Toini Tuulia Perkiömäki - Kapustat santaan ja förkkelit naulaan

On kesä 2012 ja Raahen lukion emäntä Toini Tuulia Perkiömäki on koulunsa käynyt ja kouluruokansa kokkaillut. Nyt on aika huilata.

Työtä sitkuilematta

Toini Perkiömäki sanoo, että on koko pitkän uransa ajan tykännyt työstään ja tehnyt sitä täysillä. Sitku-elämää hän ei ole elänyt eikä erityisesti odottanut eläkepäiviä mutta uskoo viihtyvänsä vapaaherrattaren roolissakin. Aina sitä tekeville käsille tekemistä löytyy. Toini valmisti lukiolaisille terveellisen aterian seitsemän rehtorin aikana. Hän painottaa työyhteisön merkitystä työssä jaksamisessa. ”Huumorilla ja tilannekomiikalla pärjää pitkälle”, Mansen tyttö tietää.

Mansen likasta raahelaiseksi

Toini on kotoisin Tampereelta. Kotona oltiin sitä mieltä, että likat kannattaa laittaa ammattikouluun laitoskeittäjälinjalle. ”Aina ne kotitaloustaitoja tarttee, vaikkei siitä niille ammattia tulisikaan”, tuumaili kotiväki. Toini kävi Tampereen ammattikoulun kolmevuotisen laitoskeittäjäkoulutuksen eikä ole ammattia halunnut vaihtaa. Ensimmäinen työpaikka oli Koukkuniemen vanhainkoti. Siellä hän oppi työnsä ensi askeleet ja muistaa pääemännän ohjeen vieläkin. ”Silakat on perattava niin nopeasti, ettei ne kynsiin mätäne”, painotti emäntä, kun keittiöön tuli suuri saavillinen tuoreita silakoita. Toini tapasi raahelaisen Jaakko Perkiömäen, ja rakkaus toi hänet Raaheen. Nuoripari asettui asumaan Ketolan vintille silloista viinakauppaa vastapäätä.

Solokkuja ja sisäistä puhtautta

Toinin ensimmäinen työpaikka löytyi seminaarin keittiöstä. ”Keittiöön saatettiin tuoda puolikas eläimen ruhoa, ja siitä ruvettiin lihoja paloittelemaan eri tarkoituksiin”, Toini muistelee. Keskuskoulun keittiöstä tuotiin mallikoulun oppilaille ruokaa maitopäniköissä ja kerran oli sitten tuotu satsi rössypottuja. ”No voi kauhistus! Nyt on taidettu kuljettaa lasti väärään suuntaan, täällähän on sioille tarkoitetut solokut”, Toini parkaisi avattuaan pänikän kannen ja vilkaistuaan ensimmäisen kerran rössypottuja. Kun Toini-rouva oli siunatussa tilassa ja luutusi koulun lattiaa, käveli nuori opettajatar ohi. – ”Mitenkähän mahtaa olla sinun sisäisen puhtautesi laita”, hän loihe lausumaan.

Rössypotut historiaan

Nyt kaikki lihatuotteet ja perunat tulevat keittiöön valmiiksi paloiteltuina käyttötarkoituksen mukaan. Toini sanookin, että suurkeittiöistä on siirtynyt monia työvaiheita teollisuuteen tai tuottajille. Työ on hänen uransa aikana muuttunut todella paljon. Raahen kaupungin palvelukseen Toini tuli 1974. Tästä alkoi Raaheen juurtuminen. Ja niin hyvin hän on tänne kotiutunut, ettei ole minkäänlaista hinkua muuttaa takaisin Tampereelle. Toini on seurannut aitiopaikalta nuorison ruokatottumuksia. ”Pastaruuat ovat suosikkeja”, hän tietää. Nuorison mieleen ovat myös broileriruuat, lihapullat, pyttipannu, lohikeitto, kalapuikot ja jauheliharuuat. ”Rössypotut, kaalilaatikko, silakka- ja maksaruuat poistuvat vähitellen koulujen ruokalistoilta”, Toini ennustaa. Myöskään maitopottuja tai kesäkeittoa ei enää kouluruokailussa tarjota. Hän on huolissaan siitä, kuinka vähän nuoret juovat maitoa. ”Maito kuuluu suomalaiseen ruokavalioon”, hän sanoo topakasti. ”Kyllä osteoporoosi lisääntyy, kun ruokajuomana on enimmäkseen vesi.”

Tattis ja moro

Toini on aina ollut valmis opettelemaan uutta. Niin kuin silloinkin, kun tietokoneet tulla pumpsahtivat keittiöön. ”Piti ruveta tekemään tilauksia sähköisesti ja opetella monenlaiset ohjelmat kantapään kautta”, hän muistelee. Mutta siitäkin savotasta selvittiin. ”Aion olla tekemättä mitään ja sen päälle nukun päikkärit”, Toini suunnittelee mutta mainitsee sitten mökkeilyn, marjastuksen, lapsenlapset ja kirjat. ”Se on tattis ja moro!” sanoo Mansen likka.