Ester Kähönen - Viipurista Kouvolan Tyttölyseon rehtoriksi

Ester Kähönen oli karismaattinen persoona, joka kannusti tyttöjä omalle uralle. Kähöstä on kuvailtu ylvääksi, ryhdikkääksi ja huolitelluksi rehtoriksi, joka arvosti perinteitä ja kulttuuria. Hän piti kiitettävästi kuria ja järjestystä, mutta jäi monelle etäiseksi.

Ester Kähösen nimi kuului olennaisena osana mielikuvaan Kouvolan tyttölyseosta. Hän tuli tunnetuksi tuhansille opiskelijoille. Hänen vaikutusvaltansa ulottui koulua paljon laajemmalle alueelle: Kouvolan ja koko Kymenlaakson kehittämiseen. Kähösen elämänalueet olivat erillisiä. Koulussa korostettiin koulutyöhön keskittymistä, menestymistä ja harrastustoimintaa koulun antamissa kehyksissä. Jotkut entiset oppilaat muistelevat koulutyön rauhallisuutta. Elämässä oli oltava tietty järjestys: ensin opinnot sitten huvit. Ei ollut syytä poiketa polulta. Kähösen allekirjoittamat säännöt ja kuri jakoivat myös mielipiteitä.

Ester Kähösen arvomaailmaan kuului vahva isänmaallisuus ja uskonnollisuus. Juhlan tuli erottua arjesta. Isänmaallisuus välittyi oppilaille niin laadukkailla historiantunneilla, kuin aamunavauksissa ja lukuisissa isänmaallisissa juhlissa.

Ester Kähösen koulutus ja ura

Ester Eveliina Kähönen syntyi 1908 Kivennavalla maanviljelijäperheeseen ja kävi koulunsa Terijoella. Hän pääsi ylioppilaaksi 31. toukokuuta 1927 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa samana vuonna. Hän valmistui 1931 filosofian kandidaatiksi ja sai joulukuun 18. päivänä 1932 filosofian maisterin tutkintopaperit pääaineena Suomen ja Skandinavian historia. Hän suoritti myös laudaturin yleisessä historiassa, samoin sosiologiassa. Kansantaloustieteessä hän suoritti approbaturin, myöhemmin myös cum laude approbaturin. Näitä vaadittiin historian lehtorin pätevyyteen. Kähönen hakeutui jo opiskeluaikana historian opettajan sijaiseksi ensin Ikaalisten yhteiskouluun, myöhemmin Heinolan keskikouluun ja useammiksi jaksoiksi Hangon lukioon.

Vuonna 1932 Ester Kähönen oli opettajakandidaattina Suomalaisessa Normaalilyseossa, jonka yhteydessä hän suoritti julkisen kasvatusopin tutkinnon ja seuraavana vuonna 1933 tutkinnon kirkkohistoriassa, Uuden testamentin teologiassa, Vanhan testamentin teologiassa, Israelin historiassa samoin tutkinnon dogmatiikassa ja etiikassa. Hän antoi opettajanäytteet historian ja yhteiskuntaopin nuoremman ja vanhemman lehtorin virkoja varten. Opetusnäytteistä hän sai arvosanan laudatur ja 27 ääntä. Vuonna 1933 Kähönen antoi opettajanäytteet uskonnon nuoremman lehtorin virkoja varten arvosanalla laudatur, 26 ääntä.

Ester Kähönen nimitettiin Viipurin Toisen Tyttökoulun uskonnan ja historian nuoremman lehtorin virkaan 29.7.1940. Tämä virka siirrettiin koulun siirron yhteydessä lokakuun 1. päivästä 1940 Kouvolaan. Tuolloin Kouvolan tyttölyseo oli kuusiluokkainen, mutta laajeni pian yliopistoon johtavaksi 9-luokkaiseksi oppikouluksi.

Ester Kähönen valittiin heti Kouvolan tyttölyseon vararehtoriksi ja hän joutui toimimaan myös rehtorina silloisen rehtorin Saima Hartikaisen virkavapauden aikana. Vuonna 1942 Kähönen valittiin rehtoriksi. Tässä tehtävässä hän toimi pieniä virkavapauksia lukuun ottamatta uransa loppuun asti, vuoteen 1971 saakka.

Kolme vuotta rehtorinimityksen jälkeen Ester Kähönen nimitettiin Kouvolan tyttölyseon historian, yhteiskuntaopin ja kansantaloustieteen vanhemman lehtorin virkaan. Saatuaan vakituisen viran Kähönen kehitti jatkuvasti opetustaitojaan ja syvensi historiallisia tietojaan. Kähösen nimikirjan liitteenä on lukuisia todistuksia hänen aktiivisesta osallistumisestaan valtakunnallisille historianopettajien täydennys- ja jatkokoulutuskursseille Lahden, Helsingin ja Tampereen kesäyliopistoissa. Lisensiaatin tutkinnon Kähönen suoritti 20.12.1954.

Opintomatkat kuuluivat olennaisena osana Ester Kähösen elämään. Päinvastoin kuin jotkut koulumme opettajat, Kähönen ei tuonut elämyksiään esiin. Sotien välisenä aikana, vuonna 1937 Kähönen teki opintomatkan Unkariin ja kesällä 1937 Norjaan, jossa osallistui partioleiriin. 1950-luvun opintomatkoihin kuuluivat matkat Italiaan ja Ranskaan, keskiajan maailmankuvaan liittyvä, professori Maliniemen johtama kurssi Suomen Rooman Instituutissa Villa Lantessa vuonna 1956, matkat Saksaan ja Ranskaan 1958 ja seuraavana vuonna Tanskaan, sitten vuosittain Italiaan, Egyptiin ja Kreikkaan. Vuonna 1963 toteutui historianopettajien matka Espanjaan ja seuraavana vuonna matkat Itävallan ja Kreikan kautta Egyptiin.

Ester Kähönen oli hankkinut erittäin monipuolisen koulutuksen historian opettajaksi opiskellen niin Suomen ja Skandinavian historiaa, yleistä historiaa sekä kansantaloustiedettä, sosiologiaa ja kasvatusoppia. Tämä näkyi korkeatasoisessa opetuksessa, jota kiiteltiin kouluhallitusta myöten. Kouluhallitus määräsi Kähösen suorittamaan tarkastuksia kouluhallituksen hänelle osoittamissa yksityisissä oppilaitoksissa vuosina 1958–1960 ja 1964.

Oppilaat kunnioittivat Ester Kähösen laajaa historian tietämystä ja yleissivistystä. Hän osallistui aktiivisesti Kouvolan ja koko Kymenlaakson kehittämiseen puhumattakaan toiminnasta karjalaisuuden säilyttämiseksi. Kähösen poliittinen kanta ja Neuvostoliiton vastaisuus tulivat välillisesti esiin hänen joutuessaan Valtiollisen poliisin rekisteriin. Eräs oppilas oli valittanut rehtorin pitämästä sopimattomasta puheesta Kouvolan Tyttölyseon ylioppilas- ja kevätjuhlassa. Johan Pohjolan raportissa 1.6.1947 mainitaan, että Ester Kähönen puhui seuraavasti: ”Maamme elää nykyisin kovin vaarallista aikaa, niin valtiollisesti kuin isänmaallisestikin. Toiminnassa on paljon voimia, jotka tahtovat repiä rikki yhteiskuntamme – kaiken kauniin isänmaastamme, mutta kun me yhteisvoimin ponnistelemme (kommunismia) näitä voimia vastaan, niin me tulemme voittamaan. Uhratkaa siis voimamme isänmaalle.” Raporttiin oli lisätty sana kommunismi suluissa, sana, jota Ester Kähönen ei todennäköisesti käyttänyt.

Isänmaallisuus ja karjalaisuus

Jo nuoruudessaan Ester Kähönen kuului Lotta Svärd -yhdistyksen Kuokkalan paikallisosaston johtokuntaan 1931–1933. Talvisodan aikana hän toimi Hangon väestönsuojelukeskuksessa sekä helmikuun alusta lotta-tehtävissä Karjalan kannaksella. Kouvolaan muuton jälkeen Kähönen kuului Lotta Svärd -yhdistyksen Kouvolan paikallisosastoon järjestön lakkauttamiseen saakka. Kouvolassa Kähönen toimi liikekannallepanomääräyksellä lottatehtävissä 17.6.–10.11.1941.

Ester Kähösen karjalaisuus jatkui Kouvolan Karjala-Seuran puheenjohtajana jatkosodan alkaessa sekä kirjallisessa tuotannossa. Hän kuului heti sodan päätyttyä Terijoen Muistojulkaisutoimikuntaan ja Karjalan Maakuntahistorian keskustoimikuntaan. Tuloksena syntyivät teos Terijoen seudun menneet vaiheet vuodelta 1951 ja kirjoitukset Karjalaisessa elämänkerrastossa vuonna 1961. Rakkaimmaksi Kähöselle tuli Äyräpään kihlakunta, jonka kaksiosaisen historian hän kirjoitti.

Eräs Kouvolan tyttölyseon entinen oppilas (Kaija Salminen), joka on uppoutunut sukututkimukseen, ihmetteli kirjoituksessaan Koukussa Sukututkimukseen. ”Miten rehtorimme Ester Kähönen viitsikin viettää kaiket lomansa Valtionarkistossa tutkimassa pölyisiä asiakirjoja kirjaansa Vanha Äyräpää varten. Nyt en enää ihmettele!”

Ester Kähösen kotiseuturakkaudesta ja karjalaisuuden merkityksestä kertovat myös hänen kirjallinen panoksensa teokseen Kivennapa kylästä kylään ja Kivennavan historiaan. Kähönen oli toimittajana myös teoksessa Terijoen Suomalainen yhteiskoulu – Kannaksen yhteislyseo 1907–1957, jossa Kähönen viittasi Ilmari Pimiän juhlakantaatin nostalgisiin sanoihin

”Sijan saimme me sylissä Suomen, käsi veljesi käteen lyö! Pian puhkee kukkaset tuomen, kevät vartoo ja kevään työ. Koti, maksanut korkean hinnan, jo on valmis, ja suojaan sen, Hämeen Karjalan nuoret rinnan nyt rientävät riemuiten nyt rientävät riemuiten. Tao, tarmolla palkeita käytä, kevyt yhdessä kantaa ies! Nyt on raudat kuumana, näytä, miten leiskuvi yhteislies, miten leiskuvi yhteislies. Ylös ystävä, huolesi heitä, jo on raivattu raskas tie! Hyvät henget nostavat meitä, luja askele määrään vie, luja askele määrään vie.”

Kuka kukin –teoksessa Ester Kähönen ilmoittaa harrastuksenaan historiantutkimuksen, mutta myös partiotoimina ja teinikunta olivat lähellä Kähösen sydäntä. 1930-luvulla hän oli aktiivisesti mukana Hangon tyttöpartion toiminnassa ja Uudenmaan partiotyttöpiiri sai hänestä hyvän johtajan kymmeneksi vuodeksi. Hän johti tarmokkaasti Kouvolan Tyttölyseon kotiseutukerhoa organisoiden retkiä historiallisiin kohteisiin.

Kouvolan tyttölyseon tarkastukset ja niiden antama kuva koulustamme

Koulujärjestyksen pykälän 72 mukaan kouluissa oli tehtävä tarkastuksia. Kouvolan tyttölyseossa vierailivat ylitarkastajat jo lukuvuosina 1943–1944, 1949–1950, ja sen jälkeen 1957, 1962–1963, 1968–1969 ja viimeinen 1972–1973.

Koulussamme valmistauduttiin huolella Kouluhallituksen määräämiin tarkastuksiin laatimalla tilastoja. Tarkastuskertomusten liitteenä on tilastoa ja aikasarjoja luokalle jääneistä ja ehdot saaneista sekä keskiarvojen kehittymisestä, samoin ala-arvoisten numeroiden määrästä eri oppiaineissa. Esimerkiksi vuonna 1961 eniten ala-arvoisia numeroita oli ruotsin kielessä (16,3) seuraavaksi eniten saksan kielessä.

Kirjastojen kirjat tilastoitiin, vuonna 1962 koulumme kirjastossa oli 1725 nidettä, joista suurin osa kuului nuorisokirjastoon. Tilastoa tehtiin muodollisesti pätevistä opettajista. Vuoden 1962 tarkastuskertomuksessa mainittiin, että 80% lukuaineiden tunneista oli pätevien opettajien käsissä ja 87% harjoitusaineiden tunneista. Käsiteltäviä asioita olivat tilakysymykset ja opetuksen laatu, jota tarkastajat testasivat kuuntelemalla oppitunteja ja tutkimalla tilastotietoja oppilaiden menestyksestä.

Tarkastajat olivat kiinnostuneita myös tulevaisuuden suunnitelmista ja opettajien toiveista ja odotuksista. Vuonna 1972 tyttölyseoon saapui kouluhallituksen tarkastaja vanhempainneuvoston pyynnöstä. Vanhemmat olivat valittaneet matematiikan opetuksen tasosta. Koulun viidestä matematiikan opettajasta yhden opettajan tunnit eivät tyydyttäneet tarkastajaa ja tästä seurasi keskusteluja ja ohjeistusta. Teoreettisesti suuntautunut opettaja ei pystynyt välittämään tietoja niin, että oppilaat olisivat ymmärtäneet.

Tarkastuskertomuksissa vuosilta 1950, 1957 ja 1962 rehtori Kähöstä kehuttiin, ja koulusta jäi myönteinen kuva. Koulua moitittiin arvosteluasteikon suppeudesta ja siitä että 8 ja 7 olivat yleiset numerot. ”Jäimme toivomaan arvosteluasteikon avartumista nimenomaan ylöspäin aina arvosanaan kymmenen.” Moni oppilaista ihmettelikin liian ankaraa arvostelua.

Ylitarkastaja Lemolan sanoin: ”Rehtori Ester Kähönen on erittäin taitava, koulutyötä monipuolisesti tunteva henkilö. Hänen käsissään koulu on luotettavissa käsissä.” Lemolan mielestä Kähösen suhde opettajiin ja oppilaisiin oli luottamuksellinen. Hän huomautti, että kanslia oli hyvässä kunnossa ja rehtori oli kuunnellut kohtuullisen määrän tunteja: lukuvuonna lukuvuoden 1960–1961 54 tuntia ja seuraavana lukuvuonna 41 tuntia.

Oppituntien laadusta Lemola totesi: ” Olen kuunnellut taitavasti suunniteltuja ja toteutettuja oppitunteja- erityisesti äidinkielen opetus vastaa nykyajan vaatimuksia”. Rehtorin toive kouluhallitukselle oli luokkien oppilasmäärän pienentäminen. Tuolloin koulun oppilasmäärä oli jo lähellä tuhatta, luokkakoko oli jopa 40 oppilasta ja rinnakkaisluokkia oli neljästä viiteen.

Rehtori Kähönen oli tinkimätön rehtori, joka vaati paljon oppilailtaan ja myös opettajilta. Koulun tasoa voidaan mitata opettajien tasolla. Opettajien opetustaito oli koko ajan tarkkailun alla. Rehtori kävi kuuntelemassa koulunsa opettajien tunteja ja arvioi koulunsa opettajien opetustaitoja ei numeerisesti, mutta kuvaillen.

Ester Kähösen toiminta Kouvolan ja koko Kymenlaakson parhaaksi

Sodan jälkeen Ester Kähönen toimi Kouvolan Vapaan Huollon keskuksen jäsenenä ja Kouvolan kauppalanvaltuuston jäsenenä 1948–1950 sekä uudelleen vuodesta 1954 alkaen. Kouvolan kaupunginhallituksen jäsenenä hän oli useita jaksoja, viimeisin vuonna 1968. Hän oli Kouvolan kaupungin nuorisotyölautakunnan jäsen 1949–1953 ja Kouvolan kirjaston johtokunnassa vuodesta 1949 ja sen puheenjohtajana 1951–1972.

Kähönen kuului myös Kouvolan kaupungin keskustan asemakaavatoimikuntaan (1960–1961), Kouvolan kaupungin kauppaoppilaitoksen suunnittelutoimikuntaan (1966–1969) ja Kouvolan kirjastotalon huonetila-, suunnittelu- ja rakennustoimikuntiin (1967–1970). Kähönen oli myös käytetty puhuja Kouvolan kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa.

Ester Kähönen toimi aktiivisesti Kouvolan seurakunnassa kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsenenä. Kirkolliskokousedustajana hän oli vuosina 1968 ja 1971. Vuonna 1972 ilmestyi hänen toimittamansa Kouvolan seurakunnan historia. Rehtorin uskonnollisuutta kuvaa opettajille suunnattu kehotus osallistua ”virrenveisuuseen” aamurukousten aikana.

Ester Kähösen toiminta ei keskittynyt vain Kouvolaan vaan kohderyhmänä oli koko Kymenlaakso. Hän oli Kymenlaakson Maakuntaliiton valtuuskunnan jäsenenä kahteen otteeseen. Hänet valittiin Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahaston hoitokunnan jäseneksi (1960–1963) ja Lappeenrannan yliopistoseuran hallituksen jäseneksi.

Valtakunnallisella tasolla Ester Kähönen osallistui Historianopettajien liiton lisätyn hallituksen toimintaan (1962–1967). Hän toimi myös Oppikoulun opettajien liiton lisätyn hallituksen jäsenenä 1960-luvun puolivälissä. Opettajilla oli yhteistoimintaa myös vertikaalisesti. Kähönen valittiin 1950-luvun alusta vuoteen 1967 Kymen ja Salpausselän opettajien piiriliiton puheenjohtajaksi. Omasta koulustaan hän toimitti teoksen Kouvolan Tyttölyseon 25-vuotistaipaleelta 1936­–1961.

Huomionosoitukset

Ester Kähöselle myönnettiin Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkki 1960, ja samana vuonna Karjalan Liiton hopeinen ansiomerkki. Vuonna 1970 hän sai Kansallisen kokoomuspuolueen sekä Kokoomuksen Naisten kultaiset ansiomerkit sekä Kaupunkiliiton 20-vuotismerkin. Taiteilija Kirsti Reinin maalama Kähösen muotokuva paljastettiin Kouvolan tyttölyseossa 15.2.1964. Maalaus on sijoitettu ”rukousaulaan”, jossa laulettiin virret ja kuultiin aamunavaukset. Vuonna 1972 Ester Kähöselle myönnettiin kouluneuvoksen arvonimi.

Ester Kähösen ”testamentti”

Rehtoriutensa viimeisenä keväänä 1971 Ester Kähönen puhui uusille ylioppilaille: ”Tulette toteamaan, että elämä himmentää monia niistä ihanteista, jotka nyt näette selvinä, kirkkaina ja ehdottomina. Mutta varmasti tulette huomaamaan, että on myös sellaisia ihanteita ja arvoja, jotka lujittuvat silloin kun ympärillä murtuu ja kaatuu. Isänmaa on sellainen arvo, ihmisyyden aate on toinen.”

Puheensa yleisessä osassa hän käsitteli muun muassa koulun kasvatustehtävää: ”Kasvatuksen päämääränä ei voi olla vain kulttuuritradition jatkaminen, vaan myös sen reformaatio. Valikoiva suhtautuminen aikaisempaan kulttuuriin on jo tuote reformaatiota. Kutenkin perinteessä on paljon sellaista mikä pohjimmiltaan on aina säilyvä. Sellaista pysyvää on esimerkiksi parhain osa kansan hengen tuotteista ja ennen kaikkea on sellaista isänmaa.” Koulun tehtäviin kuului hänen mielestään luonteen lujittaminen sekä johdattaminen totuuteen ja humaniteettiin.

Ester Kähösen henkiseksi testamentiksi voisi luonnehtia hänen puheensa viimeisiä lauseita: ”On onnellista, että on saanut tehdä sellaista työtä, missä on viihtynyt. Mutta hyvä on sekin, että aikanaan saa jättää paikkansa nuoremmille. Näin pääsevät nuorekkaat näkemykset uudistamaan koulua, työ saa uusia virikkeitä, uutta intoa. Toivon kuitenkin, että sellaiset pysyvät arvot, joista äsken puhuin, aina säilyisivät tämän talon kasvatusohjelmissa. Isänmaallisuutta uskallettakoon aina täällä tunnustaa ja vaalia. Säilyköön tässä koulussa, jonka alkuhistoria niin läheisesti liittyy kansamme kohtalonvuosiin, aina suomalainen kansallinen henki.”