Helvi Särkkä – Maatalousnainen-lehden kantava voima ja ensimmäinen toimittaja

Helvi Särkkää voi syystä kutsua Maatalousnainen-lehden kantavaksi voimaksi. Hän oli jo syksyllä 1939 tekemässä uuden lehden näytenumeroa. Vähän yli vuotta myöhemmin hänet valittiin Maatalousnaisen ensimmäiseksi vakituiseksi toimittajaksi ja toimitussihteeriksi. Pesti kesti vuoteen 1971, jolloin Helvi Särkkä jäi eläkkeelle Koti-lehden toimituksesta.

Talontytär löysi elämäntyönsä

Helvin sukujuuret olivat Etelä-Savossa ristiinalaisessa maalaistalossa, jota suku oli viljellyt vuodesta 1734 lähtien. Helvi, joka oli syntynyt vuonna 1911, sai 1920-luvun alussa luvan pyrkiä oppikouluun osittain kai naapureittensa ansiosta. Mikkelin tyttökoulun rehtorilla Ida Arppella oli maatila Helvin kotikylässä, ja naapurustossa oli myös vanhojen kulttuurisukujen kesähuviloita.

Vaikka Helvi viihtyi sekä koulussa että koulukortteerissa, uranvalinnan kannalta ratkaisevaksi osoittautui vuonna 1928 järjestetty Ristiinan maatalousnäyttely. Juuri keskikoulunsa päättänyt Helvi pääsi nimittäin auttamaan näyttelyn järjestäjiä ja innostui neuvontatyöstä. Syksyllä hän vaihtoi oppikouluopinnot Kangasalan emäntäkouluun.

Opinnot jatkuivat sittemmin Järvenpään kotitalousopettajaopistossa, josta Helvi valmistui vuonna 1935. Parin lyhyemmän pestin jälkeen hänet valittiin Mikkelin läänin Maanviljelysseuran kotitalouskonsulentiksi vuonna 1936. Yhteiset kurssit puutarhaneuvojan ja kalatalousneuvojan kanssa sujuivat hyvin. ”Miehillä oli käytettävissään rahaa, naisilla ei”, Helvi on kuvannut olosuhteita 1930-luvun lopulla. Kaikkein suosituimpia olivat kuitenkin kotijuustokurssit, joita Helvi ehti konsulenttivuosinaan pitää lähes 40. Hän oli nimittäin suorittanut Jokioisten meijeriopistolla juustokurssin ja oli siis todellinen asiantuntija.

Lehtityö alkoi poikkeusoloissa

Reipas ja sanavalmis savolaiskonsulentti huomattiin myös Maatalousseurojen Keskusliitossa, joka lainasi Helviä silloin tällöin Helsinkiin. Hän muistelee olleensa 1930-luvun lopulla auttamassa mm. Messuhallissa järjestetyillä ravintomessuilla. Lainapesti oli myös Maatalousnainen-lehden näytenumeron kokoaminen syksyllä 1939. Näytelehteä painettiin Helvin mukaan 10 000 kappaletta. Se levisi pääasiassa Etelä-Pohjanmaalle ja Kuopion ja Mikkelin seuduille. ”Erityisesti järjestön johdossa olleilla voimanaisilla oli selkeä näkemys siitä, miten tärkeää on, että naisilla on oma lehti”, Helvi Särkkä on todennut muistellessaan lehden syntyvaiheita vuonna 1999 Koti-lehdessä seuraajansa Paula Tammilehdon haastattelemana.

Sotavuosina ja sen jälkeenkin lehden teko oli haastavaa. Lehteä tehtiin koko ajan Lönnrotinkadun toimistossa Helsingin pommituksista huolimatta. Paperinsäännöstelyn takia sivumääriä oli välillä supistettava ja tehtävä kaksoisnumeroita. Levikin kasvukin oli hidasta, sillä 18–20 markan tilausmaksu oli iso raha sota- ja pulavuosina.

Järjestöväki uskoi kuitenkin lehteensä ja teki kaikkensa sen puolesta. ”Työtoverit olivat mukavia ja auttavaisia, vaikkakin Maa-lehden toimittajien kanssa oli aina menossa pieni kisa siitä, kumpi saa aikaiseksi paremman lehden”, Helvi on muistellut. Omaa ammattitaitoaan Helvi Särkkä kehitti osallistumalla mm. maataloustoimittajien kansainvälisiin kongresseihin vielä eläkkeelle jäätyäänkin.