Bertta Leppälä – Karjalan siirtoväen edustaja ja järjestöaktiivi

Maatalousnaisten Keskusjohtokuntaan karjalaisen siirtoväen edustajaksi valittu emäntä Bertta Leppälä oli syntynyt 18.12.1891 Helsingissä, jossa hänen isänsä Kalle Kustaa Pykälä toimi rakennuspuuseppänä.

Kolme vuotta myöhemmin perhe muutti Muolaaseen, jonne Kalle Kustaa Pykälä asettui ensin tilanvuokraajaksi ja sitten itsenäiseksi tilalliseksi. Hän toimi myös asioitsijana, harjoitti mylly- ja sahaliikettä ja oli Vuosalmen suuren yhteismetsän osakkaiden asiamies.

Vuonna 1907 Kalle Kustaa Pykälä valittiin Maalaisliiton edustajana ensimmäiseen eduskuntaan. Hän oli teräväkielinen virkamiesten arvostelija, jonka vakiolauseita oli mm. ”Herroja pittää eppäillä…” Ura kansanedustajana päättyi lokakuussa 1915, kun Pykälä ammuttiin ikkunan läpi kotitalonsa saunaan. Salamurhasta epäiltiin toisen paikallisen valtiopäivämiehen poikaa Matti Poutiaista, joka piileskeli kotitalonsa metsissä ja pakeni lopulta Amerikkaan. Murhan syynä oli ilmeisesti kiista yhteismetsän jaosta.

Nuori kansanedustaja

Isänsä kuollessa Bertta oli vasta 24-vuotias. Hän oli käynyt kansakoulun ja kansanopiston mutta joutui nyt luopumaan jatko-opinnoista. Sen sijaan Bertta ryhtyi hoitamaan velkaista kotitilaa ja saikin isänsä velat maksettua. Syksyllä 1917 hänet valittiin Maalaisliiton kansanedustajaksi.

Eduskunnassa Bertta tutustui kansanedustaja Juhani Leppälään, joka oli jäänyt leskeksi kolme vuotta aikaisemmin. Leppälä oli toiminut nuoruudessaan muun muassa renkinä ja kauppa-apulaisena. Hän oli valmistunut vuonna 1902 kansakoulunopettajaksi Sortavalan seminaarista, ja viljeli nyt omaa maatilaansa Sortavalan maalaiskunnassa sekä toimi Pellervo-seuran konsulenttina. Pariskunta avioitui vuonna 1919, eikä Bertta enää asettunut ehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa, vaan keskittyi Ukonkorven tilan ja kasvavan perheensä hoitoon.

Juhani Leppälällä oli yksi lapsi edellisestä avioliitostaan. Yhteisiä lapsia Bertalle ja Juhanille syntyi neljä. Kun aviomiehen kansanedustajaura jatkui vuoteen 1951, emäntä kantoi päävastuun tilan hoidosta. Hän oli muun muassa ensimmäinen maatalousnaisten maatalousmerkin suorittaja. Ukonkorpi olikin mallitila, jossa koulutettiin harjoittelijoita ja otettiin vastaan retkikuntia.

Martta vai maatalousnainen

Bertta Leppälä oli jo Muolaassa ollut mukana nuoriso- ja maamiesseuroissa. Sortavalan Kirjavalahden maamiesseuran johtokuntaan hän kuului vuodesta 1920 ja toimi vuodesta 1928 sen puheenjohtajana. Miehensä johtaman Itä-Karjalan Maanviljelysseuran kotitalousvaliokuntaan Bertta oli valittu vuonna 1924.

Kun seuran kotitalousvalistus päätettiin vuonna 1929 siirtää Itä-Karjalan marttayhdistysten piiriliitolle, Bertta siirtyi sen puheenjohtajaksi. Marttojen ns. rouva- ja emäntälinjojen ristiriidat johtivat siihen, että Bertta syrjäytettiin vuonna 1934 marttojen piiriliiton johdosta.

Hän jatkoi kuitenkin oman kotikylänsä ja Sortavalan maalaiskunnan marttayhdistyksen puheenjohtajana. Kun Itä-Karjalaankin lopulta perustettiin maatalousnaisten piirijohtokunta vuonna 1938, Bertta Leppälä valittiin sen puheenjohtajaksi ja maatalousnaiset aloittivat taas oman neuvontatyönsä.

Pitkä evakkotaival

Talvisodan aikana Leppälät olivat evakossa Paavolassa Pohjois-Pohjanmaalla. Välirauhan aikana he ehtivät hankkia asutustilan Pälkäneeltä mutta palasivat Sortavalaan heti jatkosodan alussa.

Sodan päätyttyä perhe asettui ensin Porvoon maalaiskuntaan mutta hankki lopulta uuden tilan Askolan Särkijärveltä, jossa Bertta Leppälä kuoli kesällä 1966. Juhani Leppälä kuvaili vuonna 1970 julkaistuissa muistelmissaan vaimoaan näin: ”Vaimoni on harvinaisen toimelias ja ahkera. Häntä ei tapaa laiskana koskaan. Yöllä hän jo näyttää suunnittelevan, mitä huomenna tekee. Saman saa huomata viikon, kuukauden ja vuodenkin tehtäviä suunnitellessa. Hän täyttää suunnitelmansa sisukkaasti.”