Vuokko Suorsa - Evakkotaival opetti sopeutumaan

Kaksi kertaa kotinsa jättämään joutunut Vuokko Suorsa (o.s. Härkönen) vietti eläkepäiviään Raahessa, jonne elämä hänet kuljetti monien mutkien kautta. Haastattelu tehtiin vuonna 2016.

Lapsuudenkoti Suistamossa

Vuokko oli syntynyt 26.4.1936 Suistamolla. Evakkoon joutuneen Vuokon kotitalo seisoi kauniilla paikalla järven rannalla Suistamon Äimäjärven kylässä, joka sijaitsee Laatokan pohjoispuolella noin 60 kilometrin päässä Sortavalasta pohjoiseen. 1.1.1937 tehdyn henkikirjoituksen mukaan Suistamolla asui 8122 henkilöä, joista Äimäjärvellä 127. Alue oli vaurasta maaseutua. Suistamon itäosien halki virtaava Kollaanjoki tuli maailmankuuluksi Talvisodan aikaan, kun joen kohdalle vetäytynyt suomalainen puolustaja esti puna-armeijan etenemisen kolmen kuukauden ajan, sodan loppuun saakka (lähde: Wikipedia). Tytön kotitalo on nykyään Kizhin museosaarella, jonne venäläiset ovat sen siirtäneet.

Muistikuvia talvisodasta

Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen (lähde: Wikipedia).

– Meille sanottiin, että lähdetään kahden viikon lomamatkalle, Vuokko muistelee ensimmäistä evakkoon lähtöä. Mamma (s. 1897) ja isosisko tekivät talossa perusteellisen suursiivouksen, kaiken piti olla tiptop-kunnossa ennen lomamatkaa. Tyttö hyppi innoissaan sängyn päällä. Hän olisi halunnut pukea päälleen kauneimman villatakkinsa. Mamma oli kuitenkin sitä mieltä, että se jätetään kotiin, ettei se matkan aikana sotkeennu. Hän piti päänsä ja villatakki jätettiin odottamaan kotiinpaluuta. Yhden nuken hän sai ottaa mukaan.

Oli talvi, ja perhe matkusti Hammaslahdelle Pohjois-Karjalaan. Siellä vietettiin muutama viikko ja palattiin takaisin kotiin, koska sota ei tuolloin vielä alkanutkaan.

Talvisodan alettua lapset seurasivat aidalla istuen ilmataisteluita tähtisellä taivaalla. – Äkkiä sisälle, äkkiä sisälle, Mamma huolehti. Perheellä oli radio ja sitä kuunneltiin ahkerasti. Perheen pirttiin kerääntyivät naapurit ja sotaväkeä uutisia kuuntelemaan.

Pian oli perheen lähdettävä uudestaan ja tällä kerralla lähdettiin evakkoon koko talvisodan ajaksi. Valtion määräyksestä mukaan otettiin mahdollisimman vähän tavaraa. Määränpäänä oli Laihia. Ihmiset taittoivat matkaa härkävaunussa, jossa oli lavereita seinällä. Keskellä vaunua oli kamiina tuottamassa lämpöä. Pissaämpäreitä oli nurkassa. Eläimet oli sijoitettu toiseen härkävaunuun. – Pikkusisko, vauva vielä tuolloin, itki kovasti, Vuokko muistelee.

Perhe sijoitettiin Laihialla maalaistaloon, jossa asui nuoripari. Emäntä odotti esikoistaan. Talossa oli iso pirtti, joka oli talonväen ja evakkojen yhteistä tilaa. Toisessa kamarissa nukkui talonväki ja toisessa kamarissa evakot. Mamma auttoi emäntää navettatöissä – Laihialla oloaika oli hyvää aikaa, tyttö muistelee. Perheen lapsettomat sukulaiset veivät Vuokon usein hevostilalleen hevosia hoitamaan. Hän sai leikkiä naapurin tyttöjen kanssa.

Välirauhan aikana koti kunnostettiin

Välirauha on Suomen historian ajanjakso talvisodan päättäneestä Moskovan rauhasta (13. maaliskuuta 1940) jatkosodan alkuun (25. kesäkuuta 1941) (lähde: Wikipedia).

Rauhan solmimisen jälkeen isä (s. 1894), isosisko ja veljet lähtivät Suistamolle kunnostamaan taloa. Mamma jäi Vuokon ja vauvan kanssa vielä Laihialle. Evakkotaipaleella perheen mukana kulki myös isoäiti.

Suistamolla perhettä kohtasi lohduton näky. Venäläiset olivat vieneet huonekalut, astiat ja kaiken irtaimen omaisuuden ja käyttäneet talon kahta kamaria karjasuojana ja vanhempien makuuhuonetta käymälänä. Leivinuuni oli täynnä törkyä. Isä pelkäsi, että venäläiset ovat laittaneet sinne räjähteitä. Näin ei kuitenkaan ollut.

Juuri ennen sotaa isä oli aloittanut uuden talon rakentamisen. Sitä varten Mamma oli kutonut uudet matot, jotka piilotettiin ennen evakkomatkaa maitotonkkiin. Mamma ja vanhin tytär olivat taitavia käsityöihmisiä. Venäläiset olivat vieneet kaikki kauniit kudonnaiset. Vain aisakellon isä löysi hevoshaasta.

Pelko hallitsi elämää. Oli annettu määräys, ettei kukaan saa liikkua yksinään. Perheen miehet lähtivät kylälle asioille ja isosisko jäi taloon yksin. Yhtäkkiä iso koira tuli haukkuen kohti. Isosisko ei uskaltanut liikahtaakaan ennen kuin miesväki kotiutui.

Kuukausien uurastuksen jälkeen isä tuli hakemaan perheensä takaisin Suistamolle. Välirauhan aikana syntyi perheeseen poika.

Välirauhan aikana Vuokko kävi vuoden verran kansakoulua Äimäjärvellä. Venäläiset olivat polttaneet alakoulun, joten tyttö, joka oli kylän ainoa alakoululainen, joutui opiskelemaan yläkoulun tiloissa. Syksyllä koulumatka, 7 kilometriä, taittui kävellen, talvella järven yli hiihtäen. Lapset hiihtivät porukalla ja odottivat, että pieninkin pysyi joukossa mukana. Joskus isä haki tytön koulusta hevosella.

Jatkosota ja toinen evakkomatka

Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944 (lähde: Wikipedia).

Elettiin vuotta 1941. Vuokko muistelee, että oli ihana kesäilta, ja hän oli ollut serkkujen kanssa päivällä uimassa. Illalla hän meni pikkusiskon kanssa nukkumaan kaikessa rauhassa. Hän heräsi, kun kuului pamaus, huutoa ja askelia. Järveltä päin tuli venäläisiä lentokoneita, jotka tulittivat konekivääreillä taloa ja karjaa. Ikkunan ääressä istunut Mamma haavoittui pahasti luotisuihkusta. Isosisko lähti pyörällä hakemaan apua. Vanhin veli auttoi Mamman hetekaan, jolla hänet kuljetettiin kenttäsairaalaan. Kenttäsairaalan osoitetta perhe ei saanut tietää, sillä se oli evakuoitu samaan aikaan väestön kanssa. Vuokko ja pikku sisarukset vietiin serkkujen tykö joksikin aikaa. Pommituksia paettiin kivinavettaan.

Evakkoon oli lähdettävä kiireen kaupalla. Isonsiskon (18 v.) olisi pitänyt lähteä kuljettamaan karjaa, mutta Mamman jouduttua kenttäsairaalaan, hän joutui ottamaan vastuun perheen lapsista, joista pienin oli vauva. 17-vuotias veli lähti evakkoon eläinten kanssa.

Matka oli pitkä ja juna pysähtyi useita kertoja, jolloin evakkoon matkustavat saivat ruokailla asemalla. Vuokko kävi hakemassa ruokaa isollesiskolle, jolla oli vauva hoidettavana. Jälkikäteen hän on usein ajatellut, että paljon oli sälytetty vastuuta 8-vuotiaalle tytölle. Mutta ei sitä silloin voinut pysähtyä miettimään: oli selvittävä hengissä matkasta. Määränpäänä oli tällä kertaa Lapua.

Lapualla evakot majoitettiin aluksi kirkkoon, josta kylän isännät valitsivat kukin mieleisensä perheen. Vuokon isosisko oli kaunis 18-vuotias neito. Lienee käynyt niin, että isäntä valitsi perheen juuri isonsiskon takia. Isä kyllä korosti, että neitonen on hänen tyttärensä ja että vaimo on kenttäsairaalassa haavoituttuaan venäläisten ilmatulituksessa. Isä oli kovasti huolissaan Mammasta, jonka kohtalosta hän oli täysin epätietoinen. Hän kulki ympäri Suomea etsimässä vaimoaan. Aikojen päästä hän sai lottien kautta tietää, että Mamma on Oulaisten kenttäsairaalassa. Talon emäntä ei tykännyt evakoista. Hän ei sallinut evakoiden käydä saunassa. Isäntä lämmitti heille saunan erikseen yömyöhällä, jotta aikuiset pääsivät peseytymään. Mamma pesi pikku lapset keittiössä.

Vuokolle on jäänyt sellainen kuva, ettei Lapualla tykätty evakoista ja sen he saivat tuntea. Hän kävi Lapualla koulua vuoden verran. Hän sanoo, ettei häntä kiusattu koulussa, koska hänellä oli kohtalaisen hyvät vaatteet. Isosisko oli taitava ompelija ja ompeli vanhoista vaatteista hänelle kauniit kouluvaatteet, kengät isä teetti suutarilla. Vanhin veli joutui rintamalle isänmaata puolustamaan. Toinen veli kävi puuseppäkoulun Jurvalla.

Lapualla opettajat kannustivat vanhempia lähettämään lapsensa Ruotsiin sotalapsiksi. Vuokon isä sanoi, ettei ole hankkinut lapsia mierontielle lähetettäviksi eikä päästänyt lapsiaan Ruotsiin.

Sitten isä sai vuokrattua maatilan Kuusjärveltä. Hänen oli hyvin vaikea asua ihmisten nurkissa, sillä Karjalassa hänellä oli iso maatila.

Kuusjärvellä Vuokko kävi vuoden verran koulua. Kesällä hän piti uimakoulua lapsille. Pikkusisko kulki mukana reppuselässä ja uimakoulun aikana hän istua napotti rannalla ja odotti.

Maatila Kiuruvedeltä

Vuonna 1945 säädetyn maanhankintalain perusteella perustettiin Suomeen yli 100 000 asutustilaa. Osaan asutustiloista tuli kuulumaan ennestään viljelyksessä ollutta maata, jolloin asutustilalla saattoi olla jo sitä perustettaessa pieni ala viljeltävää peltoa (lähde: Wikipedia).

Kiuruvedeltä perhe sai asutustilan. He asuivat Aku Ratin körttitalossa sen aikaa, kun isä rakensi taloa. Vanhemmat olivat suunnitelleet, että Vuokko jää kotitilalle tekemään töitä, mutta hän halusi itsenäistyä ja hankkia oman ammatin.

Hän kävi kansanopiston Punkaharjulla ja pääsi sen jälkeen jo 16-vuotiaana harjoittelijaksi Kiuruveden sairaalaan ja sitä kautta opintielle lastenhoitajakouluun.

Elämä on kuljettanut hänet monien mutkien kautta Raaheen, jossa hän viettää eläkepäiviään. Pitkä ja monipolvinen evakkomatka on opettanut nöyryyttä ja kasvattanut luonteenlujuutta. On pitänyt sopeutua kulloisiinkin elämäntilanteisiin. Pienestä pitäen tytön on pitänyt ottaa vastuuta lähimmäisistään. – Kaikesta huolimatta minulla on ollut turvallinen lapsuus. Isä huolehti meistä hyvin, Vuokko sanoo vuonna 2016. Vuokko kuoli 13.3.2024 Raahessa.