Aila Sylvia Tamminen, o.s. Malm syntyi Tampereella 8.6.1942. Hänen äitinsä oli työnjohtajana Lapinniemen Puuvillatehtaalla ja isä toimi metallimiehenä Ajokilla, jossa hän oli myös pääluottamusmiehenä. Pieni perhe, Aila ainoana lapsena, oli hyvin kiinteä ja paljon asioita tehtiin yhdessä.

Liikuntaa ja urheilua

Liikunta ja urheilu tulivat Ailan elämään jo hyvin varhain. Isä toimi aktiivisesti Tampereen Pallo-Veikoissa, Suomen Palloliiton joukkueiden valmennustehtävissä ja erityisen tärkeää hänelle oli nuorten pelaajien nostaminen aktiiviseen joukkuetoimintaan. Äiti puolestaan harrasti mm. uintia ja tuohon aikaan melko harvinaista kuviokelluntaa.

Oli siis sanomattakin selvää, että Aila ohjattiin jo pienenä liikkumaan. Hän sai ensimmäiset luistimensa kolmevuotiaana ja liittyi Tampereen Luistelijoihin. Seuralla oli tuolloin edustusryhmä ja kuusivuotiaasta lähtien Aila kulki ryhmän mukana esiintyen Pirkanmaalaisilla Jääjuhlilla. Palkkiot taisivat olla melko olemattomat, parhaaksi muistoksi esiintymispaikoista jäi Mänttä, jossa taiteilijoille oli tarjolla voileipiä!

Vierumäellä järjestettiin tuolloin taitoluistelukursseja ja Ailan harrastus jatkui aina vuoteen 1959, huippuna lie ollut vuosi 1957, jolloin hän parinsa Heikki Jokisen kanssa voitti SM-kultaa nuorten sarjassa.

Ura voimistelunopettajana

Koko perhe harrasti liikuntaa sen eri muodoissa ja koulussa se oli Ailan mieliaine. Niinpä ajatus liikunnasta ammattina vahvistui koko ajan ja ylioppilaaksitulon jälkeen Aila pyrki ja pääsi Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle.

Aila oli jo edellisenä kesänä osallistunut Varalan Urheiluopistossa järjestettävälle kurssille, joka valmensi “jumpalle” pyrkijöitä. Tuolloin sinne oli viikon pääsykokeet, hakijoita testattiin yleisurheilussa, palloilussa, uinnissa ja voimistelussa ja jokaiselle kurssille hyväksyttiin 30 tyttöä ja 30 poikaa.

Aila valmistui voimistelunopettajaksi vuonna 1965 ja vietti seuraavan kesän Varalassa ns. kesäopettajana. Tätä seurasi virka Tampereen kaupungin liikunnanohjaajana. Tällöin toimenkuvaan kuului mm. taitoluistelun opetusta ja koulujen liikuntakerhojen ohjausta. Tästä ura jatkui Tampereen sairaanhoito-oppilaitoksen opettajaksi, jota virkaa Aila hoiti vuosina 1967-1983.

Varalan Urheiluopisto – osa Ailan elämää

Varalan Urheiluopisto oli kuitenkin koko ajan osa Ailan elämää. Hän toimi siellä tuntiopettajana opettaen voimistelua, telinevoimistelua ja uintia. Hän osallistui aktiivisesti myös Varalan hallinnolliseen toimintaan ollen mm. jäsen opetusjaostossa, jonka tehtävänä oli valita oppilaita liikunnanohjauksen peruskurssilla. Aila oli vuodesta 1973 lähtien kutsuttuna jäsenenä Varala-säätiön hallituksessa ja 1984 alkaen hän toimi Urheiluopiston rehtorina aina eläköitymiseensä asti 2006.

Varalan Urheiluopisto on Ailan aikana kehittynyt alunperin naisille ja tytöille tarkoitetusta virkistyspaikasta todelliseksi liikunnan monitoimikeskukseksi. Urheiluopisto muuttui vuonna 1993 osaksi toisen asteen ammatillista koulutusta ja kurssitoiminta laajeni heijastaen muutosta liikuntakasvatuksessa. “Onneksi meillä oli rohkeutta lähteä mukaan luomaan ihanteellisia olosuhteita eri liikuntamuodoille”, sanoo Aila suurimmaksi saavutuksekseen. Opiston innostuneen ja yhteen hiileen puhaltavan henkilökunnan avulla muutoksien toteuttaminen sujui saumattomasti. Taloon rakennettiin mm. uima-allas, kuntotestausasema ja kaiken kaikkiaan taloa uudistettiin, jotta vaatimukset monipuoliseen liikunnan harjoittamiseen täyttyisivät. Tällä hetkellä useat eri järjestöt järjestävät toimintaansa Varalassa, yksi suurimmista käyttäjistä on Judoliitto eli kauas on tultu perinteisestä naisvoimistelusta, jonka harjoittaminen Varalassa on tietenkin edelleen mahdollista.

Ailan yksityielämässäkin on urheilu ollut suuressa osassa. Aila ja Ari Tamminen avioituivat vuonna 1968. Seuraavana vuonna syntyneen Juha-pojan erilaisten liikuntaharrastusten kannustaminen ja niissä mukanaolo pitivät urheilun tärkeänä osana myös vapaa-aikaa.

Aila Tamminen jäi eläkkeelle Urheiluopiston rehtorin virasta vuonna 2006, mutta Varalaa hän ei ole jättänyt. Hän käy edelleen ohjaamassa erilaisia ryhmiä lapsille ja aikuisille. Näistä yhtenä tärkeimmistä hän mainitsee Sotaveteraanien leskien ja omaishoitajien virkistystapahtumat. Tällä hetkellä hän on myös aktiivisesti mukana museotoimikunnassa, jonka tarkoituksena on säilyttää Varalan omanlainen historia jälkipolville.

Varalan Urheiluopisto muisti eläköitynyttä, arvostettua rehtoriaan liikuntaneuvoksen arvonimellä maaliskuussa 2017.

“Varala aina sydämessäni” lienee sopiva motto tälle urheilun ja liikunnan todelliselle monitoiminaiselle!