Helmi Nikkilä – hääpuvussa heinätöihin

Vain pari kuukautta nuoripari ehti aloitella yhteistä tulevaisuutta, kun mies lähti sotaan. Kihlajaisistakaan ei ollut ehtinyt kulua kuin puolisen vuotta. Sauna ja navetta olivat valmiina mutta päärakennus keskeneräinen. Peltojen raivaus oli osittain vielä kesken ja nuorikko jäi lähes vieraaseen ympäristöön yksin. Peltojen sijainti, metsien rajat, kylvöt, kynnöt ja apuvoimien saanti jouduttiin selvittelemään kirjeenvaihdossa. Näin Helmi kertoi masennuksesta kirjeissään. Kirjeistä on poimittu vain lyhyitä pätkiä. Kotona 20/9-41. Rakas. Odotan Sinua joka päivä, on kauheeta jos et pääse, tämä on niin harmaata ja toivotonta. Kiitos lauvantaina saamastani kirjeestä. Masensi kun sanoit ettet saa lomaa, et ollut kai saanut vielä hautaustietoa?  Kotona 29/9-41. Oma rakkaimpani. Kaipaavat terveiseni sinulle, ja oikein rakkaita kiitoksia kirjeistäsi, joita sain tänään neljä kappaletta, hauskaa! Ne ovat minulle yhtä tärkeitä kun jokapäiväinen leipä, ne antavat aina niin piristävän sysäyksen ja uutta elämän intoa. Heti kun on päiviä välissä etten saa lukea kirjeitäsi, on niin mieleni masentunut ja harmaa. Haluaisin nyt pitää Sinua rakas isä, oikein, oikein hyvänä, on niin iloinen mieli, tule pian, tulethan!  Kotona 15/12-41. Rakas kulta isä.  Rakkaita terveisiä isälle täältä ikävöivästä ja odottavasta kodistasi. Kiitos tänään tulleesta paketista ja siitä neuvomiskirjeestä, odotan huomenna rakkautta __ __ . Nyt olet kai lähettänyt kaikki omat vaatteesi pois, saatteko edes jouluksi puhtaat vaatteet päällenne? Olen masentunut kun pelkään ettet pääse siksi kotiin, toivon sitä yhä.  Nro 86. Kotona 5/1-42. Sinä, rakas Ilmarini. Kotoinen tervehdys Sinulle. Suuri kiitos taas toivoa sytyttävästä kirjeestäsi. Kyllä toivossa on sentään mukava elää, kun ei sitten vaan tulisi suurta pettymystä. Masennuin ja hermoonnuin eilisestä kirjeestäsi, mutta tämän päiväisestä sain uutta virikettä. Kuinka pitkällä siellä järjestelytyöt ovat, ehkäpä tämä saatuasi olet jo pois lähdössä, joten nämä kai ovat viimeisiä kirjeitä. Kirjoitan kuitenkin siihen saakka kun ilmoitat tulosi.  Nro 95. Kotona 14/1-42. Rakas mieheni. Kaipaavat ikävöivät terveiseni rakkaimmalleni sinne kauvaksi. Minkähän Sinä nyt jouduit kun linjoille muutit, onko siellä korsu asuttavananne? Mene nyt pian sairaalaan kun niin paha reumatismi on että ihan ajettuu polvi. Etköhän sillä perusteella saisi vapautusta? Parhaat kiitokseni kolmesta kirjeestä, jotka tänään sain ennätys yhden päivän osalle. Sain kaksi Tuomisen mukana ja yhden postissa. Menin hakemaan ja luulin jo olevan tulopäiväsi. Masennuin tiedoistasi, mutta toimimaan pääsemisesi hyväksi aloin heti.  Nro 97. Kotona 16/1-42. Rakas Ilmarini. Rakkaat terveiseni sinne kauvas Sinulle. Kuinka Sinä voit rakas? Mielesi on, kuten minullakin varmaan vielä masennuksissa, sen suuren pettymyksen johdosta.  Nro 135. 30.3.-42. Rakas isä. Rakkaita terveisiä omalle isälleni ja kiitokset kirjeestä ja kuvasta. Pitikö kuvia olla useampia kun mainitsit lähettäväsi kuvia, eikä ollut kuin yksi. Olisit esitellyt ketä siinä on. Kirjeesi masensi mieltäni kun ei ollut mitään pois pääsystä, eiköhän siitä tule nytkään mitään?  Nro149. Sunnuntai 19/4-42. Oma rakas Ilmarini. Monet rakkaat terveiseni omalle isi kullalleni. Lämmin kädenpuristus hääyökirjeestäsi, hääyö __, vuosi sitten oli onnea, nyt odotusta joka särkyi lukiessani alakuloista, surullista tietoa kirjeestäsi. Pala nousi kurkkuun kun luin ,,taas haihtui siviili haave”. Sain tämän kirjeesi perjantaina, silloin kun ne elokuvatkin olivat, aijoinkin perätä koko menoni mutta Salme tuli ottamaan niin lähdin kuitenkin. Et voi kuvitella sitä masennusta, mikä minun valtasi kun sain semmosen kirjeen niiden varmojen poispääsytietojen jälkeen ja varmaan on isinkin mieli matalana. On ne eri kolauksia, ihan tahtoo väkisinkin tulla katkeraksi ja kapinalliseksi.  Nro162. Kotona 6/5-42. Rakas isini. Paljon rakkaita terveisiä ja kiitoksia neljästä kirjeestäsi, sain eilen ja tänään kax kumpanakin. Toinen tämänpäiväisistä oli Seilon tuoma lyhyt. Minä en kirjoittanut eilen ollenkaan, olin niin hermoontunut kun et pääse kotiin. Olet kultanen kun pistit lomaanomuksen, kun nyt tärppäisi ja pääsisit jo pian.  Rakkaita terveisiä ja suukkoja masentuneelta äidiltä.  Nro213. Lauvantai ilta 25/7-42. Rakas Ilmari. Sauna terveiseni. Muistelen lauvantaiyötä muutamia viikkoja sitten kun Sinä annoit herätyksen, olisipa niitä useammin mutta eipä tiedä kuinka monen kuukauden perästä on seuraava. Eilen en saanut kirjettäsi, enkä kirjoittanut itsekään, oli niin tylsä sateinen päivä etten osannut mitään. Tänään sitten piti kirjoittaa iloinen uutinen, mutta sitten tuli postissa masentava kirjeesi, joten taas meni veto. Soitin jälleen tänään Toivoselle siitä lomasta, ei ollut vieläkään tullut hänelle tietoa hyväksytyistä, mutta hän sanoi että niiden kaikkien pitäs päästä elokuun alussa ketä anottiinkin.  Nro 107. Kotona 31/3-43. Rakkaani. Parhain kiitos rahasta, jota olikin enempi kun lupasit kirjeessä, suukko siitä. Kirjettäsi en taas ole saanut kahteen päivään, olet varmaan masennuksissa sen loman tähden. Tulevatko täältä kirjeet säännöllisesti? Et usko kuinka olen väsyksissä kun kävelin tänään Laukeelaan, kun en mahtunut postiautoon, eikä pääse pyörälläkään minnekään on tie niin pehmeä ja tänäänkin satoi koko päivän. Ei taida ulsterikaan kuivua ennen kesää niin lävitse kastuin, mutta täytyi kuitenkin mennä kun oli korttien jako ja katsoin samalla nämä verot että saan lähettää Sinulle jos valitat.  Nro 203. Lokakuun 1 pvä 1943. Rakas oma pappa. Yritän vielä kirjoittaa vaikka onkin jo myöhä ja olen vähän väsynyt kun on tänään tarvinnut juosta kun heikkopäisen. Pianhan tämä kanssasi jutteleminenkin tulee illalta maksamaan 3:80, joten ei tule varmaan näin usein kirjotettua, joka ilmeisesti on tämän toimenpiteen tarkoituskin postihallituksen tai valtion taholta. Älä Sinä sentään harvenna kirjeitäsi se kun on sieltä ilmaista. Kiitos taas alakuloisesta tämän päiväisestä.  Mielellään nämä juoksut tekisi kun sitten kävis työ hyvin mutta se masentaa jos saa pitää väet laiskottelemassa. Rakkaat haliterveiseni. Helmisi. Nro 209. 8/10-43. Oma rakkaani. Kiitos kirjeestäsi. Olen tämän päivän hermoontumisesta aivan lamassa ja masentunut. Kuten eilen kirjoitin puitiin tänään, tai yritettiin. Moottori kävi kaikkiaan 1/29 – 10 ja 5 – 6 siis 21/2 tuntia. Nyt kun oli lamppu kunnossa teki joku johto kiusaa. Kävivät sitä juottamassa Oskulla 3 kertaa eikä tullut kuntoon sitten Usko oli 1/2 3 – 5 sitä laittamassa en tiedä missä. Kyllä saattaa harmittaa kun ensiluokkainen ulkopuinti ilma menee ihan pilalle, tulee turhaa työtä.  Empä nyt osaa muuta, olen tylsääkin tylsemmällä tuulella. Rakkaita ajatuksia Sinulle Helmisi.  № 291. 7.2 – 44. Puhuin K:nistolle tänään ettet joudu enää linjaan näiden kurssien jälkeen ja hän sanoi että nyt hän luulisikin Sun oikein joutuvan, siitä kai aloinkin pelkäämään. Maunokin joutui taas K:mäelle, oli Ilmalle kirjoittanut kovin masentuneen kirjeen. Ei sunkaan nyt tule tilanne siksi että lomasi lykkääntyy. Voi hyvin rakas ja Korkerimman varjelusta. Rakkaat terv. odottava Helmisi. № 342. 24/4-44. Kulta rakkaani. Monet parhaat kiitokseni kahdesta kirjeestäsi. Kirjotat niin rohkaisevasti ja kauniisti. Osaisimpa minäkin kirjoittaa Sulle siten, mutta minä kai aina valitan, eikö juu? Kiitos Sinulle että ei lakkosi horjunut tämän masennuksen jälkeen se on mielestäni jo hyvä saavutus ja kun totta puhun vähän jo pelkäsin taisinpa kirjoittaakin. ** Pienistä onnen hetkistä kirjoitettiin saatujen kirjeiden tai puhelujen yhteydessä. Sodan edetessä kirjeistä tuli ajoittain elämän jatkuvuuden, toivon ja tarkoituksen symboli. Vaikka usein kirjeet olivat maatalouteen tai muuhun tilanhoitoon liittyvien kysymysten ja vastausten loputonta virtaa, kehittyi niiden kautta onnellisesta nuoresta parista muutamassa vuodessa kovia kokenut, koeteltu, mutta vankkumattomasti tulevaisuuteen uskova aviopari. Nro 53. Oriniemessä 22/11-41. Rakas, rakas mieheni. Lämpimät terveiseni ja suukko rakkaalle Herra Ylikersantilleni, onnexi vaan. Sehän kävi äkkiä, se nauhan saaminen, Väinöllä ei vielä ollut neljättä, mutta asu hällä oli perin fiini. Sanoi oikein omilla mitoilla tehtävän. Aika hyvää kangasta oli vielä saanut housuihinkin, saisitpa Sinäkin.  En tiennyt yhtään että Väinö oli päässyt ja olin juuri tänne kotiin lähdössä kun tulivat, onneksi ehtivät ennen. Hyvä oli hänellä matkatuuri sanoi eilen (perjantaina) ensimmäisenä lomapäivänsä aamuna jo olevansa kotona. Halasin Väinöä kun tuli, Annikin luvalla, olin niin iloinen kun sain kirjeesi postissa tulleen pettymyksen jälkeen. Kiitos siitä rakas isä. Voi Sinun matkaasi kun oli hidas, ja vaivalloinen, kesti siis neljä päivää. Et sunkaan pahemmin vilustunut, joko yskäsi on parantunut?  Nro 111. Sunnuntaina kotona 1/3-42. Tauno oli tullut kotiin lauvantaina vasten yötä. Kävin tänään Hänen juttusillaan, oli vähän ilosella tuulella. Muuten tuntuu jo sotaan kyllästyneeltä ja oli kovin harmissaan kun ei päässyt ennen Sinun lähtöäsi.  Nro 130. Maarianpäiväilta. Omalle rakkaalleni. Lämpöiset rakkaat terveiseni Sinulle ja kiitokseni isä kulta kirjeistä, eilisestä ja tämänpäiväisestä. Olin niin iloinen kun oli kaks arkkia ja kuva. Odotan lisää kuvia, on niin hauska nähdä minkälaisessa ympäristössä olet. Tikkapeli näkyy olevan teillä käytössä.  Nro 48. Lauvantaina 21/12-42. Rakas isä pappani. Joulutouhuiset terveiseni Sinulle, jota aina kaipaan. Kiitokset myös kahdesta pienestä kirjeestäsi, jotka ovat päivieni virkistys ja ilo. Niin joulu tulee ja menee, se onkin tosiaan hyvä juttu. Sinä et siis saanut lomaa, yrititkö? Nro 51. Jouluyönä, entisessä kodissani. Rakkaimmalleni, ajatusteni kohteelle. Nyt sitä on sitten paras juhla ohi, saunat, syömiset, pukit y.m. Hauskasti se täällä meni, nauttii ihan lapsien ilosta ja ne ovat kuin välttämättömyys joulutunnelman saamiseksi. Saapa nähdä joko me sitten ensi joulu vietetään ,,kolmiapilana” omassa pesässämme, joka on niin herttaisen kodikas, kuten Ilma ja Taimikin taas poiketessaan sanoivat.  Nro 67. Kotona 13/1-43. Rakkaimpani. Menin ensin talon puolelle, isäsi oli siellä, ja pyysi heti kirjettäsi lukemaan ja kiitti kukasta ja lupasi tulla pian käymään vaikka postiautossa. Sitten tulin kotiin sain kirjeesi ja olin yhtä iloinen ja onnellinen kuin aina sen saadessani, joten en usko näiden puhdetöiden menevän hukkaan, ainakaan minulle tulevien. Nro 104. Sunnuntaina 28/3-43. Minä olen jokaisessa kirjeessäni lomasi jälkeen kirjoittanut pelkkää ikävää ja nytkin on taas surusanoma. Kertun ja Onnin pikku Riitta on poissa tästä sotien maailmasta, lähti laivantaina vasten yöllä. Hän oli Kertun ja Onnin kanssa Helsingissä lääkärissä ja vilustui matkalla sillä seurauksella että löi keuhkokuumeen, joka oli kohtalokas. Tuntuu niin kummalliselta kun näin hänet juuri iloisena ja terveenä vanhempiensa hellimänä ja juuri hauskimmilleen tulemaisillaan. Kertun päivät ovat varmaan tyhjääkin tyhjempiä.  Nro 161.Kesäyönä 1943. Rakas armaani. Kolmantena täällä oloni Juhannusyönä saa jälleen ajatella minkälaista olisi jos olisit kotona. On mitä herttaisin kesäyö, minä täällä ypöyksin,… Muistan viime Juhannuksenkin kuin eilisen päivä, silloin valmistui kaikki iloisen odotuksen vallassa, Sinua ajatellen, olin kai liian onnellinen, koska aatto posti toi sen 100 prosenttisen pettymyksen ettet pääsekään. № 298. 28/2 – 44. Oma rakkaani. Lämmin kiitos kahdesta odotetusta kirjeestäsi, on nyt paljon mukavampi vastata. Olen niin iloinen kun Sinä olet lomaasi ja „tartsaniisi” tyytyväinen, vaikken omasta mielestäni ollenkaan tarpeeksi passannut SInua ja vielä lisäksi kiusottelin, mutta kyllähän Sinä minut jo tunnet ettei se ole „tositarkoituksella” vaan semmosta sopimatonta leikkiä, josta en nähtävästi pääse irti vaikka kuinka tahtoisin. Kolmesataa. Maaliskuun 1pvä 1944.  Olen iloinen jos todella et odota minun paketeissanikaan edes lääkkeeksi sitä, vaikka kernaasti lähetinkin joskus sinne mielen virkistykseksi, kun tiesin Sinun pitävän. Tästä tuli nyt tällainen „raittiussaarna” vastakaiuksi kirjeeseesi, mutta ehkä et enää pidä tästä, kun oletan että olet jo aikoja parantunut.  № 309. Pyhäpäivänä 12/3. 44. Oletko nyt hairahtunut päätöksessäsi? Tuntuuko vaikealta se pitää? Et usko kuinka iloinen minä olen siitä, voisimpa sen palkita Sinulle. Voi mitä parhaiten ja ole varovainen.  Ikävöivät rakkaat terveiset omaltasi № 310. 13/3. 44. Kulta mieheni. Monet lämpimät kiitokseni tämän päivän postin antimista, jotka eivät olleet pienet. Tuli paketti ja kirjeitä pari, onneksi tuli se vähemmän mukava kirjekin näin maanantaina kun tavallisesti saan kaksi sain heti perään lukea ilosemman. Niin kaiku vastaa kun sinne huutaa, joten en ihmettele tätä vastaustasi omaan kirjeeseeni. Ja siinä olleen hermostumiseni syyn arvaat, ainainen pettymys ______ . Parasta jättää koko toivo jos tulee niin tulee ei pety ainakaan ja iloisempi on olla jos yllättyy. № 327. 6/4. 44. … Häät onnistuivat mitä parhaiten ja oli kerrassaan mukavaa. Selostan vähän niiden kulun. Menin tästä äidin, isän ja sedän seurassa Toijalaan sieltä yhdyimme Kerttuun, Onniin, Hiljaan, Ilmaan ja Veikkoon, joten oli aika sakki kun pääsimme T:reelle. Menin Hiljan kanssa heti suoraan kampaajalle. Kun pääsimme sieltä piti pukeutua ja lähdettiin kirkolle. Siellä oli juhlallista ja nuoripari oli niin kaunis varsinkin morsian. Sitten kaikkien kirkkotoimitusten jälkeen siirryttiin juhlapaikalle Emmaukseen. Ensin saatiin korvike, välillä seurusteltiin ja sitten alkoi päivällinen. Päivällisen aikana pidettiin useita puheita iloisia ja vakavia, sekä esitettiin viulun soittoa ja laulettiin yhteisesti. Ruokapuoli oli kaikin puolin hyvää. Päivällisen jälkeen oli taas korvike upeine täytekaakkuineen ja kahden – kolmentoista muun leipälajin kera. Näitten välillä oli tietenkin aina seurustelua lahjain katselemista ja sähkösanomat luettiin ja olihan siellä sinunkin onnittelusi, joka oli kovin mukava huomaavaisuus. № 329. 𝐼 Pääsiäispäivä 1944. … Luulen kuitenkin että me kaikesta huolimatta olemme onnelliset ja että kun sota joskus loppuu onnemme lisääntyy näiden kovien eron vuosien karaisemana ja sitten kun aina saamme olla toistemme lähellä elämämme alkaa näyttää valoisia puoliaan ja hymyilemään. Eiköhän parin vuoden päästä jo ala tämä onni häämöttää olen tullut jo näin varovasti ajattelevaksi. Kiitos myös viime yön soitostasi, oletan että se olit Sinä vaikken mitään kuullut, etkä kirjoittanutkaan soittavasi. Kuulitkohan Sinäkään nyt mitään, olin iloinen kaikesta huolimatta soittamisestasi tämän kirjeesi jälkeen tiesin ettet ole enää vihanen. № 334. 14/4-44. Rakas isäni. Suur kiitokset vähän totisemmasta kirjeestä, olit kahdessa edellisessä niin iloisessa vireessä. Kiitokset monet myös tulossa olevasta paketista, onko se kirjattu kun sain semmosesta paketista tänään ilmoituskortin. Ei sitä rahaa sitten Sinun tarvitse lähettää jos tämän kuun aikana pääset kotiin____. № 337. 18/4-44. Pitääkö timotein siementä ostaa kaupasta ja paljonko? Surkea Samasi. Oma rakkaani. Eilen kirjoitin kesäiset terveiset ja nyt tulee joka suhteessa talviset sellaiset siis luonnon ja mielialan puolesta. Saa jopa laulaa, –kun takatalvi jäinen ehti jäi haaveeksi vain unelmat– . Niin kävi taas meidänkin, arvaat kai jo mistä on kysymys. Tietenkin siitä toivotusta ja onnelliseksi suunnitellusta toukolomasta. … Ei tämä ollut ensimmäinen pettymys eikä kai viimeinenkään pitäs vaan oppia ettei toivoisi mitään ennenkun näkee varmaksi. Kyllä meni mieleni matalaksi, melkein itku pääsi kun puhuin S:sen kanssa, tiedustelin milloin pääset ja kuinka pitkäksi aikaa ja sain näin odottamattoman iskun. Eikä ole Sinunkaan mielialasi sen iloisempi kun luet tämän jos et jo ennen ole saanut tietää. Älä nyt kuitankaan riko lakkoasi harmissasi, ei se siitä parane. Yritä nyt jos saisit edes pienen loman näitä touko asioista järjestelemään. № 351. Toinen Helluntaipäivä1944. Tuli niin yllättäenkin se soitto etten osannut minäkään puhua, vaikka varmaan Sinä kuulit ja olisit antanut mun puhua, mutta se on niin sukkelaa yksin puhua. No, joka tapauksessa olin iloinen kun edes vähän kuulin ääntäsi, soita vaan toistekin.  ** Äitini Helmi Anna-Liisa Kytömaa syntyi 1913 Punkalaitumen Oriniemessä. Hän oli nuorin yhdeksän lapsissa perheessä. Helmi ja Ilmari Nikkilä kihlautuivat 16.12.1940 ja häät pidettiin 13.4.1941, jonka jälkeen pariskunta muutti miehensä sukutilalle Urjalan Rekisuolle. Pariskunta sopi, että molemmat lähettävät kirjeitä päivittäin. Kumpikaan ei aavistanut, millainen parisuhteen ja tilanpidon kirjekurssi siitä muodostuisi. Kirjeitä ja kortteja lähetettiin noin 1400. Vain Helmin kirjeet Lapin sotaan katosivat. Helmi numeroi kirjeensä, joten sen perusteella voi päätellä, että kenttäposti toimi erinomaisesti, vaikka välillä viiveellä. Ilmeisesti kaikki kirjeet ovat saavuttaneet vastaanottajan ja myös Ilmari on säästänyt ne huolellisesti. Helmin kirjeitä on säilynyt yhteensä 670. Löysin kirjeenvaihdon kotitalon vintiltä 1980-luvun lopulla molempien kirjoittajien kuoleman jälkeen. Lukukokemus oli raskas. Varsinkin Helmin kirjeet avasivat uuden näkökulman äitini persoonaan, olinhan vain kaksitoista vuotias hänen kuollessaan. Päätin kuitenkin litteroida kaikki kirjeet. Urakka oli valtava ja kesti vuosia. Koska kirjeenvaihtoa on mahdotonta käsitellä kattavasti, päätin valita kaksi vastakkaista teema, jotka kuvaavat mielenmaisemaa, jossa naiset kotirintamalla elivät. Arkisen työn, uupumuksen ja lepohetkien virrasta etsin muutosta, jonka sodan raskaat vuodet saivat aikaan. Päädyin sanoihin ’masennus’ ja ’ilo’. Aluksi tuntui erikoiselta, että masennusta oli enemmän sodan alussa ja onnea ja iloa enemmän sodan loppuvaiheessa kirjoitetuissa kirjeissä. Arvelen, että syynä on kaksi asiaa. Ensiksi sodan alkuvaiheessa Helmi, kuten suurin osa ihmisistä ajatteli, että pian sota on ohi ja mies palaa. Masennuksesta ja vaikeuksista epäoikeudenmukaisessa tilanteessa oli sallittua ja hyväksyttyä kertoa. Kun sota jatkui ja varsinkin asemasotavaihe oli Ilmarille todella vaikeaa rintamalla, yritti Helmi kaikin tavoin helpottaa puolisonsa oloa vähättelemällä omia ongelmiaan. Viimeisissä kirjeissä masennus-sana usein liittyikin Miehen, ei vaimon masennukseen. Ja olihan Helmille ehtinyt jo kertyä rutiinia tilan töissä ja asioiden hoidossa. Suurimmat murheensa hän kertoi vain rivien välissä, jos sielläkään. Minulle tuli pienenä yllätyksenä se, että lapsettomuus kasvoi sodan edetessä äitini suurimmaksi murheeksi ja jo ennen sodan päättymistä hän hankkiutui hoitoon selvittämään lapsettomuuden syytä. Sodan jälkeen Helmi ja Ilmari rakensivat mattokutomon, joka työllisti heidän lisäkseen parhaimmillaan parisenkymmentä henkilöä. Helmi toimi kutomossa suunnittelijana ja työnjohtajana, Ilmari hoiti markkinoinnin. Mattoja vietiin myös Ruotsiin. Pienyritystoiminnan laajentuessa maatila erikoistui ensin sikatalouteen ja lopuksi viljanviljelyyn. Helmi Nikkilä kuoli liikenneonnettomuudessa työmatkalla 15.8.1965. Hänen puolisonsa kuoli vuonna 1983 sotainvalidien kuntoutuskurssilla saamaansa sairaskohtaukseen.