Anna Reding - Suomalaisen Naisliiton Oulun osaston 1920-luvun puheenjohtaja

Anna Reding syntyi vuonna 1876 kauppiasperheeseen Puolangan Särkijärvellä. Anna, kuten muutkin Redingin tyttäret, opiskelivat Oulun Suomalaisessa tyttökoulussa. Tyttökoulun jälkeen Anna kävi Oulun kauppakoulun. Mainion koulumenestyksensä takia hän pääsi Oulun kaupungin stipendiaattina opintomatkalle Skandinavian maihin ja Englantiin.

Opintomatkalta palattuaan Anna Reding meni vuonna 1896 Osakeyhtiö H. W. Snellmanin Rautakauppaliikkeen palvelukseen. Kuusi vuotta myöhemmin hänet ylennettiin prokuristiksi, jona hän toimi vuoteen 1931. Tuolloin hän siirtyi yrityksen filiaalin eli Kemin Rautakauppa Oy:n prokuristiksi, samalla hänestä tuli sen hallituksen jäsen. Myöhemmin hänet nimitettiin yrityksen johtajaksi.

Kemissä Anna vaikutti yli kymmenen vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle ja muutti takaisin Ouluun.

Anna Reding toimi useissa yhdistyksissä. Hän oli Oulun Valkonauha ry:n perustaja- ja Oulun rouvasväen yhdistyksen jäsen sekä Lotta Svärdin Oulun paikallistoimikunnan jäsen vuodesta 1920. Hän kuului Edistyspuolueeseen ja oli Oulun kaupungin valtuustossa 1919–1923 ja 1930–1931. Vuosina 1925–1931 Anna Reding edusti Oulun Naisliittoa Pohjois-Suomen Naisjärjestöjen toimikunnassa ja oli vuonna 1930 presidentin valitsijamies ainoana naisena Oulun vaalipiiristä.

Suomalaisen Naisliittoon Anna Reding oli tutustunut jo sitä perustettaessa. Hän oli ahkera Naisten Ääni -lehden asiamies Oulun osaston perustamisen alkuvuosista lähtien, sillä jo vuonna 1910 hänet palkittiin Naisten Äänen joululehden myynnistä. Viisi vuotta myöhemmin Anna huomioitiin lehden 10-vuotisjuhlajulkaisussa asiamiesten joukossa kuvan kera.

Vuonna 1920 Anna Reding valittiin Oulun osaston puheenjohtajaksi. Hän osoittautui aktiiviseksi ja aikaan saavaksi, ja niinpä hänen puheenjohtajan kautensa kesti vuoteen 1931. Puheenjohtajan nuijaa hän olisi saanut pitää pitempäänkin, ellei hän olisi joutunut muuttamaan työn vuoksi Kemiin.

Alma Hirvelä kirjoittaa vuoden 1931 Naisten Ääni -lehdessä, kuinka Oulun osastossa ollaan ihmeissään, miten pärjätään, kun Anna Reding muuttaa Kemiin. Samalla kerrotaan läksiäisistä, missä häntä kiitetään uhrautuvasta työstä Oulun seudun naisten hyväksi. Myös hänen Merikosken rannalla sijaitseva kaunis huvilansa Helmi on ollut usein yhdistysten kokouspaikkana.

Puheenjohtajana ollessaan Anna Reding kirjoitti Naisten Ääni -lehteen Oulun tapahtumista, kuten vuonna 1923 Naisten Päivistä, ja oululaisista naisista. Yksi heistä oli Selma Wåhlberg, joka toimi 30 vuotta Oulun rahatoimikamarin rahastonhoitajana, mikä oli silloin harvinainen naisen ammatti. Vuonna 1919 lehti julkaisi Redingin 50-vuotiskirjoituksen Wilhelmiina Wuorivirrasta, menestyvästä Turkis- ja kauppaliikkeen omistajasta.

Myös kotiseutuharrastus oli Anna Redingin aina valppaan mielenkiinnon kohde. Hyvin usein kuultiin radiosta hänen esityksiä ja haastattelujaan kotiseutuasioista. Varsinkin sanomalehti Kalevaan hän kirjoitti hyvin usein vanhaa Oulua kuvaavia kirjoituksia.

Anna Reding oli hyvä puhuja, jota usein kuultiin Naistenpäivien ym. juhlatilaisuuksien puhujana.

Anna Reding kuoli vuonna 1958. Alma Hirvelä kirjoittaa prokuristi Anna Redingin muistokirjoituksessa:

”Anna Redingin työpäivä oli hyvin pitkä. ja työntäyteinen. Häntä hyvin usein valittiin eri liikkeiden ja yhtymien tilintarkastajaksi.

Anna Redingin nuoruus ja parhaat vuodet sattuivat siihen aikaan, jolloin ihanteille annettiin vielä arvoa. Lämminsydämisenä ihmisenä hän jo nuorena liittyi Naisvoimistelijoihin. Raittius- ja siveellisyysaate saivat hänestä hartaan kannattajan, samoin kuin Naisliike.

Kun Ouluun perustettiin Naisliitto, oli hän alusta alkaen sen toimeliaimpia jäseniä. Kemissä ollessaankin hän toimi siellä Naisliiton piirissä. Ouluun palattuaan hän perusti Oulun osaston yhteyteen Vanhuudenkotirahaston, minkä hyväksi hän paljon uhrasi aikaansa ja varojaan. Hän pani toimeen myyjäisiä ja hankki testamentteja ja monella tapaa kartutti sen varoja.”