Aino Lassila - Pesi herrasväkien pyykit

Raahelaisittain Aino Lassilaa puhuteltiin Lassilaiskaksi. Hän ei itse tykännyt nimestä, mutta kuittasi sen huumorintajuisesti sanomalla: Laiska en oo mutta muuten vähätöinen. Tämä ei Inga ja Pertti Swanljungin mielestä ollut totta, sillä Aino oli erittäin ahkera ja kunnioitettu pyykkäri, siivooja ja kaikenlaisten kotitöiden taitaja, varsinainen yleisihminen. Swanljungin isossa talossa hän tiesi kaikkien tavaroiden paikat. Hän oli Swanljungin perheelle suuri apu, oikea helmi. Hassisen kaupassa hän kävi siivoamassa ja pesemässä pyykkiä useiden vuosien ajan.

Siikajoelta Raaheen

Aino Kristiina Keränen syntyi Siikajoella vuonna 1893. Hän oli pientilallisen tytär ja palveli nuoruudessaan Pirilän talossa piikana. Siellä hän oppi kaikki taloustyöt ja teki niistä itselleen ammatin.

Aino solmi avioliiton Martti Arvid Lassilan kanssa. Arvid teki metsurin töitä Raahen kaupungin palveluksessa. Perhe asui Raahessa monessa eri osoitteessa, koska heillä ei ollut omistusasuntoa. Pariskunnalle syntyi neljä lasta. Kaksi poikaa koulutettiin merkonomiksi. He pelasivat jääkiekkoa. Tytär suoritti ylioppilastutkinnon.

Arvostettu ja ahkera moniosaaja

Aino Lassila teki töitä monessa perheessä. Swanljungeille hän oli kuin perheenjäsen jo Ingan ja Pertin isovanhempien eläessä. Tiivis työsuhde jatkui vuosikymmenien ajan. Aino pyydettiin kotimieheksi, kun Swanljungin pariskunta lähti matkoille. Hän keitteli Ruottalon mökillä sapuskat lapsille ja piti heistä hyvän huolen.

– Kevätpyykki oli monen päivän urakka, Inga muistelee. Hän kertoo, että ensin haalattiin vettä Jaakopin kaivosta kaikki saavit ja ämpärit täyteen. Kaikki käyttövesi oli haettava Jaakopilta, koska vesijohtoja ei ollut. Ensimmäisenä pyykkipäivänä Aino lämmitti alaköökin muuripadassa vettä ja laittoi pyykit likoamaan. Esteri Tokola kertoo, että Ainolla oli taskussa pullo ammoniakkia, jota hän lorautti likoamassa olevien pyykkien sekaan. Näin lika irtosi helposti seuraavana päivänä. Toisena päivänä valkopyykit pestiin käsin pyykkilaudalla ja keitettiin muuripadassa. Kevätpyykissä pestiin 60-70 lakanaa. Sitten pestiin kirjavat pyykit. Pyykit väännettiin käsin niin kuiviksi kuin mahdollista ja kerättiin koreihin. Sitten tuli Elfvingin Reko hevosreen kanssa ja pyykit vietiin museon rantaan, jossa oli kaupungin ylläpitämä avanto pyykin viruttamista varten. Pyykkejä huilutettiin merivedessä kepin nokassa. Usein Ainon apuna oli Swanljungin perheen jäseniä. Avannon päällä oli lautakoppi, jossa oli valot.

Kohmeiset pyykit kuskattiin takaisin alaköökiin, jossa ne upotettiin lämpimään veteen ja väännettiin kuiviksi. Pyykkejä kuivattiin isossa makasiinissa, talon vintillä ja pihalla, jonne oli viritetty tarvittava määrä pyykkinaruja. Kevätaurinko valkaisi lakanat hohtavan valkoisiksi. Kuivat pyykit vedettiin salissa suoriksi, viikattiin ja rullattiin. Sitten pyykit mankeloitiin joko Mäkisen tai Kaakisen mankelissa. Inga kertoo olleensa usein mukana manklaamassa pyykkejä. Kirjavat pyykit silitettiin. Toinen suurpyykki pestiin syksyllä. Sitä varten kerättiin rännivettä suuriin tynnyreihin. Pikku pyykkiä pestiin saunassa tarpeen mukaan.

Aino Kristiina Lassila, o.s. Keränen

Syntyi 1893 Siikajoella.

Kuoli 1970 Raahessa.

Perhe: puoliso: metsuri Matti Arvid Lassila ja 4 lasta

Arvostettu pyykkäri, joka pesi usean herrasväen pyykit, lisäksi toimi siivoojana ja kotimiehenä.

Huumorintajuinen, hyväntuulinen, teki työtä laulaen

Swanljungin 200 vuotta vanhassa puutalossa on alkujaan ollut puulämmitys. John Swanljungilla oli tapana pitää liiterissä kahden talven puut.

Talosta purettiin 15 takkaa, kun siirryttiin keskuslämmitykseen. Talo ja talousrakennukset seisovat alkuperäisillä paikoillaan. Alaköökissä voisi pestä pyykkiä entiseen malliin.

Juttu on julkaistu kaupunkilehti Raahelaisessa 19.1.2019.