Sofia Lybecker oli aikaansa edellä kouluasioissa

Kauppaneuvos Zachris Franzénin tytär Sofia perusti äidiltään perimillä rahoilla koulun Raahen köyhille tytöille. Oulusta Raaheen Oululaisen Zachris Franzénin poika Zachris (1787–1852) sai kasvaa tasapainoisessa kodissa. Kouluvuosien jälkeen hän sai kokemusta kauppaliikkeen toiminnasta Franzénien kauppahuoneessa Oulussa. Franzénista tuli 1800-luvun alussa kirjanpitäjä raahelaiseen Johan Langin kauppahuoneeseen, joka oli tuolloin Pohjois-Suomen suurin ja neljänneksi suurin koko maassa varallisuusverotuksen mukaan. Zachris solmi vuonna 1814 avioliiton Johanna Langin (1796–1826) kanssa. Hänen tehtävänsä liikkeessä muuttuivat yhä vaativammiksi, ja sairaan Johan Langin viimeisinä elinvuosina hän toimi liikkeen johtajana. Pariskunta sai neljä lasta: Johan (1815–1885), Sofia (1816–1847), Helene (1819–1880) ja Fransiska Charlotta (1821–1855). Rouva Johanna Franzén kuoli keuhkotautiin vain 30-vuotiaana marraskuussa 1826. Laivapatruuna Franzén solmi toisen avioliittonsa vuonna 1829 Lovisa Eleonora Frosteruksen (1805–1898) kanssa. He saivat viisi lasta. Rikkaan perheen tyttö Sofia Sofia Franzénin lapsuudenkoti oli rikas, sivistynyt ja henkevä. Kerrotaan, että perheenpää lausui mielellään runoja, jotka olivat hänen itsensä kirjoittamia tai runoilijaveljen tuotantoa. Uskonnollisuus antoi oman lisänsä lasten kasvatukseen. Vilkkaat yhteydet eri maiden kauppakeskusten kanssa avarsivat maailmankuvaa. Varakkaan perheen tyttärenä Sofia sai parhaan mahdollisen kasvatuksen ja koulutuksen. Ensin hän kävi Raahessa mamsellien koulua, jossa opittiin monia hyviä asioita. Samuli Paulaharju kirjoittaa Wanha Raahe -kirjassa mamsellien kouluista, että niissä saivat opetusta kaupungin parhaimmiston tyttäret. Mamsellit opettivat tytöille lukemista, kirjoitusta, laskentoa, historiaa, maantietoa ja vieläpä hiukan ranskaakin. Myös käsitöihin ja koruomapeluun saivat pikku sormet totutella. Koulumamselli ohjasi kasvattinsa esiintymään sievästi ja kohteliaasti. Mamsellikoulun jälkeen Sofia lähti kolmeksi vuodeksi Tukholmaan täydentämään koulutustaan. Siellä hän asui kuuluisan setänsä runoilija-piispa Frans Mikael Franzénin luona. Sedän tuttavapiiriin kuului oman aikansa kulttuurivaikuttajia. Seurustelu sedän ja tämän ystävien kanssa antoi raahelaistytölle henkistä pääomaa, jota harvalla hänen ikäisellään tytöllä oli. Sofiaa aikoinaan opettaneen mamsellin kerrotaan olleen harras uskovainen. Ehkäpä juuri häneltä Sofia sai kipinän lähimmäisenrakkauteen, jonka seurauksena hän päätti lahjoittaa äidinperintönsä yleishyödylliseen tarkoitukseen: koulun perustamiseen köyhille tytöille. Sofia oli sitä mieltä, että tietämättömyys ajaa ihmiset turmioon ja köyhyyteen. Hän ajatteli, että koulua käymällä köyhilläkin tytöillä olisi mahdollisuus saada elämänsä hyville raiteille. Rahat isän takana Isä Zachris, jolla oli valta päättää tyttärensä raha-asioista, piti Sofian koulusuunnitelmaa pelkkänä haihatteluna eikä antanut lupaa perintörahojen käyttöön mokomaan tarkoitukseen. Perintörahat tulivat tytölle hänen mentyään naimisiin, mutta silloin päätösvalta rahojen käytöstä siirtyi miehelle. Siispä Sofia etsi, kunnes löysi Georg Henrik Lybeckerin, joka hyväksyi kouluidean. Opetusta köyhille ja vähävaraisille tytöille Sofia Franzénin suunnitteleman koulun lahjakirja allekirjoitettiin Sofia ja vapaaherra Georg Henrik Lybeckerin (1799–1885) hääpäivänä 14.2.1843. Sofia oli tuolloin 26-vuotias ja sulhanen jo 43 vuotta. Koulu aloitti toimintansa helmikuun 14. päivänä 1844. Se oli ensimmäinen suomenkielinen tytöille tarkoitettu oppilaitos. Koulussa annettiin opetusta ”ei ainoastaan uskonnossa, laskennossa ja kirjoituksessa, vaan myöskin sellaisissa naisten käsitöissä, jotka ylimalkaan edistävät köyhemmän kansanluokan toimeentuloa.” Lybeckerit muuttivat häiden jälkeen Helsinkiin. Sofian elämä päättyi vain 31 vuoden iässä neljännen lapsen synnytykseen kesäkuussa 1847. Koulu toimi vuokratiloissa vuoteen 1859 saakka. Tuolloin Sofian sisar, Helene Bergbom, lahjoitti miehensä, asessori C. G. Bergbomin kanssa koululle talon Reiponkadulta. Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopisto toimii nyt uusissa tiloissa. Sofian Talo on tekstiilitaiteilija Marjaana Kojo-Eskolan työtila.