1834–1898) ura oli nousujohteinen ja vei pariskunnan muutamaan otteeseen lyhyeksi aikaa pois Helsingistä, Pariisiin, Pietariin ja Vaasaan. Montgomery oli maamme johtava siviilioikeuden asiantuntija ja 1800-luvun lopun merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän osallistui vuoden 1863 valtiopäivistä alkaen ruotsinmielisenä liberaalina aatelissäädyssä kaikkiin hänen eläessään pidettyihin valtiopäiviin. Montgomery sai toukokuussa 1896 keisarillisen hovin hovimestarin arvonimen ja saman vuoden lokakuussa hänet nimitettiin senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajaksi, mikä vastasi nykyistä korkeimman oikeuden presidentin virkaa. Montgomery toimi tässä tehtävässä kuolemaansa asti elokuuhun 1898. Hänen myötään Skotlannista 1600-luvulla Ruotsin kautta Suomeen tulleen aatelissuvun haara sammui.

Constance oli 1800-luvun kansalaisaktivisti 

Constance keskittyi taloudenhoidon lisäksi tuon ajan säätyläisrouvien tapaan hyväntekeväisyyteen. Heikoimmassa asemassa olevien avustaminen ei ollut hänelle mitenkään vierasta, sillä lapsuudenkodissa kruununvouti-isän tehtäviin oli kuulunut valvoa alueensa vaivaishoitoa ja kerjäläiskysymystä. 

1800-luvun loppupuoliskolla syntyi lukuisia yhteiskunnallisia liikkeitä, jotka perustuivat kansalaisten aktiivisuuteen ja tuottivat uudenlaista vapaamuotoista toimintaa. Ne mobilisoivat kansalaisia toimimaan tärkeiksi katsomiensa asioiden puolesta. Constancen ja muiden aikalaisten toiminta loi perustan nykypäivän kansalaisaktivismille ja pohjusti hyvinvointivaltion kehitystä. Kansalaisyhteiskunnan vahvistuminen pohjoismaissa perustui suurelta osin paikallistasolla syntyneisiin aloitteisiin, jotka kanavoituivat ruohonjuuritason organisaatioiden kautta, juuri sellaisten, joille Constancekin antoi aikaansa. Ne tarjosivat naisille väylän toimia yhteiskunnassa ja erityisesti vapaaehtoiseen työssä heikommassa asemassa olevien hyväksi. Monet yhdistykset saivat osittain rahoitusta kaupungilta, sillä ne hoitivat osan kaupungin lakisääteisistä tehtävistä tai tukivat niitä toiminnallaan. 

Yhdistykset, joiden toimintaan Constance osallistui, eivät kaikki olleet varsinaisesti kristillissosiaalisia, mutta koska kristillinen uskonto oli 1800-luvulla maailmankuvan perusta, oli kristillisellä elämänkatsomuksella merkityksensä toiminnassa.

Constancen yhdistykset:

Fruntimmersföreningen i Helsingfors (Helsingin Rouvasväenyhdistys)

Helsinkiin muutettuaan Constance liittyi vuonna 1848 perustettuun yhdistykseen Fruntimmersföreningen i Helsingfors. Sen kohderyhmänä oli kaupungin köyhälistö ja yhdistyksen tehtäväksi määriteltiin pitää heistä huolta, opastaa ja avustaa. Yhdistys perusti myöhemmin muun muassa lastenkodin, soppakeittiön ja kansankirjaston. Kirjastosta muotoutui aikanaan Helsingin kaupunginkirjasto.

Fruntimmersföreningen jakoi kaupungin aluksi yhdeksään piiriin, joista kullekin nimettiin oma vastuuhenkilönsä. Kaupungin kasvaessa piirien määrää lisättiin. Constance vastasi 1860-luvun lopulla piiristä nr 2, joka rajautui Kruununhaassa Liisankadusta etelään ja Snellmaninkadusta (aikaisemmin Nikolainkatu) itään Kauppatorille saakka. 1800-luvun lopulla hänen vastuullaan oli Leppäsuo, Hietalahti ja Hietaniemi. Piirivastaavana hän vieraili kodeissa selvittämässä avuntarvetta ja järjesti apua sen mukaan. Valistuksella ja opastuksella oli keskeinen asema.

Suomeen perustettiin lyhyessä ajassa useita rouvasväenyhdistyksiä. Ne olivat erityisesti säätyläisnaisten ensimmäinen ja merkittävä panos laajaan avustustoimintaan yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi.

Professorskarnas syförening (Professorin rouvien ompeluseura) 

Talvella 1867–68 kulkutautien ja nälänhädän riivatessa Suomea Constance teki akateemisten rouvien parissa aloitteen ompeluseuran perustamisesta. Ompeluseuroista oli muotoutumassa tapa kanavoida apua käsitöiden kautta heikommassa asemassa oleville. Ne järjestivät muun muassa varainkeruuta varten arpajaisia, joiden palkintoina oli jäsenien valmistamia käsitöitä tai lahjoittivat valmistamiaan vaatteita ja tekstiilejä suoraan apua tarvitseville. Constance toimi tämän vuonna 1867 perustetun ompeluseuran ”Professorskarnas syförening” puheenjohtajana kuolemaansa saakka kevääseen 1923. Yhdistys lakkautettiin vuonna 1932. Sisällissodan jälkeen vuonna 1918 seura kanavoi avustustoimintaansa Diakonissalaitoksen Pitäjänmäellä toimineen lastenkodin hyväksi. 

Suomen Punainen Risti

Toukokuussa 1877 perustettiin Suomen yhdistys haavoitettujen ja sairasten sotilaiden hoitoa varten (Suomen Punainen Risti). Nimensä mukaisesti yhdistys piti päätehtävänään sotajoukkojen lääkintähuollon parantamista. Yhdistys otti alusta lähtien tehtäväkseen myös avustamisen kotimaassa. Perustamiseen innoitti Venäjän ja Turkin välisessä sodassa haavoittuneiden sotilaiden auttaminen. Tehtävään varustettiin keräysvaroin 50-paikkainen siirrettävä sairaala, sotalasaretti. Retkikuntaa johti tohtori Leopold Krohn ja hänen alaisinaan oli kaksi lääketieteen kandidaattia, taloudenhoitaja, kuusi sairaanhoitajaa, kaksi välskäriä ja kirvesmiestä sekä keittäjä ja pesijä. Hoitajista kaksi oli vuonna 1867 perustetun Diakonissalaitoksen sisaria.

Constance kuului yhdistyksen hallitukseen. Hänelle myönnettiin vuonna 1879 Aurora Karamzinin ja muiden hallituksen jäsenten ohella keisarillinen toisen luokan kunniamerkki heidän toiminnastaan sotalasaretin varustamisesta.

Konkordia-liitto

Suomen ja pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri Rosina Heikel oli Ruotsissa tutustunut vuonna 1884 perustettuun Fredrika Bremer förbundet -nimiseen yhdistykseen. Se keräsi varoja jakaakseen apurahoja varattomille naisopiskelijoille. Heikel ryhtyi puuhaamaan samanlaista toimintaa myös Suomeen. Konkordia-yhdistyksen perustava kokous pidettiin hänen kodissaan Vironkadulla vuonna 1885. Läsnä kokouksessa oli myös Constance, josta tuli yksi neljästäkymmenestä perustajajäsenestä, kuten myös muun muassa kansakoulunisänä tunnetuksi tulleesta Uno Cygnaeuksesta.

Konkordia-liiton tehtäväksi määriteltiin jakaa stipendejä naisille, jotka aikoivat edistyä jossakin ammatissa, valmistua opettajiksi tai harjoittaa tieteellisiä opintoja jotakin määrättyä tointa varten. Naisten opintojen esteenä oli usein asenteiden ja säädösten lisäksi tarvittavien varojen puute. 1900-luvun alussa liitto jakautui suomen- ja ruotsinkieliseen toimintaan.

Constance oli aktiivinen myös vuonna 1885 perustetussa Maria-yhdistyksessä sekä 1893 perustetussa Hyväntekeväisyyden järjestämisyhdistyksessä.  Lisäksi hän tuki vuosimaksulla vuonna 1883 toimintansa aloittanutta Helsingin kaupunkilähetystä (nykyisin HelsinkiMissio) ja kuului muutaman koulun johtokuntaan.

Mariaföreningen (Maria-yhdistys)

Vuonna 1885 perustetun Maria-yhdistyksen tarkoituksena oli ”yhdistää kaikkiin yhteiskunnan luokkiin kuuluvia naisia yhteiseen työhön nuorten naisten kohottamiseksi siveellisessä ja tiedollisessa suhteessa sekä heidän taloudellisen asemansa parantamiseksi.” Maria oli sosiaalinen yhdistys, ja sen kohderyhmänä olivat työläisnaiset. Yhdistyksellä oli oma huoneisto kiinteänä tukikohtana viikoittaiselle sivistävälle toiminnalle ja kirjastolle. Toimintamuotoina oli muun muassa työläisäideille tarkoitetut ompelutapaamiset, joissa heillä oli mahdollisuus ommella vaatteita perheilleen yhdistyksen järjestämästä edullisesta materiaalista, sekä nuorille naisille suunnatut luento- ja esitelmätilaisuudet. Maria-yhdistys myös ylläpiti vuodesta 1889 alkaen yömajaa nuorille työtä hakeville työläisnaisille Unioninkatu 43:ssa. Vuonna 1897 yhdistys hyväksyi iäkkäille naispalvelijoille suunnatun kodin säännöt. Koti toteutui vasta 1940-luvulla.

Föreningen för välgörenhetens ordnande (Hyväntekeväisyyden järjestämisyhdistys)

Helsingissä perustettiin vuonna 1893 yhdistys Hyväntekeväisyyden järjestämisyhdistys/ Föreningen för välgörenhetens ordnande (F.V.O.). Sen tarkoituksena oli organisoida hyväntekeväisyysjärjestöjen yhteistyötä, tehdä selvityksiä avuntarpeiden luonteesta ja määrästä, selvittää parhaita auttamisen tapoja sekä kehittää toimenpiteitä ammattimaista kerjäämistä vastaan. Yhdistyksen työ täydensi kaupungin lakisääteistä toimintaa. Malli F.V.O.:n toiminnalle saatiin Ruotsista, jossa vastaava toiminta oli aloitettu neljä vuotta aikaisemmin. 

Constance tuki ja rahoitti F.V.O.:n työtä ja oli myös yhdistyksen hallituksen jäsen. Hänen elinaikanaan yhdistyksellä oli oma keskustoimisto Aleksanterinkadulla ja sen yhteydessä toimi myös työnvälitystoimisto. Yhdistys itse tarjosi työtilaisuuksia työttömille työläisnaisille Ullanlinnan kylpylän yhteyteen perustetussa pesutuvassa. Varainhankintaa varten keskustoimistossa oli myytävänä solmioita, urheilumyssyjä, suksia ja potkukelkkoja. Toimintansa rahoituksen tueksi F.V.O. järjesti myös myyjäisiä sekä huvitilaisuuksia, muun muassa sirkusesityksiä. Turkuun ja Ouluun perustettiin vastaavat yhdistykset 1800-luvun lopulla. 

Constance osallistui tuberkuloosin vastaiseen taisteluun 

Tuberkuloosi oli 1900-luvun alkupuolella vaikea kansantauti. Tauti tappoi keskimäärin yhden suomalaisen joka tunti. Ratkaiseva käänne parempaan tapahtui vasta 1940-luvun lopulla, kun ensimmäiset tautiin tehoavat lääkkeet keksittiin. Elämänsä kaksi viimeistä vuosikymmentä Constance omistikin tuberkuloosin vastaiselle taistelulle. Hän oli jo rouvasväenyhdistyksen tehtävissään vieraillut varattomien kodeissa. Kun hän toimi vuosina 1906–1908 Helsingin kaupungin vaivaishoitohallituksen (nykyinen sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta) jäsenenä seurasi hän tässä luottamustehtävässä kaupungin palveluksessa ollutta Diakonissalaitoksen tuberkuloosisisarta tämän työssä. Constance havaitsi tuberkuloosiin sairastuneiden lasten aseman hyvin heikoksi. Lastensairaalaa ei siihen aikaan vielä ollut, eikä tuberkuloosiin sairastuneita lapsia otettu sairaaloihin potilaiksi. Heille ei myöskään ollut suojapaikkoja perheenjäsenen sairastuessa.Lasten tilanne säälitti Constance Montgomerya ja hän päätti ryhtyä konkreettisiin toimiin heidän hyväkseen. Constance vuokrasi yhdessä Diakonissalaitoksen sisaren, diakonissa Elin Wegeliuksen kanssa keväällä 1910 Sörnäisistä huoneiston tuberkuloosista kärsiville lapsille. Koti oli mitoitettu 10 lapselle. 

Lapsia olisi ollut tulossa enemmän kuin lastenkodissa oli paikkoja eli koti oli liian pieni. Lisäksi sijainti teollisuuden ympäröimänä havaittiin sopimattomaksi lasten terveydelle.

Constance Montgomery ja sisar Elin ryhtyivät kartoittamaan sopivampaa paikka ja he tekivät monia retkiä Helsingin lähiseuduille. Viimein sopiva paikka löytyi Helsingin maalaiskunnasta Sockenbackasta (Pitäjänmäeltä). Villa Droppen sijaitsi hiekkakankaalla ja puusto oli pääasiassa mäntyä – ilmaa oli täällä helppo hengittää. Diakonissalaitos osti huvilan ja siihen kuuluvan maapalstan lastenkotia varten.Tammikuussa 1912 lastenkoti muutti huvilaan. Tilaa oli nyt 16 lapselle. Henkilökuntana oli kaksi hoitajaa ja keittäjä. Sisar Elinin ja Constancen taloudellinen vastuu lastenkodista päättyi kesäkuussa 1915, jolloin Diakonissalaitos otti toiminnan omaksi työmuodokseen. Mutta sisar Elin jäi edelleen johtamaan lastenkotia ja Constance johtokunnan jäseneksi. Lastenkoti kasvoi voimakkaasti 1910-luvun lopulla. Constancen kuolinvuonna 1923 lapsia oli hoidossa lähes 100, henkilökuntaa 20 ja Diakonissalaitos oli hankkinut lapsia varten Pitäjänmäellä seitsemän huvilaa. 

Constancen jälkisäädös

Constance jätti testamentissaan lastenkodille 300 000 markkaa (124 000 €) ja Tuberkuloosin Vastustamisyhdistykselle noin 2 miljoonaa markkaa (829 000 €) hoidettavaksi erillisenä rahastona. Rahaston korkotuotot tuli käyttää tietyssä määrin Pitäjänmäen lastenkodin hyväksi. 1900-luvun alkupuolella Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys (nykyisin Filha ry) toimi merkittävänä aloitteentekijänä Suomen terveydenhuollossa ja pani alulle monia toimintoja, jotka sittemmin tulivat valtion ja kuntien hoidettavaksi.

Lisäksi Constance testamenttasi antiikki-irtaimistoa ja huonekaluja Turun museolle ja arvokkaita taideteoksia Suomen taideyhdistykselle, mutta suurin osa omaisuudesta kohdennettiin tuberkuloosin vastaiseen taisteluun. 

Artikkelin alussa mainittu lasimaalaus ”Antakaa lasten tulla minun tyköni” valmistui vuonna 1923. Sen suunnittelija oli Taideteollisuuskoulussa opiskellut Greta Hult, jolle työ oli hänen debyyttinsä taiteilijana. Kristillisessä symboliikassa lapset kuvastavat rakkautta. Lasimaalauksen lapset voisivat siten kuvastaa sitä lähimmäisenrakkautta, jota Constance toiminnallaan välitti yli puoli vuosisataa.