Cajsa Wahllund oli arvostettu ravintoloitsija Turussa ja Helsingissä 1800-luvulla

Catharina ”Cajsa” Christina Wahllund syntyi Keski-Ruotsissa Vermlantin (Värmland) maakunnassa vuonna 1771 ja kuoli Helsingissä 1843. Hän on tullut tunnetuksi omistamastaan ravintolasta Kaisaniemi. Hänen nimensä mukaan on nimetty myös Kaisaniemen puisto, Kaisaniemenkatu, Kaisaniementie, Kaisaniemenlahti ja Kaisaniemenranta.

Ei tiedetä ihan tarkkaa vuosilukua, milloin Cajsa saapui Suomeen. Vuosi 1805 on mainittu. Ja arvellaan hänen tulleen säätyläisperheen taloudenhoitajaksi. No, joka tapauksessa hänestä tuli yksi Suomen tunnetuimmista ravintolanemännistä. Hän hoiti useita ravintoloita Turussa ja Helsingissä 1800-luvulla. Näistä tunnetuin on ravintola Kaisaniemi Helsingissä.

Turun Seurahuoneen ravintoloitsija

Turun Seurahuone, joka perustettiin vuonna 1812, sijaitsi Aurakatu 2:ssa. Rakennus toimii nykyään Turun kaupungintalona. Turun seuraelämä oli tuolloin vilkasta, koska venäläisiä oli maassamme runsaasti ja Seurahuoneen rakentaminen palveli kansainvälistynyttä seurapiiriä. Vanha ruotsalaiseliitti, suomalaiset ja uusi venäläisvalta kohtasivat Turun Seurahuoneella.

Seurapiirien näkökulmasta Turun tasokkain ja modernein ravintola oli Seurahuoneen alakerrassa toiminut tila, joka oli vuokrattu Seurahuoneyhtiöltä. Sen ravintolatoiminta alkoi syksyllä 1813, jolloin Cajsa Wahllund siirtyi Turun köyhäintalossa sijainneesta ravintolasta Seurahuoneen ravintolan pitäjäksi. Tilat käsittivät piha- ja majoitusrakennusten ohella Seurahuoneen päärakennuksen koko alakerran, jossa oli yhteensä 18 huonetta keittiötiloineen.

Cajsa Wahllundista tuli siis Seurahuoneen ravintoloitsija ja hän vastasi myös majoituslaitoksesta kahden vuoden ajan. Hän oli taitava ja tarmokas liikenainen, ystävällinen ja lämmin ihminen. Ravintola alkoi menestyä ja siitä tuli Turun paras. Varakkaammat kuten säätyläiset ja Turun akatemian väki suosi mamselli Wahllundia, joka sai huolehtia tarjoilusta yliopiston tilaisuuksissa.

Lokakuussa 1815 Cajsa lähti Seipellin kellariravintolaan ravintoloitsijaksi. Sitä ennen oli tullut riitaa Seurahuoneyhtiön johtokunnan kanssa. Syksyllä 1815 Seurahuoneen ravintoloitsijana aloitti Tukholman Riga Källarenissa aikaisemmin työskennellyt Axel F. Beckmark, joka joutui jo alkuvuonna 1817 mennessä taloudellisiin vaikeuksiin. Yhtiö palkkasi vielä kertaalleen Cajsa Wahllundin vastaamaan Seurahuoneen ravintolatoiminnasta. Tästä kaudestakaan ei tullut kovin pitkä, sillä Cajsa päätti lähteä senaatin ja muun hallinnon mukana syksyllä 1819 uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin, Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiin.

Ravintoloitsijana Helsingissä

Cajsa Wahllund muutti siis Helsinkiin, josta oli vuonna 1812 tullut Suomen pääkaupunki Aleksanteri I:sen toimesta.

Hän vuokrasi Helsingistä Sunnin talon nykyisen Aleksanterinkadun ja Sofiankadun kulmasta. Se muutettiin majataloksi, jossa oli sekä vierashuoneita että ravintola. Maukkaan ruoan lisäksi asiakkaita taloon houkutteli toinen julkisista biljardisaleista. Majoitustiloja käytti lähinnä ns. parempi ja maksukykyinen väki.

Liiketoiminta laajeni. Seuraavaksi Cajsa vuokrasi Kaupunginkellarin ja teatteritalon ravintolan (myöh. Arkadia-teatteri) sekä Siltasaaren kärjessä sijainneen ravintola Emilienburgin, joka tunnettiin kaupunkilaisten keskuudessa paremmin nimellä ”Säästöpankki”. Nimi viittasi kaupunkilaisten antamaan nimeen, koska palkkapussit päätyivät usein ravintolan kassaan.

Wahllundin ravintolat olivat kuuluja hyvästä ruuasta ja viihtyisyydestä. Päivällä tarjoiltiin ruokaa, illalla sen sijaan väkevämpiä juomia.

Ravintola Kaisaniemi

Töölönlahden etelärannalla oli 1700-luvun lopussa pieni puisto, jota laajennettiin 1800-luvulla ja siitä tuli suosittu kävelypuisto. Helsingin ensimmäisen julkisen puiston oli suunnitellut kaupungin hoviarkkitehti Carl Ludvig Engel 1820-luvulla. Se oli saanut nimekseen Yleinen kävelypaikka.

Cajsa Wahllund sai yhdessä teurastaja Salomon Janssonin kanssa oikeuden pitää ravintolaa Engelin suunnittelemassa puistossa. Aluksi he perustivat kahvikioskin. Helsingin kaupunki vuokrasi vuonna 1837 puistossa harjoitettavan ravintolatoiminnan viideksitoista vuodeksi Cajsa Wahllundille.

Mamselli (naimaton nainen, neiti) Wahllund rakennutti vuonna 1839 puiston laidalle merenrantaan paviljonkimaisen ravintola Kaisaniemen, jonka piirustukset hän tilasi Engeliltä.

Turun palon jälkeen 1827 yliopisto siirrettiin Helsinkiin ja Cajsan entiset asiakkaat tulivat jälleen hänen vakiovieraikseen. Ravintola Emilienburg ja sittemmin Kaisaniemi olivat 1830-luvulla yliopistoväen kokoontumispaikkoja, joissa kokoontuivat sekä osakunnat että Lauantaiseuran väki, joista tunnetuimmat olivat F. Cygnaeus, L. J. Runeberg, J V. Snellman, Z. Topelius. Ylioppilaat pitivät äidillisestä Cajsa Wahllundista. Jos ei ollut ruokaan rahaa, monet ateriat saatiin nautittua joka tapauksessa ja maksettiin joskus tulevaisuudessa.

Keisari Nikolai I ei suosinut ylioppilaiden juhlimista ja muutenkin rajoitti heidän kokoontumisia, mutta merkkipäivien vietto oli asia erikseen. Cajsan syntymäpäivänä,1.5., tarjottiin ravintolassa luvallisesti ja olihan se hyvä syy kokoontumiseen. Joka kevät ylioppilaat saapuivat Vapun päivänä laulaen Cajsan luokse. Pidettiin isänmaallisia puheita, laulettiin ja nautittiin Cajsan tarjoamasta boolista. Tästä sai alkunsa ylioppilaiden perinteinen Vapun päivän vietto Kaisaniemessä ja perinne jatkuu yhä ruotsinkielisten ylioppilaiden parissa. Suomenkieliset ylioppilaat kieliriidan jälkeen juhlivat sen sijaan Ullanlinnassa, sekin perinne jatkuu yhä.

Puiston alkuperäinen nimi unohtui ja koko aluetta alettiin kutsua mamselli Wahllundin mukaan Kaisaniemeksi. Puiston jälkeen tuli vielä Kaisaniemenkatu, Kaisaniementie, Kaisaniemenlahti ja Kaisaniemenranta. Suomen historiassa ei ole monta naista, joiden nimen mukaan on nimetty useita katuja, teitä jne.

Kaivopuistoon rakennettiin 1830-luvulla kylpylä ja ravintola, jonka tarjoilusta vastasi Cajsa Wahllund. Sama lämmin ilmapiiri kuin muissakin Cajsan ravintoloissa vallitsi myös Kaivohuoneella. Ura Kaivopuistossa ei kestänyt monta vuotta, vuodesta 1838-1839. Hänen tilalleen tuli vuonna 1839 Saksassa koulutuksensa saanut keittiömestari. Kun tarjoilukin muuttui kansainvälisemmäksi, alkoi ”cajsamainen” ilmapiiri hälvetä.

Cajsa Wahllundin perustama ravintola Kaisaniemi on saanut uudet yrittäjät. Airi, Leo-Matti ja Ville Kallio avasivat paikan uudestaan pitkän ja vaikean restaurointiurakan jälkeen 11.1.2024 Cajsan Helmenä. https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000010093253.html

Cajsa Wahllund kuoli 72-vuotiaana kesällä 1843. Ravintolatoimintaa Kaisaniemessä jatkoi hänen kasvattityttärensä Emilie Myhrman, jonka kausi oli ravintolan kulta-aikaa. Emilie kuoli 61-vuotiaana vuonna 1868 rintatautiin (bröstlidande). Hän oli naimaton. Cajsa Wahllund haudattiin Hietaniemen hautausmaalle vuonna 1843. Hautamuistomerkkiä ei ole enää nähtävillä.

Pieni kuriositeetti! Sanotaan myös, että Cajsa aloitti meidän kaikkien tunteman tippaleivän myynnin 1830-luvulla.