Catharina Bengtsdotter - Savonlinnan postimestari 1600-luvulla

Catharina Bengtsdotter oli yksi lukuisista 1600-luvun naisista, jotka jatkoivat miehensä viranhoitoa ylläpitäen talonsa asemaa ja varallisuutta, kunnes virallisen päämiehen aseman otti jälleen joku mies. Bengtsdotterin tarina kertoo myös paikallisen tapahtumisen ja keskusviraston välisen tiedonkulun puutteista ja siitä, miten vähän tiedämme menneestä.

Catharina Bengtsdotter oli naimisissa raatimies Mathias Johanssonin kanssa, joka sai 1686 valtakirjan Savonlinnan postimestarin virkaan. Mathias oli alueen kruununvouti Johan Johanssonin veli ja toimi usein tämän sijaisena kruununvoudin, nimismiehen ja linnankirjurin tehtävissä. Johanssonin veljekset tavoittelivat mitä ilmeisimmin keskeistä asemaa kaupungissa. He uskalsivat nousta jopa itseään linnanpäällikkö Abraham Pistolekorsia vastaan.

Kun Johansson kuoli 1696, hänen leskensä Catharina Bengtsdotter anoi saada pitää miehensä viran muutaman vuoden ajan, koska hänellä oli monta pientä lasta ja paljon velkoja. Leski lupasi palkata itselleen taitavan apulaisen ja saikin viran. Apuna hänellä oli Kerimäen kirkkoherran poika, Turun Akatemiassa opiskellut Erik Mårtensson Kostianus, joka toimi kaupunginkirjurina. Bengtsdotteria syytettiin siitä, että hän hoiti postia taitamattomasti eikä kyennyt ”hallitsemaan itsepintaisia postitalonpoikia”. Kostianuksen taas väitettiin hukanneen postivaroja.

Syytökset saattoivat johtua siitä, että postimestarin tehtävä oli haluttu. Savonlinnan kaltaisessa kaupungissa postin määrä oli vähäinen ja palkkio sen myötä pieni, mutta työn teki haluttavaksi vapautus porvareille kuuluvista rasituksista. Kostianus olisi halunnut viran itselleen ja valitti 1697, että Olavinlinnan vahtimestari Herman Klööf (Klöf, Klöv) oli vehkeillyt postimestarin viran omiin nimiinsä. Kostianus väitti, että kansliakollegio oli hyväksynyt hänen takuunsa, mutta tosiasiassa häntä ei oltu missään vaiheessa nimitetty virkaan eikä hän sitä saanut.

Seuraavan postimestarin valinta oli kuitenkin Catharina Bengtsdotterin kädessä – tai sydämessä. Hän ilmeisesti empi naisiko hyvää sukua olevan Kostianuksen vai nuoremman Klööfin, mutta päätyi olosuhteiden pakosta Klööfiin. Tämä joutui kyllä maksamaan sakkoa puolisonsa ennenaikaisesta makaamisesta, mutta se kannatti, sillä Klööfistä tuli paikkakunnan postimestari vuosiksi 1699-1709. Oliko kysymys virasta, rakkaudesta vai silkasta vahingosta, sitä on vaikea tietää.

Catharinan olisi kannattanut valita Kostianus. Ehkä hän olisi ollut Bengtsdotterin ensimmäisen miehen Mathias Johanssonin kaltainen ”taitava, raitis ja vielä melko nuori mies, joka osasi melko hyvin kirjoittaa ja oli sitä paitsi kiltti”, kuten tätä virkanimityksen yhteydessä suositeltiin. Klööf nimittäin tuomittiin 1709 kuolemaan suhteestaan lapsenmurhaajana vangitun luutnantinrouva Sara Zittingin kanssa. Siihen Klööf oli joutunut ”inhimillinen heikkoutensa” vuoksi, kun Zitting oli ollut odottamassa tuomiota vahtimestarin kamarissa. Hovioikeus armahti Klööfin, kun Catharina Bengtsdotterkin anoi armoa miehelleen.

Postimestarin tehtävän Klööf kuitenkin menetti tässä välikohtauksessa ja virka siirtyi pois Bengtsdotterin talosta. Seuraava postimestari oli Ruotsista kotoisin oleva Nils Svensson Rösling, joka oli sotilasurallaan joutunut Olavinlinnan kirjuriksi. Hän itse kirjoittaa tulleensa tulleensa postimestariksi, kun edeltäjä oli eronnut virasta sen niukan palkan vuoksi.

Tukholman valtakirjoja antava postihallinto ei todellakaan pysynyt mukana Savonlinnan vaihtuvissa käänteissä, joihin sekoittui paikallisia eturistiriitoja ja tuota inhimillisen elämän ihanaa puolta, tunteen suurta paloa. Pääasia kuitenkin oli, että posti kulki ja jonkinmoinen järjestys säilyi. Catharina Bengtsdotteria saamme kiittää siitä, että hänen arkistonsa olivat kunnossa. Bengtdotterin ajalta säilyneistä dokumenteista historiantutkijat voivat selvittää 1600-luvun paikallisviranomaisten toimintaa.