Anneli Sauli – Raahe jäi, filmitähti syntyi

”En minä oikeastaan muista Raahesta mitään”, myöntää Anneli Sauli Vappu Kalliolle vuonna 2019 antamassaan haastattelussa. Raahelaiset muistavat Anneli Saulin.

”Anneli oli Lapaluodossa pidetty, kaunis tyttö. Hän auttoi äitiänsä muun muassa viemällä Kankaan talon kahvilasta satamaan kahvia sekä työskentelemällä kesäisin Lindbergin satamaruokalassa.”

Pyhäjokisen talontyttären tytär

Anneli Helena Sauli (vuodesta 1965 oik. Pakkasvirta, o.s. Savolainen, vuosina 1956–1965 Lindman, Saksassa taiteilijanimenä Ann Savo) syntyi 6. elokuuta 1932 Pohjois-Pohjanmaalla Pyhäjoen kunnan Yppärin kylässä Heikkilän talossa. Heikkilän talo oli kylän suurimpia. Anneli oli Heikkilän tyttären, Salli Marian, avioton lapsi. Tyttären synnyttyä kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mikä hän oli: mustalainen. Hänet katsottiin esisilmäyksellä erilaiseksi. Hän ei ole koskaan tavannut biologista isäänsä, joka oli Valdemar Schwartz, ”Kaunis Valtti”. Isänsä henkilöllisyyden hän sai selville vasta keskikoulun (1950) jälkeen Raahessa.

Kun Anneli oli viisivuotias, Heikkilän talo oli pakko myydä. Annelin isoisä Oskari Heikkilä oli kuollut, enot lähtivät työn perässä kuka mihinkin, äiti Salli lähti piikomaan maalaistaloon. Anneli muutti Aina-mummon kanssa Oulaisiin, pieneen radanvarsimökkiin. ”Sinne me jäimme, suvun vanhin ja nuorin.” Oli nälkä ja kylmä. Puolitoista vuotta he kärsivät vilua ja nälkää.

Annelin äiti, Salli, oli muuttanut äitinsä (Annelin mummu) vaatimuksesta palveluspaikastaan Rovaniemelle ja saanut työpaikan matkustajakoti Hannukselasta. Siellä hän oli tutustunut hitsaaja Tapio Savolaiseen ja mennyt hänen kanssaan naimisiin. Salli tuli ja vei Annelin ja äitinsä Oulaisten mökistä Rovaniemelle. Tapio Savolainen adoptoi Annelin heti. Heikkilän Annelista tuli Savolaisen Anneli ja Tapiosta hänen oikea isänsä.

Elämä jatkui Rovaniemellä

Talvisodan alettua Tapio Savolainen joutui rintamalle. Salli-rouva kävi välillä sahalla töissä. Anneli aloitti kansakoulun ja kävi Pelastusarmeijan pyhäkoulua. Jatkosodan aikana Rovaniemellä oli saksalaisten tukikohta. Heillä oli venäläisiä vankeja. Anneli haki muutaman kaverinsa kanssa saksalaisilta neliskanttisia limppuja ja vei niitä salaa vangeille.

Kun saksalaisia ruvettiin ajamaan pois Lapista vuonna 1944, Rovaniemen asukkaita siirrettiin Pohjois-Ruotsiin. Annelilla ei ole ruotsalaisista pahaa sanottavaa. Hän kertoo kirjassaan Elämäni on minun, että heitä kohdeltiin Ruotsissa hyvin. Kaikilla oli kuitenkin kiire päästä takaisin Rovaniemelle, mutta siellä oli liian vaarallista kaikkialle kylvettyjen miinojenkin takia. Pakko oli muuttaa pois. Savolaiset muuttivat Tapio Savolaisen kotiseudulle Outokumpuun.

Sota oli keskeyttänyt Annelin koulunkäynnin, mutta Outokummussa hän aloitti keskikoulun 13-vuotiaana. Savolaiset muuttivat takaisin Rovaniemelle, kun Tapio sai työpaikan Marttiinin puukkotehtaalta.

Kun Rovaniemelle perustettiin Suomen Demokratian Pioneerit, Anneli oli yksi ensimmäisiä pioneereja ja ainoa oppikoululainen. Hän omaksui sen arvomaailman, mitä kotona edustettiin.

Vappu Kallion haastattelussa vuonna 2019 hän sanoi: ”Minä olen mustalainen, kommunisti ja ateisti.” Nämä määritelmät ovat filmitähti Anneli Saulin peruskiviä; niillä hän paaluttaa minuuttaan. Mustalaisuudestaan huolimatta hän ei ole koskaan elänyt mustalaiselämää.

”Minulla on yhä SKP:n jäsenkirja, mutta en toimi aktiivisesti. Mulla ei ole mitään syytä muuttua oikeistolaiseksi. Olen vannoutunut köyhälistön puolestapuhuja”, hän sanoi vuonna 2019.

Rovaniemen pioneereissa Anneli sai päästää esiintymishalunsa valloilleen. Klassista balettiakin pioneerit harjoittelivat omatekoisissa balettitossuissa. Anneli sai laulaa, tanssia ja esiintyä. Siinä vaiheessa hänelle tuli selväksi, että hän haluaa näyttelijäksi. Haave eli.

Muutto Raaheen

Kun Savolaiset muuttivat Raaheen, Anneli oli 17-vuotias. Raahessa hän kävi keskikoulun viimeisen luokan (V:lle 49 keskik. 50). Hän kertoo elämäkertakirjassaan, että kävi koulua mielellään. Hän oli hyvä voimistelussa ja tykkäsi kielistä, äidinkielestä ja saksasta.

Savolaiset asuivat Lapaluodossa 1900-luvun alussa rakennetuttua Renkaan taloa vastapäätä. Talon omisti virallisesti Suomen Kommunistinen puolue, joka oli myös vuokrannut tontin Raahen kaupungilta. Talossa oli vilkasta huvitoimintaa Lapaluodon sataman kukoistusaikana: tansseja, näytelmiä, urheilua.

Kun Renkaan talossa oli tanssit, Salli kehotti Anneliakin rohkaisemaan mielensä ja menemään tansseihin. Hänellä ei ollut muita kenkiä kuin tennarit, siksi häntä ei oikein huvittanut mennä. Tanssi siellä muitakin lapaluotolaistyttöjä tennarit jalassa.

Salli Savolainen piti Lapaluodossa kahvilaa ja työmaaruokalaa satamatyöläisille, välillä kioskiakin, siihen asti, kun perhe muutti Ruotsiin vuonna 1957. Anneli kävi auttelemassa äitiään vielä silloin, kun hän oli Kemin kaupunginteatterissa näyttelijänä. Yhtenä kesänä hän kaatoi kymmenen litran kahvipannun päälleen. Paloarvet näkyivät vielä, kun hän kävi esittäytymässä Toivo Särkälle elokuvarooleja varten.

Raahe jäi Annelin muistoon ahdistavana ja pikkuporvarillisena. Perhe oli hyvin vasemmistolainen ja vapaamielinen. Keskikoulun päätyttyä Annelilla oli kova pyrkimys päästä teatteriin.

Teatteriin oli päästävä

Syksyllä 1950 Anneli pakkasi kapsäkkinsä Raahessa ja matkusti junalla Lahteen, jossa asettui asumaan matkustajakotiin. Kolme vuotta myöhemmin hän oli koko maan tuntema Anneli Sauli, mustavalkoisten elokuvien sammumaton tähti.

Lahdessa hän pääsi Kaupunginteatteriin avustajaksi. Leipätyökin oli löydettävä. Sitä löytyi kaupungin lastentarhasta, kukkakaupasta, puusepäntehtaalta ja margariinitehtaalta, josta hän sai ilmaiseksi margariinia. Laiskaksi Annelia ei voi moittia: hän oli töissä kuutena päivänä viikossa, illat teatterissa pikku rooleissa ja opiskeli teatterialaa Laina Kalmarin oppilaana. Näin kului kaksi vuotta. Sitten Anneli haki Kemin Kaupunginteatteriin ja pääsi.

”Aika pienestä kiinni tämä elämä! Olisin voinut hautautua Kemin teatteriin. Menin Mikonkatu 15:een (Toivo) Särkän toimistoon. Matti Kassila oli oven ulkopuolella. Minulla oli tummanruskea pitkä kihara tukka, eikä minua käsketty istumaan. Särkkä ehdotti vuoden sopimusta. Sanoin, että olin kihloissa hollantilaisen insinöörin kanssa ja ajattelin muuttaa Hollantiin. Ahaa, tehdään sitten 2-vuotinen sopimus, sanoi Särkkä. Siinä oli kaksi temperamenttista ihmistä vastakkain. Vain Siiri Angerkoski ja minä sinuteltiin maisteri Särkkää”, muisteli Anneli Sauli vuonna 2019 nauraen päivää, jolloin hän sai ensimmäisen pestinsä elokuva-alalle. Juuri Särkkä keksi hänelle taiteilijanimen Sauli. (Kallio 2019) Anneli muutti Helsinkiin keväällä 1953.

Tähti oli syttynyt

Särkkä laittoi Annelin harjoitusmielessä tukkilaiselokuvaan Me tulemme taas, jota kuvattiin SF-halleilla ja Pernajassa keväällä ja kesällä 1953. Samana vuonna 1953 filmattiin Hilja – maitotyttö, josta tuli hänen läpimurtoelokuvansa. Hän ei ensitöikseen ollut viettelevä Hilja vaan reipas Katri Karkela vastanäyttelijänään reipas Tommi Rinne. Annelin tuleva aviomies Åke Lindman näytteli elokuvassa pahaa poikaa.  

Hilja – maitotytön ensi-ilta oli 25. joulukuuta 1953. Teuvo Virtanen muistelee kirjassaan Yleissuomalainen Lapaluoto, että hän oli Raahen Bio Huvimyllyssä katsomassa elokuvaa yhdessä lapaluotolaispoikien kanssa. Kun Anneli siinä kovasti pussaili, Raimo Savolainen vajosi häpeästä penkin alle. Kotona Annelin elokuvaura hyväksyttiin.

Hilja – maitotyttö myytiin Argentiinaan, Brasiliaan, Chileen, Israeliin, Itävaltaan, Kuubaan, Meksikoon, Neuvostoliittoon, Saksan liittotasavaltaan, Uruguayhin, Venezuelaan ja Yhdysvaltoihin.

Hiljaa seuranneissa elokuvissa kuten Risti ja liekki (1957), Miriam (1957) sekä Lumisten metsien tyttö Anneli katsoo esittämiensä naisten olleen usein miehisen vallankäytön kohteita. (Wikipedia)

Filmihäät Raahessa joulukuussa 1956

Tämä tapahtuma on jäänyt pysyvästi raahelaisten muistiin: Åke Lindmanin ja Anneli Saulin häät vietettiin Raahessa joulun alla vuonna 1956. Kauanhan he olivat jo seurustelleet ja nyt he sitten astelivat papin aamenille Raahen kirkkoon.

Eeva-lehti kirjoitti: ”Raaheen he ajoivat Åken autolla ja joulukuun yhdeksäntenätoista päivänä heidät vihittiin Raahen kirkossa; Åke tummassa puvussaan, joka on jalkapalloilusta saatu lahja ja Anneli valkoisessa duchesse-puvussa. Åken omaisia ei pitkän matkan vuoksi ollut häissä, varsinkin kun perheessä on surua – Åken isä kuoli muutamia kuukausia sitten.”

Hääillallinen tarjoiltiin Annelin kotona Lapaluodossa. Kuherruskuukausi kesti vain pari viikkoa, koska kummallakin oli kiire Helsinkiin filmaamaan. Anneli matkusti sen jälkeen Saksaan.

Häämatkan nuori pari teki potkurilla jäitä myöten Raahen saaristoon. Anneli istui potkurissa ja Åke lykkäsi. Pariskunta kävi elokuvissa pari kertaa. Elokuvateatterin omistaja Kalle Siponen ojensi Annelille kukkakimpun ja kertoi, että Raahessa katsotaan enimmäkseen kotimaisia elokuvia.

Raahelaiset pitivät Annelia omana tyttönään ja piirittivät pariskuntaa nimikirjoituksia pyytäen, kun he tulivat ulos teatterista.

Elokuvia Suomessa ja Saksassa

Vuosien 1953-1960 välillä Anneli teki 16 elokuvaa Suomessa, joista yksi oli suomalais-saksalaista yhteistuotantoa. Lisäksi hän teki yhden elokuvan Ruotsissa ja 3 Saksassa ennen kuin muutti sinne 4 vuodeksi vuonna 1960.

Saksaksi Hilja maitotytön nimi oli Liebe einer Sommernacht. Elämäkertakirjassa Anneli arvioi, että Hilja pelasti hänet suomalaisen elokuvateollisuuden romahduksen kynsistä, joka oli odotettavissa. Hiljan ansiosta hän sanoo saaneensa elää identiteettinsä, itsetuntonsa ja ammattitaitonsa kannalta tärkeät vuodet Saksassa.

”Hiljan myötä minut oli opittu tuntemaan, ja kutsu Saksaan näyttelemään tuli paikallisen filminostajan aloitteesta. Enhän minä itse olisi sinne osannut lähteä, muutaman roolin tehnyt tyttö. Ajoitus oli oikea, leipä oli jo loppumassa.” (Valleala 2015)

”Jos hän olisi ollut muutaman sentin pitempi, hän olisi päässyt Hollywoodiin näyttelemään. Mutta pituutta oli vain 156 senttiä, ja Hollywood-tähtöset olivat jo tuolloin pitkiä ja hoikkia. Kansanvälisen uran kompastuksena oli myös englanninkielitaidon puute. Rovaniemellä, missä hän kävi keskikoulun, ei opetettu englantia vaan ainoastaan ruotsia ja saksaa.” (Kallio 2019)

Anneli esiintyi Saksassa 10 elokuvassa nimellä Ann Savo. Avioliitto Åke Lindmanin kanssa päättyi eroon vuonna 1962.

Anneli tuli raskaaksi kesällä 1964 Berliinissä, jossa hän tapasi kirjailija Markku Lahtelan. Romanssi oli lyhyt. Lahtela oli Berliinissä stipendiaattina. Raskausaikana Anneli odotti kuvauksien päättymistä ja kotiin pääsyä.

Takaisin Suomeen

Odotusaikana Anneli oli paljon yksin ja laitteli kotia kuntoon. Johanna syntyi Helsingin Naistenklinikalla vuonna 1965. Hän solmi avioliiton Jaakko Pakkasvirran kanssa, kun Johanna oli puolivuotias. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1968.

”Pisimmän ajan Anneli asui paikallaan Joensuussa, jonka teatterista hän Saksan vuosiensa jälkeen sai töitä hurjamaineisen ohjaaja Jouko Turkan ansiosta.

’Turkka oli ihminen silloin. Minulla ei ole hänestä mitään pahaa sanottavaa. Hän sanoi, että miten sinä suuri maailmantähti haluat tänne töihin? Soita huomenna uudelleen, jos vielä haluat. Minä sanoin, että olen työtön ja lapsen kanssa ja tarvitsen työpaikan. Niin pääsin Joensuuhun, ja Jokke järjesti minulle teatterin parhaan palkan ja vielä asunnon. Lapsi pääsi siellä kouluun, ja olin siellä yli 20 vuotta töissä.’” (Kallio 2019)

”Olen elänyt Joensuussa 22 täystyöllisyyden vuotta ja olen niistä hyvin kiitollinen.” (Elämäni on minun 1993) Hän polki pyörällä teatteriin muutaman kerran päivässä ja ajatteli, että onpa hemmetin kiva polkea näitä mäkiä. Hän toimi näyttelijänä Joensuun kaupunginteatterissa vuosina 1971–1996 tehden satapäin hienoja rooleja.

Eläkkeelle ja Helsinkiin

Eläkkeelle jäätyään Anneli muutti Helsinkiin ja jatkoi työskentelyä freelancerina. Hän esiintyi muun muassa Hovimäki- ja Käenpesä -televisiosarjoissa.

”Elokuvissa ja teatterissa esiintymisen lisäksi Anneli Sauli toi usein esille taustaansa romanina sekä työväenliikkeen toimijana ja kommunistina. Hän oli isänsä puolelta etnisesti suomenromani, ja hän oli pitkään Suomen mustalaisyhdistyksen (nyk. Suomen Romaniyhdistys) jäsen ja toimitti sen tiedotus- ja jäsenlehteä.

Vuonna 2010 Anneli Sauli palkittiin taiteen valtionpalkinnolla, jonka arvo oli 15 000 euroa. Hän sai Betoni-Jussin 2013 palkintona elämäntyöstään elokuvanäyttelijättärenä. Vuoden 2022 elokuussa Sauli sai postuumisti Red Carpet -pronssitähden Hyvinkään Tähtiraitille.

Anneli Sauli menehtyi 89-vuotiaana 15.3.2022 helsinkiläisessä hoitokodissa. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle Helsinkiin.” (Wikipedia)