Kerttu Husu – Polkkapitäjän kasvatti kotiutui meren äärelle

Kerttu Husu (o.s. Vilamaa) syntyi 1.11.1914 Säkkijärvellä. Hänen äitinsä oli kansakoulunopettaja ja isänsä maanviljelijä. Kansakoulun jälkeen hän kävi keskikoulun ja kotiteollisuuskoulun Säkkijärvellä. Tämän jälkeen hän opiskeli Fredrika Wetterhoffin opinahjossa, Hämeenlinnan Käsiteollisuusopistossa, vuosina 1936-1939.

Valmistumisensa jälkeen Kerttu toimi opettajana muun muassa Isojoen Villamon kylän ja Kauhajoen kutomakurssilla. Sotaleskeksi jäänyt Kerttu työskenteli sotien jälkeen opettajana muun muassa Kainuun III kiertävässä Naiskäsiteollisuuskoulussa. Kun hän oli Helsingissä kursseilla kesällä 1945, hän kuuli raahelaiselta kurssitoverilta, että Raahessa on työpaikka avoinna.

Opettajaksi Raaheen

Kerttu haki paikkaa ja hänestä tuli Lybeckerin käsityökoulun johtaja ja opettaja vuoden 1945 syksyllä. Hän toimi virassa 33 vuotta jääden eläkkeelle 1.8.1978.

Kertulle paikka oli mitä sopivin, sillä opettajalle kuului koulun yhteydessä ollut kahden huoneen asunto. Nyt hän pystyi ottamaan äitinsä hoivissa olleen pienen poikansa (s. 1940) luokseen. Keittiö oli yhtä kuin hella opetustilojen nurkassa. Se oli värjäyksiä tehtäessä myös koulun käytössä.

Säkkijärveltä kaksi kertaa evakkoon lähteneenä hän muisteli vuonna 1994 Raahen Joulu -lehdelle antamassaan haastattelussa ajatelleensa, että täältä voisi harpata suoraan lahden taakse, jos vielä kerran olisi lähdettävä evakkoon.

Kertun mielestä Raahe oli sodan jälkeen yllättävän vireä kaupunki. Sotakorvaustyöt antoivat kaupunkilaisille työtä. Siirtolaiset toivat mukanaan elävyyttä ja kokoontuivat yhteisiin rientoihin.

Raaheen asetuttuaan hän liittyi Raahen naisvoimistelijoihin. Hauskimpana muistona tuosta toiminnasta hän piti matkaa suurkisoihin Helsinkiin. Voimistelun ohella kuorolaulu kuului hänen harrastuksiinsa. Kun hän osallistui alusta alkaen raahelaiseen arkeen ja juhlaan, sopeutuminen kaupungin elämään kävi kivuttomasti.

Käsityökoulusta naiskotiteollisuuskouluksi

Kerttu Husun kausi alkoi materiaalipulan merkeissä. Kaikista käsityökoulussa tarvittavista tarvikkeista oli pulaa. Villoista kehrättiin lankoja, ja niiden loputtua purettiin vanhoja vaatteita ja kehrättiin niistä lankaa. Loimilankoja oppilaat saivat purkamalla vanhoja virkattuja peitteitä. Vilkkaan mielikuvituksen avulla materiaaleja kehiteltiin, ja koulun toimintaa jatkettiin sinnikkäästi sodan jälkeisestä lamasta huolimatta.

Kertun aikana Lybeckerin käsityökoulun omistuspohja muuttui valtionapua saavaksi laitokseksi. Nimi muuttui Naiskotiteollisuuskouluksi vuonna 1951. Työjärjestysten, harjoitustöiden ja kaikkien muidenkin tehtävien töiden tuli olla maataloushallituksen kotiteollisuusosaston hyväksymiä. Paikallista käsityöperinnettä tuli jokaisen koulun pyrkiä vaalimaan. Kun Raahen alueella ei varsinaista omaa erityistä paikallista käsityötapaa tai muuta käsityöperinnettä ole, raahelaiseksi perinnekäsityötuotteeksi otettiin niin kutsuttu Raahen-ryijy. Koulussa valmistettiin monipuolisesti erilaisia tekstiilejä. 1960-luvulla kudottiin vielä samoja helmipoimintapeitteitä, joita oli kudottu jo 1800-luvulla. Lisäksi valmistettiin pyyhe- ja tyynyliinakankaita, mattoja, raanuja, täkänöitä, pöytäliinoja, puku- ja takkikankaita.

Vuonna 1964 koululle perustettiin ompeluosasto, jossa pukuompelu oli pääaineena. Vaatteet ommeltiin ensiksi itselle, mutta taitojen karttuessa tehtiin myös tilaustöitä. Esimerkiksi vuonna 1973 ommeltiin Raahen kansanpelimanneille esiintymisliivit ja sarjatyönä valmistettiin sairaalatekstiilejä.

Asuntona Kiesvaaran talo

Raahe-seura valitsi Kerttu Husun Raahen Fiiaksi vuonna 1992. Tapasin Kerttu Husun kesällä 2007. Hän asui tuolloin Pekkatorin äärellä 1800-luvulla rakennetussa puutalossa, jota raahelaiset kutsuvat Kiesvaaran taloksi, koska lääkäri Tauno Kiesvaara (1896-1985), joka toimi Raahen ainoana lääkärinä vuosikymmenet, piti vastaanottoa ja asui perheineen ja palveluskuntineen tässä talossa. Raahelaiset luottivat tohtoriinsa niin, että halusivat päästä hänen vastaanotollaan vielä tämän jäätyä eläkkeelle. Talossa on nyt kolme erillistä vuokrahuoneistoa. Kiinteistön omistaa Kummatti Oy.

Istuimme Kerttu Husun olohuoneessa ja muistelimme menneitä. Kerttu asui rakennuksen kirkon puoleisessa päässä, entisissä kotiapulaisten huoneissa. Talon toisessa päässä olivat Kiesvaaran vastaanottotilat ja perheen olohuone. Kerttu oli asunut talossa peräti 44 vuotta. Kun hän oli muuttanyt taloon, vesi oli haettu pihakaivosta. – Ei siinä ollut minulle mitään outoa, sillä minä olen kotoisin maalta, Säkkijärveltä, hän huomautti.

Kertun olohuonetta hallitsi valtava kirjahylly, jossa omien kirjojen lisäksi oli äidiltä ja tädiltä perityt kirjat. Kamarissa saatoin ihailla hänen kukkopillikokoelmaansa. Savikukot olivat matkamuistoja monilta ulkomaanmatkoilta. Kauniit käsityöt koristivat asuntoa. Ne olivat kaikki Kertun suunnittelemia ja hänen itsensä tekemiä.

Pekkatorin reunalla sijaitseva Kiesvaaran kiinteistö piharakennuksineen on tarjonnut monille vuokralaisille vuosikymmenien saatossa viehättävän asunnon kaupungin sydämessä. Piharakennusten paikalle on rakennettu vanhusten palveluasuntoja. Piha on nykyisellään kapea kaistale. Lankkuaita erottaa sen vanhusten toimintakeskus Kreivinajan pihasta.

Kesällä 2007 Kerttu kertoi, että hän viettää paljon aikaa asunnossaan, sillä kunto on iän myötä heikentynyt. Onneksi samassa pihassa on toimintakeskus Kreivinaika, josta hän sai tuolloin päivittäin tarvitsemaansa apua. Kerttu Husu kuoli 28.2.2011.