Aino Kari (myöh. Tammi) syntyi 9.3.1899 Pattijoella. Sukututkijan mukaan hän muutti Raaheen 2.1.1904. Hän avioitui myöhemmällä iällä soittaja Yrjö Emil Tammen (1902-1978) kanssa. Pariskunnalla ei ollut lapsia.

Aino muutti Viipuriin vuonna 1920. Hän työskenteli siellä kahdessa kuvaamossa: Suomi-Kuvaamo ja Uolevi. Hän aloitti ammattimaisen valokuvauksen vuonna 1920. Sukututkijan mukaan hän muutti Raaheen 29.12.1926.

Suvulta saatujen tietojen mukaan hän asui ja työskenteli Lohjalla ennen kuin perusti oman valokuvaamon Raaheen vuonna 1930.

Paluu kotikonnuille

Aino avasi Raahessa valokuvaamon vuonna 1930 ja ilmoitti siitä Raahen Seudussa: ”Kohteliaimmin ilmoitan, että olen avannut VALOKUVAAMON Raahessa Hotelli Keskuksen alakerrassa ja toivon ensiluokkaisella työllä ja sopivilla hinnoilla saavuttavani kaupunkilaisten ja maaseutulaisten suosion. RAAHEN KUVAAMO omist. Aino Kari”. Kesäkuussa 1931 hän mainosti liikettään ilmoituksella: ”Raahen Kuvaamo ja Suurennusliike Om. Aino Kari Pitkäkatu 30 (nyk. Kauppakatu), puhelin 49”. Kiinteistössä toimi 1950-luvulla Elma Rauhalan kahvilaruokala ja matkustajakoti ja sen jälkeen Timosen vaatetusliike. Tällä paikalla on nyt (v. 2024) asuintalo.

Aino oli Suomen Valokuvaajain Liiton toimiva jäsen 2.5.1935 alkaen.

Valokuvaamo Pekkatatorilla

Marraskuussa 1939 Aino siirsi liikkeensä Pekkatorin kulmalle ja ilmoitti siitä Raahen Seudussa: ”RAAHEN KUVAAMO muutettu Kirkkokatu 19 (Pekkatorin varrelle), jossa edelleen kuvaamotyöt teetätte edullisimmin.”

Tässä kiinteistössä vuosisatojen ajan toiminut J. Lang & Co. Kauppahuone teki konkurssin vuonna 1933. Vuonna 1939 kiinteistön osti Otto Karjalainen. Hän harjoitti vuokraustoimintaa. Nyt (v. 2024) rakennuksessa toimii Langin Kauppahuone, jossa on 1800-luvun kahvila-ravintola, puoti ja boutique-hotelli, ja joka kertoo Langin kauppiaskartanon historiasta Wanhassa Raahessa.

Ovesta, josta nyt käydään sisälle kahvilaan, mentiin sekatavarakauppaan. Aino Karin valokuvaamon sisäänkäynti oli pihan puolella. Valokuvaamo oli sijoitettu saliin. Ainon käytössä oli lisäksi keittiö ja kaksi kamaria. ”Koska talossa ei ollut pihan puolella näyteikkunaksi sopivaa ikkunaa, rakennuksen seinälle oli laitettu lasin alle kehikkoon muutama valokuva näytille. Me kävimme usein katsomassa kenen kuvia siellä on”, Esteri Tokola muisteli.

Aino oli Lotta Luostarisen (o.s. Salkosalo) äidin sisarpuoli. Salkosalot asuivat Kirkkokadun toisella puolella. Kun Lotta syntyi vuonna 1939, Aino osti hänelle syntymälahjaksi Ulla-silmäumpinuken. Samanlaista ei ollut koko kaupungissa ja siitä tuli Lotalle rakas leikkikalu. Lotta tykkäsi olla Ainolla yökylässä, kun siellä sai iltapalaksi suklaata. Se oli perin harvinaista herkkua sodan aikana ja sen jälkeisinä pulavuosina.

Kun haastattelin Lottaa syksyllä 2024 ja selasimme hänen valokuva-albumeita, sieltä putkahti esille – Lotalle yllätyksenä – kuva, jossa Ainolla on lottapuku yllään. Lotta muisteli, että ilmahälytysten aikana naapuri kantoi lapsia kellariin. ”Aino olisi auttanut, jos olisi ollut paikalla”, Lotta sanoi ja jatkoi, että Ainon lottatoiminnasta ei perheessä koskaan puhuttu.

Sotavuosina ilmahälytykset hoidettiin kirkon tornista ja talon asukkaat ahtautuivat niiden aikana pihalla sijainneeseen kellariin. Lauantaina 12.2.1944 Raaheen putosi pommi – se ainoa. Mutta se ei osunut lähellekään Pekkatoria.

Ainolla ja Lotalla oli läheiset välit. Kerran Aino lähti Pattijoelle ostamaan perunoita ja otti Lotan mörönsyötiksi. Oli kylmä ilma. Lotalla oli huopatossut jalassa ja muhvi käsien suojana. Matka oli pimeä ja pikku tytölle pitkä. Tulomatkalla Aino opetti Lotan luettelemaan numeroita saksaksi: ”1 eins; 2 zwei; 3 drei; 4 vier; 5 fünf; 6 sechs; 7 sieben; 8 acht; 9 neun; 10 zehn”.

Lotta oli usein Ainolla apulaisena pitämässä salamavalolaitetta paikoillaan, kun Aino kuvasi luokkakuvia seminaarissa ja luottamusmiesten ryhmäkuvia Raatihuoneessa. Aino kuvasi paljon myös Raahen rakennuksia, katunäkymiä ja tapahtumia. Lotta sai olla pimeässä huoneessa kehittämässä kuvia. Aino oli hyvä piirtämään, tätä taitoa hän tarvitsi kuvien retusoinnissa.

Aino oli erikoinen persoona. Hän tykkäsi kylpeä pihalla saavissa, johon oli kerännyt rännivettä, koska rännivesi oli pehmeää. Hän harrasti terveellistä ruokavaliota. Lapsille hän syötti hiekkaa Ämmän saaressa, jonne Salkosalot tekivät usein kesäisiä retkiä. Ainon mielestä se oli hyväksi lapsille.

Aino teki usein matkoja Helsinkiin ja Tampereelle, hän osti sieltä erikoisia tavaroita esimerkiksi untuvatäkin, joka oli täällä harvinaisuus.

Pekkatorin kulmalta Härkätorin liepeille

Aino ja Yrjö Tammi ostivat 28.5.1951 kiinteistön VI kaupunginosan 23. korttelista ¼ osan tontista nro 17. Raahen Kuvaamo siirtyi tuolloin Pekkatorilta Härkätorin liepeille. Muistitiedon mukaan Aino ja Yrjö Tammi omistivat omakotitalon, joka sijaitsi Härkätorin puistoa vastapäätä, Sovionkadun ja nykyisen Kumpeleenkujan kulmassa. Kulmatalossa olivat Ainon ja Yrjön asuintilat. Yrjö Tammi antoi soittotunteja kamarissa muiden muassa seminaarin oppilaille. Härkätorin puolella oli asuintaloa matalampi rapattu rakennus, jossa Raahen Kuvaamo toimi. Näyteikkunat olivat Härkätorille päin. ”Ulko-ovessa oli soittokello, jota soittamalla asiakas kutsui valokuvaajan ’omalta puolelta’ valokuvaamon puolelle”, Matti Kari kertoi.

Vielä vuonna 2024 Esteri muisti vuoden 1952 tapahtumat kuin eilisen päivän. Hän oli juuri mennyt kihloihin Eeron kanssa ja he menivät Raahen Kuvaamoon kihlajaiskuvaa varten. Valokuvaaja Aino pyysi Esteriä hymyilemään, mutta Esteriä ei yhtään naurattanut. Aino yritti höynätä häntä hymyilemään sanomalla, että hymyilethän sinä Hassisen kaupassakin tiskin takana, kun palvelet asiakkaita. Ei sekään Esteriä hymyilyttänyt. Sitten Aino ilveili kameran takana. Kun Esteri ja Eero purskahtivat hillittömään nauruun, salama välähti.

Kohti eläkepäiviä

Vuoden 1964 aikana Raahen Seudun Osuuskassa pääsi sopimukseen Raahen kaupungin VI:n kaupunginosan 23. korttelin eli Härkätorin länsipuoleisen korttelin tonttien omistajien kanssa koko korttelin ostamiseksi kassalle. Raahen Seudun Osuuskassa allekirjoitti lopulliset kauppakirjat myyjien kanssa 28.5.1965. Osuuskassa sai 31.5.1965 Raahen kaupungin maistraatilta purkuluvan VI kaupunginosan 23. korttelin tonttien 17 ja 18 rakennusten purkamiseen. Pääkonttori valmistui vuonna 1966. Raahelaiset kutsuvat rakennusta Kassataloksi.

Aino valmisteli kuvaamotoiminnan lopettamista vähitellen 1960-luvulla. Hän ei enää markkinoinut palveluitaan. Liiketoiminnan tarkka loppumisaika ei ole tiedossa.

Tammet siirtyivät viettämään eläkepäiviä Niittykadulle omakotitaloon. Aino vietti elämänsä viimeiset vuodet palvelutalo Hopeataurissa ja Merikadun vanhainkodissa. Hän kuoli 19.2.1987. Hänen viimeinen leposijansa on Raahen Haaralassa.

Heli Kangas ja Lotta Luostarinen saivat Alfred Kordelinin säätiön Raahen rahastosta apurahan Aino Tammen kuvien pelastamiseen ja näyttelyn järjestämiseen vuona 2016.