Anna-Liisa Virta – Äitiyshuolto elämäntehtävänä

Raahen kaupunki myönsi Anna-Liisa Virralle vuonna 2022 Pro Raahe -mitalin nro 121 1950-luvulla alkaneesta ansiokkaasta pitkäaikaisesta toiminnasta terveydenhuollon hyväksi, joka edelleen jatkuu koko seutukunnan parhaaksi luottamustoimissa.

Kemistä maailmalle

Anna-Liisa Virta syntyi Kemissä vuonna 1934. Isän sukujuuret ovat Etelä-Pohjanmaalla. Äidin kotiseutu on Olkijoella. Hän kasvoi kansainvälisyyteen jo lapsena: ensin sotalapsena Ruotsissa, sitten seuraneitinä ja opiskelijana Englannissa.

Sota sotki monen elämän, niin Anna-Liisankin. Kemistä vietiin linja-autollinen lapsia Ruotsiin sotaa pakoon. Anna-Liisa lähti matkaa nelivuotiaan Aino-sisarensa kanssa. Molemmat sairastuivat Ruotsissa kurkkumätään, johon Aino menehtyi. Hänet on haudattu Kemiin.

– Minä pääsin erinomaiseen, uskovaiseen perheeseen. Talossa asui vanha pariskunta ja kaksi aikuista lasta, hän muistelee. Ruotsissa hän kävi kansakouluakin ja oppi kielen oikein hyvin. Kirjeenvaihto Ruotsin-perheen kanssa jatkuu nyt jo toisessa polvessa.

Koulun käynti jatkui Kemissä. Hän kävi keskikoulun tyttölyseossa, joka oli kuusivuotinen. Vieraina kielinä hän opiskeli ruotsin lisäksi englantia.

– Meillä oli hyvin vaativa englannin kielen opettaja, hän muistelee. Opettaja moitti Anna-Liisa ja hänen kavereitaan laiskoiksi ja huono-oppisiksi.

Tästä sisuuntuneena puolitusinaa tyttöä päätti lähteä Englantiin. Yhdessä lähdettiin mutta Englannissa tyttöjoukko hajaantui eri puolilla maata kuka mihinkin. Anna-Liisa päätyi vanhan rouvan seuraneidiksi. Työsuhde ei sujunut kovin hyvin, kun rouva ei tykännyt Anna-Liisan keitoksista kuten kala- tai hernekeitosta.

Hän löysi uuden palveluspaikan sisäkkönä isolla maatilalla, jossa oli muutakin palvelusväkeä: kahden kerroksen väkeä ihan sananmukaisesti. Siellä hän sai vuosina 1956-1957 hyvän koulutuksen käytöstapoihin ja virheettömään englannin kieleen. Häneltä vaadittiin virheetöntä puhekieltä. – Vieläkin ovat opit mielessä, hän sanoo tyytyväisenä.

Kemissä suoritettua tyttölyseon päättötodistusta arvostettiin Englannissa niin paljon, että sillä pääsi sairaanhoitajakoulutukseen. Sairaanhoitajatutkinnon suorittaneista osa pääsi jatkamaan kätilökoulutukseen. Anna-Liisa suoritti ensimmäisen osan Pohjois-Walesissa ja toisen osan Etelä-Croydonissa. Enlannissa vietetyt lähes kymmenen vuotta opettivat hänelle hyvän kielitaidon lisäksi kansainvälisyyttä.

Raahessa sairaanhoitajana ja kätilönä

Työpaikan saaminen Raahessa ei tuottanut ongelmia, kun Anna-Liisalla oli esittää lääkäri Tauno Kiesvaaralle (1896-1985) Englannissa suoritetut tutkinnot. Erikoisesti Kiesvaara arvosti sitä, että hänelle olivat tuttuja sekä spitaalipotilaat että rautakeuhkopotilaat. Hän työskenteli Gellmanin sairaalassa sairaanhoitajana 1960-luvulla. Hän muistaa vieläkin miten tarkasti Kiesvaara opetti hänet nukuttamaan potilaan. Ei ollut mitään hätää, kun noudatti Kiesvaaran ohjeita.

Anna-Liisa on hankkinut sekä sairaanhoitajan että kätilön tutkinnon myös Suomessa. Työsuhde jatkui Raahen aluesairaalan synnytysosastolla.

– Koen, että minun elämäntehtäväni on ollut äitiyshuolto, odottavien äitien ja synnytysten hoitaminen, hän miettii elokuussa 2024.

Hän toimi kätilönä vielä niinä vuosina, kun isät pääsivät synnytykseen mukaan. Hän on nähnyt ilonkyynelet isän silmissä. Lapsen syntymä on aina ihme.

Lisää oppia hakemaan

Anna-Liisa halusi kehittyä omalla alallaan ja suoritti Helsingissä aikuislukiossa ylioppilastutkinnon vuonna 1971. Sen hän tarvitsi päästäkseen Ouluun opiskelemaan sairaanhoidon opettajaksi.

Hän teki 20 vuotta kestäneen opettajan uran Tampereen terveydenhoitolaitoksessa kouluttaen kätilöiksi erikoistuvia sairaanhoitajia. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle.

Takaisin Raaheen

Vuonna 2006 Anna-Liisa paluumuutti Raaheen äitinsä kotiseudulle. Raahen-vuosinaan hän ei ole lepäillyt laakereillaan, vaan on toiminut monissa kunnan ja hyvinvointikuntayhtymän luottamustoimissa. Raahen hyvinvointikuntayhtymän hallituksen kokousta 15.12.2023 hän luonnehtii viimeiseksi ”ruuppukokoukseksi”. Hänen on aika jäädä eläkkeelle myös luottamustoimista.

Harrastuksekseen hän sanoo opiskelun. Raahe-opiston kursseilla hän on pitänyt yllä englannin kielen taitoa ihan viime vuosiin saakka. Kasvatustieteiden approbaturin hän suoritti uusiksi vuonna 2017 yli 80-vuotiaana – ja opiskeli paljon muutakin. Opiskelu kiinnostaisi vieläkin mutta rajoitteeksi on tullut näkökyvyn heikkeneminen.

– Olen nähnyt, kokenut ja osallistunut paljon. Pahemminkin voisi olla. Pärjään vielä kotona hyvin, saan kaupassa tarvittaessa apua, hän kertoilee elokuussa 2024.

Henkiseksi kodikseen hän sanoo herännäisyyden. – Minä olen körtti.