Alma Andersson opetti vain ruotsiksi

Johtajatar Alma Andersson vaati koulunsa, Svenska Småbarnsskolan i Brahestadin, oppilaita puhumaan ruotsia myös välitunneilla.

Pikkulasten valmistava koulu

Raahessa oli kansakoululaitos päässyt alkuun vuonna 1872. Se oli kaksiosastoinen. Toisessa opetettiin suomeksi, toisessa ruotsiksi. Kun yleisen koululaitoksen opetuskieli vaihtui suomeksi, perustivat ruotsinkieliset 1880-luvun alussa Raaheen yksityisillä varoilla ruotsinkielisen tyttökoulun, fruntimmerskoulun, johon otettiin kuitenkin myös poikaoppilaita, ja niin siitä muodostui yhteiskoulu. Koulu lakkautettiin luokka luokalta. Koulun viimeisenä toimintavuonna 1910 siinä oli enää neljä oppilasta. Jäljelle jäi valmistava pikkulasten koulu, Svenska småbarnsskolan i Brahestad, joka oli perustettu vuonna 1903. Vuonna 1915 koulu sai oman kauniin toimitalon, Palokunnankatu 24. Tämä valmistava pikkulastenkoulu kaksine luokkineen ja 3-vuotisine kursseineen oli viimeinen ruotsinkielinen koulu Raahessa.

Raahelainen Alma

Alma Andersson, ”tant Alma” toimi koulun johtajattarena vuosikymmenien ajan. Alma Anderssonin isä oli kauppias Sven Andersson (1814–1881) ja äiti Sofia Albertina Berg. Äidin äiti oli Anna Sofia o.s. Freitag. Alman koti oli Brahenkatu 3. Alma oli opiskellut muun muassa Tukholmassa ja valmistunut Tammisaaren ruotsalaisesta opettajaseminaarista. Lieneekö sieltä saanut edistyksellisiä ajatuksia, koska allekirjoitti adressin, joka on liitetty naisten yleisen äänioikeuskokouksen 7.11.1904 pöytäkirjaan. Alman lisäksi kouluun oli palkattu muutamia aineopettajia. Kanttorin sisko Meeri Stråhle opetti laulua ja leikkejä. Venla Walleniuksen tunneilla opiskeltiin maantietoa.

Välitunneilla leikittiin ruotsiksi

Aamuisin oppilaat kerääntyivät portaiden eteen kaksoisriviin. Siitä Alma päästi heidät sisään hokien käsiään taputtamalla tahtia: ”Ett tu, ett tu, över tröskeln, trampa ej på tröskeln.” Siis: yks kaks, kynnyksen yli, älä astu kynnykselle. Kynnyksille ei saanut astua, etteivät ne kuluisi. Ruotsia osaamaton ekaluokkalainen tosin kuvitteli tädin sanovan ”Et tuu” eli älä tule. Tavallisesti, kun Keetu (edesmennyt Raahen lukion ruotsin kielen opettaja Gretel Salmi, o.s. Swanljung) oli kohdalla, Alma nipisti häntä ohimohiuksista varalta, ettei tytöllä tulisi päivän mittaan mieleen mitään toilauksia. Koulun kaikki kolme luokkaa opiskelivat samassa huoneessa. Lapset eivät välitunneillakaan saaneet puhua suomea. Kun he leikkivät ”viimeinen pari uunista ulos”, oli heidän hihkaistava ”sista paret ut”. Lapset olivat vallattomia vekaroita tuolloinkin kuten seuraava esimerkki osoittaa. Kerran Lundbergin Åke oli tahallaan tönäissyt vieressään istunutta Keetua, ja hänen kaunokirjoitusvihkoonsa tuli suttu. Opettaja moitti Keetua, joka kosti kepposen ja juorusi Almalle, että Åke pureskelee taas kynsiään. Alma otti pojan käsittelyyn ja tuuppasi hänen näppinsä purnukkaan, jossa lillui pahanmakuista litkua.

Aprillia!

Alma osasi olla myös leikkisä. Kerran aprillipäivänä hän ryntäsi ikkunaan ja huusi, että tulkaa katsomaan kirgiisejä! Kaikki muut oppilaat menivät lankaan paitsi Hanna Kasurinen, joka muisti, että oli aprillipäivä ja jäi paikoilleen. Koulun toiminta hiipui ja loppui kokonaan 1930-luvun alkupuolella.

Jugend-koulusta tuli viehättävä koti

Palokunnankadun itäpuolella oleva jugend-kortteli on verrattain yhtenäisesti rakennettu 1900-luvun alussa. Useissa taloissa on jugend-piirteitä. Korttelissa on voimassa Birger Brunilan 1930 laatima asemakaava. Arkkitehtonisesti ja historiallisesti arvokkain rakennus korttelissa on ruotsalaista valmistavaa koulua varten vuosisadan alussa rakennettu talo, johon koulu siirtyi vuonna 1915. Koulutoiminnan loputtua 1930-luvulla talon osti Samppa Kastell. Vielä tuohon aikaan piha oli melko laaja, sillä piharakennukset olivat nykyistä pienemmät. Pihassa kasvatettiin jopa viljaa. Matti ja Katri Kallela ostivat talon 1960-luvulla, kun heidän maansa Tokolanperällä jäivät Rautaruukin alle. Kari Kallela osti koulurakennuksen isovanhempiensa, Katri ja Matti Kallelan, perikunnalta vuonna 2004. Hän peruskorjasi talon isänsä Hannu Kallelan kanssa nykyajan vaatimuksia vastaavaksi. Nykyään talon sisäänkäynti on pihan puolella 1980-luvulla rakennetussa lisäosassa.