Pirkko Kangas - Antiikkia Ämmänkadulla

Ämmänkadun ja Reiponkadun kulmassa nököttää pieni viehättävä puutalovanhus. Se on rakennettu joskus 1800-luvulla. Kukapa sitä niin tarkasti muistaa. Ja onko niitä papereitakaan tallessa. Talossa asui 1980-luvulla vanha yksinäinen mies. Pirkko Kangas (s. 1939) etsi asuntoa: taloa tai osakehuoneistoa. Pirkon sisko oli kuullut jostakin, että mies on aikonut myydä talon. Ei enää jaksa tehdä lumitöitä. Siltä seisomalta Pirkko puulasi katsomaan taloa. Talo tuntui heti omalta. Se oli passelin pieni yksin elävälle naiselle. Lyötiin kättä päälle. Ei siinä sen kummempia pyrokratioita tarvittu. Jesse tuli taloon Pirkko oli elänyt yksin talossaan kymmenen vuotta ja rapiat, kun hän ryhtyi etsimään itselleen kumppania ja talovahtia. Haku oli päällä ja vaatimukset tiukat. Mikä tahansa hunsvotti ei tullut kysymykseen. Jesse löytyi Piehingistä. Heti ensi tapaamisella Pirkko tiesi, että oli löytänyt etsimänsä. Jesse oli nuori hurmuri. Helmihampaat välkkyivät. Veijari katsoa tapitti Pirkkoa suurilla ruskeilla silmillään. Oli se niin lutunen – Pirkon sydän oli ihan sykkyrällä. Jessen parhaita ominaisuuksia ovat uskollisuus ja luotettavuus sekä taito kiintyä syvästi elämänkumppaniinsa. Juuri näitä ominaisuuksia Pirkko arvostaa. Mikään tohvelisankari Jesse ei ole. Päinvastoin. Hän pitää oman päänsä, saa tahtonsa läpi. Pirkko joustaa. Ronkeli ruualle Pirkon sapuskat eivät Jesse-herralle kelpaa. Hänellä on oma ruokavalio ja keskieurooppalaiset ruokailuajat. Pirkon aamupala sisältää kahvia ja toisinaan puuroakin. Jesse ei puuroihin koske. Se nauttii aamuisin pihviä piimän kera ja jälkiruuaksi jotakin hyvää vaikkapa juustopalasia. Jessen lounas on kevyt, jotain pientä naposteltavaa. Päivän pääaterian hän syö vasta illalla. Silloin ruokalistalla on usein paistettua jauhelihaa. Ruokajuomana on aina raitista vettä. Nakit ovat Jessen herkkua – pieniksi paloiksi paloiteltuina. Kuka sitä nyt kokonaista nakkia nakertaisi! Yhteispeli sujuu Vähitellen Pirkon ja Jessen elämä asettuu uomiinsa. Kumpikin tietää paikkansa. Jesse pitää huolen siitä, ettei kukaan pääse huomaamatta ovelle asti. Kadulla liikkuvat ihmiset jaetaan tarkasti kahteen kastiin: tutut ja tuntemattomat. Tuttuja tervehditään iloisesti. Vieraille äristään, joskus jopa väläytetään helmihampaita. Parivaljakko on tuttu näky Katinhännän kaduilla. Kävelyllä käydään kaikkina vuodenaikoina ja joka säällä. Postit luetaan lenkillä tarkkaan. Jesse on aina ollut hurmuri ja tykännyt tytöistä. Swanljungin Nirpun kanssa vaihdetaan kuulumiset, kun kulmilla kohdataan. Kun Jesse oli nuori, kävelylenkit ulottuivat usein Vihastenkarinkadulle asti. Vuosien myötä lenkit ovat lyhentyneet. Aamulenkillä käydään joskus vain kirkon kulmalla. Päivällä köpötellään arvokkaasti ehkä Härkätorin puistoon. Jessen kiinnostus tyttöihin ei ole laantunut. Vuodet vierivät Yli satavuotias talo seisoo ryhdikkäänä tontillaan. Ainahan sitä kaikenlaista remppaa tulee vuosien saatossa. Uuni on saanut sisuksiinsa sähkövastukset, jotka tuottavat lämpöä öisin. Keittiö on uudistettu, samoin huopakatto. Antiikkinen vessa modernisoidaan ensi kesänä. Tai seuraavana. Tai joskus. Vanhassa talossa on osattava elää. Lattiat ovat talvisin kylmät. Pirkon konsti on neljät villasukat päällekkäin. Jessellä on upea turkki eikä se ole moksiskaan, jos nurkista vähän vetää. Pirkko ei ole eilisen teeren tyttö. Seuraavaan synttärikakkuun on tökittävä yli 70 kynttilää. Jessen vuosimittari pyörähtää kohta satasen merkkipaalun kohdalle. Siinä ne vanhenevat yksistä tuumin Ämmänkadun kulmassa: talo, nainen ja koira. Antiikkia kai kohta kaikki kolme.