Amanda Cajander - Helsingin diakonissalaitoksen ensimmäinen johtajatar

Amanda Cajanderin oma elämä oli täynnä tragedioita. Tämä sisukas nainen omisti elämäntyönsä kurjille, sairaille ja hylätyille.

Suomessa vietettiin vuonna 2022 diakonian juhlavuotta, koska tuolloin tuli kuluneeksi 150 vuotta ensimmäisen diakonissa Matilda Hoffmanin vihkimisestä tehtäväänsä Suomessa.

Mutta hän ei ollut Suomen ensimmäinen diakonissa, vaan vuonna 1866 Pietarin Evankeelisessa Hospitaalissa diakonissavihkimyksen sai Mikkelistä kotoisin oleva Amanda Cajander. Hän oli liittynyt sisaryhteisöön lokakuussa 1863. Amanda oli tuolloin 36-vuotias leskirouva. Häntä on kutsuttu Suomen Florence Nightingaleksi.

Suruntäyteinen nuoruus

Maria Fredrika Amanda Cajander o.s. Nygren (1827-1871) oli kotoisin Mikkelistä. Hänen isänsä Johan Wilhelm Nygren (1797-1858) oli ammatiltaan varatuomari, Mikkelin maajako-oikeuden puheenjohtaja ja Myyrylän kartanon isäntä. Äidin nimi oli Anna Johanna o.s. Norrgren (1802-1842), ja hän oli kotoisin myös Mikkelistä, soturin tytär. Heidät oli vihitty 1822. Perheessä oli yhdeksän lasta, ja äiti-Annan kuoltua isän uudesta avioliitosta Sophia Weberin (1817-1897) kanssa syntyi kolme lasta.

Amanda oli tummahiuksinen, tulisilmäinen, eksoottinen kaunotar, jota pidettiin mielikuvitusrikkaana ja älykkäänä tyttönä. Kerrotaan isän kiintyneen erityisesti häneen. Amanda piti jo nuoresta pitäen sairasleikeistä.

Kesällä 1841 perhettä kohtasi moninkertainen suru. Perheen neljä lasta kuolivat ja myös perheen äiti menehtyi lapsivuoteeseen. Vanhimmasta tyttärestä Amandasta tuli 15-vuotiaana isänsä turva.

Isä halusi tyttärelleen hyvän sivistyspohjan.

Lapsuudenkoti 

Amandan kotitalo, Myyrylän kartano, sijaitsi Mikkelin Vehmaskylässä vuonna 1800-luvun alussa rakennetussa rusthollissa. Kartano oli osittain kaksikerroksinen puurakennus, poikkipäädyllinen päärakennus 1800-luvulta. Pihapiirissä on säterikattoinen kivi- ja puurakenteinen navetta vuodelta 1928, kivinen talli vuodelta 1887 ja talousrakennuksia. Pinta-alaa oli 992 ha (v. 1851), torppia 6 (v. 1830). Talon nimi tulee 1600-luvulta 1800-luvun alkuun omistajana olleesta Myyrmiehen eli Myyryläisen suvusta.

Vuodesta 1822 lähtien uudeksi omistajaksi tuli Mäntyharjulta muuttanut Amandan isä, varatuomari Johan Wilhelm Nygren. Sen jälkeen oli useita eri omistajia, kunnes vuonna 1989 Myyrylä myytiin Norolan Metsästysseura ry:lle, jonka omistuksessa se on edelleen.

Opiskelua Porvoossa ja Turussa

Johan Wilhelm Nygren halusi tyttärelleen Amandalle hyvän sivistyspohjan. Amanda opiskeli Porvoossa muutaman vuoden neiti Stenborgin tyttöjen sisäoppilaitoksessa. Siellä opetettiin piirustusta, käsitöitä, musiikkia sekä saksan-, venäjän- ja ruotsin kieltä.

Vuonna 1844 hän siirtyi Turkuun rouva Anna Salmbergin tyttökouluun. Tyttökoulussa oli opiskellut Suomen säätyläisperheiden tyttöjä, kuten Fredrika Tengström, tunnettu myöhemmin avioliitostaan J. L. Runebergin kanssa sekä Rotkirchien, Charpentierin ja Tengströmin perheiden tyttäriä.

Anna Salmberg oli erittäin pidetty oppilaidensa keskuudessa. Hän oli omistautunut työlleen ja testamenttasi omaisuutensa pienten lasten opetustyön hyväksi.Turun lukiolaisten keskuudessa oli levinnyt herännäisyys ja olisikohan myös Amanda saanut vaikutteita uudesta aatteesta.

Mikkeliin Amanda palasi 1846, isä oli ylpeä tyttärensä koulumenestyksestä. Amanda edusti tyylikkäästi perhettä seuraelämän pyörteissä. Salattu rakkaussuhde syntyi, joka ei kuitenkaan edennyt sen pidemmälle.

Lyhyt avioliitto kaupunginlääkärin kanssa

Amanda Nygren vihittiin 21-vuotiaana Myyrylän kartanossa Mikkelin kaupunginlääkäri Anders Mattson Cajanderin (1814-1856) kanssa jouluna 1848. Anders oli vuoden 1836 maisterinvihkiäisissä seppelöity primusmaisteriksi ja vuonna 1840 hän oli väitellyt lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi.

Vuonna 1851 heille syntyi poika Ali, joka kuoli neljän kuukauden ikäisenä. Kuolema kosketti syvästi perheen äitiä ja isää.

Talvikuukausina 1852–1853 Anders Cajander ja puolisonsa Amanda Cajander tekivät opintomatkan tutustuakseen sairaaloihin Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Cajander halusi uudistaa suomalaisia sairaalaoloja. Kohteiden joukossa oli Saksan diakonissalaitoksia. He tutustuivat Kaiserswerthin diakonissalaitokseen, jossa koulutettiin säätyläisnaisia sairaanhoitajiksi uskontoa kunnioittaen. Kurinalainen, valikoitu ja valvottu hoitajatarkunta tulisi olemaan eurooppalaisen sairaanhoitajattaren ihanneyhteisö.

Yhteisen ulkomaanmatkan aikana Amanda huomasi aviomiehensä ensimmäiset mielisairauteen viittaavat oireet.

Pariskunnan toinen lapsi, Hugo, syntyi heinäkuussa 1854. Puolentoista vuoden kuluttua hän kuoli.

Keväällä 1856 Anders Cajanderin mielisairaus paheni ja marraskuussa hän hirttäytyi Helsingin matkallaan.

Uskonto ja voimakas luonne auttoivat 29-vuotiaana leskeksi jäänyttä Amanda Cajanderia kriisin yli. Yksin jäätyään Amanda vetäytyi Myyrylään, eli joitakin vuosia sukulaistensa luona ja lähti sitten vuonna 1862 ystäviensä Wasastjernan perheen kanssa matkalle Italiaan ja Sveitsiin, pistäytyi näiden maiden sairaaloissa ja tällä matkalla kypsyi päätös. Hän halusi opiskella sairaanhoitajaksi kuten englantilainen ylhäisönainen Florence Nightingale oli tehnyt.

Diakonissavihkimys Pietarissa

Lääkäripuolisonsa poismenon jälkeen ja jo aikaisemminkin Amandaa kiinnosti luonnonparannusmenetelmät ja sairaanhoito. Hän päätti opiskella diakonissaksi ja kirjoittautui oppilaaksi vuonna 1859 perustettuun Pietarin Evankeliseen Hospitaaliin lokakuun 1. päivänä 1863. Suomessahan ei vielä ollut minkäänlaista sairaanhoitajakoulutusta.

Mutta miksi ei Tukholmaan opiskelemaan? Pietarin Evankeeliseen Hospitaaliin otettiin nuoria naisia ja lapsettomia leskiä opiskelemaan diakonissaksi. Amanda asui Mikkelissä ja sieltä katsottuna Pietari oli lähempänä kuin Tukholma, jossa oli vuonna 1861 perustettu diakonissalaitos Ersta.

Molemmat oppilaitokset noudattivat kaiserswerthiläistä mallia. Kun liittyi sisaryhteisöön, antoi nainen elämänsä huono-osaisten auttamiseen ja laitos puolestaan piti hänestä huolen elämän loppuun saakka. Diakonissaopintoihin sisältyi myös sairaanhoitajan opinnot.

Amanda menestyi Pietarissa oikein hyvin. Hän oli aloitekykyinen ja tarmokas, jo elämää nähnyt nainen. Kolmen vuoden opintojen jälkeen vuonna 1866 Amanda sai diakonissavihkimyksen.

Oppilaitos halusi hänestä neljän vuoden koulutuksen jälkeen sairaalan johtajatarta. Ei tullut Amanda Cajanderista johtajatarta Pietariin vaan Suomeen kiitos Aurora Karamzinin.

Diakonissalaitos perustetaan Suomeen

Pietariin ja Tukholmaan oli jo perustettu omat diakonissalaitokset. Vasta kun erittäin varakas ja hyväntekeväisyydestä tunnettu leskieverstinna, Venäjän keisarinnan hovineiti Aurora Karamzin (1808–1902) kiinnostui diakonissalaitoksista, alkoi Suomessakin tapahtua. Aurora Karamzin oli ulkomaanmatkoillaan esim. vuonna 1866 Kaiserswerthiin, tutustunut sairaanhoitomuotoon, jossa potilaan ruumiillisesta ja henkisestä tilasta pidettiin huolta. Saksassa syntynyt sairaanhoitomuoto oli ottanut nimekseen diakonissalaitos.

Oleskellessaan Pietarissa Aurora Karamzin tutustui siellä Amanda Cajanderiin ja pyysi sisar Amandaa johtajattareksi pian perustettavaan diakonissalaitokseen Helsingissä. Laitos keskittyisi naisten kouluttamiseen, sairaanhoitoon, köyhien ja heikkojen auttamiseen kristillisen opin mukaisesti.

Aurora Karamzin oli suunnitellut laitosta jo tovin, koska vuonna 1861 Åbo Underrättelser julkaisi uutisen hänen aikeista perustaa diakonissalaitos Helsinkiin.

Amanda Cajander erosi vuonna 1867 Pietarin evankelisesta hospitaalista ja ryhtyi valmistelemaan uuden laitoksen perustamista Helsinkiin Aurora Karamzinin johdolla, joka oli vuokrannut uudelle sairaalalle kahdeksan potilaan huoneiston Unioninkatu 9. Karamzin maksoi laitoksen kulut ja sisar Amanda toimi johtajattarena.

Helsingin Diakonissalaitoksen perustaminen tapahtui katovuosien aikana. Nälkää näkevät ihmiset sairastuivat kulkutauteihin. Helsingissä raivosi muun muassa lavantauti, joihin sairastuneita varten Diakonissalaitokseen perustettiin kulkutautisairaala. Ensimmäisen puolentoista toimintavuoden aikana Diakonissalaitoksen kahdeksan paikkaisessa sairaalassa hoidettiin 238 aikuista potilasta.

Epidemian mentyä ohi Diakonissalaitoksessa aloitettiin myös sairaanhoidon koulutus. Ainoa vaikeus oli hoitohenkilökunnan puute. Kunnianhimoinen Amanda joutui yksinään hoitamaan ja huolehtimaan melkein kaikesta. Sairaanhoidon lisäksi hän perusti sairaalaan joutuneiden yksinhuoltajanaisten lapsille lastenkodin ja palvelijatarkodin kaupunkiin tulleille maalaistytöille.  Ammattimaisen työvoiman puutteen takia nämä jouduttiin lakkauttamaan.

Pyhäkoulu huonomaineiseen kasarmiin

Laitapuolen asukkaat saivat selviytyä omin päin silloisessa yhteiskunnassa. Sosiaalinen myötätunto oli vasta heräämässä. Onneksi oli muutamia hyväntekijöitä kuten Amanda Cajander, joka yritti auttaa sairaita ja syrjäytyneitä. Hän vieraili mm. huonomaineisilla Antipoffin kasarmeilla ja haki sairaita sairaalaansa, pesi heidät, vaatetti ja hoiti.

Kiinteistökeinottelija Mikael Antipoff (1830-?) oli venäläissyntyinen liikemies, joka Helsingin kaupungin kaupunginosassa Punavuoressa omisti pahamaineisia kiinteistöjä ns. Antipoffin vuokrakasarmeja 1800-luvulla kuusi kappaletta. Hän rakennutti halvalla vuokrataloja, joiden asunnot olivat vailla kaikkia mukavuuksia.

Näistä kuuluisin oli 1860-luvulla rakennettu Antipoffin itsensä suunnittelema kasarmi, joka sijaitsi Uudenmaankadulla 34-36. Tässä kurjuuden, haureuden ja rikollisuuden kivilinnassa asui noin 600 ihmistä, kuusikin henkeä yhdessä huoneessa. Talossa oli 115 yhden huoneen asuntoa, minkä lisäksi myös kellarit ja liiterit vuokrattiin asunnoiksi. Asukkaiden lisäksi siellä oli salakapakoita ja tästä seurasi levottomuutta ja rikollisuutta. Lisäksi Antipoff peri asukkailta korkeita vuokria.

Sisar Amanda vuokrasi talosta kolme huonetta pyhäkoulua, köyhien vastaanottoa ja hartaushetkiä varten. Työt sairaalassa ja hyväntekeväisyys vei voimia ja jaksaminen oli äärirajoilla. Lisäksi Amandalla oli vaikea luonne ja hän ei tullut hyvin toimeen oppilaittensa ja alaistensa kanssa. Syksyllä 1870 Amanda haki vapautusta Helsingin Diakonissalaitoksen johtajattaren tehtävistä.

Keväällä 1871 Amanda Cajander sairastui vakavasti. Hänet leikattiin, mutta samana vuonna hän kuoli Helsingin Diakonissalaitoksella.

Amanda Cajanderin haudalle Hietaniemen vanhalle hautausmaalle on Aurora Karamzin pystyttänyt graniittipatsaan, johon on kaiverrettu sanat ”Suomen ensimmäiselle diakonissalle”.