Ritva Hyöky - Hovioikeuden presidentti ja Vaasan Suomalaisen Naisklubin kantava voima

Hovioikeuden presidentti Hanni Ritva Hyöky oli Suomessa ensimmäinen nainen hovioikeuden presidenttinä, jota virkaa hän hoiti vuodesta 1975 aina vuoteen 1989 asti. Virkansa ohella Ritva Hyöky osallistui moniin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Hän oli kaupunginvaltuuston jäsen 1959–1972 ja uudelleen 1975–1976 sekä sosiaalilautakunnan puheenjohtaja 1966–1972. Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsenenä hän työskenteli 1959–1977 ja puolueen naisten Vaasan läänin piirin puheenjohtajana 1964–1981. Kirkolliskokouksissa hän edusti hovioikeutta.

Sodan aikana Ritva Hyöky työskenteli rintamalottana, ja kuolemaansa saakka hän oli Rintamanaisten liiton säätiön puheenjohtaja. Ritva Hyöky toimi Vaasan Suomalaisen Naisklubin puheenjohtajana vuosina 1971–1993.

Hän oli vähäsanainen, asiallinen mutta aina ystävällinen sekä ryhdikäs ja määrätietoinen toiminnassaan. Naisklubin kokouksissa hän pysytteli mielellään taustalla ja antoi kaikkien ilmaista mielipiteensä. Nora Lisko muistaa, kun Klubin hallituksen jäsenet vuonna 1995 vierailivat tekstiilitaiteilija Kaarina Heikinheimon ateljeessa Palosaarella valitsemassa taideteosta Naisklubin huoneistoon. Esillä oli kolme teosta, joista kukin sai sanoa mielipiteensä. Puheenjohtaja seurasi valintaa taustalla eikä halunnut, että hänen mielipiteensä vaikuttaisi siihen. Eniten kannatusta sai teos ”Mutkikas juttu”, joka hankittiin Naisklubin kerhohuoneelle.

Ritva Hyöky oli kantava voima Naisklubin ja Talouskoulun suurten muutosten aikana ja myös silloin, kun Liesi-taloa sekä Pursi-taloa suunniteltiin ja rakennettiin. Ritva Hyöky ja Saara Tyyni katsoivat, että Vaasan Talouskoulun eteen oli uhrattu niin paljon työtä, vaivaa ja rahaa, ettei sitä voinut halvalla luovuttaa.

Monia neuvotteluja käytiin siinä yhteydessä, kun peruskoulu-uudistuksen myötä Vaasan Talouskoulu myytiin kaupungille ja maksuksi saatiin tontteja, joita Ritva Hyöky ja tuleva puheenjohtaja Terttu von Weissenberg kävivät tarkastamassa. Tonteilla oli valmiina kunnallistekniikka ja uhkana oli pakkorakentaminen.

Terttu von Weissenberg kertoi: ”Kävimme kiperiä neuvotteluja kaupungin kanssa, että rakentamista voitaisiin siirtää. Suurella vaivalla saimme uhkavaatimukset muutettua. Tässäkin vaikeassa tilanteessa Ritva Hyöky kantoi suurimman vastuun.” Ritva Hyöky mainitsi itse: ”En ole koskaan ennen elämässäni ollut niin tiukassa tilanteessa kuin noiden neuvottelujen aikana.” Mutta Naisklubin jäsenet ja hallitus Ritva Hyökyn johdolla jaksoivat jatkaa kunnioituksesta menneitten naisklubisukupolvien valtavaa uurastusta kohtaan ja myös siksi, että rakennuttamalla taloja he parantaisivat vanhusten elinoloja.

Ritva Hyökyn aikana klubi-illoissa kävi 25–30 jäsentä. Tilaisuuden kulku oli aina samanlainen: teemaohjelman jälkeen laulettiin Naisklubin omista laulukirjoista muutamia lauluja ja sen jälkeen nautittiin Talouskoulun antimista. Usein Ritva Hyöky lausui Eino Leinon runoja ja Saara Tyyni lauloi.

Ritva Hyöky toimi aktiivisesti myös muissa yhdistyksissä kuten Punaisessa Ristissä, Vaasan Akateemisissa Naisissa ja Setlementissä. Vaasan Suomalainen Naisklubi oli hänelle kuitenkin sydämen asia, ja sen kunniapuheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1994.

Ritva Hyöky oli Vaasan Suomalaisen Naisklubin puheenjohtajana 22 vuotta. Hänen jälkeensä puheenjohtajaksi valittiin Terttu von Weissenberg, joka ystävystyi Ritvan kanssa. Hän kävi Ritvan kanssa konserteissa ja muistelee vieläkin lämmöllä edeltäjäänsä sivistyneenä, tietorikkaana kulttuuripersoonana.

Myös nuukuus yhdisti heitä. Terttu kertoi: ”Kuljimme Naisliiton vuosikokouksissa Ritvan kanssa ja yövyimme hänen yksiössään Töölössä, joka oli Aurorankadulla lähellä Naisliittoa. Hovioikeuden presidenttiaikanaan hän matkusti maksutta ykkösluokassa, jossa oli aamiainen. Kun presidenttiys loppui, matkustimme kakkosluokassa, söimme omia eväitä ja ostimme vain kupin teetä.”

Myös viimeinen tapaamiskerta on jäänyt Terttu von Weissenbergin mieleen: ”Olimme vuonna 1995 Jyväskylässä Naisliiton syyskokouksessa. Kävimme myös turvesaunassa, jossa sain pestä Ritvan selän.  Koin sen suurena kunniana.”

Ritva Hyökystä muistuttaa Naisklubin seinällä hänen muotokuvansa, jonka maalasi vaasalainen taiteilija Fritz Jakobsson. Muotokuvan paljastustilaisuudessa kuultiin musiikkiesityksiä ja juhlapuhe, jonka piti Helvi Rahkonen. Mukana oli lähiomaisia ja Naisklubin entisiä ja nykyisiä jäseniä. Klubin piirissä oltiin rajattoman kiitollisia Ritva Hyökylle hänen pitkään jatkuneesta raskaasta, vaativasta ja erittäin vastuullisesta työstään Vaasan Suomalaisen Naisklubin hyväksi.

Kuuntele ja katso Terttu Jokisen teksti https://drive.google.com/file/d/0B_0gzthCEvakcExEMDktZUcyVHM/view