Päivi Harjuhaahto - Meren äärellä kasvanut kultaseppä ja korusuunnittelija

Elettiin vuotta 2006, kun Päivi Harjuhaahto voitti Kalevala Korun suunnittelukilpailun, jossa etsittiin uutta korua Helsingin Kampin liikekeskustan ja koruliikkeen avajaisiin. Koru tuli laajempaan myyntiin syksyllä, ja Vellamosta on tullut varsinkin nuorisoon vetoava koru.

”Sillä on ollut vaikutusta, että olen kasvanut Raahessa, meren äärellä. Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut veteen liittyvää koruaihetta, ja kun Kalevala Korun kilpailu tuli, minulla oli valmiiksi aihe mielessä”, Päivi Harjuhaahto kertoi voitokkaan korunsa syntyvaiheista Kalevan haastattelussa 22.11.2006.

Lapsuus Varvissa meren äärellä

Päivi syntyi vuonna 1969 Raahessa. Mummola sijaitsi Varvissa, meren äärellä. Varviin Päivin isän mummun kotipaikalle hänen vanhempansa rakensivat omakotitalon 1980-luvulla. Uinti- ja veneretket Maapauhan kalamajalle olivat kesäviikonloppuisin koko perheelle mieluisia. Päivi muistelee, että veneessä saattoi olla neljä aikuista ja sama määrä lapsia – eikä kenelläkään ollut pelastusliivejä!

Ollinsaaren ala-asteelta koulutaival jatkui Merikadun yläasteelle ja lukioon. Koulumatka oli todella lyhyt. ”Lukiossa kaikki oli ilmaista: kirjat, vihkot, ruokailu. Vasta jälkeenpäin olen ajatellut, kuinka hienoa se oli”, Päivi pohtii. Valkolakin hän sai painaa päähänsä vuonna 1988.

Lukiovuosina Päivi oli innokas ompelija. Äiti vitsailikin, että aikooko tytär kirjoittaa ylioppilaaksi ompelemalla.

Ensin Lybeckerille ja sitten kultaseppäkouluun

Lukion jälkeen Päivi jatkoi opintoja Raahessa Lybeckerin opistossa, josta valmistui ompelupuolelta artesaaniksi 2,5 vuodessa. Hän jatkoi opiskelua vielä vuoden verran sisustuspuolella. Vaatetusalalla oli huono työtilanne 1990-luvun alkupuolella ja Päivi mietti tulevaisuutta.

”Selasin paksua opinto-opasta ja sieltä silmiini sattui kultasepän koulutus”, hän muistelee ja jatkaa, että tavoitteena oli löytää ala, jossa voisi yhdistää kädentaidot ja suunnittelun.

Koulutus Lahden ammattikorkeakoulussa kesti neljä vuotta ja vuonna 1997 Päivi oli valmis kultaseppä. Hän sanoo, että suunnittelee koruja aina käytännön toteutus mielessään. Jo suunnitelmassa hän ottaa huomioon työvaiheet, joita korun valmistaminen vaatii.

Työhön Kalevala Korulle

Koulusta valmistuttuaan vuonna 1997 Päivi pääsi Kalevala Korulle kultasepäksi kultaosastolle. Määräaikainen työsopimus sai hänet hakeutumaan jatko-opintoihin Taideteolliseen korkeakouluun. Hänellä oli työnantajan kanssa sopimus, että hän voi työskennellä osa-aikaisesti ja suorittaa opintoja siinä ohella. Vakituisen paikan Päivi sai 2000-luvun alussa. Vuonna 2007 hän teki maisterin lopputyön Taideteolliseen korkeakouluun.

Maisteriopintojen jälkeen Päiville avautui mahdollisuus työskennellä liikelahjasuunnittelutiimissä äitiyslomittajana kultasepäntyön ohella ja myöhemmin hänet vakinaistettiin tähän tehtävään.

Päivi kertoo, että hän eli 2000-luvun alussa ruuhkavuosia. Järvenpäähän rakennettiin perheelle omakotitalo, ja samaan aikaan lapset syntyivät kahden vuoden välein 2001 ja 2003. Perhe päätti muuttaa Raaheen vuonna 2008. Järvenpään-talo myytiin, Raahesta varattiin tontti.

Oma yritys Haahto Oy

Kalevala Korun kanssa työskentely jatkui muutosta huolimatta oman yrityksen kautta 2010-luvun puolivälin tienoille asti. Tämän jälkeen Päivi on suunnitellut yksilöllisiä korusarjoja niin yrityksille kuin yhteisöille; muiden muassa Osuuspankille, Raahen kaupungille, Ylivieskan kaupungille ja Raahe-seuralle.

Raahen kaupungin Suomi 100 -työryhmä valitsi Päivin hopeisen Kotisatama-amuletin lahjaksi vuonna 2017 syntyville raahelaisvauvoille. Amuletissa on taajamaa kuvaava silhuetti ja Raaheen johtavat koordinaatit alareunassa. Taustapuolella on tilaa mahdollisille kaiverruksille. Amulettia voidaan käyttää esimerkiksi riipuksena ja sen seuraksi ketjuun voi ripustaa myöhemmin muita tärkeitä amuletteja, kuten rippiristin tai luokkasormuksen.

Raahen sydän -kotiseutukoru

Vuonna 2020 Päivin puhelin soi. Silloinen Raahe-seuran puheenjohtaja teki mielenkiintoisen tilauksen. Päivi sai tehtäväksi suunnitella hopeisen uudisversion Flemingin kultainen sydän -korusta.

Suunnittelutyön lähtökohtana oli siis historiallinen koru, joka loppujen lopuksi löytyi Helsingistä. Aluksi suunnittelu lähti käyntiin mustavalkoisen valokuvan sekä Raahe-seuran toiveiden perusteella. Toiveissa oli moderni versio kultaisesta sydämestä, mikä perustuu alkuperäisen korun tarinaan ja elementteihin. Raahe-seuran toive uudistetusta korusta oli kotiseuturakkautta kuvastava tuote, mistä voisi löytää viitteitä alkuperäiseen koruun.

Uuden korun materiaaliksi valikoitui hopea, työstettävyytensä sekä kustannusten takia. Alkuperäinen koru oli myös kokonsa puolesta omaa luokkaansa, uudistettu sydän on karkeasti puolet pienempi edeltäjäänsä.

”Mustavalkoisen, hieman epäselvän valokuvan ja Eero Permin ’Suomen Helemi’ -kirjassa kertoman tarinan kultaisesta sydämestä myötä aloitin suunnittelutyön. Valkoiselle paperille alkoi piirtyä mitä erilaisimpia sydämiä: oli pulleita, pitkulaisia, isoja ja pieniä rakkauden tunnustuksia. Ikiaikainen aihe oli saamassa taas kerran uuden muodon. Pyörittelin sydämiä paperit täyteen ja pikkuhiljaa alkoivat pääteemat selkiytyä. Halusin säilyttää alkuperäisestä sydämestä äärilinjat, minusta niissä oli jotakin omaperäistä muotokieltä. Samoin ehdottomasti säilytettävät elementit olivat kolme pientä ketjua, jotka kannattelivat sydäntä ja yhdistivät sen pääketjuun, joka oli alkuperäisestä korusta annettu aikoinaan kultakeräykseen.

Alkuperäinen sydänkoru oli samalla myös hajuvesipullo, jossa oli liekin muotoinen korkki. Tästä korkin muodosta tulikin projektille työnimi ’Liekkisydän’. Liekki muotoutui suunnittelupöydällä monenlaisiin muotoihin, pisaraksi, kyyneleeksi, ympyräksi. Kyynelhän voi kuvata iloa ja onnea tai vastaavasti tuskaa ja epäonnea, kaikkea mitä elämä tuo meille aina välillä eteemme. Kyynel, pisara tai liekki, miten kukin katsoja sen näkeekin.

Ääriviivojen selkiydyttyä alkoi sydämen sisällön tuottaminen. Laulun sanoja mukaillen minua askarrutti, kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen? Miten saisin kerrottua tarinaa eteenpäin 21 mm:n kokoisella sydämellä? Alkuperäisessä sydämessä oleva lasikoriste sai minut miettimään erilaisia jalo- tai korukivien käyttöä. Halusin sydämen olevan vahvan, mutta samalla herkän kauniin jalometallituotteen. Aikani piirreltyäni sain yhdistettyä hennon helmen ja vahvan hopeasydämen liitoksi, mikä luo yhdessä herkän kokonaisuuden. Valkoinen hohtava helmi on kuin hionut sydämen keskiöön kyyneleen muotoisen kolon. Vahva sydän pitää helmeä suojissaan, luo turvaa kuin rakas kotiseutu lähimmäisineen.

Suunnittelutyö oli minulle erityisen mieluinen ja samoin korujen valmistaminen, sillä korut ovat nähneet päivänvalon omalla pajallani Raahessa.” Päivi kertoo huhtikuussa 2024.

Flemingin kultainen sydän

”Montinin talo toimi Suomen sodan aikana (1808-1809) tilapäisenä sairaalana. Kaupunginlääkäri Söderberg hoiti sairaita avustajiensa kanssa. Sairaalaan tuotiin muun muassa Pyhäjoella pahoin haavoittunut Turun rykmentin eversti Herman Fleming. Everstiä hoidettiin mahdollisimman hyvin tuon ajan konsteilla. Hänen haavoittunut jalkansa amputoitiin tarinan mukaan halkosahalla sahaten. Hoito ei kuitenkaan auttanut, vaan hän kuoli 20.4.1808 ja hänet haudattiin Raahen kirkkopuistoon.

Rouva Margaretha Helena Fleming oli paennut sotaa Tukholmaan. Postin kulku oli sodan vuoksi hidasta ja rouva kuuli miehensä kohtalosta vasta pitkän ajan kuluttua.

Keväällä, kun meri oli vapautunut jäistä, lähti Mikael Montin II kauppamatkalle Tukholmaan. Hän vei leskelle tiedon miehensä kuolemasta ja antoi hänelle kultadukaatit, jotka oli ommeltu everstin takin kaulukseen.

Koska sota jatkui, kauppias Montin jäi koko talveksi Tukholmaan. Hän vietti joulun Flemingin perheen luona. Kun joululahjoja jaettiin, toi perheen tytär Johanna Sofia tarjottimella Montinille kauniin kultaisen sydämen vitjoineen. Lahja oli tarkoitettu rouva Elisabeth Montinille, joka oli hoitanut sodassa haavoittunutta everstiä Montinien talossa. Kultainen sydänkoru oli ontto, ja sen sisään oli kätketty antajansa hiuskiehkura ja pari tippaa hienoa parfyymiä.

Rouva Montinilta koru siirtyi hänen vanhimmalle tyttärelleen Carin Branderille. Määräyksen mukaan koru periytyy aina suvun vanhimmalle tyttärelle.” (Raahen museo)

Korusuunnittelu sivutoimena

Huhtikuussa 2024 Päivin päivätyö on SSAB Europen Raahen tehtaan tutkimuskeskuksen kemian laboratoriossa. Korusuunnittelua hän tekee vapaa-ajallaan sivutoimisesti toimeksiantojen pohjalta sekä omana harrastustoimenaan.