Alli Palmroth - hengellinen ohjaaja

Alli Emilia Palmroth syntyi 1894. Allin äiti oli 1868 syntynyt Ruoveden Pekkalan kartanon tytär Eva Aminoff ja isä 1861 Kangasalla syntynyt Vetterkullan kartanon omistaja, kapteeni Otto Mauritz Palmroth. Allin vanhemmat avioituivat 1890.

Alli kävi Turun suomalaisen tyttökoulun ja sai päästötodistuksen 1910. Sen jälkeen hän siirtyi jatko-opintoihin Norrköpingissä sijaitsevaan Fröbel-Instituuttiin, josta sai lastentarhanopettajan pätevyyden 1913. Alli Palmrothin kotikaupungiksi tuli Tampere. Hän toimi työuransa aluksi lastenhoitoyhdistyksen lastentarhassa ja vuodesta 1927 Tammelan lastentarhan johtajana eläkkeelle siirtymiseensä asti eli vuoteen 1957.

Alli Palmroth kohtasi työssään perheitä, joissa kärsittiin alkoholin liiallisesta käytöstä. Hän kertoi, miten hänet herätti pieni lapsi, joka kömpi Alli-tädin syliin ja pyysi: “Tule sinä minulle äidiksi, kun minun äiti juo.”

Alli tuli Tampereen Valkonauhan toimintaan mukaan tilanteessa, jossa jäsenistö oli kokoontunut Hospiz Emmaukseen lopettamaan yhdistystä. Saman tien tuossa kokouksessa Allista leivottiin yhdistykselle sihteeri ja parin vuoden kuluttua, 1943, hänet valittiin Tampereen Valkonauhan puheenjohtajaksi.

Alli Palmrothin kausi tuli kestämään 26 vuotta ja hänen kokosydäminen antautumisensa valkonauhatyölle toi tuloksia. Jäsenmäärä kasvoi vauhdilla. 1942 yhdistykseen kuului 37 jäsentä ja kymmenen vuoden kuluttua jo 200.

Allin elämän keskeisiä asioita olivat pyhäkoulutyö, lähetystyö ja valkonauhatyö. Halu tukea lapsia ja nuoria heidän hengellisessä kasvussaan tuli konkreettiseksi myös Allin perustamassa koulukodissa. Alli oli ostanut kahden muun lastentarhanopettajan kanssa yhteisesti asunnon Pirkankadun varrelta. Varsin pian muut huoneistokauppaan osallistuneet vetäytyivät hankkeesta ja Alli jäi asumaan yksin liian suureen huoneistoon. Helpottaakseen omaa ja toisten tilannetta Alli perusti kotiinsa sotavuosina koulukodin. Kodissa asui enimmillään seitsemän koululaista, Alli-täti, Allin ystävä Elli sekä kotiapulainen.

Alli oli koulukodin perheen pää. Päivät Alli oli luonnollisesti työssä, mutta iltaisin Allin keskeinen tehtävä oli kodin hengellisestä huollosta vastaaminen. Iltahartauteen kokoonnuttiin joka ilta yhdessä Elli-tädin ja kotiapulaisen kanssa. Allilla oli vahva usko rukouksen voimaan. Hän luotti kaikki huolet ja murheet Jumalan hoitoon ja ihmeellisesti asiat aina järjestyivät.

Suomen Valkonauhaliiton puheenjohtajaksi Alli Palmroth valittiin 1956. Puheenjohtajan tervehdyksessään Alli kirjoittaa: “Valkonauha on sekä työn että taistelun liitto. Aseita kysytään. Mielen ase on voimallinen ja riippumaton oloista ja tilanteista, asemasta ja lahjoista. Se on ase kaikkien käteen. Siksi tarttukaamme tietoisesti “pyhän mielen aseeseen” ja kasvakaamme kiinni Jeesukseen. Kiitän luottamuksestanne, joka kutsui minut puheenjohtajan paikalle. Turun yhdistyksen myyjäisiin lahjoittama kaunis huopa, joka arvonnassa lankesi osalleni, on minulle näkyvä muisto, symboli, siitä yllättävästä rakkaudesta, jolla minut vastaanotitte ystävällisin sanoin, lämpimin katsein ja lujin kädenpuristuksin.” Koko liiton puheenjohtajakautensa ajan Alli toimi myös Tampereen Valkonauhan puheenjohtajana.

Allilla oli karismaattinen, mutta tasainen luonne. Tehtäviin Alli paneutui perusteellisesti. Hän eli arkielämässään todeksi lapsenuskoa. Kun valkonauhatyössä harjoitettiin noihin aikoihin varsin laajasti myös aineellista auttamistyötä, Alli muisti aina tavaran hakijoille jakaa myös Jumalan sanaa. Kerrotaan, että eräs pieni poika sanoi: “Alli-täti näkee aina Jeesuksen, koska hän pitää silmät kiinni rukoillessa.”

Liiton toiminnassa korostui Allin kautena voimakas nuorisotyö, joka ilmeni mm. leiritoimintana ja tyttöpäivinä. Leiritoiminta vahvistui, kun liitto sai 1956 lahjoituksena kesähuvilan Taipalsaaren pitäjästä Merenlahden kylästä. Paikka nimettiin Lähdekallioksi. Toiminnan kehittämiseksi järjestettiin nuorisonjohtajakursseja.

Myös aikuisten kerhotoiminta oli Allin kaudella vilkasta. Erityisen lähellä Allin sydäntä oli kotikäyntityö, jota tehtiin mm. vankien omaisten keskuudessa. Alli piti tärkeänä hengellistä hoitamista ja sielunhoitotyötä. Monet muistavat hänen raamattutuntinsa. Allin kotona kokoontui raamattupiiri aivan hänen viimeisiin aikoihinsa asti.

Alli vietti kesänsä sukunsa omistamassa Vetterkullan kartanossa Eräjärvellä. Kun hän jäi eläkkeelle lastentarhanjohtajan virasta, hän piti Pirkankadun kodissaan kahta vuokralaista ja lisäksi vuokrasi yhden huoneen Tampereen Valkonauhalle. Alli määräsi sittemmin testamentilla kotinsa irtaimistoineen Tampereen Valkonauhalle. Hän sairasti viimeisinä vuosina paljon, oli lähes sokea ja kuuro, mutta henkinen ja hengellinen puoli säilyivät vahvoina. Alli Palmroth kuoli 1982 ja hänet saatettiin sukuhautaan Eräjärvelle.