1700-luvulla syntyi Merikarvialla uskonnollinen liike, jonka keskushahmo oli unissasaarnaaja ja herännäissaarnaaja Anna Rogell (Rågel, Rogel), (4.12.1751-5.7.1784), joka syntyi ja kuoli Merikarvialla. Hän saarnasi kaiken kaikkiaan 14 vuotta. Hänen kotitalonsa pihapiiriin Merikarvian Alakylään on pystytetty muistoksi graniittipatsas vuonna 1870. Muistokivi on ensimmäinen rahvaan naiselle pystytetty muistomerkki Suomessa. Annan sukunimen kirjoitusasu vaihtelee eri lähteissä eri tavalla. Tässä pienoiselämäkerrassa käytetään muistolaatassa olevaa kirjoitusasua Rogell.

Unissasaarnaaja

Anna Rogellin isä oli nimeltään Mikko Mikonpoika Rogel (1715-?) Merikarvian Alakylästä. Hänet vihittiin Kasalasta kotoisin olevan Maria Iisakintytär Aakaan (1720-?) kanssa 24.6.1741. Heille syntyi kymmenen lasta vuosina 1743–1764, joista kuusi kuoli jo pienenä. Anna Mikontytär syntyi Alakylässä vuonna 1751. Perhe oli sairaalloinen, isällä pääkipua ja äidillä oli kihti.

Perheestä ei ole saatavilla paljon tietoa, mutta jotain kuitenkin. Turun tuomiokapitulille lähettämässä kirjeessä Merikarvian kirkkoherra Anders Eneberg (kirkkoherrana 1761-1788) toteaa, että Rågelin perheen lapset ovat kunnollisia mutta sairaita. Hän toteaa myös, että Anna on lapsesta saakka ollut liikkumaton ja sävyisä ja ei ole muiden lasten kanssa yleensä ollut tekemisissä vaan ollut itsekseen. Anna oppi katekismuksen ulkoa ja oli rippikoulussa parhaimpia oppilaita kristinopin tiedossa ja hän eli kristinopin oppien mukaisesti.

Anna vilustui vakavasti joutuessaan nukkumaan kylmässä luhtissa keväällä 1770 eikä enää noussut sairasvuoteelta. Hän oli 19-vuotias. Tauti paheni ja paheni. Hänellä oli mahdollisesti ollut influenssa, josta jälkitaudin aiheuttama olotila paheni tai mahdollisesti polio. Anna virui vuodeoljilla puolitajuttomana, valtimosyke heikkona. Hänen vatsansa pöhöttyi, eikä hän voinut kunnolla syödä. Saman vuoden syksyllä hän menetti myös puhekykynsä.

Runsaan puolen vuoden kuluttua sairastumisestaan Tapaninpäivänä 26.12.1770 Anna Rogell kohosi hurmokseen ja alkoi saarnata. Hän saarnasi kantavalla äänellä, unessa, silmät kiinni neljä tuntia ja herätti suurta ihmetystä. Saarnat toistuivat seuraavan vuoden syksyyn saakka epäsäännöllisin ajoin. Tämän jälkeen niissä oli pidempi tauko, kunnes hän aloitti unissa saarnaamisensa taas helluntaina 1772. Ihmiset kokoontuivat Rogellien tuvassa lauantai-iltaisin ja pyhäisin, mutta ei koskaan kirkonmenojen aikaan. Hän lauloi myös saarnojen välillä ja hoiti sanelemalla laajaa kirjeenvaihtoa.

Ennen saarnaa Rogell makasi liikkumatta vuoteessaan kalpeana kuin kuollut. Hän alkoi sitten yhtäkkiä saarnata ja laulaa kovalla äänellä useita tunteja välillä suomeksi ja välillä ruotsiksi. Ei silmät eikä kädet edes liikkuneet. Hän saarnasi Jumalan rakkaudesta ja lauloi laatimiaan virsiä. Saarnat olivat lähinnä opettavaisia, ja harvoin niihin sisältyi varoituksia tai kehotuksia. Ne loppuivat pitkiin rukouksiin kristittyjen, esivallan, kuninkaan ja pappien puolesta unohtamatta tavallisia ihmisiä.

Rogell oli kuitenkin koko saarnansa ajan horroksen kaltaisessa tilassa. Hän ei liikkunut eikä häneen saatu minkäänlaista yhteyttä. Herättyään hän ei muistanut mitään. Häntä saapui kuulemaan tuhansittain ihmisiä Satakunnasta, Hämeestä ja Etelä-Pohjanmaalta. Monet ihmiset saivat herätyksen näissä tilaisuuksissa. Papisto ei yrittänyt edes estää Anna Rogellin saarnaamista. Hänen saarnojaan on merkinnyt muistiin mm. Porin rovasti Mikael Lebell, matematiikan professori Johan Kraftman Porista. Merikarvian kirkkoherra Anders Eneberg seurasi Annan saarnaamista ja hän oli velvollinen raportoimaan Turun tuomiokapitulille.

Syyskuussa 1774 siirrettiin Anna veneellä makuuasennossa Vaasaan. Vaasalaiset ystävät, joista erityisesti mainitaan harras kauppias Johan Bladh, toivoivat hänen saavan siellä tarvitsemaansa hoitoa. Vaasassa Stenberskan tilalla, missä Anna majoittautui, jatkui saarnaaminen ja useita satoja ihmisiä päivittäin saapui sairasvuoteen viereen jopa Pohjanlahden länsipuolelta saakka. Eräiden lähteiden mukaan Annaa olisi hoidettu myös Ruotsin puolella Uumajassa.Terveydentila ei kuitenkaan kohentunut, joten kahden vuoden kuluttua Anna palasi takaisin kotitilalleen Alakylään.

Miksi Anna Rogell sai merkittävän aseman herätysliikkeessä?

1700-luvulla ihmisten maailmankuva laajeni lukemisen ja tiedon saannin myötä. Osa papeista alkoi saarnata ei vain taivaallisista asioista vaan myös maallisista mm. peltojen ojittamisesta. Yhteiskunta siis ”maallistui” ja näin uskonnollinen nälkä ei saanut tyydytystä hyödyn aikakauden saarnastuoleista. Oli tietysti hyvä, että ihmiset saivat tietoa jokapäiväiseen selviytymiseen, mutta uskonnon nälkä piti myös ruokkia. Se teki tilaa saksalaisille henkilökohtaista uskonnäkemystä korostaville herätysliikkeille, joita saapui myös Suomeen.

Saarnaaminen oli periaatteessa kirkon yksinoikeus, ei vain kirkossa vaan joka paikassa. Ja pappien tulkinta uskonkysymyksissä ei ollut enää niin ehdoton, sen oikeutta jopa kyseenalaistettiin.  Herätysseuroissa myös nainen sai puhua ja saarnata ilman papin valvontaa. 1800-luvun Suomen herätysliikkeissä, joita on useita, naisilla oli huomattava tehtävä: he opettivat, toimivat rippiäiteinä ja täyttivät seurakuntien penkit. Rukoilevaisuus on Suomen vanhin evankelis-luterilainen herätysliike, johon Anna Rogelliuskin lasketaan kuuluneen.

Mutta miksi Anna Rogell sai rauhassa saarnata 1700-luvun loppupuolella? Hän saavutti saarnaajana ja uskonnollisena auktoriteettinä merkittävän aseman ja hän sai saarnata ilman, että seurakunta tai papit puuttuivat siihen. Voi olla myös niin, että Anna oli arvostettu herännäisten keskuudessa ja papit eivät uskaltaneet puuttua unissasaarnaamiseen. Monet tutkijat ovat myös sitä mieltä, että naiset piiloutuivat sairauden taakse. Eihän sairas ihminen voinut olla uhkana ympäristölle. Vain sairas pystyi tuntikausia saarnaamaan äänekkäästi ja tekemään merkittävän vaikutuksen kuulijoihin. Olisikohan ollut myös niin, että pelättiin yliluonnollisia ilmiöitä? Ja täytyy myös muistaa, että kirkkoherra Anders Eneberg suojeli ja puolusti Annaa eri tilanteissa. Hänen kirjeistään saa lukea, että Anna oli hyvä ja aito kristitty, saarnasi oppien mukaisesti ja monet ihmiset saivat herätyksen. Hänen mielestään oli myös itsestään selvää, että unissasaarnaaja, joka oli tajuton eikä tiennyt tekemisistään ja sanomisistaan mitään, ei tällaista voinut tuomita.

Anna Rogell kuoli 32-vuotiaana vuonna 1784. Hänet haudattiin vanhalle hautausmaalle, mutta hänen hautansa jäi nykyisen kirkkorakennuksen alle, sakariston alle, lähelle sitä kohtaan, jossa muistomerkki nyt on.

Vuonna 1870 pystytettiin Merikarvian Alakylän Kuninkaanmäelle muistokivi Anna Rogellin kotitalon viereen kalliolle muistoksi hänen sata vuotta aikaisemmin aloittamastaan unissasaarnaamisesta. Annalle tärkeä raamatunjae oli Matteus 26:4, se on merkittynä myös muistokiveen. Muistokivi on ensimmäinen rahvaan naiselle pystytetty muistomerkki Suomessa.

Rogel-sukuseura ry

Rogelin sukuseura perustettiin Merikarvialla elokuun 2. päivänä 1997. Rogelin-suku on vanha merikarvialainen suku Satakunnassa, jonka jäseniä on kymmeniä tuhansia, ja suku onkin Satakunnan suurin kerättyjen sukutietojen osalta. Suvun jäseniä asuu ympäri kotimaata ja maailmaa. Sen tunnetuin jäsen on unissasaarnaaja Anna Rogell. Anna Rogellin muistotaulun paljastustilaisuus oli 5.12.2004. Rogelin sukuseuran laatima muistotaulu on kirkon etelänpuolen seinustan lähellä ja sen suunnitteli Arto Lepistö. https://www.rogelsukuseura.fi/index.php

Lisälukemista: Yrjö Hormia, Rukoilevaisen kansan hengellisiä äitejä.