Siina Urpilainen eli ja toimi vakaumuksensa mukaan

Siina Urpilainen (o.s. Ihalainen) oli vakaumuksellinen kommunisti. Hänet valittiin vuonna 1927 SKP:n peitejärjestön sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestön listoilta eduskuntaan. Kansanedustajana hän toimi vuoteen 1930 saakka, jolloin Lapuan liikkeen painostuksesta kaikki kommunistien kansanedustajat joutuivat jättämään tehtävänsä.

Pihtiputaalta Piehinkiin

Torppari, pientilallinen Efraim Ihalaisen ja Eliisa Adolfiina Kumpulaisen perheeseen Pihtiputaan Elämäjärven kylässä syntyi seitsemän lasta, joista vanhin oli 2.1.1893 syntynyt Siina (Jensiina) Armida. Siina kävi kansakoulun ja käsityökoulun. Hän oli nuoresta pitäen kiinnostunut työväenaatteesta. Kerrotaan, että hän oli kerran lähtenyt kotoaan kävellen Viitasaaren kirkonkylään kuuntelemaan poliittista puhujaa. Hän liittyi vuonna 1915 sosialidemokraattiseen Elämäjärven työväenyhdistykseen. Hän toimi johtokunnassa ja huvitoimikunnassa vuoden ajan.

Hän avioitui vuonna 1916 kirvesmies Ilmari Urpilaisen kanssa. Ilmari oli kotoisin Kivijärven pitäjän Kinnulan kylästä. Nuori pari asettui asumaan miehen kotikylään. Vuonna 1919 Urpilaiset muuttivat Akaan pitäjän Toijalan kylään ja sieltä edelleen seuraavan vuoden alussa Raaheen, jossa saivat asunnon Lapaluodosta.

Vuodenvaihteessa 1922-1923 Urpilaiset muuttivat Saloisten kuntaan. Ilmari Urpilainen oli hankkinut sieltä pienen palstatilan, jonka asuinrakennuksessa oli yksi huone ja keittiö. Talvella 1928 Ilmari osti Saloisten Piehingin kylästä pientilan.

Kielletyn puolueen jäsen

Urpilaiset liittyivät kielletyn Suomen kommunistisen puolueen (SKP) jäseniksi vuoden 1921 tienoilla. He perustivat Saloisiin ”pakin” eli salaisen kommunistisen paikalliskomitean.

Siina liikkui ahkerasti Raahen seudulla kielletyn kommunistisen puolueen vaalipuhujana, agitaattorina. Etsivä keskuspoliisi EK alkoi tarkkailla hänen toimiaan ja poliisin arkistoon syntyi henkilökohtainen kansio. Siinan edustama puolue STP sai eduskuntaan vuonna 1922 peräti 27 kansanedustajaa.

Vuoden 1922 elokuussa puolueen johtohenkilöt pidätettiin. Oikeuden päätöksellä puolue sekä sen nais- ja nuorisojärjestöt lakkautettiin kesäkuussa 1924. Siina pidätettiin 10.5.1924, koska hän oli vaalitilaisuudessa Raution työväentalossa pitänyt yhteiskuntavastaisen puheen. Kuulustelut kestivät viisi päivää. Syytettä ei nostettu.

Siinan nimi löytyy Raahen kaupungin keskusarkistosta Saloisten kunnanvaltuustoon 4.12.1928 valittujen listalta. Vuonna 1925 hänet valittiin presidentin valitsijamieheksi ja vuonna 1927 eduskuntaan. Hän osallistui sivistys- ja talousvaliokunnan toimintaan.

Kansanedustajan ja kunnanvaltuutetun työt keskeytyivät

Kun Siina aloitti kansanedustajan työnsä vuonna 1927, hän oli 33-vuotias perheenäiti. Pariskunnalla oli kolme poikaa: 9-vuotias Veikko (s. 1918), 8-vuotias Taisto (s. 1919) ja 6-vuotias Paavo (s. 1921). Vuonna 1926 syntynyt Eino oli kuollut samana vuonna. Hän sai viimeisen leposijan Piehingin hautausmaasta, joka on nimitetty Einoinmäen hautausmaaksi, sillä kaksi ensiksi haudattua vainajaa olivat Eino-nimisiä poikalapsia. Siinan Kirsti-sisar tuli Pihtiputaalta hoitamaan perheen taloutta.

Kesäkuun 15. päivänä vuonna 1930 Siina joutui kyydityksen kohteeksi. Kyyditsijöitä kohtaan ei ryhdytty oikeustoimiin. Hän ehti hoitaa kansanedustajan tehtävää vuoteen 1930 asti, jolloin kommunistien kaikki toimintamuodot kiellettiin.

Lapuan liikkeen innoittamana ja painostamana kommunisteja alettiin erottaa eduskunnasta ja valtuustoista. Kommunistien erottamiset Saloisten kunnanvaltuustossa alkoivat 28.7.1930, kun Siina ja viisi muuta kommunistia jäivät pois kokouksesta laillista estettä ilmoittamatta. Heidät olisi erotettu, vaikka olisivat tulleet paikalle.

Jotkut heistä pelkäsivät turvallisuutensa puolesta kuten paikkakunnan tunnetuin kommunisti Siina Urpilainen, joka joutui piileskelemään lapualaisia jonkin aikaa Marjaniemen talossa.

Perimätiedon mukaan Marjaniemen vanha emäntä Eerika huomasi kotiaskareita tehdessään, että pihalle marssi Etsivän keskuspoliisin miehiä. Hän säntäsi heitä vastaan luuta ojossa ja tivasi millä asioilla he liikkuvat. Siina nähtiin viimeisen kerran Piehingissä, kun hän hyppäsi Marjaniemen uuden puolen ikkunasta ruispeltoon.

Siina sai turvapaikan Pihtiputaan Elämäjärveltä vaikeana aikana poliisin ja suojeluskuntalaisten etsiessä häntä. Ilmari myi vaivihkaa Piehingin-maatilansa ja lähti etsimään vaimoaan Pihtiputaalta. He loikkasivat rajan yli Neuvosto-Karjalaan vuoden 1931 lopussa. Kirsti Ihalaisesta tuli Siinan kolmen lapsen yksinhuoltaja.

Muutto Petroskoihin

Keväällä 1932 Kirsti Ihalainen sai Siina-siskolta kirjeen, jossa kerrottiin hänen asuvan miehensä kansa Petroskoissa. Siina työskenteli Punainen Karjala -lehden toimituksessa naisten osaston johtajana vuosina 1935-1936, tehdastyössä Leningradissa vuonna 1937 ja metsätöissä Karjalan Vilgan punktilla (=piste), joka oli leimallisesti suomalaispunkti.

Urpilaiset halusivat myös Suomeen jääneiden poikiensa tulevan heidän luokseen Petroskoihin. Vanhin poika Veikko ei halunnut muuttaa. Taisto ja Paavo tulivat Ruotsin kautta Petroskoihin.

Vuosina 1937-1938 pyyhkäisi koko Neuvostoliiton yli terroriaalto. Siina vangittiin tammikuussa 1938 syytettynä vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta vakoilutoiminnasta. Hän sai 10 vuoden tuomion ja suoritti sen Karagandan leirillä Kazakstanissa. Hän vapautui leiriltä 1948 ja hänen maineensa puhdistettiin 1955.

Ilmari (s. 1896) ja Taisto (s. (1919) teloitettiin vuonna 1938. Isän maine palautettiin vuonna 1958 ja pojan maine vuonna 1957. Perheen kaksi muuta poikaa säilyi hengissä, toinen oli jäänyt Suomeen ja toinen pääsi palaamaan sinne.

Vapautumisensa jälkeen Siina työskenteli parin vuoden ajan Aunuksessa näyttelijä Toivo Lankisen perheen lastenhoitajana, mutta ei saanut vuonna 1950 lupaa muuttaa heidän mukanaan Petroskoihin.

Viimeiset vuotensa Siina vietti eläkeläisenä Tšalnassa. Hänellä oli pieni mökki ja palsta, jota hän viljeli. Hänellä oli kotieläiminään vuohia. Lisäksi hän kutoi mattoja.

Siina Urpilainen kuoli Petroskoin sairaalassa 10.10.1962.