Anna Mattila - sitkeä oululainen kalakauppias

Pienen tilan tytär

Anna Kristiina syntyi Haukiputaan Ristikankaalla, tiettömän taipaleen takana 1899. Perheessä oli kaksi tytärtä, kolmas oli menehtynyt vuoden ikäisenä. Annan jälkeen äiti Heleena synnytti vielä kolme tytärtä, jonka jälkeen Luoja soi isä-Kallen toivoman pojan. Perhe eli pienellä tilallaan, joka oli syrjäisessä paikassa kaukana Kiiminkijoesta ja vielä kauempana Haukiputaan kirkosta, johon seurakuntaan he kuuluivat.

Lapset kävivät Kiiminkijoen rannan isossa talossa koulua syksyisin ja keväisin. Sydäntalvella harjoiteltiin kotona koulussa opittuja asioita. Anna oppi pian lukemaan ja hänellä oli terävä laskupää. Raamattu tuli tutuksi, kun isä luki sitä ääneen sunnuntaisin. Ja seuroissakin perhe kävi ahkerasti.

Kaupunkiin

Pienestä pitäen tytöt kiskoivat kesäisin pajun kuoria Nurmiojan varren pajuista. Anna pääsi isän mukaan viemään (pajunkuori) parkkikuorman hevosella Åströmin nahkatehtaalle. Näin tytöt saivat hieman rahaa omiin ja äidin tarpeisiin. Pieni tila antoi vain vähäisen elannon suurelle perheelle. Kotitalo kävi ahtaaksi, kun tytöt kasvoivat. Ikäjärjestyksessä he lähtivät etsimään töitä lähiseudulta. Maija ja Jenni menivät aluksi Haukiputaalle. Anna pääsi Lilja-siskon luo  Oulun kaupunkiin. He työskentelivät leipomossa ja perustivat myöhemmin oman pienen leipomon Aleksanterinkadulle.

Tulevan miehensä, Arvi Mattilan, Anna tapasi torin kulmilla, sillä tämän perhe asui Aleksanterinkadun ja Sepänkadun kulmassa. Arvin isällä, Isak Mattilalla, oli puoti Narikassa. Vuonna 1900 syntynyt Arvi oli perheen ainokainen, sillä Maria Sofia ja Isak Mattila menettivät kaksi lastaan pieninä. Niinpä Arvin äiti piti tiukasti kiinni pojastaan vielä aikuisenakin. Kun Arvi ja Anna olivat katsomassa urheilukilpailuja torin vieressä olevalla urheilukentällä, äiti tuli sinne ja haki poikansa pois kesken kilpailujen. Anna jäi yksin seuraamaan Paavo Nurmen, Jaska Luoman ja Ville Pörhölän juoksuja 24.8.1924. Elokuviinkin Arvin piti livahtaa Annan kanssa äidiltään salaa. Arvin vanhemmat olivat iäkkäitä, joten Arvi huolehti heistä, vaikka se tuntui joskus ahdistavalta.

Arvi Isak Mattila ja Anna Kristiina Kontio vihittiin avioliittoon huhtikuussa 1927. Arvi oli valmistunut opettajaksi ja saanut työpaikan Kellon Oravan koululta. Annasta tuli opettajan rouva. Hän synnytti tyttären, Sirkka Annikin, vuonna 1928.

Suku oli tärkeä

Anna oli aina ollut ahkera. Kuullessaan, että Kiviniemen ja Virpiniemen kangasmetsistä kerättiin jäkälää myytäväksi. Anna pyysi nuorimman siskonsa Vendlan luokseen lapsenpiiaksi päästäkeen jäkälän nostoon. Jäkälää nostettiin kosteina aamuina ja sateen jälkeen, jolloin se irtosi maasta helposti ja säilyi eheänä. Sisko hoiti Sirkkaa ja oli Annalle mukavaa seuraa, kun Arvi ahersi oppilaittensa kanssa koulun puolella.

Vendla ei kuitenkaan viipynyt kauaa Annan piikana, sillä hän löysi Kellosta puolison, Jussi Isohätälän. Jussi osti kalastajien saaliita ja vei ne Oulun torille myytäväksi. Anna ryhtyi liiketoimiin Jussin kanssa. Anna ajoi polkupyörällä merenrantaan ja osti kalastajien saaliit, kun nämä tulivat mereltä. Kalastajat veivät kalat Kiviniemen tien päähän ja Anna huolehti ne linja-autoon, josta Jussi otti ne vastaan Oulun torilla.

Opettajan rouvana Anna osallistui kylän rientoihin Martoissa, Nuorisoseurassa ja Maatalousnaisissa. Arvi oli talvisodassa ja Anna majoitti koululla Kuusamosta tulleita evakkoja ennen kuin heidät sijoitettiin haukiputaalaisiin taloihin.

Annalle ja Arville syntyi poika lokakuussa 1942 Anna ollessa jo 43-vuotias. Eero-poika oli rakas vanhemmilleen ja Sirkka-siskolleen. Lapsesta huolimatta Anna halusi toimia kalan ostajana. Opettajan Eero pyöriskeli koululla isän perässä, kun äiti oli lähtenyt työhönsä aamuisin. Koululaiset sekä hoivasivat että kiusasivat pikku Eeroa. Talojen emännät paheksuivat opettajan rouvan liiketoimia, mutta Anna ei siitä välittänyt. Hän oli ahkera ja halusi kohentaa perheen taloutta, sillä opettajien palkat olivat pieniä.

 Anna muuttaa kaupunkiin, Arvi maalle Paavolaan

Oltuaan 20 vuotta Oravan koululla Arvi halusi uuden työpaikan. Hän lähti Paavolan Pohjolansaaren koululle johtajaopettajaksi. Anna ei halunnut muuttaa paikkaan, jossa hänellä ei olisi ollut työmahdollisuuksia. Arvi otti Eeron mukaansa. Anna ja aikuistunut Sirkka muuttivat kaupunkiin. Anna osti pienen asunnon Raksilasta ja perusti torikaupan Oulun torille. Arvi ja Eero tulivat kesäisin Annan luo kaupunkiin ja viettivät talvet maalaiskoululla. Kolmen vuoden kuluttua Arvi sairastui syöpään ja muutti Eeron kanssa vaimonsa luo. Sirkka oli jo avioitunut. Arvi sairasti monta kuukautta ja menehtyi tammikuussa 1952. Annan suru oli syvä ja lohduton. Hän virkistyi, kun Sirkka synnytti Jouko-pojan toukokuussa 1952. Lapsi antoi Annalle uskoa tulevaisuuteen ja ymmärryksen, ettei menneeseen tarvinnut palata. Uskovaisena ihmisenä hän alistui raamatun sanaan: ”Kaikella on aikansa taivaan ja maan päällä.” Arvin aika oli ollut ja mennyt, onneksi hänestä jäi kauniit muistot.

 Yksinhuoltaja

Anna jäi yhdeksänvuotiaan Eeron yksinhuoltajaksi. Hän lähti torille jo viideltä aamulla ja palasi sieltä väsyneenä iltapäivällä. Työtä tehtiin kuusi päivää viikossa. Anna viihtyi Oulun torilla kesän helteet, syystuulet ja talven pakkaset. Hän oli aina iloinen ja tarjosi tuotteitaan terhakkaasti. Vuosien mittaan hän oli saanut paljon vakituisia asiakkaita ja kalatukut toimittivat hänelle kalaa myytäväksi. Anna kaipasi Arvia, eikä koskaan edes seurustellut miesten kanssa.

Sirkan perhe piti tiiviisti yhteyttä Annaan ja Eeroon. Heille olikin suuri järkytys, kun Sirkka, pienen pojan äiti, menehtyi syöpään tammikuussa 1963. Anna itki menetyksiään ja tarrasi ainoaan poikaansa. Vain työn touhussa ollessaan hän unohti surunsa.

Lastenlapset vanhuuden suurin ilo

Eero perusti perheen. Anna iloitsi tyttärensä ja poikansa lapsista. Hän kävi pojan perheessä melkein joka päivä toriajan jälkeen ja vietti viikonloput heidän luonaan.

Kun Oulun torilla ei enää vuonna 1973 saanut myydä kalaa, kalakauppiaat siirtyivät torihalliin. Anna ei viihtynyt hallissa ja jäi kotiin. Arkipäivät tuntuivat energisestä Annasta pitkiltä, joten hän perusti kesällä vihannes- ja kalakaupan Kastellin Häkille, teiden risteykseen. Sinne hän pyöräili Höyhtyältä kesäaamuisin ja nautti raikkaasta ulkoilmasta ja ihmisistä ympärillään. Talven tullen Anna vetäytyi asuntoonsa, seurusteli siskojen kanssa ja vietti viikonloput pojan perheessä. Vielä kesän 77-vuotiaana Anna teki kesän töitä. Sitten kaupunki ei enää antanut hänen pystyttää kojuaan Kastelliin, jossa tehtiin uusia liikennejärjestelyjä.

Anna oli ikänsä liikkuneena terve ja hyväkuntoinen. Kuulo oli heikentynyt ja tasapainon pitäminen pyörällä ajaessa oli ollut monta vuotta huonoa. Hän ei siitä lannistunut, vaan ajeli polkupyörällä koko tietä käyttänen, joskus ajotielläkin. Hän meni torille niin aikaisin, ettei liikennettä juuri ollut. Iltapäivällä hän palasi pyörää taluttaen. Iloinen mieli säilyi loppuun asti. Anna menehtyi 81-vuotiaana sairaskohtauksen jälkeen vuonna 1980.