Tellervo Aaltonen – elämäntyö maa- ja kotitalousnaisten järjestössä

Maatalousnaisten pitkäaikaisimpia konsulentteja on ollut MMM Tellervo Aaltonen o.s. Vierimaa, joka aloitti Maatalousnaisten Keskuksen kotitalouskonsulenttina tammikuussa 1953 ja jäi eläkkeelle vuonna 1988. Työvuosia kertyi siis kaikkiaan 35.

Tellervo Aaltonen ei ole lähtöisin maanviljelijäperheestä. Hän syntyi vuonna 1924 Lapissa Koivun asemalla, jossa hänen isänsä Pauli Vierimaa toimi asemapäällikkönä ja hänen äitinsä Lempi piti tunnettua asemaravintolaa. Asemapäällikkö ei tiettävästi koskaan lähettänyt junaa eteenpäin ennen kuin kaikki matkustajat oli ravittu. Koivun asema sijaitsi Kemin ja Rovaniemen puolivälissä, ja höyryveturikaudella junat pysähtyivät siellä puiden ja veden ottoa varten.

Sotavuosina Vierimaan lapset kävivät koulua isänsä kotiseudulla Kokkolassa. Vuonna 1946 Tellervo Vierimaa, joka oli pari vuotta aikaisemmin päässyt ylioppilaaksi Kokkolan yhteislyseosta, pyrki ja pääsi ensimmäisten joukossa opiskelemaan kodin taloustiedettä professori Elli Saurion johdolla. Tämä huolehti myös vastavalmistuneiden opiskelijoittensa työhön sijoittumisesta.

Sekä maatalousnaiset että martat olivat sitoutuneet palkkaamaan konsulenteikseen kaksi vastavalmistunutta maa- ja metsätaloustieteiden kandidaattia. Niinpä Tellervo Vierimaa ja Eeva Tamminen pestattiin heti valmistumisen jälkeen Maatalousnaisten Keskukseen. Eeva Tammisesta tuli ruokatalouskonsulentti ja Tellervo Vierimaasta kotitalouskonsulentti, jonka neuvonta-alueeseen kuului kaikki muu kotitalouteen liittyvä.

Pitkospuita ja rainakoneita

Tuore konsulentti sai tulikasteensa jo viikkoa myöhemmin Kuopiossa konsulenttien koulutuspäivillä, jossa hän puhui väsymyksestä kotitaloustyössä ja siitä, miten töiden järjestelyllä voitiin pienten lasten äidille suoda myös työpäivän aikana tarpeellisia lepohetkiä. Aihe oli tärkeä varsinkin Itä-Suomessa, missä asutustilojen suurperheiden äidit elivät usein jaksamisensa rajoilla.

Tellervo tutustui varattomien perheiden arkeen myös Keuruulla, jossa hän perehtyi perhelisäperheiden neuvontaan paikallisen neuvojan työtoverina. Olot olivat vielä 1950-luvun alussa alkeellisia eikä köyhien kotien vuoteissa ollut välttämättä edes lakanoita. Maatalousnaisten Keskuksen konsulenttina Tellervo Vierimaa, josta oli vuonna 1955 tullut avioliiton myötä Aaltonen, joutui kiertämään myös Suomen syrjäisimmillä seuduilla. Joskus oli rainakonetta raahaten kuljettava loppumatka kävellen tai pitkospuita. Matkakorvauksia ei jalkapatikkamatkoista kuitenkaan maksettu.

Tärkeää oli havainnollistaminen mutta myös emäntien oikea kohtaaminen. Kokeneelta uusmaalaiselta neuvojaveteraanilta Helvi Motilta Tellervo sai hyvän ohjeen: ”Kun tulet taloon, emäntä on siivonnut ja hermoillut jo päiväkausia. Siksi kannattaa ihan ensimmäiseksi ruveta ihastelemaan vaikka pelakuita ikkunalla tai marjapensaita ja kysellä, miten ne on saatu noin kukoistamaan.” Kun jää on murrettu, neuvontakin onnistuu paremmin.

Monimuotoinen toimenkuva

Tellervo Aaltosen toimenkuva ehti kolmen vuosikymmenen aikana vaihdella suuresti. Kun valtionavut pienenivät ja järjestöt yhdistyivät, hänenkin vakanssinsa oli useamman kerran vaarassa. Töiden listaus kuitenkin osoitti, että hänen tehtäviinsä kuului laaja-alaisen neuvontatyön lisäksi esimerkiksi erilaisten kilpailujen tuomarointi – lajina saattoi olla mikä hyvänsä paidansilityksestä vihdantekoon.

Vuosien mittaan Tellervo Aaltonen teki myös radio-ohjelmia, valitsi järjestön ehdokkaat äitienpäiväkunniamerkkien saajiksi, toimi Maatalousnaisen ja myöhemmin Koti-lehden ilmoitushankkijana ja laati kurssiemäntäkoulun opintokirjeitä ja kuulusteluja. Eläkevuosinaan Tellervo Aaltonen on harrastanut mm. kotiseututyötä ja perinteen keruuta. Hänen arkistonsa aarteita on käytetty tämänkin teoksen aineistona.