Sanna Palo - Peräpohjolan käsityönopetuksen uranuurtaja

Käsityönopettaja Sanna (Susanna) Palo (myöhemmin Alamäki) Alatornion Kukkolan kylästä, tunnettu myös Mylly-Sannuna tai Mäki-Sannuna, oli koulutettu käsityöihminen. Hän opetti vuosikymmenien ajan tekstiili-ilmausta, oli kansansivistyksen avarakatseinen kehittäjä ja oli perustamassa Peräpohjolan kotiteollisuusyhdistystä.

Lapsuus kyläyhteisössä

Susanna Henriika Palo syntyi 27.9.1876 Kukkolankosken törmällä Myllypirtissä taloustirehtööri Petter Palon (13.9.1845) ja Maria Kaisa Salomonsdotter Heikkilän perheeseen. Petter ja Maria Kaisa avioituivat 12.11.1871. Pihapiirissä oli päärakennus, navetta ja bakastuga sekä koskikentän kala-aitat. Perheeseen syntyi kymmenen lasta. Maanviljelys ja karjanhoito mahdollisti suurperheen omavaraistaloudessa elämisen. Palon talo oli ns. koskitalo, joka oikeutti koskipaikkaan ja kalastusoikeuteen Kukkolankoskella.
Petter Palo oli aktiivinen kylänsä ja kuntansa kehittäjä, asiallinen ja huolellinen mies, valistuksen mies. Hän toimi Karungin kunnan esimiehenä 40 vuotta, edusti Kukkolan kylää Peräpohjolan maamiesseuran kokouksissa.
Petter Palo hankki Kukkolan kylän parhaalta paikalta maatilan, johon oli rakennettu mylly. Palon suuren perheen päätulonlähde oli myllyn pyörittäminen. Maatilan päärakennuksessa oli myös postin toimipaikka ja kulkijoiden taukopaikka. Bakastugassa leivottiin leipää ja leivonnaisia monilapsisen perheen ja kulkijoiden tarpeeseen. Palon lapset osallistuivat maatilan tehtäviin: pojat myllyn pyörittämiseen ja tytöt ruoanlaittoon, leivontaan ja käsitöihin.

Sanna Palo opin tiellä

Sanna aloitti koulunkäyntinsä kiertokoulussa Kukkolassa Ylimäessä. Jatkokoulu täytyi käydä Torniossa, koska Karunkiin perustettiin oma kansakoulu vasta vuonna 1896. Valistuneen isänsä lapsena, sai Sanna opiskella. Hän pääsi Oulun talousseuran alaisuudessa toimivaan Alceniuksen käsityökouluun Ouluun ja päästötodistuksen Sanna sai vuonna 1892 16-vuotiaana. Arvosanat olivat hyviä. Parhaat oppilaat valmistuttuaan saivat toimia koulussa harjoittelijana ja apuopettajana. Näin teki Sannakin ja sai ammatillisen pätevyyden käsityönopettajaksi. Omien sanojensa mukaan hän toteaa käsityökoulun olleen alkeellinen ja erittäin käytännöllisen.
Sanna sai koulusta päästyään lahjaksi kankaankudonnan mallikirjan mallitilkkuineen, josta oli suuri hyöty tulevassa opettajantehtävässään.
Vuonna 1903 Sanna Palo kävi Kiteellä opettajatar Helena Brandesin kasvivärjäyskurssilla. Brandes oli opiskellut ulkomailla ja toi uutuuksia kankaankudontaan. Vuonna 1910 apurahan turvin Sanna opiskeli Lehtisen käsityökurssilla sekä yksityisoppilaana Tampereen käsityökoulussa. Vuonna 1913 hän matkusti yhdessä käsityönopettajakollegojensa kanssa Pietariin yleisvenäläiseen kotiteollisuusnäyttelyyn. Nämä taidot ja tiedot siirtyivät Sannan myötä Peräpohjolaan.

Käsityönopettajana

Peräpohjolan maamiesseura perusti kiertävän käsityökoulun ja koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Sanna Palo. Käsityökoulu toimi myös Kukkolassa Närän talossa. Sanna työskenteli  käsityönopettajana useissa Tornionlaakson kunnissa mm. Torniossa Peräpohjolan kansanopistossa.  Kukkolaan perustettiin ensimmäinen Lapin nuorisoseura ja perustajajäseniin myös Sanna kuului samoin Peräpohjolan kotiteollisuusyhdistykseen. Aktiivisena ja toimeliaana vaimoihmisenä Sanna oli mukana vuosikymmeniä maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa, seurakunnan diakoniatyössä ja kuului nuorisoseuran lehden Toivon Säkeniä toimituskuntaan.

Avioliitto

Sanna Palo avioitui vuonna 1924 48-vuotiaana Juho Pekka Alamäen (Mäki), 54-vuotias, kanssa. Sannalla oli ollut Kivirannalta nuoruudenrakastettu, mutta matkaan oli tullut mutkia. Pekka oli taitava kalastaja ja kalastuksellaan hän elätti pitkälti myös veli-vainajansa perheen. Taitava Sanna hoiti mehiläispesiä, kasvimaat olivat hyvin hoidetut. Perhe tuli toimeen, elettiin tavallista maalaisten elämää. Koska Sanna oli kiinnostunut ja koulutettu tekemään taitavia käsitöitä, miehelleen hän ei sukkia kutonut, vaan ne ostettiin kylältä tai sukulaisvaimoilta. Aikaa ei riittänyt peruskäsitöiden tekemiseen.

Elämäntyön tunnustaminen

Varsinaisen aktiivisen opetustyön päätyttyä oli ahkera käsityönopettaja monessa mukana. Yhteensä 40 vuotta Sanna Palo oli Peräpohjolan kotiteollisuusyhdistyksen johtokunnassa samoin Tornion naiskotiteollisuuskoulun. Sanna Alamäelle (o.s. Palo), joka pani alulle käsityön opetuksen ja kehittämisen Karungin kunnassa, myönnettiin Kotiteollisuuden kultainen taitomerkki nro 76 syyskuun 13. päivänä vuonna 1961.
Pitkästä, ansiokkaasta ja uutterasta elämäntyöstään Sanna palkittiin 17.4.1964 Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkeillä maaherran virka-asunnossa Rovaniemellä.
Sanna Palon kankaankudontaohjeita malleineen ja niisintöineen tehtiin Peräpohjolassa vielä useita vuosikymmeniä opetustyön jälkeen.

Susanna Alamäen elämänkaari päättyi 3.2.1967. Hän oli elämänsä loppuun saakka virkeä, lukeva vanhus. Vanhuusvuotensa hän asui sisarentyttärensä Hanna Lampisen perheen luona.