Aura Korppi-Tommola - Historiantutkija, tiedon levittäjä ja organisaattori

Istuin vuonna 1983 illallispöydässä Ruotsin Kommunförbundetin johtajan Sten Sture Landströmin vieressä ja keskustelimme suomalaisesta tutkimuksesta. Hän mainitsi, että hänellä on työpöydällään suomalaisen tutkijan Aura Korppi-Tommolan tuore teos, jota Landström piti hyödyllisenä. Olin todella ylpeä siitä, että Auran tutkimus oli päätynyt oikeisiin käsiin ja sillä oli käyttöä.

Aura Korppi-Tommola oli väitellyt vuotta aikaisemmin (1982) väitöskirjalla Ystävyyttä yli Pohjanlahden. Ruotsin ja Suomen välinen kummikuntaliike 1942–1980 ja teos oli heti käännetty myös ruotsiksi. Väitöskirja syntyi ulkopuolisella rahoituksella, mikä oli uutta ja joidenkin mielestä arveluttavaa.

Kansalaisjärjestötoimintaa pidettiin myös marginaalisena tutkimuskohteena. Siitä tuli suosittu vasta 1990-luvulla Euroopan unionin korostaessa kansalaisten omaa aktiivisuutta. Myös viime vuosina suosituksi tullut arjen, jokapäiväisen elämän ja yksilöllisten kokemusten historia ja yliopistojen rahoituksen monipuolistuminen odottivat tuloaan.

Kirjoittaessaan väitöskirjaansa kummikuntaliikkeestä Aura Korppi-Tommola kohtasi työteliäitä Ruotsin ystäviä Erik Mandelinin ja Aarne Eskolan, jotka suurella sitkeydellä rakensivat yhteyksiä yli Pohjanlahden toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Korppi-Tommola kertoo väitöskirjassaan lukuisista Suomen ystävistä ja niistä, jotka sotavuosina keräsivät avustusta suomalaisille kulkien ovelta ovelle. Hän kertoo esimerkkejä, minkälaiseksi konkreettiseksi avuksi Ruotsista tulleet kahvipaketit muuttuivat, kun ne myytiin säännöstelyn ulkopuolella. Niillä voitiin tukea neuvolatyötä ja terveyssisarten toimintaa. Osa annettiin toimeentulotukena vähävaraisille.

Kriisiaika pysähdytti Aura Korppi-Tommolan muiden tutkijoiden lailla miettimään ihmisten selviytymisstrategioita ja sitä, mistä ammentaa uskoa tulevaisuuteen silloin kun oli kaikkein vaikeinta. Tämä kävi erityisesti esiin lastensiirtoja kuvaavassa Sotalapset-teoksessa (1996). Äitien oli vaikea luopua lapsistaan ja sotien jälkeen lasten oli vaikea palata köyhään Suomeen hyvinvoivasta Ruotsista.

Lasten kohtalo puhutti Aura Korppi-Tommolaa myös hänen kirjoittaessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton historian. Teos Terve lapsi – kansan huomen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteiskunnan rakentajana ilmestyi vuonna 1990. Tampereen yliopiston Suomen historian dosenttina (vuodesta 1993) Korppi-Tommola aloitti kyselytutkimuksen lasten asemasta ja erityisesti työstä lasten hyväksi toisen maailmansodan aikana. Kyselyaineistosta valmistui kaksi pro gradu -tutkielmaa. Aineiston pohjalta Korppi-Tommola piti 2005 esitelmän Historiantutkijoiden kansainvälisessä maailmankongressissa. Sydneyssä. Esitelmä jalostui artikkeliksi War and children in Finland during the Second World War (Paedagogica Historica, Vol. 44, No 4/2008, 445–455).

Perheen tuki ja Lapin lumo

Kodin ja vanhempien kannustus on jokaiselle tärkeä. Monelle kotona tai koulussa käydyt päivän- tai maailmanpoliittiset sekä yhteiskunnalliset keskustelut ovat herättäneet monien tulevien historiantutkijoiden kiinnostuksen historiaan, kuten voimme lukea teoksesta Miten meistä tuli historian tohtoreita? (1998). Myös koulun historianopettajalla on usein ollut ratkaiseva vaikutus uravalintoihin, mikä käy ilmi Aura Korppi-Tommolan omasta artikkelista Tilaustyöllä tohtoriksi.

Aura Korppi-Tommolan kasvuympäristönä olivat varuskunnat Lapissa Rovaniemellä ja Alatorniossa ja sen jälkeen Onttolassa lähellä Joensuuta. Onerva-äidin juuret olivat Sodankylässä, jonne perhe palasi loma-aikoina. Raimo Heiskasen, upseeri-isän ura toi perheen Helsinkiin, jossa Aura pääsi ylioppilaaksi Apollon yhteiskoulusta 1968. Kansainvälisyyden alkua merkitsivät lomat Varsovassa, jossa isä toimi sotilasasiamiehenä. Varsova oli erityisesti kylmän sodan aikana näköalapaikka historiasta kiinnostuneelle. Lapin tuntemus täydentyi entisestään, kun hän organisoi Mannerheimin lastensuojeluliiton osastojen arkistoja. Osoittautui, että Muonion paikallisosaston asiakirjat olivat ainoa Lapin sodasta säilynyt paikallisosaston arkisto, joka siirrettiin kiireen vilkkaa Oulun maakunta-arkistoon.

Heimolassa

Kirjoitin syyskuussa 1968 Aura Heiskanen opintokirjaan oikeuden opiskella historiaa. Hän valmistui 1972 humanististen tieteiden kandidaatiksi ja siitä kahden vuoden kuluttua filosofian maisteriksi. Pro gradu -tutkielma syntyi dosentti (myöhemmin professori) Olli Vehviläisen ohjauksessa aiheesta Miksi Norja liittyi Natoon?. Jotkut pitivät aihepiiriä poliittisesti epäsopivana, sillä Korppi-Tommolan opiskeluaikaa varjosivat ylioppilaiden radikaalit vuodet.

Maisterin promootioon Aura Korppi-Tommola osallistui 1977 juristimiehensä Juha Korppi-Tommolan kanssa. Avioliitto toi kosketuksen lakien ja normien maailma, joiden ymmärtäminen auttoi myöhemmin työtehtävissä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ja Tieteellisten Seurojen Valtuuskunnassa.

Aura Korppi-Tommolan tieteellinen ura alkoi vuonna 1975 Helsingin yliopiston Historian laitoksella, joka sijaitsi Heimolassa, entisen eduskuntatalon tilalle rakennetussa uudisrakennuksessa. Hän toimi historian laitoksella tp. amanuenssina ja vt. assistenttina. 1970-luvun proseminaareista ja johdantokursseista lähti Heimolassa innostus kirjoittaa Yleisen historian lähteet – teos, jonka toimitti Pekka Suvanto. Korppi-Tommola kirjoitti siihen yhdessä Kristiina Ritarin kanssa artikkelin Asiakirjat uusimman ajan lähteinä.

Kielitaitoisena ja kansainvälisenä Aura Korppi-Tommola oli suureksi avuksi, kun Historian laitos sai vastaanottaa presidentti Kekkosen syntymäpäivän kunniaksi Yhdysvaltojen Helsingin yliopistolle lahjoittaman professuurin haltijoita, ensimmäisenä 1975 Texasin yliopiston professori Robert (Bob) Crundenin. Amerikkalaisten professorien läsnäolo vaati keskustelutaitoja ja sujuvaa englanninkieltä. Korppi-Tommolalla oli näitä molempia.

Bicentennial professorien laaja-alaisuudesta, metodisista ja teoreettisista taidoista hyötyivät monet. Crunden oli intellektuelli, jonka kiinnostus liittyi mitä moninaisimpiin asioihin ja mikä tärkeintä: hän kiinnostui suomalaisesta kulttuurista. Hän palasi usein Suomeen American Studies-konferensseihin ja kokonaiseksi vuodeksi 1990-luvun alussa.

Monet olivat ne kerrat, jolloin Aura Korppi-Tommola osoitti vieraanvaraisuuttaan Bob Crundenille samoin kuin myöhemmin muille Bicentennial-professoreille ja heidän puolisoilleen. Crundenin terävät kommentit ovat syöpyneet niin Korppi-Tommolan illallisvieraiden kuin hänen oppilaidensa mieliin.

Robert Crundenia seurasi suuri joukko nimekkäitä amerikkalaisia professoreja: Robert Bannister, William (Bill) Chafe, Allan Winkler, John Gaddis ja Lloyd Gardner. Aura Korppi-Tommola osallistui klubeihin, joita pidettiin Historian tutkimus- ja dokumentaatiolaitoksella (nykyisin osa Maailmankulttuurien laitosta). Keskustelut jatkuivat ravintola Marian Helmessä, jossa Helsingin yliopistoon saapuneiden poliittisen historian eksperttien kanssa käytiin kriittisiä keskusteluita kansainvälisen politiikan ydinkysymyksistä. Bill Chafella tuli olemaan ratkaiseva vaikutus kahteen historian osa-alueeseen, johon Korppi-Tommola joutui mukaan ja jotka muuttivat hänen tieteellistä suuntautumistaan.

Naistutkimusta ja muistitietoa

Bill Chafe oli naistutkimuksen pioneereja Yhdysvalloissa. Häneltä saatiin vahvistusta ideaan aloittaa naistutkimus. Aura Korppi-Tommola oli tehnyt YK:n Naisten vuoden teemoista innostuneena sivugradun Suomen historiaan Helsingin yliopiston ensimmäisistä naisopiskelijoista. Idea aloittaa tutkimusprojekti syntyi kertoman mukaan keskusteluissa professori Pirkko Rommin kanssa. Tutkimusprojekti Naisten aseman kehitys Suomessa autonomian aikana käynnistyi ja siinä työskenteli Korppi-Tommolan lisäksi myös muita historiantutkijoita kuten Merja Manninen, Hannele Kurki ja Anneli Mäkelä-Alitalo. Päivi Setälä oli johtoryhmän aktiivi jäsen.

1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa elettiin naistutkimuksen ”heräämisen aikaa”. Aura Korppi-Tommola oli verkottunut pohjoismaisten naistutkijoiden kanssa. Hän oli sosiologien rinnalla ensimmäisiä naistutkimusta ja -opetusta aloittaneita opettajia yliopistoissamme. Naistutkimuksesta tuli yksi Korppi-Tommolan erikoistumisalueista. Hän piti esitelmiä myös ensimmäisissä pohjoismaisissa naishistorian kongresseissa ja kirjoitti naishistoriaan liittyvää opetusmateriaalia.

Projektissa tehty työ oli sittemmin pohjana Naisjärjestöjen Keskusliiton historiateokselle (Tahdolla ja tunteella tasa-arvoa. Naisjärjestöjen Keskusliitto 1911–2001). Aura Korppi-Tommola on myös kirjoittanut kymmeniä vaikuttajanaisten elämänkertoja kansanedustajista presidentinrouviin Suomen Kansallisbiografiaan. Kaikkiaan hän on ollut yksi kaikkein aktiivisimmista kansallisbiografian kirjoittajista. (yhteensä yli 90 elämänkertaa). Kiinnostus henkilöhistoriaan ja lastensuojeluun jatkui myös Niilo Hallmanin elämänkerrassa, jonka Korppi-Tommola julkaisi 1991 yhdessä kohdehenkilön kanssa.

Vuonna 2005 julkaistiin kirjailija Kaari Utrion laajan kirjasarjan Suomen naisen vuosisadat 2. osa: Toivon rakentajat, johon Aura Korppi-Tommola kirjoitti laajat artikkelit ”Toivon vuosikymmenet”, ”Kotona ja rintamalla” ja ”Kotiäidistä virkanaiseksi”. Suomen eduskunnan 100-vuotishistorian neljännessä osassa Naiset eduskunnassa (2006) ilmestyi Korppi-Tommolan artikkeli ”Vuosisadan naisparlamentaarikkoja”. Lisäksi Korppi-Tommola on kirjoittanut useita artikkeleita eduskuntauudistuksesta ja naisten äänioikeudesta. Yksi laajalle levinneimpiä oli opetushallituksen tilauksesta kirjoitettu Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus Suomessa 90 vuotta (Opetushallitus 1997). Siitä kehitettiin verkkoversio 2000-luvulla.

Bill Chafe luennoi myös suullisen historian eli haastattelujen merkityksestä ja tuloksista pohjautuen hänen kansalaisoikeustaisteluja (Civil rights movement) koskeviin tutkimuksiinsa. Tästä syttyi kipinä suulliseen historiaan. Suuret hankkeet lähtevät usein liikkeelle pienistä puroista. Näin tässäkin. Teema sai vahvistusta historiantutkijoiden maailmankongressissa Bukarestissa 1980 pidetyn session teemasta Oral history. Idean haastatteluprojektin käynnistämisestä vei eteenpäin eduskunnan kirjastossa harjoitteleva Jukka Luukkanen.

Ylikirjastonhoitaja Eeva-Maija Tammekann innostui asiasta, ja kun eduskunnan kansliatoimikunta myönsi rahat esitutkimukseen, oli Aura Korppi-Tommolalta saatu tuki korvaamaton. Koehaastattelut (21 veteraanikansanedustajaa) aloitettiin vanhimmista elossa olevista kansanedustajista, kuten Ebba Östenssonista ja Margit Borg-Sundmanista, joita Korppi-Tommola haastatteli. Projektilla ei ollut nauhojen purkuun litteroijaa, vaan nauhoja kuunneltiin yhdessä ja esitutkimusraporttia kirjoitettiin Hietaloiden Vantaan asunnossa ja viereisessä huoneessa leikki kodinhoitajan hoivissa viisi alle 7- vuotiasta lasta, näistä kaksi, Saija ja Sampo olivat Aura Korppi-Tommolan omia.

Hyvän valmistelun ansiosta haastattelutyö sai jatkoa. Hankkeelle asetettiin johtoryhmä, johon koottiin metodia arvostavia historiantutkijoita ja kansanedustajia. Historiantutkijoiden asenne suulliseen historiaan oli tuohon aikaan varsin nihkeä eikä suulliseen tietoon oikein luotettu. Projektin koordinaattoriksi valittiin valtiotieteen kandidaatti Kristiina Graae. Johtoryhmään pyydettiin Aura Korppi-Tommola, Olli Vehviläinen, Seikko Eskola, Juhani Mylly sekä Olavi Borg ja kansanedustajat Tytti Isohookana-Asunmaa ja Pirjo Ala-Kapee, myöhemmin Ilkka-Christian Björklund. Kansanedustajien muistitietoprojekti on ollut käynnissä vuodesta 1987 ja jatkuu yhä eduskunnan suojissa suppeamman johtoryhmän valvonnassa. Rahoitus on saatu Eduskunnan kansliatoimikunnalta ja projektin kuluessa on haastateltu lähes 400 veteraanikansanedustajaa, joista Korppi-Tommola on haastatellut puolisen tusinaa.

Uralla eteneminen

Vuonna 2001 Aura Korppi-Tommola nimitettiin Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan (TSV) toiminnanjohtajaksi, mitä tointa hän hoiti vuoteen 2014 saakka. Hän joutui luotsaamaan yhteistyössä väitöskirjansa ohjaajan, akateemikko Päiviö Tommilan kanssa neliosaisen tieteenhistoria -projektia ja toimimaan Suomen Tieteen vaiheet (2003) teoksen toisena toimittajana. Työtä lisäsivät teoksen englanninkielinen ja ruotsinkielinen versio. Hän toimi edelleen Lottien Suomi-historiaprojektin projektipäällikkönä 1998–2009, joka tuotti neljä tieteellistä tutkimusta lotista, ja oli mukana Tammenlehvän perinneliiton veteraaniaikakauden historiahankkeessa 2006–2014.

Aura Korppi-Tommolalla on mittava määrä artikkeleita kotimaisissa ja ulkomaisissa julkaisuissa alkaen naisten koulutusta koskevasta artikkelista ”Education – the Road to Work and Equality” teoksessa The Lady with the Bow. The Story of Finnish Women (1990) nälkäisiin lapsiin “Hungry, but not starving. The Experiences of Finnish children in town and country during Second World War” teoksessa The Landscape of Food (2003) ja kummikuntaliikkeeseen sosiaalisena innovaationa teoksessa 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Teos on käännetty useille kielille.

Aura Korppi Tommola on antanut opetusta terveydenhoitoon, järjestötoimintaan sekä naisten ja lasten historiaan liittyvistä aiheista Tampereen ja Helsingin yliopistojen lisäksi Joensuun, Turun ja Oulun yliopistoissa sekä Prahan Kaarlen yliopistossa. Hän on ollut pro gradu -töiden tarkastajana sekä useiden lisensiaatintöiden ja väitöskirjojen esitarkastajana ja vastaväittäjänä.

Työtä tieteen ja tutkimuksen hyväksi

Aura Korppi-Tommolan uraa voi kuvata sanoin: Se on ollut aktiivista toimintaa tieteen, kansalaisjärjestöjen ja tieteellisten seurojen palveluksessa. Korppi-Tommolan virkaura alkoi Mannerheimin lastensuojeluliitossa ensin järjestöpäällikkönä (1991–1995) ja sen jälkeen tutkimuspäällikkönä (1996–2000). Näihin vuosiin mahtuu runsaasti liikkuvuutta. Korppi-Tommola oli suosittu esitelmöitsijä ja hän kiersi liiton järjestökenttää puhumassa ajankohtaisista lastensuojeluteemoista ja vapaaehtoisjärjestön asiakirjojen arkistoinnista. Euroopan unioniin liityttäessä Korppi-Tommola toimitti opaskirjasen unionin alueella liikkuvia perheitä varten Lapsiperhe ja Eurooppa (Opintotoiminnan keskusliitto 1995).

Erityisen merkittäviä Aura Korppi-Tommolan elämässä olivat Espanjassa vietetyt vuodet, 1985–1988 ja 1993–1995, joiden myötä hänestä tuli Espanjan kulttuurin ja historian asiantuntija. 1990 luvulla hänet kutsuttiin esitelmöimään Euroopan unionin rahoittamaan European anti-poverty -verkoston perhetutkimusseminaariin ja hän edusti Suomen lastensuojelujärjestöjä Euroopan neuvoston sosiaalipolitiikan konferenssissa. Espanjan kielen taito avasi uuden ulottuvuuden Aura Korppi-Tommolan elämässä. Tästä osoituksena on hänen yhdessä Juha Korppi-Tommolan ja J-P. Helmisen kanssa kirjoittama teos Espanja diktatuurista demokratiaksi.

Useiden kansalaisjärjestöjen historiahankkeissa kirjoittajana ja taustavaikuttajana ollessaan Aura Korppi-Tommola ohjasi niiden vanhat arkistot julkisen arkistolaitoksen säilytettäväksi tutkimuskäyttöön alkaen Kummikuntaliikkeestä ja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta ja päätyen Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan arkistoon ja Pohjoismaisen bioeettisen neuvottelukunnan arkistoon.

Tieteellisten Seurojen Valtuuskunnan toiminnanjohtajana Aura Korppi-Tommola oli kasvun ajan johtaja. Toiminnan laajuutta kuvaa se, että Tieteellisten Seurojen valtuuskuntaan kuuluu noin 250 tieteellistä seuraa. Talon sisällä hän uudisti toimintaa organisoimalla lukuisia hallinnollisia muutosprosesseja esimerkiksi taloushallinnon alalla. Hänen johdollaan kehitettiin TSV:n palveluja jäsenseuroille, kuten arkistoinnin opas ja verkkopalveluja. Hänen aikanaan laadittiin laki TSV:stä 2007. Viimeisinä töinään hän osallistui valtuuskunnan strategian laatimiseen ja organisoi muuton uusiin tiloihin.

Aura Korppi-Tommola tehosti toiminnanjohtajakaudellaan Tieteellisten Seurojen Valtuuskunnan toimintaa siinä määrin, että Suomen Akatemia sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö uskoivat Valtuuskunnalle merkittäviä valtakunnallisia tehtäviä. Korppi-Tommola taitava yhteistyökyky ja hyvät suhteet opetusministeriön takasivat kasvavan rahoituksen. Kun asiat hoituivat tehokkaasti, ministeriö antoikin Valtuuskunnalle jatkuvasti uusia tehtäviä.

Korppi-Tommolan johtajakaudella Valtuuskunnan vastuulle siirrettiin Suomen Akatemiasta valtionavustusten jakaminen tieteelliseen julkaisutoimintaan ja kansainväliseen toimintaan sekä kansainvälisten konferenssien järjestämiseen. Opetusministeriö puolestaan asetti toimimaan Tieteellisten Seurojen Valtuuskunnan yhteydessä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan pääsihteerin ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta pääsihteerin. Tiedeakatemioiden yhteistyöelin Tiedeakatemiain neuvottelukunta asettui myös valtuuskunnan toimistoon. Yliopistojen julkiasujen laatukriteerien kehittämistä varten perustettiin 2010-luvulla Julkaisufoorumi, joka on useiden toimijoiden yhteishanke ja jolle samoin perustettiin toimisto Valtuuskunnan yhteyteen.

Uuden yliopistolain tultua voimaan yliopistojen henkilökunta menetti oikeuden saada valtion virka-ansiomerkki 30 -vuotisesta palvelusta. Sitä korvaamaan Aura Korppi-Tommola ja Helsingin yliopiston silloinen rehtori Thomas Wilhelmsson ideoivat Tiedeyhteisön ansiomerkin, jonka Tieteellisten Seurain Valtuuskunta ja Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto UNIFI perustivat yhdessä. Se on virka-ansiomerkkiä demokraattisempi, koska se voidaan myöntää kaikille yliopistojen ja tieteellisten seurojen ja tiedeakatemioiden työntekijöille eikä vain korkeassa asemassa oleville viranhaltijoille.

Aura Korppi-Tommola oli myös ensimmäinen nainen Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan johtajana ja piti tässä asemassa huolen siitä, että naiset saivat enemmän jalansijaa ja painoarvoa eri tehtävissä.

Yhteenvetona voi sanoa, että Aura Korppi-Tommola on esimerkillisesti edistänyt tieteen tulosten tunnetuksi tekemistä laajoille kansalaispiireille. Jäätyään eläkkeelle keväällä 2014 Korppi-Tommola on palannut historian pariin ja julkaissut Miina Sillanpään elämäntyötä käsittelevän teoksen Miina Sillanpää. Edelläkävijä (SKS 2016).

Mistä voimia tähän kaikkeen? Tähän kysymykseen moni meistä joutuu vastaamaan. Onko se perhe, ystävät, kirjallisuus, mustikkametsä vai ooppera vai kaikki yhdessä. Eräs vastaus löytyy ajalta, jolloin Aura Korppi-Tommola perheineen asui Espanjassa Castellón de la Planassa. Vieraillessamme perheen voimin siellä, Aura tuli paljastaneeksi erään merkittävän asian. Hän kaipasi Suomesta erityisesti mäntymetsä. Mukavinta suomalaiseen metsään on mennä perheen ja ystävien kanssa, kuten olemme Auran kanssa tehneet.