Alli Trygg-Helenius - Raittiuskasvatuksen uranuurtaja Suomessa

Kansakoulunopettaja Alli Trygg-Helenius oli poikkeuksellisen hyväsydäminen ja tarmokas ihminen, joka halusi auttaa jokaista avuntarvitsijaa. Hänen ansiostaan perustettiin Sörnäisiin Kansankoti sosiaalisen elämän keskukseksi. Hän oli puolisonsa Matti Helenius-Seppälän kanssa raittiuskasvatuksen uranuurtaja Suomessa. Alli Trygg-Helenius valittiin Palvelijatar-yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.

Lapsuus, nuoruus ja köyhyys

Maria Alexandra (Alli) Trygg vuodesta 1897 Trygg-Helenius, syntyi 16.7.1852 Raisiossa ja kuoli 2.12.1926 Helsingissä. Alli Trygg-Helenius oli naimisissa vuodesta 1897 lähtien tohtori, kansanedustaja Matti Oskar Heleniuksen (1870-1920) kanssa. Heillä ei ollut lapsia.

Alli Tryggin isä oli Venäjän armeijan kapteeni, tilanomistaja Carl Oskar Trygg (1821-1888) ja äiti Elisabet Alexandra o.s. Reis (1823-1868), jonka suku oli tullut Ruotsista. Heidät vihittiin vuonna 1849. Nuori perhe muutti asumaan Raisioon Pappila-nimiselle tilalle. Heille syntyi viisi lasta: Carl Henrik (1850-1927) eläinlääkäri, Oscar Walfrid (1851-1886) kirjanpitäjä, Maria Aleksanda (Alli) (1852-1926) kansakoulunopettaja ja kansalaisvaikuttaja, Albert Julius Teodor (1854-1900), muutti Englantiin ja Knut Aleksander (1855-1926) opettaja. Alli-tytär kastettiin 6.8.1852.

Alli Tryggin lapsuudesta ja muutenkin hänen yksityiselämästään on vähän tietoa saatavilla, koska Alli ei pitänyt kotiarkistoa vaan hävitti kaiken.
Koti oli ruotsinkielinen. Isä Carl Oskar Trygg oli sotilas, rauhaton luonne ja oli rykmenttinsä mukana Venäjällä jopa Kaukaasiassa saakka. Hän osti perheelleen Raision pappilan rusthollin ja oli nyt possessionaatti (ylempiarvoinen tilanomistaja). Raisilan tilasta jouduttiin luopumaan vuonna 1855 ja perhe muutti Turkuun. Äiti viihtyi maalla ja osti Kaarinan Kuralan kylästä vuonna 1860 Iso-Rasin tilan konkurssihuutokaupasta perheensä kesänviettopaikaksi. Luutnantti Tryggin perhe muutti Turusta Kuralaan.
Toimeentulo oli niukkaa, jopa perheen lapset joutuivat osallistumaan jokapäiväisen leivän hankintaan mm. myymällä apteekkiin juhannuskukkia. Suurina nälkävuosina 1867-1868 oli pakko myydä Kaarinan Rasi ja muuttaa päätilasta erotettuun pieneen torppaan. Idearikas ja kekseliäs Alli kävi saksalaista koulua Turussa. Siellä oli opetuskielinä saksa, ranska ja ruotsi. Hyvä kielitaito tulisi olemaan Alli Tryggin kansainvälisen toiminnan peruskivi. Alli Tryggin lapsuus ja varhaisnuoruus loppuivat äidin kuolemaan vuonna 1868. Äiti oli kuollessaan 45-vuotias.  Vuonna Carl Oskar, nyt sotilasarvoltaan kapteeni, teki konkurssin 1870 ja Iso-Rasilan tila päätyi jälleen konkurssiin. Tryggin perheen lapset muuttivat Ouluun enonsa luokse. Alli Tryggin isä kuoli ilotulitustehtaassansa tapahtuneessa räjähdyksessä vuonna 1888.

Muutto Ouluun enon luokse

Elisabet Alexandran veli satulaseppä Elias Reis ja hänen vaimonsa Maria avasivat kotinsa ovet puoliorvoille. Alli kirjoitti vuonna 1891 Tammisaaren seminaarissa seuraavasti: ”Siellä sain todellisen kodin ja siellä otettiin minut vastaan hellyydellä ja myötämielisyydellä. Sinne saapumiseni jälkeinen vuosi oli elämäni onnellisin vuosi, sain nimittäin uskonnonopetusta päästäkseni Herran ehtoolliselle.”
Reisin perheen poika Henrik oli viisi vuotta vanhempi kuin Alli ja serkukset rakastuivat, kihlautuivat. Insinööriopiskelija Henrik kuolee kuitenkin lavantautiin ja Alli on murtumaisillaan. Hän haki lohtua oululaiselta papilta, joka kohteli Allia kylmästi ja taitamattomasti. Alli loukkaantui ja hänen suhtautumisensa valtionkirkkoon muuttui, myötätunto suuntautui sen sijaan vapaakirkollisiin yhteisöihin. Toinen vakava ihastuminen kohdistui myös sukulaiseen, nimittäin isänsä veljen poikaan, Voldemar Tryggiin, joka oli sotilasuralle antautunut ja ei ollut tavoiltaan niitä Jumalan parhaita lapsia. Suhde oli pakko katkaista.

Tammisaaren seminaarissa

Luettuaan Zacharias (Sakari) Topeliuksen kirjoittaman pääkirjoituksen Helsingfors Dagbladetista, jossa nuoria tyttöjä kehotettiin hakeutumaan Jyväskylän seminaariin, Allin ammatinvalinta oli selvä. Mutta mistä rahat?
Tammisaareen oli suunniteltu ruotsinkielistä seminaaria ja sinne Alli haki ja pääsi, eno lupasi maksaa neljän vuoden opiskelut. Tammisaaren ruotsalainen naisseminaari vihittiin 12.10.1870 ylitarkastaja Uno Cygnauksen pitäessä juhlapuheen. Oppilaat Alli mukaan lukien olivat suorittaneet pääsytutkinnon muutamaa päivää aikaisemmin.
Zacharias Topeliuksen tyttären puoliso oli jonkin aikaa opettajana seminaarissa ja myös siksi seminaari oli Topeliukselle tärkeä. Kerran kun Topelius oli vierailulla, oppilaat muodostivat kujan, jota pitkin Topelius asteli seminaarin johtajan kanssa. Alli jätti paikkansa ja asteli Topeliuksen perässä, joka huomasi erikoista tapahtuvan. ”Mitä tämä tarkoittaa?” kysyi Topelius ja Alli vastasi: ”Opettelen kulkemaan suuren miehen askelissa.” Topelius reagoi hyväntuulisesti: ”Tepäs olette oikea tulitikku.” Alli oli saanut uuden lempinimen, Tulitikku. Alli Trygg oli seminaarin etevimpiä oppilaita. Hänen päästötodistuksensa keskiarvo oli 11,3. Arvoasteikko oli tuolloin 1-12. Keväällä 1874 Alli Trygg valmistui kansakoulunopettajaksi. 

Vuodet Inkoon Fagervikissa

Vastavalmistuneelle ja idearikkaalle opettajalle oli tarjottu useitakin työpaikkoja mm. Oulun rouvasväen koulussa, mutta ruukin kansakoulu Fagerviikissa miellytti eniten. Syksyllä 1874 alkoi kaksikymmenvuotinen kansakoulunopettajan ura työväen asuinalueilla Inkoossa (1874-1880) ja Helsingissä (1880-1894). Alli Trygg oli opettajana ankara ja järjestys luokassa säilyi, karttakeppikin oli kädessä, mutta oppilaat kunnioittivat häntä. Kansansivistys kuului myös Allin mukaan antaa oppilaiden vanhemmille. Hän järjesti sunnuntaisin esitelmätilaisuuksia koululla mm. Suomen historiasta ja joista tuli suosittuja, hän toimi urkurina Fagervikin kirkossa, ohjasi voimistelua ja ehti paljon muuhunkin. Lukuvuoden päättäjäisetkin opettaja järjesti sunnuntaiksi, jotta lasten vanhemmat voisivat myös osallistua.
Vaikka Alli Trygg oli syntynyt ja kasvanut ruotsinkielisessä kodissa, saanut ruotsalaisen ja saksalaisen koulukasvatuksen, toimi ruotsinkielisellä paikkakunnalla ja ruotsinkielisessä koulussa, mielipiteiltään hän oli suomenmielinen, siis fennomaani. Yhteiskunnalliset epäkohdat ja naisasialiike kiinnostivat.

Alli Trygg osallistui ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen kesällä 1877 Kööpenhaminaan, jossa oli pohjoismainen koulukokous. Tästä kokouksesta alkoi Alli Tryggin pitkä ja arvostettu kansainvälinen toiminta. Uno Cygnaeus järjesti matka-apurahan. Matkastaan Alli kirjoitti Morgonbladetiin. Seuraavana kesänä 1878 Jyväskylässä pidettiin IV kansakoulukokous. Siellä hänen esiintymisensä 26-vuotiaana opettajana ja sanavalmiina naisena oli sensaatio. Hän puolusti julkisesti tahtikirjoitusta. Kokouksessa kerrottiin myös, että Alli Trygg lähtisi Pariisiin maailmannäyttelyyn. Nainen ei enää vaiennut kansakoulukokouksissa.
Jyväskylässä vuonna 1893 perustettiin Kansakouluopettajaliitto ja Alli Trygg valittiin liiton varapuheenjohtajaksi. Hän oli mukana myös liiton äänenkannattajan perustamisessa ja hänelle uskottiin myös liiton kirjeenvaihdon hoitaminen Tanskaan.

Opettajana työläiskaupunginosassa ja yhteiskunnallinen herääminen

Vuonna 1880 Alli Trygg muutti Helsinkiin töihin alakansakouluun Lapinlahdenkadulle. Seuraavaksi hän alkoi työskennellä Pitkänsillan pohjoispuolella Sörnäisissä, joka oli työväenluokkaan kuuluvaa asuinaluetta sosiaalisine ongelmineen, paljon ammattitaidotonta työväestöä, työmaajuopottelua ja kurjat asuinolot ja paljon lapsia. Olutkauppojakin oli melkein joka toisessa talossa.

Yhteiskunnallinen osallistuminen ja matkat vaativat kehnon palkan lisäksi lisätuloja, joita Alli Trygg hankki kirjoittamalla artikkeleita, matkakuvauksia ja kokousselostuksia eri lehtiin useampien vuosien ajan.  

Suomen Naisyhdistys – Finlands Kvinnoförening perustettiin Helsingissä ja sen säännöt senaatti vahvisti 28.5.1884. Pääkaupungissa naisten keskustelukerhossa oli virinnyt idea perustaa oma yhdistys, jonka tarkoitus ei ollut ainoastaan keskustella vaan myös ryhtyä epäkohtien korjaamiseen. Alli Trygg seurasi naisasian kansainvälistä kehitystä ja siihen auttoi hänen erinomainen kielitaitonsa ja hyvä esiintyminen. Hän osallistui aktiivisesti kansainvälisiin naisasiakokouksiin ja samalla tutustui naisaktivisteihin. Henkilökohtaisesti hän kävi kiittämässä norjalaista, maailmankuulua kirjailijaa Henrik Ibseniä, jonka teoksissa oli vahvasti esitetty naisiin kohdistuva epäoikeudenmukaisuus.

Englannin- ja Amerikan-matkojen merkitys

Alli Trygg sai kuulla tuttaviensa luona vuonna 1887, että naisasianainen Aleksandra Gripenberg matkustaisi Englantiin tutustumaan naisasiaan ja sosiaalisiin kysymyksiin. Myös Alli halusi perehtyä hänelle tärkeisiin asioihin, pyysi virkavapaata ja niin hän lähti lainarahojen turvin Newcastliin ja Shieldiin. Käynti hiilikaivoksella ja tykkivalimossa, likaisissa kaivostyöläisten asuinalueilla kosketti Allin sosiaalista omaatuntoa. Lapset leikkivät kaduilla, kapakoita kymmenittäin, kaduilla myytiin väkijuomia. Matkalla Aleksandra ja Alli tutustuivat naisasianaisista kirjoitettuun kirjallisuuteen ja uusia tuttavuuksia solmittiin.
Ennen kotiinpaluutaan he saivat tietoonsa, että Washingtonissa järjestettäisiin kansainvälinen naisasiakongressi.  Suomen Naisyhdistys lupasi tukea Aleksandra Gripenbergin matkaa Amerikaan 400 markalla, mutta Alli Tryggille ei myönnetty matkarahaa. Muutamat naiset Suomessa pitivät Allia kuitenkin sopivana edustamaan suomalaisia naisia ja he lähettivät matkarahat. Ne tulivat tarpeeseen ja oikealle henkilölle!

Alli Trygg pääsi edustamaan Suomea monipäiväisessä kongressissa Gripenbergin sairastuttua merimatkalla ja sen hän teki ansiokkaasti pitämällä jäähyväispuheen councilille ja hän sai myös pitää puheen senaatissa. Pitkämatkalaisena kongressi maksoi jopa Allin majoituksen ja ylläpidon. Täällä solmittiin ystävyyssuhteet kansainvälisen naisasialiikkeen tienraivaajien kuten Frances Willardin, Pundita Ramabain ja Susan B. Anthonyn kanssa. Amerikkalainen Frances Willard oli yliopiston opettaja, raittiustyöntekijä ja naisten oikeuksien esitaistelija ja hänen puheenjohtajakaudellaan (1879-1898) valkonauhaliikkeestä kehittyi laajin naisjärjestö Yhdysvalloissa ja koko maailmassa.

Amerikan-matkalla kuullut ja nähdyt sosiaalisten ongelmien ratkaisut tulivat merkitsemään erittäin paljon Alli Tryggin tulevassa toiminnassa raittiuden hyväksi. Täällä hän tutustui Naisten Kristillisen Raittiusliiton, Valkonauhan, toimintaan ja johtohenkilöihin. Alli Trygg palasi Amerikasta muuttuneena ihmisenä. Sieltä saadut ja hyväksi koetut käytännöt odottivat toteuttajaa kotimaassa.

Sörnäisten kansankodin perustaminen

Englannin- ja Amerikan-matkoilla saadut ideat purkautuivat sosiaalisiin aloitteisiin. Näistä merkittävin oli Sörnäisten kansankodin perustaminen. Sörnäisissä ei ollut tuohon aikaan kunnollisia ruokaloita. Helmikuussa 1889 lehdissä uutisoitiin, että Alli Tryggin toimesta alkaa työväen kööki valmistaa ruokaa työväestölle. Siellä valmistettaisiin terveellisiä ja lämpimiä ruoka-annoksia päivittäin. Perustettiin tukiyhdistys ja alkoi rahankeräys. Valtio ja kaupungin anniskeluyhtiöt tukivat toimintaa yksityisten lisäksi. Keittiö aloitti toimintansa 1.8.1889 ja siitä tuli suosittu. Alettiin myös valmistaa ”Allin kaljaa”, kotikaljaa. No, siitähän ei tietenkään olutteollisuus pitänyt. Sopiva ohramallas löydettiin Gotlannista.
Seuraava askel kansankodin kehittämisessä oli rakentaa oma, tilava talo. Tämänkin tehtävän Alli Trygg otti harteilleen kansakoulunopettajan viran ohella. Sörnäisten kansankeittiö ja lukusali oli ensimmäinen sosiaalinen yritys työväen aseman parantamiseksi Pitkänsillan pohjoispuolella.

Alli Trygg löysi uudelle kansankodille sopivan tontin Itäiseltä viertotieltä. Keväällä 1890 hän anoi kaupungilta 37 950 neliöjalan suuruisen alueen uudisrakennusta varten. Kauniilla tontilla oli vihreä kenttä puineen, siellä voisi pitää ulkoilmakokouksia, siellä voitaisiin esittää musiikkia ja tarjota virvokkeita. Rakennus tulisi sisältämään lukusalin kirjastoineen, keskustelusalin, kolme luokkahuonetta, keittiön, opettajattaren huoneen, lastenseimen kylpyhuoneineen, haaramyymälän ja pesutuvan. Talossa toimi myös halonhakkuutoimisto, jossa välitettiin raittiita ja kelvollisia halonhakkaajia.
Talo maksoi noin 70 000 markkaa. Lainoja otettiin, avustuksia saatiin, valtiokin antoi lainaa. Tukijoista voitaisiin mainita senaattori ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, arvostettu Leo Mechelin. Kun hän tuki aloitetta, saatiin helposti muutkin mukaan. Kansankoti vihittiin tarkoitukseensa 16.11.1890. Leo Mechelin mainitsi puheessaan mm. seuraavaa: ”Olemme saapuneet tänne vihkimään kodin, joka on tuottava hyötyä ja viihdytystä niille, jotka elävät elämänsä vaivoissa ja rasituksissa.”
Tälle samalle tontille Kallion kaupunginosaan perustettiin vuonna 1939 Alli Trygg-Heleniuksen puisto. Kansankodin kirjaston kirjat siirtyivät myöhemmin Kallion kirjastoon sen ensimmäisinä kirjoina.

Raittiustyön uranuurtajat Alli Trygg-Helenius ja Matti Helenius

Alli Trygg tutustui nahkurin ja torikauppiaan poikaan, ylioppilas Matti Heleniukseen 29.1.1890 Kangasalan naiskansanopistossa, jossa Matti Helenius oli myös luentomatkalla. Alli piti opistossa esitelmän Amerikan naisten raittiusseurasta ja samalla matkalla oli tarkoitus löytää kunnollista mallasohraa kaljatehtaan tarpeisiin. Matti Helenius tuli mukaan Kansankodin toimintaan. He täydensivät toisiaan. Alli oli nopeaälyinen, impulsiivinen, heti toimeen tarttuva. Matti taas rauhallinen, harkitseva ja sitkeä. Heitä yhdisti uskonnollinen elämänkatsomus. Heidän avioiduttuaan päivät aloitettiin aina yhteisellä aamuhartaudella, johon kaikki vieraat myös osallistuivat.
Ei ollut mikään ihme, että he rakastuivat. Alli oli tosin 18 vuotta vanhempi, mutta se ei Mattia haitannut. Heidät vihittiin 1.4.1897 Turussa. Saapuvilla oli vain Allin läheisiä sukulaisia. Samalle päivälle illaksi oli nimittäin suunniteltu esitelmätilaisuus sekin Turussa.

Heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa oli aluksi Kansankodin toisessa kerroksessa. Kätevää mutta rauhatonta, paljon vierailijoita ja avunpyytäjiä. Rauhattomuus johtui siitä, että Alli oli poikkeuksellisen hyväsydäminen ihminen ja avuntarvitsijoita oli paljon. Yhteiskunta ei pitänyt huolta kansalaisistaan, palkat olivat kehnot, alkoholin käyttö aiheutti sosiaalista epävarmuutta. Alli ei voinut olla auttamatta.
Koti oli kuin majatalo. Matti Helenius opiskeli, teki väitöskirjaa ja tarvitsi työskentelyrauhan, hänellä oli myös kirjallisia töitä, joita ei kotona voinut tehdä vierailevien ihmisten vuoksi. Seuraava asunto oli rauhallisempi ja sijaitsi Katajanokankatu 6:ssa, sieltä muutto Maurinkatu 2:een, muutto Kapteeninkatu 1:een, sieltä Yrjönkatu 23:een. Välillä rakennettiin kesäpaikka Allila maaseudun rauhaan, mutta sekin täyttyi Allin holhokeista. Myös virolaisia pakolaisia asui heidän kesäpaikassaan. Kulosaareen rakennettiin kaksikerroksinen huvila, joka valmistui 1913. Allia vaivasi huvilan suuruus, vuokralaisia majoitettiin ja taas avuntarvitsijoiden ryhmiä autettiin.

Avioliiton alkuvuosina Matti Helenius oleskeli paljon ulkomailla, koska hän laati tilastotieteellistä väitöskirjaa alkoholikysymyksistä. Kotimaassa ei tällaista tilastoa juuri ollut. Matti Heleniuksen tohtorinväitöskirja valmistui vuonna 1902. Väitöstilaisuus oli Kööpenhaminan yliopistossa, ja näin Matti Heleniuksesta tuli valtiotieteen tohtori. Samana vuonna hänet valittiin Raittiuden Ystävien sihteeriksi ja koko Suomen raittiustyön johtotehtäviin. Matti Helenius (vuodesta 1906 Helenius-Seppälä) valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1908 Suomen kristillisen työväen liiton edustajana yksikamariseen eduskuntaan Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä (kansanedustajana vuosina 1908–1909, 1911-1914, 1917-1917, 1919-1920). Matti Helenius-Seppälästä tuli virkamies. Hänen vastuulleen tuli kieltolain toimeenpano. Lakia vastustettiin ja koko perhe joutui häirinnän kohteeksi.  Syksyllä 1920 Matti Helenius-Seppälä osallistui Amerikassa kansainväliseen raittiuskokoukseen. Vaikka hänellä oli jalassaan paha suonitulehdus ja lääkäri oli kieltänyt matkustamisen, Matti lähti joka tapauksessa ja tulomatkalla 18.10.1920 hän kuoli valtamerilaivalla. Alli  kirjoitti ystävilleen: ”Kun Matti on poissa, ei millään maallisella enää ole minulle mitään merkitystä.” Matti Helenius-Seppälälle nimetty puisto sijaitsee vaimonsa nimeksi nimetyn puiston vieressä Kallion kaupunginosassa.

Luentotoimintaa

Opettajain Terveys- ja Raittiusyhdistys aloitti valtakunnallisen matka-asiamiestoiminnan, jonka tehtävänä oli pitää raittiuskursseja koululaisille ja aikuisille sekä ruotsiksi että suomeksi. Tätä tehtävää varten valittiin kaksikielinen Heleniuksen pariskunta. He olivat tilanneet Englannista tuttavien avustuksella havaintovälineitä ja tieteellistä kirjallisuutta alkoholitutkimuksen tuloksista. Luentotoiminta alkoi vuoden 1897 alussa ja siitä tuli menestys. Esim. Oulussa he pitivät 42 esitelmää. Heleniukset olivat kaksi täydellisesti asialle omistautunutta henkilöä, joista tuli raittiuskasvatuksen uranuurtajat Suomessa.
He myös matkustivat yhdessä Pohjoismaissa ja Euroopassa ja esitelmöivät alkoholin aiheuttamista onnettomuuksista ja raittiuskasvatuksesta. Kansainvälisiin raittiuskonferensiin ja tapaamisiin he osallistuivat ahkerasti. Heleniukset olivat arvostettuja alansa asiantuntijoita. Esim. vuonna 1906 Alli Trygg-Helenius kiersi Saksassa 50 eri paikkakunnalla kahden kuukauden ajan, koska saksalainen raittiusliike oli voimakkaassa kasvussa ja Heleniukset tunnettiin asiantuntijoina ja hyvinä esiintyjinä.

Opettajain Terveys- ja Raittiusyhdistyksen johtokuntaan Alli Trygg-Helenius kuului myös. Yksi hänen voisi jopa sanoa parhain aloitteensa oli koululaisten vuosittainen raittiuskilpakirjoituksen valtakunnallinen kirjoituskilpailu, johon on osallistunut satojatuhansia lapsia.

Palvelijatar-yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja

Moneen yhteiskunnalliseen epäkohtaan Alli Trygg joutui tarttumaan. Näin kävi myös kotiapulaisten kohdalla, mm. heidän työpäivänsä venyivät kohtuuttoman pitkiksi. Helmikuussa 1898 pidettiin palvelijattarien kokous, jossa Alli Trygg toimi puheenjohtajana. Helsinkiin perustettiin Palvelijatar-yhdistys samana vuonna maaliskuussa. Alli Tryggin ehdotuksesta sääntöjen 1 §:ssä sanotaan: ”Palvelijatar-yhdistyksen tarkoitus on molemminpuolisen luottamuksen pohjalla lähentää palvelijattaria ja isäntäväkeä toisiinsa yhteisen kodin onneksi.”
Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Alli Trygg-Helenius ja varapuheenjohtajaksi Miina Sillanpää, jolla oli 15 vuoden kokemus palvelijattarena olemisesta. Alli toimi puheenjohtajana kolme vuotta ja sen jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Miina Sillanpää, joka hoiti tehtävää vuoteen 1952 saakka, yhteensä 51 vuotta.

Julkaisutoimintaa

Koska lehdet julkaisivat Alli Trygg-Heleniuksen kirjoittamia artikkeleita, kiinnosti myös julkaisutoiminta häntä ja siitä saatu taloudellinen hyöty. Syksyllä 1888 Alli julkaisi yhdessä Vera Hjeltin kanssa ensimmäisen suomenkielisen joululehden Joulutervehdys- ja ruotsinkielisen Julhelsning-nimisen lähinnä nuorisolle luettavaksi tarkoitettuja. Yhdessä puolisonsa kanssa he toimittivat ja kustansivat vuodesta 1898 Joululehti-nimistä julkaisua aina vuoteen 1907.
Suomen Naisyhdistys alkoi julkaista vuonna 1889 Aleksandra Gripenbergin toimittamaa Koti ja yhteiskunta -lehteä. Naisasiaa Alli piti tärkeänä ja sen tähden innostui ja rupesi kustantamaan vastaavaa ruotsinkielistä Hemmet och Samhället, jonka ensimmäinen nro ilmestyi 15.4.1889. Alli toimitti lehteä kaksi vuosikertaa, lehti ilmestyi kerran kuukaudessa. Tämä lehti oli pirteytensä ja sisällön vuoksi myös esikuvana Naisten ääni -lehden syntyyn.
Miehensä Matin kanssa he alkoivat toimittaa 1893 Kansa Lehti -nimistä viikkolehteä ja ruotsinkielistä sisarlehteä Folkets Blad.
Opettajain Terveys- ja Raittiusyhdistys vuonna 1893 alkoi julkaista Koitto-nimistä raittiuslehteä ja sen rinnalla alkoi ilmestyä ruotsinkielinen Eos. Näitä kahta viimeistä Alli Trygg-Helenius toimitti yhteensä 34 vuotta. Mm. nobelkirjailija F. E. Sillanpää oli 12-vuotiaana nähnyt oman kirjoituksensa julkaistun Koitossa ja muisteli myöhemmin sen merkitystä oman kirjailijauransa alkuvaiheissa.
Alli Trygg-Helenius julkaisi myös teokset Minkä vuoksi nuorisolle on annettava raittiusopetusta vuonna 1901 ja Toivon Liiton Opas 1902.

”Tulitikku on sammunut”

Aviopuolisonsa Matin kuoltua Alli Trygg-Helenius muutti Yrjönkatu 23:sta Annankatu 33:een. Sinnekin tuli hätääkärsiviä ja heitä autettiin. Alli jatkoi yksinään valistustoimintaa ja väsyi. Marraskuussa 1926 naapuri, tohtori Kaarlo Taskinen tutki Allin ja kehotti heti menemään Kirurgiseen sairaalaan leikattavaksi.  Alli vastusti ja vetosi tekemättömiin töihin eikä mennyt sairaalaan. Kirurgi A. J. Palmén määräsi potilaan heti leikattavaksi 1.12.1926, leikkaus onnistui mutta 2.12.1926 Tulitikku sammui.
Joulukuun 12. päivänä 1926 Alli Trygg-Helenius siunattiin Kallion kirkossa, joka oli ääriään myöten täynnä surevia ystäviä. Rovasti K. V. Hurmerinta, joka oli myös siunannut Matti Helenius-Seppälän vuonna 1920, piti muistopuheen suomeksi ja toimitti ruumiinsiunauksen ruotsiksi. Kanslianeuvos Niilo Liakka laski Sosiaaliministeriön raittiusasiainosaston seppeleen ja sitten seurasi eri järjestöjen, yhdistysten, toivonliittojen ja yksityisten kukkalaitteita. Myös ulkomaalaiset raittiusjärjestöt olivat lähettäneet kukkatervehdyksen Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Virosta ja Latviasta.
Alli Trygg-Heleniuksen arkku laskettiin hautaan edesmenneen puolisonsa Matti Helenius-Seppälän viereen Kilven kuoron laulaessa Hietaniemen hautausmaalle.
Suomen Setlementtiliitto jakaa Alli Trygg -tunnustuspalkintoa vuosittain ihmiselle, joka on omalla työllään pitänyt esillä setlementtiliikkeelle tärkeitä aiheita ja profiloitunut yhteiskunnallisessa keskustelussa nostamalla esiin kansalaisyhteiskunnalle keskeisiä arvoja.

Suomalaisen Naisliiton Naisten ääni -lehden päätoimittaja ja perheystävä Maikki Friberg kirjoitti Naisten äänessä Alli Trygg-Heleniuksesta 27.7.1912 seuraavasti:

”Sinulla on yksi vika, Alli Trygg, mutta koska se on niin harvinainen ihmisissä, niin täytyy sen pikemmin lukea ansioksi. Sinä olet liian hyvä ja liian palvelevainen, ja siksi ihmiset ovat olleet niin valmiit kiusaamaan ja vaivaamaan. Ken on tarvinnut palvelijaa, ken satunnaista työtä, ken suosituksia ulkomaille, ken lapsilleen kasvattivanhempia, ken
aineellista apua, ken kutomamalleja, patentinhakua, rahalainaa, matkatoveria jne. hän tuli aina sinun luoksesi ja piti aina itsestään lankeavana, että sinä kesken kiireellisiä töitäsi rupeaisit hänen asioitaan ajamaan, hänen puolestaan puhumaan, telefoonaamaan ja juoksemaan.”

Lukuvihje!
Maailmaa parantaakseen : Alli Trygg-Helenius ja 1800-luvun lopun naistoimijuus. Julkaistu myös verkkoaineistona. Julkaisija Tampereen yliopisto 2010. Opinnäyte Pro gradu -työ : Tampereen yliopisto, historiatieteen ja filosofian laitos, historia. Sannu Syrjä.