Anni Kilpiranta - opettaja ja kunnanvaltuutettu

Anni Sofia Kilpiranta o.s. Lahtinen syntyi 1892 Emilia Karoliina ja Albert Lahtisen perheen neljäntenä lapsena Kalvolassa, joka nykyisin kuuluu Hämeenlinnaan. Annin äiti Emilia Karolina oli Heinolassa syntyneistä ja eloon jääneistä Löfgrenin sisaruksista vanhin (s. 1858). Hän lähti kahdeksantoista vuoden ikäisenä palvelustytöksi, ensin Porvooseen ja sieltä Helsinkiin. Pari vuotta Heinolasta lähtönsä jälkeen Emilia Karolina muutti Kalvolaan, jossa hänet vihittiin 29.8.1878 Keikkalan kylän Vinnilän (Finnilän) eli Pisson talon ”setämiehen” Albert Verner Iisakinpojan kanssa. Talon isäntänä oli Albertin vanhin veli, Kustaa Adolf Lahtinen. Hän oli saanut talon ajan tavan mukaan. Albert perheineen oli välillä Helsingissä, ja siellä varat ilmeisesti hupenivat niin, että kotiin palatessaan Albert ja Emilia seitsemän lapsensa kanssa saivat asuttavakseen vanhan saunarakennuksen 350 neliön tontilla.

Miksi Pälkjärvelle?

Anni oli kookas nainen, jolla oli paksu sinisenmusta laineikas tukka – nutturalla niin kuin siihen aikaan kuului olla. Nuoruudenkuvissa voi nähdä vapautuneesti hymyilevän Annin, vanhemmiten ilmeet ovat vakavoituneet. Mikä sitten sai nuoren naimattoman kansakoulunopettajaksi valmistuneen hämäläisneitosen hakeutumaan juuri Pälkjärvelle?  Ehkä syynä olivat sukulaisuussuhteet. Annin sekä pälkjärveläisten Lauri, Liena, Erkki ja Eljas Kivisen äidit, Emilia Karolina (1858–1943) ja Vilhelmiina (Miina) (1873–1914) Löfgren olivat sisaruksia, lähtöisin Heinolasta. Sisaruksista kolmas, Anna Charlotta (1866–1951), joka suomensi nimensä Salmelaksi, toimi Sortavalan ja vuoden 1905 jälkeen Raahen seminaarin johtajattarena. Anna Salmelalla oli kiinteät suhteet Pälkjärvellä asuviin sukulaisiinsa. Hän oli usein nähty vieras niin Kivisillä kuin Kilpirannoillakin.

Opettajana Iljalassa, Makarissa ja Ilmakassa

Anni sai ensimmäisen opettajanpestinsä Iljalasta. Hänet valittiin Iljalan yläkansakoulun väliaikaiseksi opettajaksi lukuvuodeksi 1918–1919 alkaen 1.8.1918. Seuraavat kaksi vuotta Anni toimi Makarissa yläkoulun väliaikaisena opettajana. Makarista päästötodistuksensa saaneen kummitätini Ester Immosen todistuksen on 5.6.1920 kauniilla käsialalla allekirjoittanut Anni Lahtinen. Makarin jälkeen Anni otettiin koevuosille Iljalan yläkoulun opettajan virkaan 1.8.1921 alkaen. Valtakirjan vakinaiseen virkaan Iljalan koulussa hän sai 16.8.1923. Työ Iljalan koulussa jatkui elokuun alkuun 1927, jolloin hänet valtuuston päätöksellä siirrettiin Ilmakan yläkansakoulun vakinaiseksi opettajaksi 1.8.1927 alkaen. Ilmakassa Annilla alkoi heti opetussuunnitelmien teko. Päivät olivat varmasti muutenkin työntäyteisiä ennen kuin koulutyö juuri valmistuneessa koulussa pääsi alkamaan. Samoihin aikoihin tuli oletettavasti myös muutto. Kilpirannat saivat uuden kodin koulun alakerrasta.

Kanttori astuu mukaan kuvioihin

Iitissä 1882 syntynyt Martti Kilpiranta tuli Pälkjärven seurakunnan kanttoriksi Kontiolahdelta vuonna 1920. Hän halusi tutustua seurakuntalaisiin ja lähti siinä mielessä tervehtimään myös Iljalan koulun opettajia. Hänen avatessaan ovea joku työnsi sitä sisältä päin. Samassa kuului säikähtynyt naisen kiljahdus, ja kanttori sai sylkäisyn kasvoilleen. Sylkäisijä oli opettaja Anni Lahtinen. Jälkeenpäin, kun pariskunta oli jo avioitunut, kanttori oli nauraen kertonut tapauksesta ja todennut, että harvoinpa sitä tulevaa aviomiestä kasvoihin sylkemällä tervehditään. Anni Lahtisen ja Martti Kilpirannan avioitumisajankohdasta ei ole tietoa. Varmuudella voidaan kuitenkin sanoa, että tammikuussa 1923 Anni oli vielä Lahtinen. Pariskunnan ainoa lapsi, Martti Väinämö syntyi 29.5.1925. Melkoisella varmuudella voitaneen olettaa avioliiton solmitun viimeistään vuonna 1924. Äitiyslomat taisivat tuohon maailman aikaan olla tuntematon käsite. Työtodistuksen mukaan Anni oli pitänyt uransa aikana kaksi kertaa virkavapaata. Ensimmäisen kahden ja puolen kuukauden jakson hän piti talvella 1919 ja toisen ennen Martin syntymää huhtikuun 17. päivästä toukokuun 20. päivään 1925. Koulut loppuivat tuolloin juuri noihin aikoihin, joten Martin syntymä ajoittui heti kesäloman alkuun. Kilpirantojen perheeseen kuului myös Annin sisaren tytär Ulla Lahtinen, joka oli syntynyt Helsingissä tammikuussa 1922.

Kunnanvaltuuston ensimmäinen nainen

Anni Kilpiranta (valintahetkellä vielä Lahtinen) oli Pälkjärven kunnan ensimmäinen naispuolinen kunnanvaltuutettu. Hänet valittiin valtuustoon syksyn 1922 kunnallisvaaleissa. Hän jäikin lähes ainoaksi naispuoliseksi valtuuston jäseneksi Pälkjärvellä. Joulukuussa 1930 valtuustoon valittiin Pälksaaren piirimielisairaalan lääkäri Laina Salo, mutta hän muutti paikkakunnalta pois jo seuraavana vuonna. Kun Pälkjärvelle perustettiin 1919 Lotta Svärd -yhdistyksen paikallisosasto, Anni liittyi mukaan. Hänestä tuli yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja. Yhdistys lopetettiin talvisodan päätyttyä, mutta perustettiin uudelleen Pälkjärvelle paluun jälkeen. Arkistosta löytyneen pöytäkirjan mukaan uudelleenperustamiskokous pidettiin Alahovissa 23.11.1941. Kokoukseen osallistui 16 entistä paikallisosaston jäsentä. Anni Kilpiranta valittiin puheenjohtajaksi, vaikka hän olikin vielä silloin Maaningalla. Anni oli mukana myös kristillisen yhdistyksen toiminnassa ja martoissa.

Kiitettävällä taidolla ja menestyksellä

Talvisodan päättyminen ja evakkoon lähtö merkitsi Annille myös viran menetystä. Siitä kertoo karua kieltään Pälkjärven hoitokunnan Maaningalla antama työtodistus, josta ote: Valtuuston päätöksellä siirrettiin Ilmakan yläkansakoulun opettajan virkaan vakinaisena, lukien elokuun 1. päivä 1927, jossa virassa oli maaliskuun 13. päivään 1940, jolloin alueluovutuksessa menetti virkansa. Opettajantoimessaan on opettaja Anni Sofia Kilpiranta osoittanut nuhteetonta ja vakavaa käytöstä ja hoitanut virkaansa kiitettävällä taidolla ja menestyksellä, josta tämä hänelle todistuksena annetaan erotessaan Pälkjärven kunnan palveluksesta.

Vieraskirjan kertomaa

Elokuussa 1940 Anni sai opettajan paikan Maaningan Käärmelahden koulusta. Kilpirantojen vieraskirjassa on monia entisten pälkjärveläisten opettajatoverien ja ystävien onnentoivotuksia uuteen toimipaikkaan. Opettaja Vilho Karvinen on pukenut sanoiksi varmasti kaikkien sydämessä olleen toiveen: Toivottavasti vielä joskus pääsemme jatkamaan yhdessä entistä työtämme rakkaassa, nyt kurjassa Karjalassamme! Takaisin vallatulla Pälkjärvellä koulut aloittivat toimintansa keväällä 1942 Ilmakassa, Kurikassa ja Makarissa. Ilmakassa ja Makarissa koulu päätettiin aloittaa helmikuun ensimmäisenä, mikäli kouluille saadaan hankituksi opettajat ja koulutarvikkeet. Ilmakkaan valittiin väliaikaiseksi yläkoulun opettajaksi Hilma Airaksinen ja alakouluun Kerttu Pailamo. Voittamattomien esteiden vuoksi yläkoulu alkoi Ilmakassa vasta 20.2 ja alakoulu 2.3.1942. Toukokuun loppupuolella 1942 vieraskirjaan on kirjoitettu: Laulun siivin, kiitoksin ja halauksin teidät saatoimme kotitielle Karjalaan. Onnea Matkaan!  Tekstin jälkeen on pitkä rimpsu maaninkalaisten nimiä. Seuraava merkintä onkin sitten tehty Pälkjärvellä heinäkuun loppupuolella, kun Riihimäeltä saakka on käyty onnittelemassa takaisin Karjalaan palanneita. Elokuun lopussa on vietetty isännän 60-vuotispäiviä ja joulukuussa emännän 50-vuotispäiviä runsaan vierasjoukon läsnä ollessa. Ilo Karjalaan paluusta jäi lyhytaikaiseksi. Parin vuoden kuluttua Pälkjärvi oli taas jätettävä. Tällä kertaa lopullisesti. Ensimmäisen Laihialla vietetyn evakkovuoden jälkeen Anni sai yläkoulun opettajan paikan Teuvalta Salon koulusta.

Levviillelahelle

Joensuussa vieraskirjan ensimmäinen merkintä on tehty 16. päivänä elokuuta 1946. Annin ystävä Selma on kirjoittanut: Iloitsisin, jos sinä vielä saisit ihan ikioman kodin, koska tiedän sinun surevan menetettyä kotiasi. Näen, että olemukseesi ovat kuluneitten vuosien raskaat kokemukset painaneet leimansa. Soisin sinut vielä kerran näkeväni vapautuneena ja onnellisena oman perheesi parissa. Unohda kaikki ikävä ja jätä kauneimmat toiveesi ja unelmasi Jumalan huomaan. Ystävyyttäsi siunaten ja sinulle tulevaisuudelta kaikkea hyvää toivottaen. Kilpirannat saivat Iiksenniityltä, Levviiltlahelta niin kuin Martti sanoi, asutustilan monien muiden pälkjärveläisten tavoin. Siellä olivat Martta ja Armas Sorsa, Savolaiset, Heinoset ja monet muut. Vieraskirja kertoo, että isännän 65-vuotispäiviä on vietetty Iiksenjoella elokuun viimeisenä päivänä 1947. Vuotta myöhemmin syntymäpäiviä vietettiin tupaantuliaisten merkeissä. Opettajanuransa viimeiset vuodet Anni toimi Iiksenvaaran koulun opettajana. Koulu toimi alkuun pälkjärveläisen evakkoperheen Matti Ryynäsen tuvassa. Vuonna 1950 koulu sai tilat kunnan maatilalla olevasta rakennuksesta. Oppilaina oli paljon siirtolaisten lapsia, osa Annin oppilaita jo toisessa polvessa. Annin entisen oppilaan kertoman mukaan Anni oli ymmärtäväinen, viisas vanha opettaja. Viiden kilometrin matkan kotoa kouluun Anni kulki sulan maan aikaan polkupyörällä. Talvisaikaan matka auraamattomia teitä pitkin taittui hevoskyydillä. Kyytimiehenä toimivat aviomiehen lisäksi myös kylän maanviljelijät.

Pälkjärveä muistellen

Vuosien varrella Kilpirantojen uudessa kodissa on vieraskirjan mukaan vieraillut tämän tästä entisiä pälkjärveläisiä pitkienkin matkojen takaa. Aina on muisteltu kaipauksella Pälkjärven aikoja. Makarin koulun entinen opettaja Toivo Leini kirjoittaa vieraillessaan Mietoisista käsin perheineen Kilpirannoilla kesällä 1950: Olemme viettäneet tässä kauniissa kodissa unohtumattomia hetkiä muistellen Pälkjärveä ja sen monia nyt hajallaan asuvia asukkaita. Olemme iloinneet vilpittömästi siitä, että elämän uskoa, rakkautta ja lannistumatonta mieltä ei ole heiltä puuttunut. Uudet, entistä ehommat asumukset on saatu ja elämisen alkuun on päästy. Vaikka kuljettu ”via dolorosa” on paljon vaatinut, mutta se on myös jotakin antanut. Jäntevyyttä on saatu ja henkinen jano on kasvanut ja jotakin arvokasta on kirkastunut. Arvokkain elämisen muoto onkin se, jolloin ikuiset arvot kirkastuvat ja tapahtuu rauhaan johtava seestyminen. Viimeisenä vieraskirjaan on kirjoittanut 12.8.1954 Kilpirantojen kummityttö Raija Kivinen Paimiosta. Anni Kilpiranta kuoli 21.3.1955.