Anneli Keski-Korsu - Pankkivirkailijan työ käsityöstä sähköisiin palveluihin

Eläkkeellä oleva pankkivirkailija Anneli Keski-Korsu näki 32 vuotta kestäneen työuransa aikana miten monet työvaiheet siirtyivät käsityöstä tietokoneelle.

Kauppaopiston jälkeen työelämään

Annelin (o.s. Saarenpää s. 1931) lapsuudenkoti sijaitsi Ollinsaaressa. Kansakoulusta hän jatkoi opintietään keskikouluun ja sen jälkeen Raahen Porvari- ja Kauppakouluun. Hän sai merkonomin paperit vuonna 1950. Samana kesänä pääsi kesäksi töihin Santahoman konttoriin. Syksyn koittaessa hän aloitti työt Korsu Oy:n konttorissa. Pienessä yrityksessä piti tarttua kaikkiin tehtäviin, joita konttorissa tehtiin.

Anneli solmi avioliiton Pentti Keski-Korsun kanssa ja kun perheeseen oli syntynyt kaksi poikaa, hän jättäytyi pois työelämästä muutamiksi vuosiksi.

Asiakas oli pankissa tärkein

Elettiin vuonna 1959, kun Kansallis-Osake-Pankissa oli pankkivirkailijan paikka auki. Anneli marssi johtajan tykö ja ilmoitti kiinnostuksensa ja sai paikan.  Pankki toimi tuolloin Kauppakadun ja Koulukadun kulmassa sijaitsevassa talossa, jossa nyt toimii asuntola ja kirpputori Wanhakulma. Asiakas piti huomioida heti, kun hän oli astunut pankkisaliin. Pankki oli auki kuutena päivänä viikossa. Lauantaisin ja jouluaattoisin pankin ovet suljettiin kello 13. Uudenvuoden päivä oli pitkä työpäivä. Silloin laskettiin kaikkien talletusten korot. Monet asiakkaat tulivat heti vuoden vaihduttua merkkauttamaan korot pankkikirjalleen.

Pankissa työskenteli johtajan lisäksi viisi pankkivirkailijaa. Vain johtajalla oli oma huone. Pankkivirkailijat istuivat pitkän tiskin takana. Kassalla oli oma erillinen lasiseinin erotettu paikka. Kun asiakas tuli nostamaan rahaa pankkikirjaltaan, häntä palveli ensin joku neljästä pankkivirkailijasta. Tämä merkitsi tapahtuman asiakkaan pankkikirjaan ja antoi asiakkaalle kassalipun, jolla asiakas sai rahat kassalta.

Liikkeiden kassanhoitajat toivat pankkiin myynnistä kertyneen tuoton. Usein he tarvitsivat vaihtorahaa. Useat yritykset maksoivat palkat käteisellä. He hakivat palkkarahat pankista ja pussittivat itse tilipusseihin kullekin työntekijälle kuuluvan summan. Kassanhoitaja kirjasi käsin kassakirjaan jokaisen tapahtuman. Hänen vastuullaan oli pitää rahankierrosta kirjaa. Apuna oli vain laskukone.

Vekseleitä ja sekkejä

Yritykset käyttivät paljon sekkejä maksuvälineenä. Vekseli oli yleinen tapa lainata rahaa, kun rahan tarve ei ollut kovin suuri. Pankinjohtaja myönsi vekseleitä, joissa piti olla takaaja. Kun osamaksukauppa yleistyi, vekseleiden käyttö väheni. Pankissa myytiin myös veromerkkejä. Pankki osti ne postista ja myi asiakkaille.

– Tämä oli asiakaspalvelua, ei tästä pankki hyötynyt mitään, Anneli täsmentää. Veromerkkejä liimattiin kauppakirjoihin ja verokortteihin. Nykyisin asia hoituu pankkisiirrolla.

Tietokoneet avuksi

Uransa aikana Anneli ehti nähdä sen, kun tietokoneet tulivat avuksi. Pankkikirjojen tapahtumat tallentuivat tiedostoon eikä korkojakaan enää tarvinnut itse laskea. Pankki muutti vuonna 1971 Kirkkokadulle, jossa hän ehti työskennellä pari vuosikymmentä ennen eläkevuosiaan.

– Minä pidin työstäni, Anneli summaa työuraansa.

Juttu on julkaistu 27.10.2018 kaupunkilehti Raahelaisessa.