Sirkka Kiilakoski – Lapset sydämenasiana

Sirkka Kiilakosken pitää elämässä kiinni perhe, lapset ja lastenlapset. Pitkän työuransakin hän on tehnyt lasten parissa. Varhaiskasvatus ja lapset ovat hänelle sydämenasia.

 Piehingin Mäntylästä elämäneväät

Sirkka syntyi vuonna 1957 Mirjam ja Pentti Mäntylän perheeseen neljäntenä lapsena. Perhe asui Piehingin Ylipäässä Mäntylänperällä. Suvun esi-isät ovat asuneet siellä 1600-luvulta saakka. Sen pidemmälle hän ei ole vielä sukututkimuksessa päässyt, koska kirkonkirjat ovat palaneet.

Isä oli kirvesmies, äiti ahersi siivoojana rakennustyömailla. Mäntylöillä oli joskus kesäpässi, jonka lihaa Sirkka ei halunnut syödä. Samassa talossa perheen kanssa asui mummo.

Sirkka aloitti koulunkäynnin epävirallisesti jo neljävuotiaana Ylipään kansakoulussa. Hän sai opettajan luvalla mennä kouluun serkkutytön kanssa. Ei hän tietenkään ollut varsinainen oppilas, mutta oppi lukemaan muiden ensiluokkalaisten mukana.

Opettaja Hellä Pasanen oli sitä mieltä, että kuusivuotias Sirkka on koulukypsä. Niinpä hän aloitti virallisesti ensimmäisellä luokalla lääkäri Tauno Kiesvaaran tarkastuksen läpäistyään vuoden etuajassa.

Sirkka kävi Ylipään kansakoulua kolme luokkaa. Kun hän jäi luokkansa ainoaksi oppilaaksi ja koulussa oli hänen muistinsa mukaan enää kuusi oppilasta, koulu lakkautettiin, ja Sirkka siirrettiin neljännelle luokalle Piehingin Keskikylän kansakouluun. Hän muistelee, että samalla luokalla oli hänen lisäkseen viisi poikaa.

”Lapsuudesta on jäänyt hyvät muistot, vaikka elämä oli aineellisesti köyhää tähän päivään verrattuna. Vanhemmat pitivät meistä hyvää huolta. Elämä maaseudulla oli rauhallista. Autojakin oli vain Siuvatin Asserilla ja Alilan pojilla”, Sirkka kertoo.

Oppikouluun Raaheen

Kansakoulunopettaja Hellä Pasanen kannusti Sirkkaa pyrkimään oppikouluun kansakoulun neljänneltä luokalta, koska hän oli menestynyt koulussa hyvin.

”Oppikouluun pyrkiminen ei ollut itsestään selvä asia, sillä koulu oli maksullinen. Oli lukukausimaksu ja kaikki tarvikkeet piti itse hankkia. Isä oli ahkera lukemaan ja arvosti koulunkäyntiä”, Sirkka muistelee. Saloisissa oli jo tuolloin yhteislyseo, johon hän olisi voinut mennä mutta hän valitsi Raahen yhteislyseon, koska serkkutyttö kävi jo sitä koulua.

Mäntylät muuttivat Ylipäästä kaupunkiin, kun Sirkka oli 16-vuotias. Mummo sai paikan Junnilanmäen vanhustentalosta.

Sirkka oli alle 16-vuotias, kun hän tapasi Voitto Kiilakosken, tulevan aviomiehensä. Hän kävi lukiota. Voitto opiskeli Raahen Porvari- ja Kauppakoulussa. Kumpikin opiskeli opintolainan turvin.

Vuosi 1975 oli vaiherikas. Sirkka ja Voitto menivät naimisiin. ”Meidät vihki Peter Oech Raahen Raatihuoneessa eli siviilivihkiminen.” Sirkka kirjoitti keväällä ylioppilaaksi. Pariskunnan esikoinen syntyi syksyllä.

Työura lastenhoitoalalla

Lukiossa Sirkan mieluisin aine oli historia, josta ainetta opettanut Antti Saarimäki sai hänet kiinnostumaan. Lastenhoitoalasta tuli hänen elämäntyönsä sattuman kautta. Kun yksi tuttava lähti opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, Sirkka kiinnostui alasta.

Työuransa aikana hän on tehnyt varhaiskasvatuksessa lähestulkoon kaikkea mahdollista sen jälkeen, kun hän vuonna 1977 aloitti Ollinsaaren päiväkodissa varhaiskasvatuksen harjoittelijana. Hänen esikoisensa oli silloin yksivuotias. Harjoittelun päätyttyä hän haki lastentarhanopettajakoulutukseen ja pääsi sisään.

Sirkka eteni omalla alallaan harjoittelijasta johtajaksi. Hän sanookin nyt eläkeläisenä, että jokaisen johtajan pitäisi tehdä oman alansa kenttätyötä, jotta tietäisi miten johtaa laitostaan tai työporukkaansa.

Ilman koulutusta Sirkasta ei toki johtajaa tullut. Hän suoritti työn ohessa opiskellen johtamisen ammattitutkinnon ja hankki hallintotieteiden kandidaatin paperit. Opiskelu on aina ollut hänelle mieluista.

Elämä on kuljettanut Kiilakosket kahdesti pois Raahesta. Sirkka kertoi muutoista Raahen seudun haastattelussa vuonna 2021: ”Molemmilla kerroilla edessä on ollut paluu Raaheen. Vuosina 1984–1989 perhe asui Lahdessa ja vuosituhannen vaihteessa tehty Hämeenlinnan-reissu jäi hänellä vuoden mittaiseksi. Aviomies Voitto Kiilakoski asui Hämeenlinnassa vielä vuoden ennen kuin pääsi vaihtamaan Rautaruukin Hämeenlinnan tehtaalta takaisin Raaheen.”

Lahdessa ja Hämeenlinnassa

Kiilakosket muuttivat Lahteen vuonna 1984, kun Voitto sai atk-alalta työpaikan. Perheen toinen lapsi oli 3-vuotias, ja Sirkka oli ajatellut jäädä kotiin hoitamaan lasta. Toisin kävi.

Eräänä päivänä soi ovikello. Hänelle tarjottiin lastentarhanopettajan paikkaa. Lapselle oli järjestetty hoitopaikka.

”Lahti on kaikin puolin mukava kaupunki. Minulla oli yksi parhaista työpaikoistani Rautakankareen päiväkodissa. Sain sieltä parhaat opit tulevia työpaikkoja ajatellen. Mutta koti-ikävä toi takaisin Raaheen”, Sirkka muistelee.

Perheen kolmas lapsi syntyi vuonna 1990. ”Lapseni ovat syntyneet kukin eri vuosikymmenellä.” Lääkäri olikin sanonut hänelle, että ikänsä puolesta hän voisi saada lapsen vielä 2000-luvullakin mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Lahden-vuosien jälkeen Sirkka työskenteli perhepäivähoidon ohjaajana vuoteen 1992 asti. Sen jälkeen Sirkan työpaikka oli Ravikadun Lastentalo, jossa kokeiltiin monimuotoista päivähoitoa, oli tarjolla myös vuorohoitoa.

Kun Voitto sai siirron Rautaruukin Hämeenlinnan atk-osastolle vuonna 1999, Sirkka otti omasta työstään vuorotteluvapaata. Samaan aikaan Raahen kaupunki teki päätöksen yhdistää Kirkkokadun ja Ravikadun päiväkodit eikä toista johtajaa tarvittu.

Uusiin haasteisiin

”Vuorotteluvapaan jälkeen olin kaksi vuotta 2000 – 2002 Kirkkokadun lastentalon johtajana. Sieltä siirryin vuonna 2002 varhaiskasvatuksen johtajan sijaiseksi”, Sirkka kertoo. Paikka muuttui vakituiseksi, kun vakituisen paikan haltija siirtyi muihin tehtäviin. Tässä tehtävässä hän työskenteli vuoteen 2013 saakka.

”Elämässä kaikella on tarkoituksensa. Kun minulle on tarjoutunut uusia mahdollisuuksia työurallani, olen lähtenyt niihin mielelläni”, Sirkka valottaa vuonna 2024, kun hän kertaa pitkän työuransa monia vaiheita. Vuonna 2013 hän oli jälleen valmis uuteen tehtävään. Hän haki ja pääsi Kaste-hankkeen projektipäälliköksi. Samalla hän jäi virkavapaalle varhaiskasvatuksenjohtajan tehtävästä.

”Uuteen hyppääminen vähän jännitti. Se kumminkin kannatti”, hän kertoi vuonna 2021 tehdyssä haastattelussa. Jos kaipaa työelämäänsä jotain uutta, kannattaa lähteä katselemaan jotain ihan muuta. Siitä saa voimaa.

Projektipäällikkönä toimiessaan hän lähti opiskelemaan hallintotieteitä. Hän valmistui vuonna 2020 hallintotieteiden kandidaatiksi Lapin yliopistossa.

”Nuorten opiskelijoiden joukossa olin hyväksytty. Minua pyydettiin usein mukaan työryhmiin, koska elämää kokeneena tiesin ja tunsin asioita nuoria paremmin”, Sirkka muistelee. 

Kohti eläkevuosia

Viimeiset työvuodet vuodesta 2018 alkaen Sirkka toimi hallintosuunnittelijana ja oli samaan aikaan osa-aikaeläkkeellä. ”Sitä ennen häntä on voinut tituleerata muun muassa päiväkodinjohtajaksi, varhaiskasvatuksenjohtajaksi ja henkilöstöpäälliköksi. Hetken aikaa 2000-luvun alussa ollutta titteliä hän ei edes muista, koska se oli niin hassu. Silloin titteleiden piti olla jostain syystä mahdollisimman monimutkaisia.” (RS 2021)

Hallintosuunnittelijan tehtävästä Sirkka jäi eläkkeelle maaliskuun puolessa välissä vuonna 2021.

Elämä on tarjonnut Sirkalle monta mieluista yllätystä. Mutta yllättäen eteen tuli raskas taakka. Voitto sairastui keuhkosyöpään, jota aluksi hoidettiin hyvin tuloksi mutta joka lopulta vei hänet raskaisiin hoitoihin Oulun yliopistolliseen sairaalaan.

Vuonna 2021 omakotitalo Raahessa myytiin. Kiilakosket muuttivat Ouluun, jossa asuu kaksi lasta perheineen. Voiton viimeinen tahto oli tulla haudatuksi Saloisten hautausmaahan.

Sirkka halusi muuttaa Raaheen Voiton kuoleman jälkeen, koska Voitto oli haudattu tänne. Myös se, että tytär perheineen asuu täällä, vaikutti Sirkan muuttopäätökseen. Eikä poikien perheiden luokse Ouluun ole Raahesta pitkä matka.

Nykyinen asunto sijaitsee Pattijoen kirkon kupeessa. Lähellä ovat kaikki päivittäispalvelut: kauppa, apteekki ja kirjasto.

”Pyörällä polkaisee kaupunkiin muutamassa minuutissa”, Sirkka sanoo. Mummona oleminen täyttää suuren osan vapaa-ajasta. Se on ihanaa!