Kaisa Lindman – neuvokas merimiehen leski

Merimiehen leski Kaisa Lindman (1789-1858) koulutti pojasta merikapteenin ja piti tyttöjen kouluopetusta välttämättömänä. Naapurit naureskelivat hänelle: ”Lindmanska se kouluttaa tytöistään pappeja”.

 Merenkulku houkutteli Raaheen nuorisoa

Merimiehen ammatti kiehtoi nuoria miehiä purjelaivakaudella. Rannikkokaupunki houkutteli myös perintöoikeutta vaille jääneitä talon tyttäriä etsimään onneaan kaupungista. He päätyivät palvelijoiksi varakkaisiin perheisiin ja avioituivat renkien tai merimiesten kanssa.

Pattijoella Kastellin linnanraunioiden läheisyydessä sijaitsi Linnakankaan talo, jossa syntyi 24.3.1790 Antti-poika. Aikuiseksi vartuttuaan Antti pestautui merimieheksi ja muutti nimensä Anders Lindmaniksi.

Merijärvellä 29.11.1789 syntynyt Kaisa (Carin) Niemelä oli maatalon tyttö. Hän muutti Raaheen 25-vuotiaana 15.11.1814, koska kotipaikkakunnalla ei näyttänyt olevan mahdollisuuksia aloittaa omaa elämää. Hän pääsi hovioikeuden asessori Gabriel Bergbomin palvelukseen vuoden 1815 alussa. Hän ahersi yhtenä talon viidestä piiasta Ollinsaaren kartanossa.

Kaisa Niemelä ja Anders Lindman tutustuivat toisiinsa Raahessa. Häitä juhlittiin Ollinsaaren kartanossa 9.6.1818.

”Kaisa Lindmanin ja hänen perheensä elämässä näkyi purjelaivakaupunki Raahen asettamat elinehdot: meri toi tullessaan leipää, mutta halutessaan vei mennessään perheeltä elättäjän. Ja poika Andersin kohdalla näytti sen toisen laidan.” (Turunen)

Oman orren alle

Koti perustettiin Raaheen. Ahkera ja säästäväinen pariskunta sai ostetuksi nelihuoneisen talon Aitakadulta (nyk. Palokunnankatu). Tyypillisessä merimiehen talossa oli vain kaksi huonetta.

Perheeseen syntyi viisi lasta: Anders 15.1.1819, Elisabeth 24.3.1821, Susanna 28.2.1824, Katharina 23.9.1826 ja Maria 9.7.1829.

”Merimiehen muijia täällä Raahessa oli paljon enemmän kuin porvarisrouvia, ja he olivat suurimman osan ajasta päineen kakaroitten kanssa, sillä ukko oli merillä yleensä pitkiä aikoja putkeen. Ei ollut syntyvyyden säännöstely silloin niin tarpeen.” (Turunen)

Lasten syntymäajoista voi päätellä, että Andersin pestit merillä kestivät keskimäärin kolme vuotta. Anders kuoli 40-vuotiaana syyskuussa 1830 tropiikissa laivalla riehuneeseen keltakuumeeseen.

Kaisa jäi viiden lapsen yksinhuoltajaksi. Esikoinen Anders oli 11-vuotias ja kuopus Maria oli vuoden ikäinen.

”Kun viesti miehen kuolemasta saapui Raaheen, joutui äiti Kaisa ratkaisemaan monta kipeää kysymystä. Pystyisikö hän pitämään kotinsa viidelle lapselleen. Purjeompelijan tai palvelijan palkalla hän ei pystyisi elättämään suurta perhettään.” (Sovelius-Sovio)  

Tarmokas ja kekseliäs Kaisa

Kaisa oli aina ollut neuvokas ja käsistään kätevä. Hänen mielilauseensa oli: ”Mikä on ihmisen tekemä, niin tottahan sen saa tehtyä.” Muistitietojen mukaan Kaisa pystyi myös puutöihin, hänen kerrotaan kaivertaneen kauniin rukinlavan ja jopa salvanneen pihalleen aitan.

Leskeksi jäätyään, hän ryhtyi ensimmäiseksi anniskelemaan ja myymään paloviinaa. Sitä sai helposti, koska talonpojilla oli kotipoltto-oikeus. Jos viljasta tuli ylituotantoa, kätevintä oli polttaa ylimääräinen sato viinaksi. Menekki oli taattu.

Kaisan viinakauppa ei sujunut ihan kuin Strömsössä, sillä hän joutui kaksi kertaa raastupaan harjoittamastaan kaupasta. Ihan moitteettomasti Kaisa ei muutenkaan elänyt, koska vuosien 1847-1853 kirkonkirjassa on merkintä, että hän oli käyttänyt omankäden oikeutta.

Kaisa toimi vuosikausia raahelaisten porvarien välityskauppiaana. ”Hänen aloittaessa välityskauppatoiminnan se oli hyvin kannattavaa, sillä maakauppa vapautettiin vasta 1842, ja senkin jälkeen meni pitkiä aikoja, ennen kuin maaseudulle syntyi kattava kauppaverkosto.” (Sovelius-Sovio)

Kaisa kuljetti kauppiaiden tavaroita hevosella Sisä-Suomeen, aina Nurmekseen ja Sortavalaan saakka. Hänen täytyi olla topakka täti, että selvisi pitkillä korpitaipaleilla. Lisäksi hänellä täytyi olla hallinnassaan jonkinlainen luku-, kirjoitus- ja räknäystaito. ”Miten hyvä olisi ollut saada enemmän kouluoppia”, tiedetään Kaisan pohtineen.

Köyhälle merimiehen leskelle toimiminen välityskauppiaana merkitsi yhteiskunnallista arvonnousua. Ajatus tyttäriensä koulutuksesta kypsyi hänen mielessään.

Tytöt mamsellien kouluun

Mamsellit pitivät koulujaan vuokratiloissa, aivan tavallisissa kodeissa. Koulun käyttöön oli yleensä luovutettu huone, jonne mahtui kymmenkunta oppilasta. Koulutytöt istuivat pitkän pöydän ääressä. Iltaisin huone oli talonväen käytössä.

Raahe oli pieni kaupunki ja uutiset etenivät nopeasti. Kun Kaisa sai tietää uuden koulumamsellin tyttärineen saapuvan Raaheen, hän tarttui välittömästi tilaisuuteen. Kaisan talossa oli tilaa. Hän voisi helposti vuokrata kaksi huonetta uudelle opettajalle. Ruotsista saapuneet äiti ja tytär ottivat tarjouksen vastaan.

Kaisan suunnitelma oli, että hän saisi omat tyttärensä Elisabethin, Susannan ja Katharinan kouluun. Kolmen tyttären opintomaksuihin hänellä ei ollut varaa. Opettajatar tyttärineen tarvitsi kuitenkin monenlaista apua. Kaisa järjesti asiat niin, että hänen isoimmat tytöt saivat koulutusta huushollihommia vastaan. Muut oppilaat olivat porvaristyttöjä. Perimätieto kertoo, että kauppaneuvos Franzénin Sofia-tytär (1816-1847) oli Lindmanin sisarusten koulutoveri ja ystävä. Naapurit naureskelivat, että ”Lindmanska se kouluttaa tytöistään pappeja”. Kaisa kuoli 7. syyskuuta 1858.  

Sofia Lybeckerin (o.s. Franzén) koulu

Lybeckerin tyttökoulun toiminta alkoi vuonna 1844. Se on ensimmäinen suomenkielinen tytöille tarkoitettu koulu. Kouluun otettiin köyhiä ja varattomia tyttöjä. Oppiaineina oli sisä- ja ulkolukua, kirjoitusta, laskentoa ja käsityötä.

Yhteisinä kouluvuosinaan mamsellikoulussa Sofia oli huomannut Lindmanin tytöt taitaviksi ja sopiviksi opetustoimeen. Sofia oli luvannut, että opettajatoimi oli Lindmanin sisarusten niin kauan kuin joku heistä jaksoi tai halusi sitä hoitaa. He pääsivät työskentelemään Lybeckerin tyttökoulun ensimmäisinä opettajina: Susanna vuosina 1844-1851, Elisabeth vuosina 1851-1870. Katharina avusti silloin tällöin. Susanna jatkoi opetustyötä myöhemmin jäätyään leskeksi.

”Elisabeth Lindman eli Liisu toimi Lybeckerin tyttökoulun opettajana yli kaksikymmentä vuotta. Lopettaessaan työnsä koulussa vuonna 1870 hän oli 48-vuotias ja hänen sisarensa Susanna 47-vuotias. Lopun elämäänsä Liisu sai toimeentulonsa leipurina. Niin hän kuin Susannakin kuolivat vasta vuonna 1903.

Muutama vuosi ennen kuolemaansa Elisaberh Lindman sai Kansanvalistusseuralta 100 markan kunniapalkinnon pitkäaikaisesta sivistystyöstään Lybeckerin koulussa. Tämä palkintoraha oli hänelle niin arvokas, ettei hän raskinut sitä käyttää. Seteli oli laitettu virsikirjan väliin arvoiseensa säilytyspaikkaan. Sieltä se löytyi hänen kuolemansa jälkeen.” (Lybecker 150 vuotta)

Katharina ja Maria

Katharina (1826-1894) toimi vuosikausia Johan Montinin puotineittyenä. Maria (1829-1849) kuoli 20-vuotiaana lavantautiin.

Andersista merikapteeni

Kaisan ainoa poika, Anders (1819-1886), lähti merille ja kouluttautui merikapteeniksi. Hän solmi avioliiton Maria Sofia Leufstadiuksen (1828-1890) kanssa. Marian isä oli merikapteeni, kauppias ja tupakkifaprikööri. Näin merimiehen muijan poika oli noussut yhteiskunnan portaita ylöspäin. Lindmanit omistivat Kauppakadun ja Koulukadun kulmassa talon, jossa tänä päivänä (v. 2024) toimii Wanhakulman kirpputori ja asuntola.

Andersilla ja Marialla oli 5 lasta. Johan lähti merille 16-vuotiaana ja eteni urallaan merikapteeniksi. Werner-pojasta tuli lääkäri. Fredrik opiskeli insinööriksi. Anna meni naimisiin. Kristiina kuoli pienenä.