Tyttökoulun johtajatar Anna Salmberg o.s. Brinck tunnetaan kuuluisamman oppilaansa Fredrika Runebergin (1807-1879, o.s. Tengström) ansiosta. Kielten opetus oli niin tehokasta Salmbergin mamsellikoulussa, että Fredrika osasi kääntää tekstejä aviomiehelleen Johan Ludvig Runebergille suoraan ranskasta, saksasta ja englannista vielä vanhoilla päivilläänkin. 

Anna Brinck syntyi Kööpenhaminassa vuonna 1788. Hän ei ollut tanskalainen vaan englantilainen ainakin äidinkieleltään. Hän asui lapsena äitinsä ja isäpuolensa kanssa plantaasilla Länsi-Intian saarilla, jotka kuuluivat Tanskan siirtomaihin. Ei arvannut tuolloin nuori neito, että tuleva aviomies olisi suomalainen merikapteeni ja ratsutilallisen poika, joka ankkuroisi aluksensa Saint Thomasin satamaan eräänä kauniina päivänä. 

Anna Brinck solmi avioliiton Sauvolla syntyneen merikapteeni Arvid Abraham Salmbergin (1773-1809) kanssa, jonka hän oli tavannut Länsi-Intiassa. Nuori aviopari muutti Suomeen. Kapteeni kuoli nuorena vuonna 1809 ja Anna jäi yksin 21-vuotiaana.

Nuori leski joutui miettimään omaa elämäänsä ja toimeentuloaan uudemmankin kerran. 

Onneksi Anna pääsi vapaaherratar Sara Klinckowströmin (1772-1838, o.s. Cuthberth) seuranaiseksi. Sara oli englantilainen syntyjään ja naimisissa Vuojoen kartanon isännän, kenraaliluutnantti ja senaattori Otto Wilhelm Klinckowströmin (1778-1850) kanssa. Vuojoen kartano oli aikoinaan Satakunnan suurimpia maatiloja.

Tyttökoulujen alku Suomessa

Suomalaisen tyttökoulun historia alkaa Viipurista, jossa aloitti vuonna 1788 saksankielinen kolmiluokkainen poikakoulu, johon kuului erillinen tyttöosasto, Demoisellen-Classe. 1800-luvun alussa perustettiin Vanhan Suomen kaupunkeihin Viipuriin, Haminaan, Käkisalmeen ja Savonllnnaan saksankielisiä tyttökouluja, joissa annettiin alkeisopetusta. Nämä koulut eivät olleet säätyläiskouluja. Siellä oli vapaaoppilaspaikkoja, jotka oli varattu varattomien kotien tyttärille. 

Mamsellikoulut olivat taas yksityisiä ja pieniä täysihoitoloita eli pensionaatteja, joissa tytöt asuivat useitakin vuosia. Opetusaineet palvelivat paremmin arkielämää, kun verrataan poikakouluissa opetettavia aineita, jotka valmistivat nuoria miehiä yliopisto-opintoihin ja sitä kautta virkaelämään. Mamsellikoulut kasvattivat tytöistä naimakelpoisia naisia, joiden päätehtävänä oli perustaa perhe, löytää hyvä puoliso ja kasvattaa lapsia. 

1800-luvulla saapui Suomeenkin eurooppalaiset kasvatusihanteet ja jo Vanhan Suomen tyttökoulujen olemassaolo vaikutti siihen, että vuoden 1841 kouluasetuksella perustettiin Suomeen ensimmäisenä Pohjoismaista kolme valtion tyttökoulua: Turkuun, Helsinkiin ja Viipuriin. Käytännössä koulut olivat kolmi- tai nelivuotisia ja olivat tarkoitettuja säätyläisten tyttärille, koska heidän perheillään oli varaa maksaa kalliita opetusmaksuja.  

Vuoden 1866 kouluasetuksella Suomeen perustettiin kansakoulu, jossa annettiin tytöille ja pojille samaa opetusta. 

Suomen ensimmäiset tyttölyseot olivat yksityisiä. 1906 perustettiin Helsinkiin valtion tyttölukio, vasta vuonna 1915 saatiin yliopistoon johtava valtion tyttölyseo, jossa oli kuusiluokkainen keskikoulu ja kolmiluokkainen lyseo.

Mamsellikoulun johtajatar

Seuraneidin toimen jätettyään ja saatuaan apua Sara Klinckowströmiltä Anna Salmberg perusti ensimmäisen tyttökoulunsa Hämeenlinnaan ja sitten Turkuun (Salmbergska flickpensionen i Åbo), jossa hän toimi mamsellikoulun johtajattarena luultavasti vuodet 1823-1850. Hänestä tuli erittäin arvostettu ja kunnioitettu opettaja, jonka muotokuvan maalasi norjalainen taidemaalari Thomas Legler (1806-1873) ja taulu on nähtävillä vielä nykyäänkin ja se kuuluu Turun kaupungin taidekokoelmiin.

Salmbergska flickpensionen oli tunnettu tasokkaasta ja perusteellisesta opetuksesta. Fredrika Runebergin mukaan jokainen oppilas luki omaan tahtiinsa läksyjä ja käännöstehtäviä.  Sitten kun osasi asiansa, meni kuulusteltavaksi. Opetus ei siis ollut varsinaista luokkaopetusta suurissa ryhmissä, vaan lähinnä jonkinasteista yksilöopetusta. Mamselli Carolina Högman (1808-1867) toimi apuopettajana.

Kielitaitoinen pedagogi Anna Salmberg oli myös taidokas piirtäjä. Hänen maalaamansa akvarelli ”Turku palon jälkeen talvella 1827” kuuluu Åbo Akademin kuvakokoelmiin.

Tunnettuja oppilaita

Anna Salmbergin oppilaat tulivat eri puolilta Suomea ja asuivat pensionaatissa. Turkulaiset tytöt asuivat luonnollisesti kotonaan. Koulun opetusaineita olivat: ranska, englanti, piirustus, käsityöt, koruompelu, historia, maantieto, kirjallisuus ja käytöstunnit. Oppilaiden äidinkieltä ruotsia ei koulussa opetettu, ei myöskään käytännön taloustyötä eikä poikakoulujen klassillisia kieliä. Tyttöjen kasvatus ja koulutus oli tarkoitettu kotielämää varten, ei suinkaan mihinkään ammattiin eikä yliopistoon. 

Annan tunnetuimpia oppilaita olivat jo edellä mainittu Fredrika Tengström ja Vendla Randelin (1823-1906) sekä Augusta Lundahl (1811-1892), joka ystävystyi Fredrikan kanssa jo kouluvuosinaan. Fredrika ja Augusta opiskelivat vuosina 1824-1825. Fredrikan ja opettajattarensa Annan ystävyys jatkui aina vuoteen 1860-luvulle saakka ja hän kehui opettajansa persoonallisuutta, sivistystä ja kielitaitoa. Annan kielitaito, englanti äidinkielenään, oli todellakin harvinaista. 

Turussa virisi keskustelu tyttöjen kouluttamisesta ja jopa arkkipiispakin halusi tytöille korkeampaa sivistystä. Tästähän myös Anna Salmberg oli yksityisissä kirjeissään kirjoittanut. ”Jos Suomen naiset yleensä eivät ole valistuneita – kenen on vika? Eikö perheenisän? Miksi he eivät ohjaa tyttöjensä moraalista kasvatusta samoin kuin poikien?” 

Svenska fruntimmersskolan i Åbo perustettiin vuonna 1844 ja siitä tuli heti erittäin suosittu. Ehkä tämä ja lisäksi ikä aiheuttivat sen, että Anna Salmbergin koulu lopetti pikku hiljaa toimintansa ja se lakkautettiin 1850. Hän oli ehtinyt opettaa kahta sukupolvea suomalaisia säätyläisnaisia. 

Yli 60-vuotias koulun omistaja ja merikapteenin leski vetäytyi opetustyöstä ja asui loppuelämänsä yhdessä ystävättärensä Carolina Högmanin kanssa. 

Pedagogi Anna Salmberg kuoli Turussa lyhyen sairauden jälkeen ja häntä jäivät kaipaamaan entiset oppilaat, lukuisat ystävät ja pari uskollista ystävää. 

Useasta lehdestä vuonna 1869 voidaan lukea, että kauppalaivurin leski Anna Salmberg oli testamentannut omaisuuttaan mm. Turun pikkulasten koululle (4000 markkaa) ja palvelijoilleen Maria W. Wikbergille (4000 markkaa) ja Karolina Wahlstenille (1600 markkaa) sekä muille naispuolisille tuttavilleen noin 1000 markkaa jokaiselle. Loppuomaisuus jäi Turun rouvasväen yhtiölle.